BandyLiigaUutiset

Bandykausi 2025–26 on jo kaukana takana

Nyt on aika pysähtyä muistamaan, mitä kaikkea koimme Bandyliigakausi 2025–26 on nyt historiaa. Tulokset on kirjattu, mitalit jaettu ja viimeisetkin kauden ratkaisut jääneet taakse. Jäljelle jäävät muistot, tunteet, onnistumiset, pettymykset ja ennen kaikkea ihmiset, jotka tekivät jälleen yhden suomalaisen jääpallokauden mahdolliseksi. Kauden päätteeksi BandyliigaToimitus julkaisee BandyKausi 2025–26 -loppuyhteenvedon, joka kokoaa samoihin kansiin kuluneen kauden tärkeimmät tarinat, joukkueiden vaiheet, ratkaisevat hetket. JPS nousi mestariksi – kausi tarjosi monta erilaista tarinaa Kauden suurin juhla nähtiin JPS:n noustessa Suomen mestariksi. Mestaruus oli palkinto joukkueelle, joka osasi olla parhaimmillaan silloin, kun panokset olivat suurimmillaan. HIFK pelasi vahvan runkosarjan ja osoitti pitkään olevansa yksi kauden tasaisimmista ja vaarallisimmista joukkueista. Helsingissä nähtiin kuitenkin myös toinen vahva tarina, kun Botnia kasvoi kauden aikana, nousi lopulta HIFK:n ohi ja saavutti ansaitun pronssimitalin. Veiterä pelasi jälleen laadukkaan kauden ja oli mukana mestaruustaistelussa aivan loppuun saakka. Jokainen joukkue toi sarjaan oman identiteettinsä, omat vahvuutensa ja omat haasteensa. Yhdeksän seuraa merkitsi jälleen yhdeksää erilaista tarinaa. Toiselle kausi toi mestaruuden, toiselle mitalin, kolmannelle onnistuneen kasvutarinan. Jollekin kausi jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Silti jokainen seura, joukkue, pelaaja, valmentaja, huoltaja, erotuomari, vapaaehtoinen ja kannattaja oli osa samaa kokonaisuutta. Enemmän kuin maalit ja pisteet Jääpallokausi ei synny vain otteluista. Se syntyy pakkasilloista, aikaisista aamuista, pitkistä bussimatkoista, hiljaisista pukukopeista ja hetkistä, jolloin joukkue löytää vielä yhden vaihteen. Se syntyy pelaajista, jotka palaavat jäälle vaikeidenkin vaiheiden jälkeen, ja ihmisistä, jotka tekevät työnsä ilman näkyvyyttä tai suuria otsikoita. Kauden aikana nähtiin suuria onnistumisia, mutta myös vaikeita hetkiä. Juuri siksi kauden kokonaisuus ansaitsee tulla kerrotuksi muutenkin kuin sarjataulukon kautta. Samalla muistamme, että pelaajan arvo ei aina näy pistepörssissä. Yksi ratkaisee otteluita maaleillaan, toinen johtaa peliä hiljaisesti, kolmas kantaa joukkuetta vaikeina hetkinä ja neljäs tekee ympärillään olevista pelaajista parempia. Kausijulkaisu kokoaa kauden yksiin kansiin BandyKausi 2025–26 sisältää kausiarvioita, analyyseja, tunnetta ja näkemyksiä jokaisesta Bandyliigajoukkueesta. Julkaisussa palataan runkosarjan vaiheisiin, pudotuspelien käänteisiin, mitaliratkaisuihin. Kyse ei ole vain siitä, kuka voitti ja kuka hävisi. Julkaisu on samalla kunnianosoitus lajille, joka elää vahvasti niiden ihmisten kautta, jotka ovat sille antaneet aikaa, työtä ja sydäntä. Alla luettavissa BandyliigaToimituksen yhteenveto kaudesta 2025-26 Kiitos kaudesta 2025–26 BandyliigaToimitus haluaa kiittää jokaista kauden aikana mukana ollutta. Kiitos pelaajille rohkeudesta, taidosta ja sitoutumisesta. Kiitos valmentajille ja taustaryhmille työstä, joka ei aina näy ulospäin. Kiitos erotuomareille vastuullisesta tehtävästä. Kiitos seuroille, talkoolaisille, kuvaajille, toimitsijoille, kenttien työntekijöille sekä kaikille niille, joiden ansiosta ottelut voitiin pelata. Ja ennen kaikkea kiitos yleisölle, kannattajille ja suomalaisen jääpallon ystäville. Ilman teitä laji olisi paljon hiljaisempi. Kausi 2025–26 on päättynyt, mutta sen tarinat jäävät elämään.

