Keskustelussa tarvitaan avoimuutta ja oikeita mittasuhteita

Helsingin Sanomat uutisoi tänään Oulunkylän tekojääradan kattamishankkeesta uutena avauksena. Jääurheilun näkökulmasta asia on tärkeä ja kannatettava, mutta keskustelussa olisi syytä tuoda esiin myös se, että kyseinen vaihtoehto ei ole uusi. Oulunkylän tekojääradan kattaminen on ollut esillä jo vuosien ajan, mutta Helsingin kaupungin suunnitelmissa se ei ole tähän mennessä edennyt hyväksyttynä ratkaisuna.

Helsingin Oulunkylän tekojäärata haluttaisiin kattaa, jotta jääpalloilijat, pikaluistelijat, luisteluseurat, koululaiset ja tavalliset kaupunkilaiset saisivat nykyistä säävarmemman harjoittelu- ja liikuntapaikan.

Helsingin Sanomien mukaan hankkeen taustalla ovat muun muassa jääpalloseurat HIFK ja Vesta, Jääpalloliitto, Luisteluliitto, Jääkiekkoliitto ja Olympiakomitea. Kattamisen kustannusarvioksi on esitetty noin 10–15 miljoonaa euroa, kun viereiselle alueelle suunnitellun uuden jäähallin hinnaksi on arvioitu noin 40 miljoonaa euroa (vanha ollaan purkamassa).

Ajatus on sinänsä hyvä ja jääurheilun näkökulmasta erittäin perusteltu. Katettu tekojäärata pidentäisi jääkautta, parantaisi harjoitteluolosuhteita ja loisi Helsinkiin tilan, joka palvelisi jääpallon lisäksi pikaluistelua, kaukalolajeja, koululaisluistelua ja yleisöluistelua.

Kyse ei ole uudesta ideasta

Oulunkylän tekojääradan kattamista ei voida pitää varsinaisesti uutena hankkeena. Se on ollut esillä jo pitkään erilaisissa keskusteluissa ja selvityksissä. Kun Oulunkylä ei ole edennyt kaupungin puolelta jääurheilun halliratkaisuna, luisteluväki on vuosien varrella joutunut esittämään myös muita mahdollisia sijainteja, kuten Mustikkamaata, Käpylän Velodromia, Pirkkolaa, Kivikkoa, Vuosaarta, Malmia, Myllypuroa ja Roihupeltoa.

Nyt keskustelu on palannut jälleen Oulunkylään.

Tässä ei ole mitään väärää. Oulunkylä on historiallisesti tärkeä jääpallon ja luistelun paikka. Tekojääradalla on pelattu jääpalloa vuosikymmeniä, ja alueella on valmis jääurheilun perinne. Mutta samalla olisi reilua sanoa ääneen, että kyse on vanhasta vaihtoehdosta, joka on ollut pitkään tiedossa, ei täysin uudesta avauksesta.

Myös Bandyliiga.fi on aiemmin nostanut esiin, että Oulunkylän kaavaluonnos voi tehdä tekojään kattamisesta erittäin vaikeaa, jos alueelle suunnitellaan samanaikaisesti stadionia, asuntoja ja muita toimintoja.

Oulunkylää ei kehitetä tyhjiössä

Oulunkylän urheilupuiston tulevaisuus on laajempi kysymys kuin pelkkä tekojääradan kattaminen.

Alueelle on kaavailtu myös Gnistanin jalkapallostadionia, asuntoja ja muuta kaupunkirakennetta. Siksi on ymmärrettävä, että päätöksenteko ei tapahdu vain yhden lajin tai yhden hankkeen näkökulmasta.

Tärkeä kysymys on, miten Helsingin kaupunki haluaa kehittää Oulunkylän urheilupuistoa yhdessä alueen asukkaiden, seurojen ja muiden käyttäjien kanssa.

