Ylemmän jatkosarjan tulokset
HIFK Välieriin
Ylemmän jatkosarjan sijoitukset alkavat vähitellen asettua uomiinsa, ja samalla myös asetelma pudotuspeleihin selkeytyy: suoraan välieriin etenevät joukkueet ovat jo vahvasti esillä, HIFK varmisti paikkansa välieriin. Jokaisella pisteellä on nyt painava merkitys, sillä kärkikaksikko välttää puolivälierät ja saa arvokasta lepoa sekä valmistautumisaikaa kevään ratkaisupeleihin. Viime kierrosten tulokset ja keskinäiset ottelut ratkaisevat lopullisesti, kuka nappaa suorat välieräpaikat ja ketkä joutuvat hakemaan vauhtia puolivälierien kautta.
Mitä tapahtui Jyväskylässä?
Veiterä – JPS 7–2 (tauko 3–0)
Veiterä otti kotonaan (oikeasti Jyväskylässä) selkeän 7–2-voiton ottelussa, jossa avausjakso kääntyi vahvasti isännille ja toinen jakso toi hetkeksi JPS:n takaa-ajon, ennen kuin Veiterä löi pelin lopullisesti poikki rangaistuslaukauksella ja tehokkaalla viimeistelyllä.
Ensimmäinen jakso: oma maali ja hallittu karkumatka
Ottelu käynnistyi Veiterän aktiivisuudella: laukauksia ja kulmia nähtiin heti alussa. Avausosuma tuli kuitenkin JPS:n kannalta epäonnisena hetkenä, kun 19. minuutilla syntyi oma maali (OM) ja Veiterä siirtyi 1–0-johtoon.
JPS:n kulmapeli alkoi herätä, mutta Veiterä osui uudelleen 31. minuutilla, jälleen oman maalin (OM) kautta: 2–0. JPS otti tämän jälkeen 32’ aikalisän, mutta jakson lopussa Veiterä oli edelleen terävämpi. Lisäajalla 45+2’ Esko Liukkonen viimeisteli kulmasta ja vei isännät tauolle turvallisesti: 3–0.
Toinen jakso: JPS kirii 3–2:een, Veiterä ratkaisee hetkessä
JPS tuli tauolta selvästi aggressiivisemmin ja sai palkinnon 52. minuutilla, kun Jarno Eronen kavensi 3–1 ja Aki Manninen merkittiin syöttäjäksi. Veiterä sai edelleen luotua paikkoja ja otti 62’ aikalisän rauhoittaakseen peliä.
JPS sai vielä toivonkipinän 69. minuutilla, kun Atte Niiranen iski 3–2 (syöttö Nikke Tuhkanen). Heti tämän jälkeen ottelun käänne tuli kurinpidosta: 72’ Riku Hämäläinen 10 min (JPS), ja samassa minuutissa Veiterä sai rangaistuslaukauksen, jonka Ere Verhelä upotti: 4–2 (rl). Se oli henkisesti iso niitti – ja peli alkoi taas kallistua nopeasti isännille.
Loppu: maalihanat auki ja selkeä ero taululle
Veiterä karkasi lopullisesti 75’, kun Verhelä teki illan toisen osumansa: 5–2. Sen jälkeen osumia tuli tasaiseen tahtiin:
- 83’ Matias Valtanen 6–2 (syöttö Aleksi Seppänen)
- 88’ Joonas Peuhkuri 7–2 (syöttö Tero Liimatainen)
Ottelun hahmot
- Ere Verhelä: kaksi maalia, joista toinen rangaistuslaukauksesta – ratkaiseva rooli siinä, että JPS:n kiri katkaistiin heti.
- Esko Liukkonen: tärkeä 3–0-kulmamaali juuri ennen taukoa.
- JPS: Eronen ja Niiranen toivat joukkueen hetkeksi peliin mukaan, mutta ratkaisuhetkillä Veiterän tehokkuus ja kurinalaisuus oli parempaa.
Botnia – HIFK 1–8
Sää: lumisadetta, joka vaikeutti ajoittain näkyvyyttä, pallon hallintaa ja syöttöjen ajoitusta.
