BandyLiigaUutiset

Bandykausi 2025–26 on jo kaukana takana

Nyt on aika pysähtyä muistamaan, mitä kaikkea koimme Bandyliigakausi 2025–26 on nyt historiaa. Tulokset on kirjattu, mitalit jaettu ja viimeisetkin kauden ratkaisut jääneet taakse. Jäljelle jäävät muistot, tunteet, onnistumiset, pettymykset ja ennen kaikkea ihmiset, jotka tekivät jälleen yhden suomalaisen jääpallokauden mahdolliseksi. Kauden päätteeksi BandyliigaToimitus julkaisee BandyKausi 2025–26 -loppuyhteenvedon, joka kokoaa samoihin kansiin kuluneen kauden tärkeimmät tarinat, joukkueiden vaiheet, ratkaisevat hetket. JPS nousi mestariksi – kausi tarjosi monta erilaista tarinaa Kauden suurin juhla nähtiin JPS:n noustessa Suomen mestariksi. Mestaruus oli palkinto joukkueelle, joka osasi olla parhaimmillaan silloin, kun panokset olivat suurimmillaan. HIFK pelasi vahvan runkosarjan ja osoitti pitkään olevansa yksi kauden tasaisimmista ja vaarallisimmista joukkueista. Helsingissä nähtiin kuitenkin myös toinen vahva tarina, kun Botnia kasvoi kauden aikana, nousi lopulta HIFK:n ohi ja saavutti ansaitun pronssimitalin. Veiterä pelasi jälleen laadukkaan kauden ja oli mukana mestaruustaistelussa aivan loppuun saakka. Jokainen joukkue toi sarjaan oman identiteettinsä, omat vahvuutensa ja omat haasteensa. Yhdeksän seuraa merkitsi jälleen yhdeksää erilaista tarinaa. Toiselle kausi toi mestaruuden, toiselle mitalin, kolmannelle onnistuneen kasvutarinan. Jollekin kausi jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Silti jokainen seura, joukkue, pelaaja, valmentaja, huoltaja, erotuomari, vapaaehtoinen ja kannattaja oli osa samaa kokonaisuutta. Enemmän kuin maalit ja pisteet Jääpallokausi ei synny vain otteluista. Se syntyy pakkasilloista, aikaisista aamuista, pitkistä bussimatkoista, hiljaisista pukukopeista ja hetkistä, jolloin joukkue löytää vielä yhden vaihteen. Se syntyy pelaajista, jotka palaavat jäälle vaikeidenkin vaiheiden jälkeen, ja ihmisistä, jotka tekevät työnsä ilman näkyvyyttä tai suuria otsikoita. Kauden aikana nähtiin suuria onnistumisia, mutta myös vaikeita hetkiä. Juuri siksi kauden kokonaisuus ansaitsee tulla kerrotuksi muutenkin kuin sarjataulukon kautta. Samalla muistamme, että pelaajan arvo ei aina näy pistepörssissä. Yksi ratkaisee otteluita maaleillaan, toinen johtaa peliä hiljaisesti, kolmas kantaa joukkuetta vaikeina hetkinä ja neljäs tekee ympärillään olevista pelaajista parempia. Kausijulkaisu kokoaa kauden yksiin kansiin BandyKausi 2025–26 sisältää kausiarvioita, analyyseja, tunnetta ja näkemyksiä jokaisesta Bandyliigajoukkueesta. Julkaisussa palataan runkosarjan vaiheisiin, pudotuspelien käänteisiin, mitaliratkaisuihin. Kyse ei ole vain siitä, kuka voitti ja kuka hävisi. Julkaisu on samalla kunnianosoitus lajille, joka elää vahvasti niiden ihmisten kautta, jotka ovat sille antaneet aikaa, työtä ja sydäntä. Alla luettavissa BandyliigaToimituksen yhteenveto kaudesta 2025-26 Kiitos kaudesta 2025–26 BandyliigaToimitus haluaa kiittää jokaista kauden aikana mukana ollutta. Kiitos pelaajille rohkeudesta, taidosta ja sitoutumisesta. Kiitos valmentajille ja taustaryhmille työstä, joka ei aina näy ulospäin. Kiitos erotuomareille vastuullisesta tehtävästä. Kiitos seuroille, talkoolaisille, kuvaajille, toimitsijoille, kenttien työntekijöille sekä kaikille niille, joiden ansiosta ottelut voitiin pelata. Ja ennen kaikkea kiitos yleisölle, kannattajille ja suomalaisen jääpallon ystäville. Ilman teitä laji olisi paljon hiljaisempi. Kausi 2025–26 on päättynyt, mutta sen tarinat jäävät elämään.