Toimitus

181
0
BandyLiigaUutiset

Jääpallon ei pidä kiirehtiä

Venäjän ja Valko-Venäjän paluuta ei saa hätiköidä Kansainvälinen olympiakomitea KOK teki tänään tiistaina 7. heinäkuuta 2026 päätöksen poistaa ehdollisesti Venäjän olympiakomitean toimintakiellon. Päätös on urheilumaailmassa merkittävä ja samalla hyvin vaikea hetki. Se ei vielä tarkoita venäläisurheilijoiden automaattista paluuta kaikkiin kansainvälisiin kilpailuihin, mutta se avaa oven keskustelulle, jota ei jääpallossakaan voida ohittaa. BandyliigaToimituksen kanta on selvä: Venäjää tai Valko-Venäjää ei tule hyväksyä mukaan kansainväliseen jääpallotoimintaan niin kauan kuin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Tämä ei ole kannanotto yksittäisiä urheilijoita vastaan. Tämä on kannanotto sodan, väkivallan, miehityksen ja urheilun poliittisen hyväksikäytön vastustamiseksi. Jääpallo on pieni laji, mutta juuri siksi sen arvovalinnoilla on suuri merkitys. Pienessä lajissa kaikki tuntevat toisensa, päätökset näkyvät nopeasti ja hiljaisuudesta tulee helposti hyväksynnän muoto. KOK muistuttaa, että kansainväliset lajiliitot päättävät edelleen omista osallistumissäännöistään. Tämä vastuu on nyt myös jääpallon kansainvälisellä liitolla FIB:llä. Vastuu ei ole vain hallinnollinen, vaan ennen kaikkea moraalinen. Jääpallolla on pitkät ja vahvat siteet Venäjään. Se on lajin historiaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois. Venäjä on ollut vuosikymmenten ajan jääpallon suurvalta, lajin näkyvyyden, pelaajamäärien ja kansainvälisen kilpailutoiminnan kannalta merkittävä maa. Juuri siksi päätös on vaikea. Mutta vaikeus ei saa olla syy väärään ratkaisuun. Hyökkäyssodan jatkuessa paluu normaaliin urheiluyhteistyöhön ei voi olla mahdollinen. Ei lipun kanssa, ei ilman lippua, ei kansallislaululla eikä neutraalin statuksen alle piilotettuna, jos järjestelmän taustalla poliittinen todellisuus ei ole muuttunut. Jääpallon tulee seistä rauhan, urheilun rehellisyyden ja Ukrainan rinnalla. Pelkäämme, että kansainvälisen jääpalloliiton taloudelliset ongelmat voivat lisätä painetta BandyliigaToimituksessa seuraamme kansainvälisen jääpallon tilannetta huolestuneina. FIB:n viimeaikaiset tapahtumat ja entisen puheenjohtajan Henrik Nilssonin julkisuudessa antamat lausunnot ovat herättäneet kysymyksiä siitä, mihin suuntaan lajia ollaan viemässä. Pelkäämme, että kansainvälisen jääpalloliiton taloudelliset ongelmat voivat lisätä painetta ratkaisuihin, joissa periaatteet väistyvät rahan, sarjojen, turnausten tai osallistujamäärien tieltä. Toivomme sydämestämme, ettei näin käy. Jääpallo tarvitsee selkärankaa Jääpallo tarvitsee kansainvälistä toimintaa. Se tarvitsee MM-turnauksia, nuorten kilpailuja, seurajoukkueiden kohtaamisia ja elinvoimaisen kansainvälisen liiton. Mutta vielä enemmän jääpallo tarvitsee selkärankaa. Laji, joka rakentuu yhteisöllisyydelle, pakkasessa seisomiselle, vapaaehtoisten työlle ja sukupolvelta toiselle siirtyvälle rakkaudelle, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan silmät suljettuina. Myös mahdollisen rauhan jälkeen tarvitaan harkintaa. Rauhan julistaminen ei yksin riitä palauttamaan luottamusta. Sen jälkeen tulisi olla selkeä siirtymäaika, jonka aikana voidaan varmistaa, että kansainväliseen jääpallotoimintaan palaaminen ei ole poliittisen vaikuttamisen väline, propagandan jatke tai yritys pestä mainetta urheilun kautta. Tarvitaan läpinäkyvät ehdot. Tarvitaan riippumatonta arviointia. Tarvitaan takeet siitä, että urheilijat, joukkueet, liitot ja taustajärjestelmät voivat toimia aidosti ilman sodan, valtion tai poliittisen painostuksen varjoa. Jääpallo on meille rakas laji. Juuri siksi siitä pitää puhua rehellisesti. Me toivomme maailmaa, jossa ovet voidaan avata turvallisesti, oikeudenmukaisesti Me emme toivo jääpallolle suljettuja ovia. Me toivomme maailmaa, jossa ovet voidaan avata turvallisesti, oikeudenmukaisesti ja rauhan ehdoilla. Mutta siihen hetkeen ei päästä kiirehtimällä. Siihen ei päästä unohtamalla. Siihen ei päästä sillä, että hyökkäyssodan keskellä teeskennellään urheilun olevan irrallaan todellisuudesta. Niin kauan kuin Ukraina kärsii, kansainvälisen jääpallon ei tule kääntää katsettaan pois. Jääpallon pitää valita oikein. Ei helpoimman tien, vaan oikean tien mukaan. Vaikeat kysymykset eivät saa jäädä kysymättä Kaiken tämän keskellä suomalaisen jääpallon on uskallettava katsoa myös peiliin. Jos vaadimme kansainväliseltä jääpallolta selkeitä periaatteita Venäjän ja Valko-Venäjän suhteen, meidän on oltava valmiita pohtimaan samoja kysymyksiä myös omassa lajissamme, omien pelaajiemme ja oman yhteisömme kohdalla. Yksi vaikeimmista kysymyksistä liittyy Määtän veljeksiin. Miten käy niiden suomalaispelaajien, jotka ovat pelanneet Venäjällä hyökkäyssodan aikana? Voivatko he palata Suomen maajoukkueeseen? Voivatko he palata Bandyliigaan? Ovatko he edustuskelpoisia heti, myöhemmin — vai onko jokin raja ylitetty niin, ettei paluu voi tapahtua ilman perusteellista käsittelyä? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä, eikä niitä pidä käsitellä huutoäänestyksellä. Suomen Jääpalloliitto linjasi jo vuonna 2023, että Venäjällä pelaavat suomalaiset jääpalloilijat pysyvät maajoukkuetoiminnan ulkopuolella. Tuolloin keskustelun keskiössä olivat Tuomas ja Tommi Määttä, jotka pelasivat Venäjän pääsarjassa SKA-Neftjanik Habarovskissa. Myös Yle käsitteli tammikuussa 2026 Määtän veljesten maajoukkuepannaa ja sitä, että Teemu Määttä pelasi Suomi-paidassa, mutta Tuomas ja Tommi olivat ulkopuolella Venäjällä pelaamisen vuoksi. BandyliigaToimituksen mielestä peruslinjan tulee olla selvä: jos suomalaispelaaja on valinnut jatkaa pelaamista Venäjällä hyökkäyssodan aikana, paluu maajoukkueeseen tai kotimaiseen huippusarjaan ei voi olla pelkkä ilmoitusasia. Sen pitää olla avoin, perusteltu ja yhteisesti hyväksytty prosessi. Tämä ei tarkoita elinikäistä leimaa. Mutta se tarkoittaa vastuuta. On eri asia tehdä virhe, kantaa siitä vastuu ja palata yhteisöön rehellisesti, kuin palata hiljaisuuden kautta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jääpalloyhteisön ei pidä rakentaa mustia listoja, mutta sen ei pidä myöskään teeskennellä, ettei valinnoilla ole merkitystä. Sama ristiriita näkyy jääkiekossa. Teemu Pulkkisen mahdollinen rooli viikonlopun 3vs3-MM-menestyksessä ja hänen valintansa turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi nostavat esiin kysymyksen, jota suomalaisessa urheilumediassa on käsitelty varsin vähän: mitä merkitsee se, että pelaaja on pelannut KHL:ssä vuosina 2018–2024? Onko KHL-tausta asia, joka pitää mainita aina? Vai vain silloin, kun pelaaminen on jatkunut hyökkäyssodan aikana? Missä kulkee raja ennen sotaa tehtyjen uravalintojen ja sodan aikana tehtyjen valintojen välillä? Entä jos pelaaja on irtautunut sarjasta myöhemmin? Riittääkö aika, katumus, selitys, hiljaisuus — vai tarvitaanko urheiluyhteisöltä yhteinen linja? Myös Jokerien paluu Liigaan tekee asiasta vielä monimutkaisemman. Jokerit pelasi KHL:ssä vuodesta 2014 vuoteen 2022. Jokerit ilmoitti helmikuussa 2022 jättävänsä KHL-kauden kesken ennen pudotuspelien alkua. Useat yhteistyökumppanit olivat ilmoittaneet irtisanovansa sopimuksensa seuran taustayrityksen kanssa, jos Jokerit jatkaisivat KHL:ssä. Jokerit irtautui KHL:stä kokonaan huhtikuun 2022 alussa. Nyt seura on saanut Liiga-lisenssin kaudelle 2026–27. Jos seura voi palata kotimaiseen pääsarjaan KHL-vuosien jälkeen, millä perusteella yksittäistä urheilijaa arvioidaan? Onko seuran vastuu erilainen kuin pelaajan vastuu? Onko omistuspohjalla, ajankohdalla, irtautumisen tavalla ja julkisella vastuunkannolla merkitystä? Meidän mielestämme on. Juuri siksi jääpallon ei pidä ratkaista näitä asioita tapaus kerrallaan, kulisseissa tai tunnekuohun keskellä. Tarvitaan selkeät periaatteet. Ensinnäkin on erotettava toisistaan aika ennen hyökkäyssotaa ja aika sen jälkeen. Helmikuun 2022 jälkeen Venäjällä jatkaminen ei ole ollut enää tavallinen urheilullinen uravalinta. Se on tapahtunut maailmassa, jossa Venäjän valtio käyttää urheilua maineensa, normaalisuuden ja vaikutusvaltansa välineenä. Toiseksi on arvioitava pelaajan oma toiminta. Onko hän pelannut Venäjällä sodan aikana? Onko hän edustanut venäläistä seuraa, joka on kytköksissä valtiollisiin tai poliittisiin rakenteisiin? Onko hän ottanut kantaa, pysynyt hiljaa vai osallistunut sellaiseen julkisuuteen, jota voidaan käyttää propagandana? Näihin kysymyksiin ei aina ole helppoja vastauksia, mutta ne pitää uskaltaa kysyä. Kolmanneksi paluulle pitää olla läpinäkyvä menettely. Pelaajalla pitää olla oikeus tulla kuulluksi. Liitolla ja sarjalla pitää olla oikeus ja velvollisuus arvioida asia. Päätöksen…