HIFK marssi selvään vierasvoittoon ja ratkaisi ottelun käytännössä jo ennen taukoa. Botnia sai pelissä hetkittäin luotua painetta laukauksilla ja muutamalla kulmalla, mutta HIFK:n tehokkuus paikoissa ja etenkin maalinteon rytmi venytti eron nopeasti liian suureksi. Lumisade toi peliin pientä sattuman tuntua – pallo elää ja pysähtelee eri tavalla – mutta kokonaiskuva oli silti selvä: HIFK oli valmiimpi, terävämpi ja kliinisempi.
Ensimmäinen jakso: HIFK karkasi 0–3
Ottelu käynnistyi molempien joukkueiden laukauksilla: Botnia yritti hakea aktiivisesti ratkaisuillaan, ja HIFK vastasi omalla painostuksellaan sekä kulmilla.
Avausmaali syntyi 24. minuutilla, se oli todellinen pelimiehen taidonnäyte. Tomi Hauska poimi pallon maalivahti Eelis Laitiselta ja lähti saman tien omalle retkelleen: purjehti koko Botnia-miehistön lävitse ja viimeisteli lopuksi komean osuman 0-1.
0–2 maali oli malliesimerkki HIFK:n suoraviivaisesta, mutta taitavasta hyökkäyspelistä: Ojanen tiputti littarilla Sokoloville, Sokolov näki liikkeen ja tarjoili Kivenjuurelle vapauttavan syötön. Kivenjuuri ei epäröinyt, vaan iski lvarman maalin.
Juuri ennen taukoa HIFK karkasi jo 0–3-johtoon. Bandyliigan eliittiin hienosti noussut Aaro Kivenjuuri spurttasi puolenkentän tuntumasta vauhtiin, pujahti kolmen Botnia-puolustajan välistä ja viimeisteli illan toisen osumansa. Tauolle mentiin lukemissa 0–3, tämän maalin syötti Aku ojanen.
Kivenjuuri oli jo avausjaksolla jatkuva uhka ja HIFK:n viimeistely oli hyvin suoraviivaista.
Toinen jakso: ratkaisu heti alkuun, sitten rangaistuksia ja maalijuhla
Toinen jakso ehti tuskin alkaa, kun HIFK löi lisää pökköä pesään: 46’ Toinen jakso ehti tuskin alkaa, kun “vanhaherra” Tomi Hauska lähti puolenkentän tuntumasta purjehtimaan ja meni koko Botnian puolustuksen läpi. Puolustajia kaatui kuin laskettelukeppejä ja pallo löytyi taas verkosta – taululle 0–4. Maalin syötti Iiro Väkiparta
Illan isäntä Aaro Kivenjuuri jatkoi show’taan 60. minuutilla. Kivenjuuri purjehti vasenta laitaa, vei ensin “kahville” Aleksi Niemen ja pudotti seuraavaksi Juri Schreckin kyydistä ennen kuin viimeisteli HIFK:n jo 0–5-johtoon. Osuma oli Kivenjuuren illan kolmas – kypärätemppu oli valmis. Maalin syötti maalivahti Eelis Laitinen.
Botnia yritti herättää peliä 65’ aikalisällä, mutta HIFK piti kontrollin ja osui lopussa useasti. Botnian valopilkku tuli 78. minuutilla, kun Botnia kavensi rangaistuslaukauksesta, pallo osui rangaistusalueella Aku Ojasen kypärään. Tilanne oli vahinko, mutta sääntöjen mukaan selvä rankkari. Pekka Niska ampui pallon varmasti verkon perukoille ja kavensi lukemiksi 1–5.
HIFK kuittasi nopeasti Botnian kavennuksen, kun vieraat pääsivät 3 vastaan 3 -hyökkäykseen. Pallo pelattiin varmasti maaliin: Aku Ojanen tarjoili ja Santeri Laitinen viimeisteli lukemiksi 1–6.
HIFK lisäsi johtonsa 1–7:ään heti perään, kun Aku Ojanen viimeisteli ilmasta. Esityön teki Aaro Kivenjuuri, jonka syöttö putosi Ojaselle täydelliseen paikkaan.
Ottelun lisäajalla HIFK kaunisteli vielä loppulukemat 1–8:aan, kun Ilia Sokolov tarjoili ja Santeri Laitinen täräytti sydämen kyllyydestä pallon verkkoon.
Ratkaisijat ja onnistujat
HIFK
- Aaro Kivenjuuri 3 maalia – ratkaiseva tehokkuus.
- Tomi Hauska 2 maalia – iski kriittiset maalit jaksojen käännekohdissa.
- Santeri Laitinen 2 maalia – viimeisteli lopun.