BandyLiigaUutiset

Iskettiinkö eilen taas yksi naula pääkaupungin jääpallon arkkuun?

Kaupunginympäristölautakunta hyväksyi Oulunkylän suunnitelmat Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi Oulunkylän liikuntapuiston asemakaavan muutosluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi, mutta ei hyväksynyt mitään erillistä ratkaisua tekojään kattamisesta. Päätöksessä painopiste on jalkapallostadionissa, asuntorakentamisessa, pysäköinnissä, kulkuyhteyksissä ja puustossa. Tekojääradan osalta kirjaukset ovat lähinnä sitä, että nykyiset jääurheilutoiminnot voidaan säilyttää — ei sitä, että kattaminen otettaisiin kaavan tavoitteeksi. Jääpallolle ei siis Helsingistä löydy yhtä paikkaa, vaikka kaupungille niitä on esitetty useita – Aina jokin syy miksi ei onnistu – Miksi? Ja Miksi jalkapallostadioneja kuitenkin suunnitellaan kaupunginosajoukkueille? Pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa jalkapallokatsomopaikoista paperilla, vaan pulaa järkevästi käytetyistä, oikean kokoisista ja taloudellisesti toimivista olosuhteista. Olympiastadion on Suomen suurin ja hienoin tapahtumapaikka, mutta se ei ole arkinen seurastadion. Se on liian suuri, kallis ja raskas käyttää tavalliseen Veikkausliiga- tai Ykkösliiga-otteluun. Bolt Arena taas on jo nimenomaan jalkapallostadion: kapasiteetti on 10 179 ja se sijaitsee aivan Olympiastadionin vieressä. Siksi kysymys kuuluu: miksi Helsinkiin tarvitaan vielä uusi 4 500–8 000 paikan jalkapallostadion, jos olemassa olevia ei saada täysipainoisesti käyttöön? Perustelu uudelle stadionille voi olla hyväksyttävä vain, jos se ratkaisee konkreettisen ongelman: esimerkiksi Gnistanin oma alueellinen kotipesä Oulunkylässä, liigalisenssin edellyttämät olosuhteet, pysyvät oheistilat, tulovirrat seuralle ja kaupunginosan liikuntapalvelut. Mutta jos perustelu on vain “tarvitaan moderni stadion”, se ei riitä. Sama logiikka pätee Tapiolaan: Espoolla voi olla oma tarve 6 000 paikan stadionille, mutta silloin sen pitää palvella aidosti koko urheilupuistoa eikä jäädä muutaman ottelun vuodessa -rakenteeksi. Myyrmäen stadion osoittaa hyvin ongelman. Siellä on noin 4 000 katsojan stadion, jolla on pelattu myös kansainvälisiä naisten otteluita ja Mestarien liigan karsintoja. Se on juuri sen kokoluokan paikka, jota suomalainen jalkapallo useimmiten tarvitsee. Jos tällaiset paikat seisovat tyhjillään, ongelma ei ratkea rakentamalla lisää saman kokoluokan katsomoita eri puolille seutua. Uusia stadioneita ei pidä rakentaa vain siksi, että jokaisella seuralla tai kaupunginosalla olisi “oma areena”. Ensin pitäisi tehdä koko pääkaupunkiseudun yhteinen olosuhdeselvitys: Olympiastadion, Bolt, Oulunkylä, Pallokenttä, Velodromi, Myyrmäki, Tapiola ja muut kentät samaan pöytään. Montako ottelua, montako tapahtumaa, paljonko käyttöaste, paljonko ylläpito, paljonko julkista rahaa, ja mikä on todellinen tarve? Jos jalkapallostadion rakennetaan, sen ehdot pitäisi olla tiukat: korkea käyttöaste, ympärivuotinen käyttö, juniori- ja yhteisökäyttö, seuratalouden vahvistaminen, ei pelkkä edustusjoukkueen kulissi, ja ennen kaikkea ei saa syntyä tilannetta, jossa samaan aikaan vanhat areenat rapistuvat tai seisovat tyhjinä. Tässä on myös jääpallon kannalta epäreilu ristiriita: jalkapallolle suunnitellaan useita uusia katsomo- ja areenahankkeita, vaikka olemassa olevia jalkapallopaikkoja on jo paljon. Samaan aikaan lajit, joilta puuttuu oikeasti perusolosuhde — kuten jääpallo sisäolosuhteineen — joutuvat perustelemaan jokaista neliötä ja euroa alusta asti. Se on poliittisesti vaikea yhtälö puolustaa. Kaupungin viesti jääpallohallille on käytännössä ollut: ei asuntoja, ei hotellia, ei myymälöitä, ei kaupallista lisärakentamista urheiluhankkeen tueksi. Mutta kun kyse on isoista areena- tai jalkapallohankkeista, sama logiikka näyttääkin muuttuvan: kaupallinen