Toimitus

194
2
BandyLiigaUutiset

Joonatan Hämäläinen jatkaa Akilleksen riveissä

Useille runkopelaajille jatkosopimukset Akilles Bandyn joukkueen rakentaminen kaudelle 2026–2027 etenee vahvasti. Seura on solminut jatkosopimuksen 20-vuotiaan keskikenttäpelaaja Joonatan Hämäläisen kanssa. Hämäläinen kuuluu suomalaisen jääpallon lupaavimpiin nuoriin pelaajiin ja oli viime kaudella yksi Akilleksen tehokkaimmista pelaajista. Monipuolinen kahden suunnan keskikenttäpelaaja tekee töitä tinkimättömästi joukkueen eteen niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan. Nuoresta iästään huolimatta Hämäläinen on ehtinyt pelata jo yli 50 ottelua Bandyliigassa. Hänen jatkonsa on Akillekselle merkittävä vahvistus ensi kauden joukkuetta rakennettaessa. Akilles on tehnyt jatkosopimukset myös useiden viime kauden runkopelaajien kanssa. Joukkueessa jatkavat Dylan Lindblad, Elmer Lönnberg, Arttu Salo, Rikhard Venninen ja Roni Grek. Lisäksi viime kauden loukkaantumisen vuoksi sivussa ollut Dante Lindblad jatkaa joukkueessa. Maalivahtiosastolle Akilles saa puolestaan tutun paluumuuttajan, kun Atte Sonntag palaa joukkueeseen muutaman vuoden tauon jälkeen. Päävalmentaja Jari Hyttinen on tyytyväinen joukkueen rakentumiseen ja tuoreisiin sopimuksiin. – Joonatanin fyysiset ominaisuudet ovat jo nyt liigan ehdotonta huippua, Hyttinen toteaa. Hyttisen mukaan Hämäläisen jatko on Akillekselle erityisen tärkeä sekä puolustus- että hyökkäyspelin kannalta. Nuori keskikenttäpelaaja tuo joukkueeseen vahvaa luisteluvoimaa, kaksinkamppailuvoimaa ja kykyä vaikuttaa peliin molemmissa päissä kenttää. Akilleksen harjoittelu jatkuu lähiviikot henkilökohtaisilla ohjelmilla. Joukkue palaa yhteisharjoituksiin elokuun alussa. Seuran mukaan joukkueen rakentaminen etenee suunnitelmien mukaisesti, ja harjoittelussa on vallinnut erinomainen tekemisen meininki. Akilles tiedottaa lisää joukkueen rakentumisesta lähiviikkojen aikana.

BandyLiigaUutiset

Veiterälle jatkosopimuksia

Verhelä, Reponen ja Loikkanen jatkavat kaudella 2026–2027 Veiterä on saanut tärkeitä jatkosopimuksia tulevaa Bandyliiga-kautta varten. Kaudella 2026–2027 joukkueessa nähdään edelleen kapteeni Ere Verhelä, Joel Reponen sekä Niklas Loikkanen. Kolmikon jatko tuo Veiterän kokoonpanoon jatkuvuutta, kokemusta ja tuttua johtajuutta. Kapteeni Verhelä on ollut joukkueelle tärkeä suunnannäyttäjä niin otteluissa kuin pukukopissakin, ja hänen jatkonsa antaa vahvan pohjan tulevan kauden rakentamiselle. Myös Joel Reposen ja Niklas Loikkasen jatkosopimukset ovat Veiterälle merkittäviä. Molemmat pelaajat tuovat joukkueeseen osaamista, kilpailukykyä ja sitoutumista seuran tavoitteisiin. Veiterä jatkaa näin määrätietoista valmistautumistaan kauteen 2026–2027. Joukkueen runko alkaa hahmottua, ja seura haluaa rakentaa jälleen kilpailukykyisen kokonaisuuden Bandyliigaan.

