Liittohallituksen kokoonpano & tulevaisuus turvattava… Suomen Jääpalloliiton kevätkokouksen henkilövalinnat eivät tuoneet suurta muutosta liittohallituksen kokonaisuuteen. Antti Parviaisen jatko puheenjohtajana oli yksimielinen ratkaisu, ja samalla hallitukseen saatiin kaksi uutta nimeä, Kimmo Huotelin, Mikkeli ja Tuomas Virén, Porvoo. Ilari Hepola jatkaa hallituksessa uutena kautena. Vaikka muutokset jäivät lopulta melko vähäisiksi, on uudelle liittohallitukselle syytä antaa työrauha ja mahdollisuus osoittaa, mihin se pystyy. Jääpallo tarvitsee nyt ennen kaikkea tekoja, yhteistyötä ja selkeää suuntaa tulevaa kautta varten. Pientä huolta meidän näkökulmasta katsottuna Yksi perusteltu huolenaihe liittyy myös median ja toimittajakentän tuntemukseen. Riku Rinnekangas ja Joni Hildén ovat ainakin BandyliigaToimituksen suuntaan olleet niitä henkilöitä, joiden kautta yhteydenpito, asioiden selvittäminen ja tiedonvälitys ovat näkyneet konkreettisimmin. Heidän poistumisensa hallituksesta kaventaa väistämättä sitä kokemusta ja kontaktipintaa, jota liitolla on ollut mediaan ja jääpallon näkyvyyden rakentamiseen. Tämä ei tarkoita, etteikö uusi hallitus voisi onnistua. Mutta se tarkoittaa, että viestinnän, median kanssa toimimisen ja toimittajien tarpeiden ymmärtämisen merkitys korostuu entisestään. Lajille, joka tarvitsee lisää näkyvyyttä, yleisöä, kumppaneita ja uskottavuutta, median tuntemus ei ole sivuasia vaan keskeinen osa lajityötä. Uuden hallituksen olisikin tärkeää nopeasti määritellä, kuka tai ketkä vastaavat yhteydenpidosta mediaan, sarjojen viestinnästä ja lajia koskevan tiedon aktiivisesta jakamisesta. Jos tätä roolia ei oteta selkeästi haltuun, vaarana on, että jääpallon jo ennestään rajallinen näkyvyys kapenee entisestään. BandyliigaToimituksen näkökulmasta toive ei ole kritisoida henkilövalintoja, vaan muistuttaa siitä, että jääpallo tarvitsee nyt enemmän, ei vähemmän, avointa ja asiantuntevaa viestintää. Uudelle hallitukselle on syytä antaa mahdollisuus, mutta samalla on lupa odottaa, että median ja toimittajien kanssa tehtävä yhteistyö nostetaan yhdeksi konkreettiseksi painopisteeksi heti toimikauden alussa. Uudelle hallitukselle annettava mahdollisuus… Samalla on todettava, että uudet hallituksen jäsenet voivat tuoda mukanaan uutta energiaa, näkökulmia ja toimintatapoja. Se on aina mahdollisuus, jos hallitus pystyy toimimaan yhtenäisesti ja avoimesti seurojen, sarjojen, pelaajien sekä muiden jääpallotoimijoiden suuntaan. Nyt odotukset kohdistuvat siihen, että järjestäytymiskokous pidetään nopeasti ja vastuualueet kerrotaan selkeästi. Jääpalloväen kannalta tärkeintä on, että hallitus näkyy, kuuntelee ja viestii aktiivisesti. Tuleva kausi tarvitsee vahvaa valmistelua, eikä suomalaisella jääpallolla ole varaa epäselvyyteen tai passiivisuuteen. Annetaan siis uudelle liittohallitukselle mahdollisuus. Samalla toivotaan, että se lunastaa luottamuksen avoimella viestinnällä, konkreettisilla teoilla ja aidolla halulla viedä lajia eteenpäin. Puheenjohtaja Antti Parviaisen rooli & tulevaisuus Puheenjohtaja Antti Parviaisen roolia voi tarkastella nyt kahdesta näkökulmasta: jatkuvuuden ja vastuun kautta. Parviaisen yksimielinen jatkovalinta kertoo siitä, että seurat eivät ainakaan kevätkokouksessa halunneet lähteä vaihtamaan puheenjohtajaa. Se antaa hänelle työrauhan, mutta samalla myös selkeän vastuun. Nyt ei riitä, että liittohallitus kokoontuu ja hoitaa sääntömääräiset asiat. Puheenjohtajan pitää johtaa suuntaa, kirkastaa tavoitteet ja varmistaa, että päätökset muuttuvat käytännön teoiksi. Suomalainen jääpallo on tilanteessa, jossa pelkkä hallinnollinen jatkuvuus ei riitä. Laji tarvitsee kasvua, näkyvyyttä, uskottavuutta ja ennen kaikkea taloudellista realismia. Tässä Parviaisen rooli on keskeinen: hänen pitää olla sekä kokoava johtaja että aktiivinen suunnannäyttäjä. Ensimmäinen tehtävä on liittohallituksen selkeä järjestäytyminen. Jokaiselle hallituksen jäsenelle pitäisi antaa konkreettinen vastuualue: talous, viestintä, kilpailutoiminta, seurayhteistyö, junioritoiminta, erotuomaritoiminta, olosuhteet ja kumppanuudet. Jos vastuut jäävät epäselviksi, tekeminen jää helposti puheen tasolle. Toinen tehtävä on avoimempi viestintä. Seurojen, median ja jääpalloväen pitää tietää, mitä liitossa tehdään, kuka vastaa mistäkin ja mihin suuntaan lajia viedään. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun hallituksesta poistui henkilöitä, jotka ovat olleet näkyviä käytännön asioiden hoidossa ja yhteydenpidossa. Kolmas tehtävä on talouden nostaminen aivan toiminnan ytimeen. Jääpalloliiton taloutta ei saada tasapainoon yksittäisellä tempulla, vaan se vaatii usean asian samanaikaista tekemistä. Miten talous saadaan balanssiin? Liiton on ensin tunnustettava talouden todellinen tilanne avoimesti. Pitää tietää tarkasti, mistä rahat tulevat, mihin ne menevät, mitkä kulut ovat välttämättömiä ja mitkä menot eivät enää palvele lajin kehittämistä. Ilman rehellistä tilannekuvaa ei voi tehdä uskottavaa suunnitelmaa. Sen jälkeen tarvitaan 12–24 kuukauden talouden tasapainottamisohjelma. Sen pitäisi sisältää ainakin nämä asiat: 1. Kulurakenne läpinäkyväksi Liiton pitää käydä kaikki kulut läpi: hallinto, matkakulut, kokouskulut, kilpailutoiminnan kustannukset, maajoukkuetoiminta, viestintä, järjestelmät ja tapahtumat. Kysymys ei saa olla vain siitä, mistä leikataan, vaan siitä, mikä tuottaa lajille arvoa. 2. Tulopohjaa on laajennettava Jääpallo ei voi nojata vain jäsenmaksuihin, seuramaksuihin, avustuksiin ja vanhoihin malleihin. Tarvitaan uusia kumppanuuksia, tapahtumatuottoja, yritysyhteistyötä, digitaalisia näkyvyyspaketteja ja mahdollisesti myös tukijäsen- tai kannatusmalli lajin ystäville. 3. Kumppanimyynti ammattimaiseksi Liitolla pitäisi olla selkeä kumppanuuspaketti: mitä yritys saa näkyvyytenä, arvoina, tapahtumina, yhteisöllisyytenä ja vastuullisuutena. Nyt jääpallon vahvuuksia — perinteet, talvilaji, yhteisöllisyys, juniorit, paikallisuus ja kansainvälisyys — pitäisi osata myydä paremmin. 4. Bandyliigan näkyvyys tuotteeksi Sarjan näkyvyys on talouden kannalta kriittinen asia. Jos Bandyliigalla ei ole selkeää media- ja sisältöstrategiaa, sponsoreille on vaikea perustella arvoa. Otteluennakot, tulospalvelu, videot, haastattelut, someklipit, ottelulähetykset ja tarinat pelaajista pitää rakentaa osaksi myytävää kokonaisuutta. 5. Maajoukkuetoiminnan kustannukset realistisiksi Maajoukkueet ovat tärkeitä, mutta niiden talous pitää mitoittaa kantokyvyn mukaan. Kaikki kansainvälinen toiminta pitää budjetoida ennakkoon niin, ettei se synnytä jälkikäteen yllätyksiä seuroille, pelaajille tai liitolle. 6. Seurojen kanssa yhteinen talouslinja Liitto ei saa näyttäytyä seuroille pelkkänä maksujen kerääjänä. Seurojen pitää nähdä, mitä ne saavat vastineeksi. Jos maksuja nostetaan, samalla pitää pystyä osoittamaan konkreettinen hyöty: parempi sarjatuote, parempi viestintä, parempi tuki junioritoimintaan, parempi erotuomaritoiminta tai paremmat olosuhdehankkeet. 7. Olosuhdehankkeet osaksi strategiaa Jääpallon talous ei parane pysyvästi, jos olosuhteet eivät kehity. Hallit, tekojäät ja harjoitusolosuhteet vaikuttavat harrastajamääriin, ottelutapahtumiin, kauden pituuteen ja lajin houkuttelevuuteen. Puheenjohtajan pitäisi ottaa aktiivinen rooli olosuhdevaikuttamisessa yhdessä kaupunkien, seurojen ja yksityisten toimijoiden kanssa. Parviaisen johtajuuden tärkein testi & mittarit Parviaisen suurin testi ei ole se, miten hyvin hän johtaa kokouksia. Suurin testi on se, pystyykö hän muuttamaan liiton toimintakulttuuria. Tarvitaan vähemmän suljettua hallintoa ja enemmän avointa tekemistä. Vähemmän sisäpiirimäisyyttä ja enemmän yhteistyötä. Vähemmän reagointia ja enemmän ennakointia. Jos talous halutaan balanssiin, puheenjohtajan pitää johtaa kolmea asiaa yhtä aikaa: kulukuria, tulonhankintaa ja luottamuksen palauttamista. Ilman luottamusta seurat eivät sitoudu. Ilman näkyvyyttä yritykset eivät kiinnostu. Ilman suunnitelmaa talous ei korjaannu. Suomalainen jääpallo tarvitsee nyt johtajuutta, joka näkyy arjessa. Lajin talous, näkyvyys, viestintä ja olosuhteet vaativat konkreettisia tekoja, eivät vain hyviä aikomuksia. Parviaisen ja uuden liittohallituksen tärkein tehtävä olisi muuttaa isot puheet mitattaviksi tavoitteiksi. Jos mittareita ei aseteta, myöhemmin ei voida rehellisesti sanoa, onko menty eteenpäin vai vain selitetty samoja ongelmia uudelleen. Antti Parviaisella on nyt mahdollisuus osoittaa, että jatkuvuus ei tarkoita paikallaan pysymistä. Jääpallo tarvitsee suunnan, joka näkyy seuroille, pelaajille, medialle, kumppaneille ja kannattajille. LiittoHallituksen kokoonpano jatkossa Jääpallo tarvitsee näkyvyyttä, selkeää johtamista ja yhteistyötä. Lajin asema ei vahvistu itsestään, vaan se…