rakentaminen, pysäköinti, hotellit, asunnot, toimistot ja liiketilat nähdäänkin “kaupunkikehityksenä” eikä urheiluhankkeen keinotekoisena tukena. Esimerkiksi Garden Helsingin alkuperäiseen kokonaisuuteen kuului areenan lisäksi toimistoja, asuntoja, liiketiloja, hotelli ja pysäköintihalli, vaikka uusimmassa 2026 suunnitelmassa näistä onkin karsittu ja jäljellä on suurareena. Espoon Tapiolan stadionin yhteydessä taas rakennetaan 6 000 katsojan stadion, noin 670 autopaikan pysäköintilaitos ja stadionkorttelin reunaan asuinkerrostaloja. Vantaan Kivistöön suunnitellussa Arena 3.3 -hankkeessa kokonaisuuteen on julkisesti liitetty monitoimiareena, hotelli sekä ravintola-, liike-, urheilu- ja toimistotilaa. Oulunkylän stadionhankkeessakin stadionin rinnalla puhutaan aluekehityksestä ja asumisesta. Näiden hankkeiden lisäksi pääkaupunkiseudulle suunnitellaan 3-8 3000-20000 henkeä vetävää tapahtumakeskusta – riittääkö kaikille käyttäjiä ja asiakkaita? BandyliigaToimitus on kaikkien hankkeiden takana, mutta tasapuolisuuden nimessä näkisimme pääkaupunkiseudun tarvitsevan, ja ansaitsevan hallin, jossa myös jääpalloa voidaan pelata ympäri vuoden. Tässä kaikessa ongelma ei ole se, että asuntoja, hotelleja tai liiketiloja rakennetaan urheilun yhteyteen. Päinvastoin: se voi olla ainoa realistinen tapa tehdä iso liikuntahanke taloudellisesti kestäväksi. Ongelma on se, kun sama malli hyväksytään jalkapallolle & jääkiekolle, mutta evätään jääpallolta – onko tämä tasa-arvoa? Helsingin kaupunki ei voi uskottavasti väittää edistävänsä tasapuolista liikuntaa ja urheilua, jos se sallii suurten areena- ja jalkapallohankkeiden yhteyteen asuntoja, hotelleja, pysäköintilaitoksia, liiketiloja ja muuta kaupallista rakentamista, mutta kieltää vastaavat rahoitus- ja kaupunkikehitysmallin jääpallolta. Kyse ei ole jääpallon erityiskohtelusta, vaan samojen periaatteiden socveltamisesta kaikkiin lajeihin, ja hankkeisiin. BandyliigaToimitus pohtii 1. Kaupunki kohtelee hankkeita eri logiikalla.Kun jääpallohalli tarvitsee oheisrakentamista rahoituksen, käytön ja toimintakulujen kattamiseen, se nähdään ongelmana. Kun areena- tai jalkapallohanke tarvitsee samaa, se nähdään kaupunkikehityksenä. 2. Jääpallohallin tarve on todellisempi kuin monen hankkeen.Pääkaupunkiseudulla on jo Olympiastadion, Bolt Arena, Pallokenttä, Velodromi, Myyrmäki ja useita jalkapallokenttiä. Ne eivät ole täydessä ottelukäytössä. Sen sijaan jääpallolta puuttuu kokonaan nykyaikainen sisäolosuhde, joka mahdollistaisi lajin, junioritoiminnan, luistelun, koulujen käytön, tapahtumat ja ympärivuotisen toiminnan. 3. Helsinki ei voi kutsua itseään urheilukaupungiksi, jos se valikoi lajeja.Urheilukaupunki ei tarkoita vain isoja tapahtumia, jalkapalloa, jääkiekkoa ja brändiareenoita. Se tarkoittaa myös sitä, että kaupunki turvaa olosuhteet niille lajeille, joilla ei ole valmiiksi vahvaa kaupallista asemaa. Pitäisikö jääpallonkin käyttää näitä strategisia sanoja: raideyhteys, asuminen, stadion, tapahtumat, kaupunkimainen ympäristö. Miksi sama rahoitus- ja kaupunkikehitysmalli ei kelpaa silloin, kun päähyötyjä on jääpallo, luistelu, koululiikunta, yleisöluistelu, junioritoiminta ja ympärivuotinen jäälajien olosuhde? Helsingin päätöksenteossa näyttää olevan kaksinkertainen standardi. Jääpallohallin yhteyteen esitettyä asunto-, hotelli- ja liiketilarakentamista ei hyväksytty, vaikka juuri tällaisella mallilla olisi voitu rahoittaa ja ylläpitää liikuntapaikkaa ilman kohtuutonta kaupungin suoraa rahoitusvastuuta. Samanaikaisesti muissa pääkaupunkiseudun areena- ja stadionhankkeissa vastaavaa tai jopa huomattavasti laajempaa oheisrakentamista pidetään hyväksyttävänä osana hankkeen kokonaisuutta. Tämä ei ole tasapuolista liikuntapolitiikkaa eikä johdonmukaista kaupunkisuunnittelua. Onko Helsingin kaupungin päätöksenteko yhdenvertaista?