Toimitus

182
0
BandyLiigaUutiset

Juhannustarina jääpalloihmisille

Hyvää juhannusta kaikille! Kun juhannusilta laskeutuu Suomen ylle, jääpallokentät ovat hetken hiljaa. Ei kuulu luistinten viiltoa, ei mailojen kolahduksia, ei pakkasessa kantautuvia kannustushuutoja. Mutta vaikka jää on kesän alta sulanut, jääpallo elää edelleen vahvana — ihmisissä, muistoissa ja yhteisessä intohimossa. Jossain mökkilaiturilla joku muistaa talven tiukan paikallisottelun. Toisaalla nuori pelaaja pitää mailaa kädessään nurmikolla ja harjoittelee lyöntiä paljain jaloin. Vanha seuratoimija katsoo juhannuskokkoa ja miettii, kuinka monta talvea on jo seissyt kentän laidalla — ja kuinka monta hienoa hetkeä laji on antanut. Jääpallo ei ole vain peli. Se on yhteisö. Se on talkoolaisia, valmentajia, huoltajia, pelaajia, tuomareita, vanhempia, katsojia ja niitä hiljaisia tekijöitä, joiden ansiosta kentät heräävät talvella eloon. Se on pakkasiltoja, pitkiä bussimatkoja, yhteisiä voittoja, karvaita tappioita ja sitä tunnetta, kun joukkue seisoo yhdessä saman tavoitteen takana. Juhannuksena on lupa pysähtyä. Sytyttää kokko, nostaa katse valoisaan yöhön ja muistaa, että jokainen kausi rakentuu ihmisistä. Niistä, jotka uskovat lajiin myös silloin, kun on hiljaisempaa. Niistä, jotka tekevät jääpallosta enemmän kuin urheilua. Hyvää juhannusta kaikille jääpalloihmisille! Olkoon juhannuksenne täynnä valoisia öitä, lämpimiä hetkiä, hyvää seuraa ja ansaittua lepoa. Nautitaan kesästä, pidetään huolta toisistamme — ja kannetaan jääpallon liekkiä yhdessä kohti seuraavaa talvea. Yhdessä. Ylpeästi. Jääpallon puolesta.

BandyLiigaUutiset

Kansainvälisessä jääpalloliitossa kuohuu

FIB:n puheenjohtaja Henrik Nilsson eroaa Kansainvälisen jääpalloliiton FIB:n puheenjohtaja Henrik Nilsson on eronnut tehtävästään välittömästi. FIB:n mukaan eron taustalla ovat näkemyserot Nilssonin ja muun FIB:n hallituksen eli Executive Committeen välillä liittyen Venäjän ja Valko-Venäjän mahdolliseen integroimiseen takaisin kansainväliseen jääpallotoimintaan. FIB tiedotti asiasta torstaina 18. kesäkuuta. Liiton mukaan FIB toimii kansainvälisenä lajiliittona ja seuraa Kansainvälisen olympiakomitean IOC:n suosituksia. IOC on FIB:n mukaan hiljattain suositellut, ettei venäläisiä nuorisourheilijoita eikä valkovenäläisiä urheilijoita enää rajoitettaisi osallistumasta kansainvälisiin kilpailuihin. FIB korostaa kuitenkin, ettei suosituksia ole otettu käyttöön välittömästi eikä automaattisesti. Sen sijaan FIB:n hallitus on perustanut ja hyväksynyt integraatiotyöryhmän, jonka tehtävänä on koordinoida keskusteluja eri sidosryhmien kanssa, arvioida meneillään olevaa tilannetta ja tehdä FIB:n hallitukselle suosituksia siitä, miten Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueiden mahdollista paluuta FIB:n kilpailuihin tulisi käsitellä. Työryhmään kuuluu FIB:n mukaan myös urheilijakomitean puheenjohtaja. Nilsson: FIB on lähentynyt Venäjää hänen selkänsä takana Ruotsalaismediassa Nilsson on esittänyt tilanteesta huomattavasti kriittisemmän näkemyksen. Aftonbladetin julkaiseman uutisen mukaan Nilsson kertoo eroavansa protestina sitä vastaan, että FIB olisi hänen mukaansa lähentynyt suljettua Venäjää hänen selkänsä takana. FIB perusti toukokuussa työryhmän (jäsenenä mukana ryhmässä mm. Suomen jääpalloliiton puheenjohta Antti Parvianen), jonka tehtävänä on selvittää muun muassa sitä, kuinka usein jääpallon MM-kisoja tulisi tulevaisuudessa pelata, sekä valmistella FIB hallitukselle esityksiä Venäjän ja Valko-Venäjän jääpallojoukkueiden mahdollisesta integroimisesta takaisin kansainväliseen kilpailutoimintaan. Nilssonin mukaan työryhmäprosessin rinnalla on kuitenkin tapahtunut lähentymistä Venäjään tavalla, josta häntä ei ole informoitu. Ruotsalaismediassa Nilsson on kuvannut tämän tapahtuneen hänen selkänsä takana. – En voi enää seistä tämän takana ja sanoa, että olemme oikealla tiellä, Nilsson sanoo ruotsalaismedialle. Nilssonin mukaan FIB:n sisäinen kiista on haluttu esittää henkilöluottamusta koskevana kysymyksenä, vaikka hänen mukaansa todellinen kysymys liittyy siihen, miten FIB käsittelee Venäjän asemaa kansainvälisessä jääpallossa. Hän kertoo korostaneensa, että Venäjän mahdollinen paluu kansainvälisiin kilpailuihin edellyttäisi Pohjoismaiden tukea sekä hallitusten että urheilujohdon tasolla. Nilssonin mukaan tätä linjaa ei ole kuunneltu, vaan FIB:ssä olisi hänen mukaansa jatkettu yhteydenpitoa Venäjään tavalla, josta häntä ei ole informoitu. FIB kiistää osan Nilssonin väitteistä FIB puolestaan kiistää tuoreessa tiedotteessaan Nilssonin ruotsalaismedialle esittämiä väitteitä. Liiton mukaan FIB:n edustajat eivät ole hiljattain vierailleet Venäjällä. FIB myös täsmentää, ettei Kazakstan ole ollut osa näitä Venäjän ja Valko-Venäjän integrointia koskevia keskusteluja. FIB:n hallitus oli jo toukokuussa käsitellyt Nilssonin asemaa. Tuolloin FIB tiedotti, että hallitus oli yksimielisesti ilmaissut epäluottamuksensa Nilssonia kohtaan hänen viimeaikaisen toimintansa vuoksi. Samassa yhteydessä FIB perusti johtokomission, jonka puheenjohtajaksi nimettiin Stein Pedersen. Komissioon nimettiin myös Antti Parviainen ja Attila Adamfi. Toukokuun kokousten yhteydessä FIB vahvisti myös integraatiotyöryhmän, jonka tehtävänä on arvioida kansainvälistä tilannetta ja valmistella ehdotuksia Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueiden mahdollisesta integroimisesta FIB:n kilpailuihin. FIB:n mukaan työryhmään nimettiin myös Henrik Nilsson. Venäjän ja Valko-Venäjän poissaolo vaikuttaa lajin kansainväliseen tilanteeseen Taustalla on laajempi kansainvälisen jääpallon vaikea tilanne. Venäjä ja Valko-Venäjä ovat olleet suljettuina kansainvälisestä urheilutoiminnasta Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan vuoksi. Jääpallossa kyse on erityisen suuresta asiasta, sillä Venäjä on ollut historiallisesti yksi lajin suurmaista. Ruotsalaismedian mukaan viime vuosien MM-turnaukset ovat kärsineet taloudellisesti tilanteessa, jossa kaksi merkittävää jääpallomaata on ollut poissa. Lisäksi ensi vuodelle ei ole tulossa miesten eikä naisten MM-turnausta, kun Ruotsi, Suomi ja Norja ovat ilmoittaneet jäävänsä pois taloudellisista syistä. Juuri tässä tilanteessa kysymys Venäjän ja Valko-Venäjän mahdollisesta paluusta on noussut FIB:n sisällä keskeiseksi ja samalla jakavaksi asiaksi. Stein Pedersen ottaa puheenjohtajan tehtävät FIB:n sääntöjen artiklan 28.4 mukaisesti ensimmäinen varapuheenjohtaja Stein Pedersen ottaa hoitaakseen puheenjohtajan toimivallan ja tehtävät. FIB:n hallitus kokoontuu seuraavaksi käsittelemään tilannetta ja päättämään tarvittavista jatkotoimista. Liiton mukaan sidosryhmiä tiedotetaan asiasta mahdollisimman pian. Nilsson valittiin FIB:n puheenjohtajaksi kesällä 2024. Hänen kautensa päättyy nyt ennenaikaisesti tilanteessa, jossa kansainvälinen jääpallo joutuu ratkaisemaan yhtä lähihistoriansa vaikeimmista kysymyksistä: millä ehdoilla, milloin ja voidaanko Venäjä ja Valko-Venäjä palauttaa takaisin kansainväliseen kilpailutoimintaan. BandyliigaToimituksen kanta BandyliigaToimitus ottaa omalta osalta asiaan kantaa sen verran, että mielestämme niin kauan kuin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on käynnissä, uusia päätöksiä Venäjän ja Valko-Venäjän palauttamisesta kansainväliseen jääpallotoimintaan ei tulisi tehdä. Ymmärrämme, että kansainvälisen jääpallon ja erityisesti MM-kisojen taloudellinen tilanne on huolestuttava. Taloudelliset vaikeudet eivät kuitenkaan mielestämme voi olla peruste kiirehtiä päätöksiä, joilla olisi laajempia urheilullisia, eettisiä ja kansainvälisiä vaikutuksia. BandyliigaToimituksen mielestä Suomen Jääpalloliiton linjan pitäisi olla hyvin yksiselitteinen: Venäjän ja Valko-Venäjän paluuta ei pidä valmistella ennen kuin sota on päättynyt, eikä heti senkään jälkeen kiireellä. Muuten jääpallo näyttää lajilta, joka kiirehtii takaisin Venäjän rahan, tason ja historian perään ennen kuin oikeudenmukaisuus on toteutunut. Mielestämme kiirehtiminen on vahingollista lajillemme, Suomelle ja erityisesti niille nuorille pelaajille, joille urheilun pitäisi opettaa muutakin kuin “rikkaat palaavat aina pöytään”.