Aiemmissa asukastilaisuuksissa jääpallon ääni ei ole ollut erityisen vahva. Paikalla on ollut jääpallon puolustajia, mutta kokonaisuutena asukkaiden kiinnostus on näyttänyt kohdistuvan muihin asioihin. Tämä on jääpalloväen kannalta karu mutta tärkeä havainto.

Jos jääurheilun olosuhteita halutaan puolustaa, asia pitää pystyä perustelemaan myös niille kaupunkilaisille, jotka eivät itse seuraa jääpalloa tai pikaluistelua.

Tenniskeskustelu kertoo mittasuhteista

Helsingin Sanomien jutun jälkeen ensimmäisessä lukijakommentissa oltiin huolissaan Oulunkylän tenniskentistä. Kommentissa annettiin ymmärtää, että Helsingissä tenniskenttiä olisi vähän ja että niitä oltaisiin viemässä pois.

Tässä kohtaa mittasuhteet on hyvä palauttaa keskusteluun.

Helsingissä on julkisen kartta-aineiston mukaan noin 118 tenniskenttää, kun mukaan lasketaan sekä sisä- että ulkokentät. Helsingin kaupungin omilla sivuilla todetaan, että kaupungilla on noin 80 tenniskenttää eri liikuntapuistoissa. Lisäksi kaupungin mukaan kesäkaudella 2026 yli 20 ulkotenniskenttää on varattavissa Varaamo-palvelussa.

Kun mukaan otetaan koko pääkaupunkiseutu, tenniskenttien määrä nousee noin kahteensataan.

Vertailu jääurheiluun on pysäyttävä. Jääpallolle tai pikaluistelulle ei löydy koko Suomesta yhtään hallia. Helsingissä ulkotekojääkenttiä on käytännössä vain muutama, ja nekin ovat yhtä aikaa käytössä vain lyhyen talvikauden ajan, arviolta noin joulukuun puolivälistä helmikuun loppuun, jos sääolosuhteet sen sallivat.

Kyse ei ole siitä, että tennis olisi jääpallon vastustaja. Ei tietenkään ole. Tennis on hieno laji ja tarvitsee omat olosuhteensa.

Mutta jos Helsingissä on yli sata tenniskenttää ja koko pääkaupunkiseudulla lähes kaksisataa, samalla kun jääpallolla ja pikaluistelulla ei ole yhtään hallia koko Suomessa, keskustelussa olisi hyvä säilyttää oikeat mittasuhteet.

Jääurheilun ongelma on säävarmuus

Oulunkylän kattamisen ydin ei ole vain jääpallon kilpailutoiminta.

Kyse on myös lasten ja nuorten luistelutaidosta, koululaisluistelusta, yleisöluistelusta, pikaluistelusta, harrasteliikunnasta ja siitä, säilyykö Helsingissä aito mahdollisuus harrastaa perinteisiä jääurheilulajeja.

Ilmastonmuutos tekee Etelä-Suomen talvista entistä epävarmempia. Ulkotekojäiden kaudet lyhenevät, jäädytys vaikeutuu ja sääolosuhteet vaihtelevat. Jos jääurheilulle ei rakenneta säävarmoja olosuhteita, kyse ei ole vain yksittäisten seurojen ongelmasta, vaan koko luistelukulttuurin kaventumisesta.

Tässä mielessä katettu tekojäärata voisi olla Helsingille enemmän kuin urheilupaikka. Se voisi olla jääurheilun “uimahalli” — matalan kynnyksen paikka, jossa kaupunkilaiset pääsevät jäälle säästä riippumatta.

Kaupungilta tarvitaan selkeä linja

Helsingin kaupungin näkökulmasta kysymys on vaikea. Oulunkylässä on monta päällekkäistä intressiä: jalkapallo, jääurheilu, asuminen, liikenne, asukkaiden arki, maisema, turvallisuus ja rakentamismääräykset.

Siksi keskustelussa ei pidä tyytyä vastakkainasetteluun.