BandyLiigaUutiset

Harvinaisempi siirto pääkaupunkiseudulla

Arttu Väkiparta Botnian riveihin 1+1-vuotisella sopimuksella Botnia on solminut 1+1-vuotisen sopimuksen 18-vuotiaan keskikenttäpelaaja Arttu Väkiparran kanssa. Siirto on viime vuosina pääkaupunkiseudulla harvinaisempaa herkkua, sillä Väkiparta siirtyy Botniaan naapuriseura HIFK:sta. Porista kotoisin oleva Väkiparta on Narukerän kasvatti. Hän muutti Helsinkiin vuonna 2017 ja jatkoi pelaajauraansa HIFK:ssa. Nyt edessä on uusi askel uralla Botnian paidassa. Seuranvaihto Helsingin sisällä tuntuu nuoren keskikenttäpelaajan mukaan luontevalta ratkaisulta. ”Hyvät fiilikset siirrosta Botniaan. Odotan innolla, mitä tuleman pitää, ja on kiva päästä pelaamaan Oulunkylän kentälle, jossa olen aina tykännyt pelata”, Väkiparta sanoo. Tulevalta kaudelta Väkiparta odottaa paljon sekä joukkueelta että itseltään. Tavoitteet ovat korkealla. ”Tavoitteena on auttaa joukkuetta parhaani mukaan ja voittaa mestaruus. Haluan myös itse kehittyä mahdollisimman paljon. Tavoitteenani on päästä tulevaisuudessa pelaamaan Ruotsiin ja ottaa siellä seuraava askel urallani”, Väkiparta summaa. Pelaajana Väkiparta on monipuolinen kahden suunnan keskikenttäpelaaja. Hänen vahvuutensa löytyvät erityisesti luisteluvoimasta, liikkumisesta ja kyvystä tehdä töitä koko kentän alueella. Botnia saa riveihinsä nuoren, kehityshaluisen ja tavoitteellisen pelaajan, joka tuo joukkueeseen lisää liikettä, energiaa ja tulevaisuuden potentiaalia.

BandyLiigaUutiset

Iisakki Kaivola Botniaan 1+1-vuotisella sopimuksella

Tavoitteena pelata urani parasta jääpalloa Botnia on vahvistanut rivejään mielenkiintoisella pelaajahankinnalla, kun Iisakki Kaivola liittyy helsinkiläisseuraan 1+1-vuotisella sopimuksella Porvoon Akilleksesta. Siirto tuo Botnian joukkueeseen lisää osaamista, kilpailua ja ennen kaikkea pelaajan, jolla on selkeä halu ottaa seuraava askel urallaan. Kaivolan omat sanat kertovat paljon siitä, millaisella asenteella hän saapuu uuteen ympäristöön. “Tavoitteena on pelata urani parasta jääpalloa.” Lause on yksinkertainen, mutta sen takana on vahva viesti. Kyse ei ole vain seurasiirrosta tai uudesta sopimuksesta, vaan pelaajan omasta halusta mitata oma tasonsa, kehittyä ja tuoda paras versionsa joukkueen käyttöön. Botnialle tämä on juuri sellainen lähtökohta, jonka ympärille voidaan rakentaa paljon. Uusi alku Ogelissa Botnia on seura, jossa yksittäisen pelaajan rooli rakentuu aina osaksi suurempaa kokonaisuutta. Joukkueen identiteetti on perinteisesti perustunut työntekoon, sitoutumiseen ja siihen, että pelaajat ovat valmiita laittamaan itsensä likoon yhteisen tavoitteen eteen. Kaivolan saapuminen sopii tähän kuvaan hyvin. Botnia hakee kilpailukykyä ja jatkuvuutta Bandyliigassa marginaalit viime kaudella olivat pieniä. Ottelut ratkeavat yksityiskohtiin, pelaajien väliseen luottamukseen ja siihen, kuinka hyvin joukkue pystyy kehittymään kauden aikana. Uudet pelaajat tuovat aina mukanaan myös uuden dynamiikan: erilaisen tavan nähdä peliä, erilaisia vahvuuksia ja uutta energiaa harjoituksiin. Kaivolan liittyminen Botniaan vahvistaa joukkueen sisäistä kilpailua ja antaa valmennukselle lisää vaihtoehtoja.