Toimitus

244
0
BandyLiigaUutiset

JPS:lle kaksi tärkeää jatkosopimusta

Joukkueessa jatkavat Elmeri Hämäläinen ja Tarmo Ässämäki. JPS on tiedottanut kahdesta tärkeästä jatkosopimuksesta tulevalle kaudelle. Joukkueessa jatkavat Elmeri Hämäläinen ja Tarmo Ässämäki. Hämäläinen on JPS:n väsymätön työmyyrä, jonka panos näkyy vahvasti kentän molemmissa päissä. Hän tekee arvokasta työtä niin puolustussuuntaan kuin hyökkäyspelin tukemisessa, ja on joukkueelleen tärkeä pelaaja erityisesti sitkeytensä ja periksiantamattoman asenteensa ansiosta. JPS:n oma kasvatti Tarmo Ässämäki puolestaan tuo joukkueen hyökkäyspeliin vauhtia, taitoa ja vaarallisuutta. Ässämäki pystyy haastamaan vastustajia, luomaan tilanteita ja tuomaan hyökkäyksiin lisää terävyyttä. Kaksikon jatko on JPS:lle merkittävä uutinen, sillä molemmat pelaajat ovat tärkeitä palasia joukkueen rakentamisessa kohti tulevaa kautta. JPS jatkaa näin runkonsa vahvistamista tutulla ja sitoutuneella pelaajistolla.

Toimitus

192
0
BandyLiigaUutiset

Iskettiinkö eilen taas yksi naula pääkaupungin jääpallon arkkuun?