- Aku Ojanen mukana isosti: syöttöjä ja itse maali.
Botnia
- Eniten iloa toi Niskan rl-maali (78’), mutta muuten maalipaikat eivät realisoituneet. Laukauksia kertyi tapahtumien perusteella useita, mutta viimeinen terä ja/tai viimeistelyyn pääsy jäi vajaaksi.
Comments (4)
TW
Jyväskylässä on tällä hetkellä suuri valmennuksellinen ongelma. Ja jos sitä ei ratkaista, ei JPS pelaa tällä kaudella kirkkaimmista mitaleista.
Valmentaja Rytkönen omaan ylimieliseen ja vähättelevään tyyliinsä kertoili medialle, että eilisen ottelun ratkaisivat muutamat virheet, huonot pomput ja pienet nyanssit. Tämä on puhdasta totuuden ja vastuunkannon välttelyä. Totuus on, että eilinen ensimmäinen puoliaika (ja suuri osa toisestakin) oli huonointa jääpalloa mitä Jyväskylässä on JPS:n osalta tällä kaudella nähty – Veiterä oli kaikessa parempi. JPS pystyi vastaamaan vastustajan pelitapaan vain hieman ottelun alussa ja toisen jakson kirivaiheessa. Veiterä on näistä kahdesta tällä hetkellä paljon parempi jääpallojoukkue. Se on hionut pelitapansa yhtenäiseksi, toimivaksi ja joukkueen materiaaliin hyvin sopivaksi. Veiterä on aggressiivinen, itseluottamusta uhkuva, tarpeeksi kovaotteinen, tehokas, röyhkeä ja kaikissa tilanteissa rohkea. Se karvaa ylhäältä, käy kiinni vastustajaan usean miehen voimin, luottaa omaan peliinsä riippumatta siitä mitä vastustaja tekee ja systeemin mahdollistamana pelaajat tekevät oikeita ratkaisuja kovalla itseluottamuksella.
Ja mikä pahinta JPS:n kannalta, tässä ei ole mitään uutta tämän kauden osalta. Nyt JPS kykeni vastaamaan Veiterän pelitapaan vain hetken alusta ja sen jälkeen palattiin vanhaan oman alueen kiertelyyn, joka pelaa täysin Veiterän pussiin. On katsojan silmiin todella vaikeaa miksi ei edes yritetä mitään uutta vaan jatketaan pään hakkaamista seinään ottelusta toiseen. Jälleen kerran Veiterän prässi pakotti perääntymään toistuvasti omaan päätyyn ja tämän seurauksena pallonmenetyksiä tuli jatkuvasti. Prässiä ei yritetty kuin harvoin purkaa pystysuunnan pelillä, kun taas Veiterä eteni JPS:n prässin alta monta kertaa maalipaikkoihin esim. yksinkertaisella pystysyötöllä laudoituksen kautta.
Veiterä oli eilen huolestuttavan paljon parempi ja ilman maalivahti Nikusen useita loistotorjuntoja olisi Veiterän maalimäärä voinut olla helposti kaksinumeroinen. Lappeenrantalaisista on tulossa Jyväskylän joukkueelle todella suuri peikko, ja jos kauden aikaisemmissa kohtaamisissa sinniteltiin numeroiden valossa mukana, niin tämä ottelu todisti lopputuloksenkin osalta sen eron, mikä on ollut kentällä koko ajan nähtävissä.
Materiaalinsa puolesta Veiterä on varmasti sarjan kovin, mutta ei JPS kaukana ole. Nyt on vain kysymys siitä onko valmennus tarpeeksi nöyrä myöntääkseen omat virheensä ja aloittamaan taktisen uudistuksen, jonka avulla esimerkiksi kapteeni Liukkonen saadaan lopettamaan jatkuva takaisin omaan päätyyn kaartelu ja haastamaan Veiterä, kun mitaleja ratkotaan.
Toimitus
TW,
Ymmärrän hyvin turhautumisen. Kun joukkue jää selvästi jalkoihin ja vielä samalle vastustajalle toistuvasti, se tuntuu pahalta – varsinkin jos kentällä näkyvät ongelmat näyttävät samoilta ottelusta toiseen.