BandyLiigaUutiset

Markus Kumpuoja jatkaa Botnian peräsimessä

Kausi 2026–27 jää pelaajauran viimeiseksi Botnia jatkaa tutulla ja vahvalla linjalla myös kaudella 2026–27, kun Markus Kumpuoja jatkaa joukkueen peräsimessä. Kumpuoja toimii Botnian valmennuksen johtohahmona ja jatkaa samalla vielä yhden kauden myös pelaajana. Tuleva kausi on Kumpuojalle erityinen, sillä se jää hänen pitkän ja menestyksekkään pelaajauransa viimeiseksi. Kentällä nähdään siis vielä kerran kokenut työmyyrä, jonka kokemus, johtajuus ja pelinlukutaito ovat olleet Botnialle merkittävä voimavara viime vuosina. Kumpuoja on kuulunut Botnian keskeisiin hahmoihin sen jälkeen, kun hän palasi Suomeen pitkän Ruotsin-uransa jälkeen. Kaudella 2025–26 Kumpuoja jatkoi Botnian pelaajavalmentajana yhdessä Kasperi Hirvosen kanssa, ja Botnia saavutti keväällä Bandyliigan pronssia. Kumpuojan jatko tuo Botnialle jatkuvuutta sekä kentälle että valmennukseen. Seura saa käyttöönsä pelaajan ja valmentajan, joka tuntee joukkueen, sarjan ja suomalaisen jääpallon vaatimukset perusteellisesti. Samalla kausi 2026–27 tarjoaa Botnian nuoremmille pelaajille ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia kokeneelta maajoukkuetason pelaajalta hänen viimeisen pelaajakautensa aikana. Botnian tavoitteena on rakentaa tulevalle kaudelle kilpailukykyinen ja yhtenäinen joukkue, joka pystyy ottamaan seuraavan askeleen. Kumpuojan jatko peräsimessä antaa tälle työlle vahvan perustan. Kausi 2026–27 tulee olemaan Botnialle uuden vaiheen alku, mutta samalla myös yhden merkittävän pelaajauran päätösluku. Markus Kumpuoja nähdään sinisessä paidassa vielä kerran – johtamassa, pelaamassa ja jättämässä kentälle kaiken.