Kaupunginympäristölautakunta hyväksyi Oulunkylän suunnitelmat Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi Oulunkylän liikuntapuiston asemakaavan muutosluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi, mutta ei hyväksynyt mitään erillistä ratkaisua tekojään kattamisesta. Päätöksessä painopiste on jalkapallostadionissa, asuntorakentamisessa, pysäköinnissä, kulkuyhteyksissä ja puustossa. Tekojääradan osalta kirjaukset ovat lähinnä sitä, että nykyiset jääurheilutoiminnot voidaan säilyttää — ei sitä, että kattaminen otettaisiin kaavan tavoitteeksi. Jääpallolle ei siis Helsingistä löydy yhtä paikkaa, vaikka kaupungille niitä on esitetty useita – Aina jokin syy miksi ei onnistu – Miksi? Ja Miksi jalkapallostadioneja kuitenkin suunnitellaan kaupunginosajoukkueille? Pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa jalkapallokatsomopaikoista paperilla, vaan pulaa järkevästi käytetyistä, oikean kokoisista ja taloudellisesti toimivista olosuhteista. Olympiastadion on Suomen suurin ja hienoin tapahtumapaikka, mutta se ei ole arkinen seurastadion. Se on liian suuri, kallis ja raskas käyttää tavalliseen Veikkausliiga- tai Ykkösliiga-otteluun. Bolt Arena taas on jo nimenomaan jalkapallostadion: kapasiteetti on 10 179 ja se sijaitsee aivan Olympiastadionin vieressä. Siksi kysymys kuuluu: miksi Helsinkiin tarvitaan vielä uusi 4 500–8 000 paikan jalkapallostadion, jos olemassa olevia ei saada täysipainoisesti käyttöön? Perustelu uudelle stadionille voi olla hyväksyttävä vain, jos se ratkaisee konkreettisen ongelman: esimerkiksi Gnistanin oma alueellinen kotipesä Oulunkylässä, liigalisenssin edellyttämät olosuhteet, pysyvät oheistilat, tulovirrat seuralle ja kaupunginosan liikuntapalvelut. Mutta jos perustelu on vain “tarvitaan moderni stadion”, se ei riitä. Sama logiikka pätee Tapiolaan: Espoolla voi olla oma tarve 6 000 paikan stadionille, mutta silloin sen pitää palvella aidosti koko urheilupuistoa eikä jäädä muutaman ottelun vuodessa -rakenteeksi. Myyrmäen stadion osoittaa hyvin ongelman. Siellä on noin 4 000 katsojan stadion, jolla on pelattu myös kansainvälisiä naisten otteluita ja Mestarien liigan karsintoja. Se on juuri sen kokoluokan paikka, jota suomalainen jalkapallo useimmiten tarvitsee. Jos tällaiset paikat seisovat tyhjillään, ongelma ei ratkea rakentamalla lisää saman kokoluokan katsomoita eri puolille seutua. Uusia stadioneita ei pidä rakentaa vain siksi, että jokaisella seuralla tai kaupunginosalla olisi “oma areena”. Ensin pitäisi tehdä koko pääkaupunkiseudun yhteinen olosuhdeselvitys: Olympiastadion, Bolt, Oulunkylä, Pallokenttä, Velodromi, Myyrmäki, Tapiola ja muut kentät samaan pöytään. Montako ottelua, montako tapahtumaa, paljonko käyttöaste, paljonko ylläpito, paljonko julkista rahaa, ja mikä on todellinen tarve? Jos jalkapallostadion rakennetaan, sen ehdot pitäisi olla tiukat: korkea käyttöaste, ympärivuotinen käyttö, juniori- ja yhteisökäyttö, seuratalouden vahvistaminen, ei pelkkä edustusjoukkueen kulissi, ja ennen kaikkea ei saa syntyä tilannetta, jossa samaan aikaan vanhat areenat rapistuvat tai seisovat tyhjinä. Tässä on myös jääpallon kannalta epäreilu ristiriita: jalkapallolle suunnitellaan useita uusia katsomo- ja areenahankkeita, vaikka olemassa olevia jalkapallopaikkoja on jo paljon. Samaan aikaan lajit, joilta puuttuu oikeasti perusolosuhde — kuten jääpallo sisäolosuhteineen — joutuvat perustelemaan jokaista neliötä ja euroa alusta asti. Se on poliittisesti vaikea yhtälö puolustaa. Kaupungin viesti jääpallohallille on käytännössä ollut: ei asuntoja, ei hotellia, ei myymälöitä, ei kaupallista lisärakentamista urheiluhankkeen tueksi. Mutta kun kyse on isoista areena- tai jalkapallohankkeista, sama logiikka näyttääkin muuttuvan: kaupallinen rakentaminen, pysäköinti, hotellit, asunnot, toimistot ja liiketilat nähdäänkin “kaupunkikehityksenä” eikä urheiluhankkeen keinotekoisena tukena. Esimerkiksi Garden Helsingin alkuperäiseen kokonaisuuteen kuului areenan lisäksi toimistoja, asuntoja, liiketiloja, hotelli ja pysäköintihalli, vaikka uusimmassa 2026 suunnitelmassa näistä onkin karsittu ja jäljellä on suurareena. Espoon Tapiolan stadionin yhteydessä taas rakennetaan 6 000 katsojan stadion, noin 670 autopaikan pysäköintilaitos ja stadionkorttelin reunaan asuinkerrostaloja. Vantaan Kivistöön suunnitellussa Arena 3.3 -hankkeessa kokonaisuuteen on julkisesti liitetty monitoimiareena, hotelli sekä ravintola-, liike-, urheilu- ja toimistotilaa. Oulunkylän stadionhankkeessakin stadionin rinnalla puhutaan aluekehityksestä ja asumisesta. Näiden hankkeiden lisäksi pääkaupunkiseudulle suunnitellaan 3-8 3000-20000 henkeä vetävää tapahtumakeskusta – riittääkö kaikille käyttäjiä ja asiakkaita? BandyliigaToimitus on kaikkien hankkeiden takana, mutta tasapuolisuuden nimessä näkisimme pääkaupunkiseudun tarvitsevan, ja ansaitsevan hallin, jossa myös jääpalloa voidaan pelata ympäri vuoden. Tässä kaikessa ongelma ei ole se, että asuntoja, hotelleja tai liiketiloja rakennetaan urheilun yhteyteen. Päinvastoin: se voi olla ainoa realistinen tapa tehdä iso liikuntahanke taloudellisesti kestäväksi. Ongelma on se, kun sama malli hyväksytään jalkapallolle & jääkiekolle, mutta evätään jääpallolta – onko tämä tasa-arvoa? Helsingin kaupunki ei voi uskottavasti väittää edistävänsä tasapuolista liikuntaa ja urheilua, jos se sallii suurten areena- ja jalkapallohankkeiden yhteyteen asuntoja, hotelleja, pysäköintilaitoksia, liiketiloja ja muuta kaupallista rakentamista, mutta kieltää vastaavat rahoitus- ja kaupunkikehitysmallin jääpallolta. Kyse ei ole jääpallon erityiskohtelusta, vaan samojen periaatteiden socveltamisesta kaikkiin lajeihin, ja hankkeisiin. BandyliigaToimitus pohtii 1. Kaupunki kohtelee hankkeita eri logiikalla.Kun jääpallohalli tarvitsee oheisrakentamista rahoituksen, käytön ja toimintakulujen kattamiseen, se nähdään ongelmana. Kun areena- tai jalkapallohanke tarvitsee samaa, se nähdään kaupunkikehityksenä. 2. Jääpallohallin tarve on todellisempi kuin monen hankkeen.Pääkaupunkiseudulla on jo Olympiastadion, Bolt Arena, Pallokenttä, Velodromi, Myyrmäki ja useita jalkapallokenttiä. Ne eivät ole täydessä ottelukäytössä. Sen sijaan jääpallolta puuttuu kokonaan nykyaikainen sisäolosuhde, joka mahdollistaisi lajin, junioritoiminnan, luistelun, koulujen käytön, tapahtumat ja ympärivuotisen toiminnan. 3. Helsinki ei voi kutsua itseään urheilukaupungiksi, jos se valikoi lajeja.Urheilukaupunki ei tarkoita vain isoja tapahtumia, jalkapalloa, jääkiekkoa ja brändiareenoita. Se tarkoittaa myös sitä, että kaupunki turvaa olosuhteet niille lajeille, joilla ei ole valmiiksi vahvaa kaupallista asemaa. Pitäisikö jääpallonkin käyttää näitä strategisia sanoja: raideyhteys, asuminen, stadion, tapahtumat, kaupunkimainen ympäristö. Miksi sama rahoitus- ja kaupunkikehitysmalli ei kelpaa silloin, kun päähyötyjä on jääpallo, luistelu, koululiikunta, yleisöluistelu, junioritoiminta ja ympärivuotinen jäälajien olosuhde? Helsingin päätöksenteossa näyttää olevan kaksinkertainen standardi. Jääpallohallin yhteyteen esitettyä asunto-, hotelli- ja liiketilarakentamista ei hyväksytty, vaikka juuri tällaisella mallilla olisi voitu rahoittaa ja ylläpitää liikuntapaikkaa ilman kohtuutonta kaupungin suoraa rahoitusvastuuta. Samanaikaisesti muissa pääkaupunkiseudun areena- ja stadionhankkeissa vastaavaa tai jopa huomattavasti laajempaa oheisrakentamista pidetään hyväksyttävänä osana hankkeen kokonaisuutta. Tämä ei ole tasapuolista liikuntapolitiikkaa eikä johdonmukaista kaupunkisuunnittelua. Onko Helsingin kaupungin päätöksenteko yhdenvertaista?