Ei riitä, että sanotaan kattamisen olevan mahdotonta valaisinpylväiden, tilanpuutteen tai maisemavaikutusten vuoksi. Mutta ei myöskään riitä, että todetaan kattamisen olevan hyvä idea ja oletetaan sen ratkaisevan kaiken.

Tarvitaan avoin vertailu:

Mitä Oulunkylään oikeasti mahtuu?
Miten asuminen, stadion, tekojäärata ja muut liikuntapalvelut sovitetaan yhteen?
Mitä palomääräykset, huoltoyhteydet ja rakennustekniikka tarkoittavat käytännössä?
Mikä olisi kattamisen todellinen kustannus?
Kuka sen maksaisi?
Miten käyttövuorot jaettaisiin?
Miten tavalliset kaupunkilaiset, koulut ja seurat hyötyisivät?

Näihin kysymyksiin tarvitaan selkeät vastaukset.

Suoraa puhetta tarvitaan enemmän

Jääurheilun kannalta Oulunkylän tekojääradan kattaminen olisi merkittävä parannus. Se voisi olla kustannuksiltaan järkevämpi ratkaisu kuin uuden jäähallin rakentaminen, ja se palvelisi useita käyttäjäryhmiä yhtä aikaa.

Mutta samalla on tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Kyse ei ole uudesta ideasta. Kyse on pitkään esillä olleesta vaihtoehdosta, jota Helsingin kaupunki ei ole tähän mennessä vienyt eteenpäin hyväksyttynä ratkaisuna.

Kyse ei myöskään ole vain jääpallosta. Kyse on koko Helsingin jääurheilun tulevaisuudesta.

Jos Oulunkylä halutaan rakentaa uudella tavalla, päätös pitää tehdä avoimesti ja kokonaisuutta katsoen. Jos tekojääradan kattaminen ei kaupungin mielestä ole mahdollista, se pitää perustella uskottavasti. Jos se taas on mahdollista, se pitää ottaa vakavasti mukaan suunnitteluun ennen kuin alueen muut ratkaisut tekevät sen mahdottomaksi.

Jääpallo ei tarvitse erivapauksia. Se tarvitsee reilun käsittelyn. Ja ennen kaikkea se tarvitsee sen, että keskustelussa puhutaan totta, katsotaan kokonaisuutta ja muistetaan mittasuhteet.

Mitkä asiat ovat Oulunkylässä haasteena?

Oulunkylän luisteluareenan kannalta keskeisimmät avoimet kysymykset liittyvät kaavaan, asuinrakentamisen läheisyyteen, palo- ja pelastusturvallisuuteen, meluun, huoltoliikenteeseen sekä siihen, miten alueen eri käyttäjät sovitetaan yhteen.

Mikään näistä ei välttämättä ole ylitsepääsemätön este, mutta ne ovat asioita, joita ei voi ohittaa pelkillä yleisillä tavoitteilla tai hyvällä tahdolla. Jos Oulunkylään suunnitellaan samanaikaisesti asuntoja, jalkapallostadionia, tekojääradan kattamista ja muuta liikuntarakentamista, kokonaisuus täytyy ratkaista kaavallisesti, teknisesti ja taloudellisesti uskottavalla tavalla.

Luisteluareenan toteutuminen riippuu lopulta siitä, löytyykö hankkeelle selkeä kaupungin hyväksyntä ja sellainen suunnitelma, joka täyttää rakentamisen, turvallisuuden, ympäristön ja alueen asukkaiden kannalta välttämättömät ehdot.

Jos nämä kysymykset pystytään ratkaisemaan avoimesti ja uskottavasti, Oulunkylän kattaminen voi olla realistinen ja erittäin tarpeellinen hanke.

Huom! Uutista Päivitetty 21:00 muutamalla paikalla (Mustikkamaata, Käpylän Velodromia, Pirkkolaa, Kivikkoa, Vuosaarta), johon luisteluareenaa on kaavailtu, ja Helsingin kaupungille esitetty.