On totta, että “huonot pomput ja pienet nyanssit” -selitykset kuulostavat helposti vastuun pakoilulta, jos peli-ilme ja rakenteelliset ongelmat ovat silminnähtäviä. Toisaalta valmentajan julkinen kommentointi on usein eri asia kuin se, mitä kopissa ja analyysipalavereissa oikeasti käydään läpi. Harva valmentaja avaa medialle kaikkea taktista pohdintaa tai myöntää suoraan isompia rakenteellisia puutteita kesken kauden.
Kuvauksesi Veiterästä on kiinnostava: yhtenäinen pelitapa, korkea prässi, rohkeus ja selkeä identiteetti. Se on usein merkki siitä, että valmennus ja pelaajisto ovat samalla sivulla. Jos JPS taas ajautuu toistuvasti oman alueen kiertelyyn ja perääntymiseen paineen alla, kyse voi olla kahdesta asiasta: joko rakenteellinen malli ei tue riittävän rohkeaa pystypelaamista – tai pelaajien itseluottamus ei riitä toteuttamaan sitä paineen alla.
Tärkeä kysymys ei ehkä ole pelkästään “onko valmennus nöyrä”, vaan myös:
* Onko joukkue sitoutunut muutokseen?
* Onko johtavilla pelaajilla (kuten mainitsemasi Liukkonen) selkeä rooli ja mandaatti muuttaa pelin suuntaa kentällä?
* Uskalletaanko pelillinen riski ottaa, vaikka se aluksi kostautuisi?
Usein tällaisessa tilanteessa suurin muutos ei ole taktinen kikka, vaan pelirohkeuden ja kollektiivisen identiteetin kirkastaminen. Jos JPS:n materiaali on lähellä sarjan kärkeä, potentiaali on olemassa. Silloin kyse on enemmän pelin suunnasta ja päätöksenteon nopeudesta kuin kyvykkyydestä.
Turhautuminen kertoo siitä, että välität. Kausi ei kuitenkaan ratkea yhteen otteluun – eikä edes yhteen vastustajaan. Jos valmennus ja joukkue kykenevät rehelliseen analyysiin ilman selittelyä, tällainen tappio voi vielä kääntyä käännekohdaksi.
Toivotaan, että seuraava kohtaaminen näyttää jo erilaiselta – ei vain tulostaululla, vaan tavassa pelata.
TW
On totta, että valmennus harvoin lähtee julkisesti “heittämään joukkuetta bussin alle”, koska sillä ei saavuteta mitään positiivista. Rytkösen kommentointia jo pidemmän aikaa seuranneena on kuitenkin ihmeellistä, että julkisesti valmennus ei juuri koskaan suostu ottamaan vastuuta taktisesta epäonnistumisesta tai huonosta otteluun valmistautumisesta vaan syyt tappioille pitää aina kaivaa jostain muualta. Tämäkin olisi vielä täysin hyväksyttävää ja mediapeliksi luettavaa, jos otteissa kentällä olisi nähtävissä kehittymistä tai taktisella puolella kokeiluja, jotka osoittaisivat valmennuksen olevan ajan tasalla ja selkeästi pohtivan miten joukkue voi vastata vastustajan aiheuttamiin ongelmiin. Nyt valitettavasti kehitystä ei ole ollut nähtävissä ja siksi sivustakatsojan mieleen kommenteista paistaa hienoinen ylimielisyys ja pelillisten ongelmien vähättely.
Mitään yksittäistä kikkaa en myöskään valmentajalta hae. Sellainen harvoin joukkuelajeissa toimii ja voi johtaa joukkueen pohjarakenteiden hajoamiseen. Olen valmis myöntämään, että en lajista ulkopuolisena paljoakaan ymmärrä, mutta kannattajana ja katsojana haluaisin nähdä joukkueen, joka pelaa potentiaalinsa mukaan ja selättää vaikeudet. Mestarin pitäisi aina olla se joka sanelee miten peliä pelataan, eikä se joka ottaa mitä vastustaja sattuu antamaan. Parempi hävitä pelaten rohkeasti kuin hiipiä nurkkaan vastuuta vältellen ja toivoa, että vastustajalle sattuisi huono päivä.
Ja kuten kommentoin, hetken aikaa ottelussa oli nähtävissä JPS, joka vastasi täysillä Veiterän heittämään haasteeseen. JPS joka tuli kovaa päälle, prässäsi ylhäältä ja JPS joka yllätti Veiterän sen omilla aseillaan. Miksi näin ei pelattu koko ottelua on se suuri kysymys.
Toimitus
TW,
Näin se on – Hyviä mietteitä – kiitos