Toimitus

301
0
BandyLiigaUutiset

Bandyliigan siirtomarkkinat käynnissä

Mestarisuosikkien asetelmat alkavat hahmottua kaudelle 2026–27 Bandyliigan kauden 2026–27 joukkueet alkavat vähitellen rakentua, kun seurat julkaisevat jatkosopimuksia, uusia pelaajia sekä valmennusratkaisujaan. Siirtomarkkinat ovat kuitenkin vielä kesken, ja useiden joukkueiden osalta odotetaan yhä merkittäviä lisäuutisia. Tältä sivulta voi seurata virallisesti julkaistuja pelaaja- ja valmentajasopimuksia kaudelle 2026–27. Akilles vahvistuu JPS:n suunnalta Akilles on ollut alkukesän aktiivisimpia seuroja. Jari Hyttinen jatkaa päävalmentajana, ja joukkueeseen on julkaistu useita merkittäviä nimiä. Topi Montonen, Iikka Lempinen ja Filip Svennas jatkavat, ja Otto Huopalainen saapuu Ruotsista. Erityisen kiinnostavaa on JPS-kolmikon Joel Schreyn, Eeli Böhmin ja Nikke Tuhkasen siirtyminen Porvooseen. Akilles näyttää rakentavan joukkuetta, jolla on selvä tavoite päästä takaisin mestaruustaisteluun. Ainoa julkaistu lähtijä on Iisakki Kaivola, joka siirtyy Botniaan. Akilles vaikuttaa tällä hetkellä yhdeltä sarjan vahvimmista joukkueista, mikäli runko pysyy kasassa ja uudet pelaajat löytävät nopeasti roolinsa. Botnia saa lisää laatua Botnia on julkaissut Markus Kumpuojan jatkon pelaajavalmentajana sekä Iisakki Kaivolan siirron Akilleksesta. Lisäksi Arttu Väkiparta siirtyy HIFK:sta Botniaan. Botnian kannalta nämä ovat tärkeitä palasia. Kaivola ja Väkiparta tuovat joukkueeseen lisää laatua ja kokemusta, mutta mestaruustaisteluun nouseminen vaatii todennäköisesti vielä lisää julkaisuja. Botnia voi kuitenkin olla yksi kauden mielenkiintoisimmista nousijoista, jos joukkue saa lisää leveyttä. HIFK:lla isoja kysymysmerkkejä HIFK:n päävalmentajana jatkaa Teemu Laitinen, mutta pelaajapuolella julkaistut uutiset ovat toistaiseksi enemmän lähtöjen kuin vahvistusten sävyttämiä. Tomi Hauska on lopettanut, Arttu Väkiparta siirtynyt Botniaan ja Iiro Väkiparta Ruotsiin. HIFK:n kohdalla katse kääntyy tuleviin julkaisuihin. Joukkue tarvitsee vahvistuksia, mikäli se haluaa pysyä mukana kärkipään kamppailussa. Tässä vaiheessa HIFK:n mestaruushaaveet riippuvat paljon siitä, millaisia sopimuksia seura vielä julkaisee. JPS menettää paljon osaamista JPS:n riveissä jatkavat Veeti Pulkkinen ja Atte Niiranen, ja Eetu Jaatinen on julkaistu saapuvaksi OLS:stä. Lähtijälista on kuitenkin merkittävä: Jarno Eronen lopettaa, Saku ja Riku Hämäläinen siirtyvät Ruotsiin, ja Joel Schrey, Eeli Böhm sekä Nikke Tuhkanen siirtyvät Akillekseen. Jääkö lähtijät tähän? Jääpallon Ystävien mukaan uutta valmennustakin etsitään, mikä on tilanne loistavien vuosien jälkeen Jyväskylässä? Odotamme mielenkiinnolla tältä suunnalta uutisia… JPS menettää paljon osaamista ja kokemusta, mikä vaikuttaa väistämättä joukkueen voimasuhteisiin. Seuran tulevat julkaisut ovat erittäin tärkeitä, sillä nykyisten tietojen perusteella JPS:n kausi näyttää uudelleenrakentamisen kaudelta. Kampparit odottaa vielä julkaisuja Kamppareilta ei ole julkaistu merkittäviä jatko- tai tulijauutisia. Viljami Kumela on siirtynyt Ruotsiin, mikä on iso menetys. Mikkeliläisten tilanne on vielä avoin. Kamppareilla on perinteisesti ollut vahva oma runko, mutta mestaruustaisteluun nouseminen vaatii todennäköisesti onnistuneita jatkosopimuksia ja mahdollisia vahvistuksia. Seuraavia julkaisuja odotetaan suurella mielenkiinnolla. Narukerä rakentaa vahvaa kokonaisuutta Narukerä on julkaissut Tuomas Erkkilän päävalmentajaksi ja useita tärkeitä pelaajia: Alex Mårtensson, Veeti Kujansuu, Vili Korhonen, maalivahti Valtteri Sjöholm, Urho Eklund ja Rasmus Arponen jatkavat tai liittyvät ryhmään. Lisäksi Joona Rajala saapuu Ruotsista ja Kristian Paukkonen WP 35:stä. Ville Aaltonen siirtyminen maajoukkueen peräsimeen, jättää Narukerälle suuren aukon kokoonpanoon. Saavatko he sitä paikattua, jää nähtäväksi… OLS:n tilanne vielä osittain avoin OLS:n julkaisuissa mukana ovat Niklas Valtanen ja Matias Valtanen, joka siirtyy Veiterästä. Eetu Jaatinen on kuitenkin kirjattu JPS:n riveihin, mikä on OLS:lle menetys. OLS:n osalta kokonaiskuva on vielä keskeneräinen. Joukkueella on potentiaalia, mutta mestaruustaisteluun nouseminen edellyttää lisää julkaisuja ja selkeää runkoa kauden alkaessa. Veiterä näyttää jälleen vahvalta Veiterä on julkaissut laajan listan jatkavia ja tulevia pelaajia: Eemeli Metelinen, Topi Peuhkuri, Niilo Puhakainen, Aaro Heimala, Juuso Kärmeniemi, Paavo Simpura, Aleksi Seppänen, Paavo Huuhtanen ja Ville-Veikko Hietamies. Matias Valtanen on siirtynyt OLS:ään. Veiterä näyttää jälleen yhdeltä mestaruussuosikeista. Laaja pelaajarunko ja jatkuvuus ovat isoja vahvuuksia. Vaikka yksittäisiä muutoksia on tapahtunut, joukkueen kokonaisuus vaikuttaa tässä vaiheessa sarjan vakaimmalta. WP 35 uudessa vaiheessa WP 35:n päävalmentajaksi on julkaistu Sami Jokinen. Kristian Paukkonen siirtyy Narukerään, ja Niko Nissinen on julkaistu myös seuran jättäviin pelaajiin – todella kovia menetyksiä joukkueelle. WP 35:n kohdalla tilanne on kuitenkin vielä avoin. Valmennusratkaisu on tärkeä askel, mutta joukkue tarvitsee lisää pelaajajulkaisuja, jotta sen kilpailukykyä voidaan arvioida tarkemmin. Tässä vaiheessa WP 35 vaikuttaa joukkueelta, jonka lopullinen taso määrittyy vasta tulevien sopimusuutisten myötä. Mitä siirtoja voi vielä olla luvassa? Siirtomarkkinoilla voidaan odottaa vielä useita merkittäviä ratkaisuja. Erityisesti HIFK:n, Kamppareiden, OLS:n ja WP 35:n julkaisuja seurataan tarkasti, sillä näiden joukkueiden kokoonpanot eivät ole vielä täysin hahmottuneet. Lisäksi Ruotsista palaavat tai Ruotsiin siirtyvät pelaajat voivat vielä muuttaa Bandyliigan voimasuhteita. Myös JPS:n menetykset voivat avata markkinoilla lisää liikettä, jos seura hakee korvaavia pelaajia. Akilleksen ja Veiterän osalta kysymys kuuluu, täydentyvätkö jo vahvat rungot vielä lisävahvistuksilla. Tässä vaiheessa yksi asia on varmaa: kauden 2026–27 mestaruustaistelu ei ole vielä valmis paperilla. Kesän ja syksyn aikana julkaistavat sopimukset voivat muuttaa asetelmia merkittävästi.