BandyLiigaUutiset

Botnia nousi pronssille

HIFK:n vahva alku ei kantanut loppuun asti, Lopputulos: 2-4 HIFK sai otteluun juuri sellaisen alun, jota se varmasti toivoi. Kotijoukkue otti tapahtumat heti haltuunsa, loi painetta ja meni johtoon jo 4. minuutilla, kun Patrik Huber viimeisteli tilanteeksi 1–0. Maaliin syötön antoi Tomi Hauska. HIFK hallitsi avausjaksoa laajasti myös tilastojen valossa, ja vaikka Botnia sai muutamia kulmia sekä laukauksia, pelin kuva oli pitkään selvä. Ottelun mahdollinen “naulaaminen” oli mahdollista 12. minuutilla, kun HIFK:lle avautui rankkaripaikka, mutta Santeri Laitinen ei onnistunut viemään palloa maaliin asti, pallo lensi vauhdilla yli maalin. Botnia selvisi säikähdyksellä ja jatkoi omaa taisteluaan. Isännät hakivat lisää osumia laukauksilla ja kulmilla, ja 27. minuutilla palkinto tuli, kun Santeri Laitinen vei HIFK:n jo 2–0-johtoon Iiro Väkiparran syötöstä. Avausjakso oli pitkälti HIFK:n kontrollissa. Botnia pysyi kuitenkin mukana pelissä, eikä kahden maalin takamatka vielä ratkaissut mitään. Botnia kirii kiinni, ja pyyhältää ohitse Toiselle jaksolle vieraat tulivat entistä terävämpinä, ja 48. minuutilla Pekka Niska kavensi tilanteeksi 2–1 Eetu Pulkkisen syötöstä. Vaikka HIFK loi tämänkin jälkeen runsaasti painetta, laukauksia ja kulmia, ei se saanut tehtyä ratkaisevaa kolmatta maalia. Sen sijaan Botnia osoitti armotonta tehokkuuttaan erikoistilanteissa. 64. minuutilla Pekka Niska iski kulmalyönnistä tasoituksen 2–2, syöttäjänä Juri Schreck. Tästä alkoikin vierasjoukkueen hurja jakso. 73. minuutilla Aapo Pulkkinen vei Botnian 2–3 johtoon jälleen kulmasta, ja 79. minuutilla Kaarlo Lappi viimeisteli kulmatilanteesta jo 2–4, syötön kirjautuessa jälleen Juri Schreckille. HIFK hallitsi ottelun tilastoja monella osa-alueella ja sai luotua huomattavasti tilanteita, mutta tehokkuus puuttui ratkaisuhetkillä. Botnia puolestaan käytti vahvuutensa täydellisesti hyödykseen ja rankaisi armotta kulmalyönneistä. Kolme maalia kulmista kertoi kaiken oleellisen vieraiden kliinisyydestä ja toisaalta HIFK:n puolustuspelaamisen ongelmista juuri niissä hetkissä, joissa ottelu lopulta ratkesi. Ottelu kuvasti HIFK:n kautta karulla tavalla. Runkosarjassa nähty rohkea ja laadukas tekeminen muuttui ratkaisupeleissä