Toimitus

349
0
BandyLiigaUutiset

Akilles Bandy vahvistaa rivejään viisinkertaisella Suomen mestarilla

Myös kolme runkopelaajaa jatkaa Porvoossa Akilles Bandy on tehnyt pelaajasopimuksen kokeneen keskikenttäpelaaja Nikke Tuhkasen kanssa. Lisäksi seura on solminut jatkosopimukset viime kaudella joukkueen runkopelaajiin kuuluneiden Topi Montosen, Filip Svennaksen sekä maalivahti Iikka Lempisen kanssa. 31-vuotias Tuhkanen tuo Akilleksen keskikentälle rutkasti kokemusta ja voittamisen kulttuuria. Mikkelin Kamppareiden kasvatti on pelannut urallaan 274 ottelua Bandyliigassa ja kuulunut kaudesta 2016 lähtien JPS Jyväskylän runkopelaajiin. Kaudella 2020–2021 hän haki kokemusta myös Ruotsista Gripen Trollhättanin riveissä. Tuhkanen on voittanut urallaan yhteensä viisi miesten Suomen mestaruutta. Niistä kaksi tuli kasvattajaseura Kamppareissa ja kolme viimeisintä JPS:n paidassa. Vahvana kahden suunnan keskikenttäpelaajana tunnettu Tuhkanen on kerännyt urallaan 300 tehopistettä ja tuo Akilleksen pelaajaryhmään monipuolisuutta, kokemusta sekä johtajuutta. Akillekselle merkittäviä uutisia ovat myös Topi Montosen, Filip Svennaksen ja Iikka Lempisen jatkosopimukset. Montonen ja Svennas kuuluivat viime kaudella porvoolaisten parhaimmistoon, ja kokenut Lempinen on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Bandyliigan luotettavimmista maalivahdeista. Akilles Bandyn päävalmentaja Jari Hyttinen on tyytyväinen nyt julkaistuihin sopimuksiin. – Nikke Tuhkanen tuo joukkueeseemme monipuolisuutta ja juuri sellaista kokemusta, jota nuori ryhmämme tarvitsee. Joukkue rakentuu hyvää vauhtia nälkäiseksi kokonaisuudeksi, jossa on halua tehdä töitä menestyksen eteen ja tavoitella sijoituksia sarjan kärkipäässä. Rakentaminen etenee suunnitellusti, ja harjoittelussa on erinomainen tekemisen meininki, Hyttinen kommentoi.

Toimitus

189
0