varovaisemmaksi, pelokkaammaksi ja ajoittain liikaa yksilösuoritusten varaan jääväksi pelaamiseksi. Kun vielä erikoistilanteiden hyödyntäminen ja rankkarit eivät tuottaneet tulosta, jäi hyvä runkosarja lopulta vaisuksi muistoksi. Seitsemästä viime ottelusta kuusi päättyi tappioon, eikä pudotuspelivaiheessa taso enää riittänyt. Botnia puolestaan otti lähes maksimaalisen tuloksen omista lähtökohdistaan. Kapealla mutta yhtenäisellä ryhmällä pelannut joukkue osoitti sitkeyttä, kurinalaisuutta ja ennen kaikkea kykyä käyttää omat vahvuutensa maksimaalisesti hyödyksi. Se riitti tällä kertaa pronssiin asti. Botnialle isot onnittelut pronssimitaleista.. Maalit:1–0 Patrik Huber (4.)2–0 Santeri Laitinen (27.)2–1 Pekka Niska (48.)2–2 Pekka Niska, kulma (64.)2–3 Aapo Pulkkinen, kulma (73.)2–4 Kaarlo Lappi, kulma (79.) Loppumietteet HIFK:lla on puolestaan paljon mietittävää kesän aikana. Runkosarjassa nähty hyvä tekeminen ei lopulta merkitse paljoakaan, jos ratkaisuhetkillä joukkue ei löydä parasta tasoaan. Ennen kautta tavoite oli selkeä: mestaruus. Nyt se jäi lopulta kauas. Materiaaliltaan HIFK:lla oli yksi Bandyliigan laajimmista ja kilpailukykyisimmistä joukkueista (ainakin Veiterän & JPS:n jälkeen), joten kysymyksiä jää väistämättä ilmaan. Oliko pelitapa oikea juuri tälle ryhmälle? Pystyikö joukkue toteuttamaan sitä riittävän hyvin kevään kovimmissa paikoissa? Ja missä vaiheessa kurssi alkoi kääntyä väärään suuntaan? Seuran sisällä lopputulosta on pakko pitää suurena pettymyksenä. Sijoitus ei parantunut kaudesta 2024–25, vaikka juuri sitä lähdettiin hakemaan. Vielä helmikuun alkuun asti HIFK:n peli näytti vahvalta, mutta sen jälkeen suunta muuttui, ja helmikuun sekä maaliskuun ottelut olivat lähes poikkeuksetta mollivoittoisia. Kaikesta huolimatta HIFK:lta löytyy varmasti edellytykset nousta takaisin aivan kirkkaimpaan kärkeen. Se vaatii kuitenkin rehellistä analyysiä, oikeita johtopäätöksiä ja ennen kaikkea sitä, että ensi kaudella parhaat otteet näkyvät juuri silloin, kun panokset ovat suurimmillaan.

BandyLiigaUutiset

Pronssi ratkotaan poikkeusolosuhteissa

HIFK ja Botnia kohtaavat Oulunkylässä Bandyliigan pronssiottelussa nähdään tänään kello 19.00 helsinkiläisten välinen kova kamppailu, kun HIFK ja Botnia kohtaavat toisensa. Ottelu oli tarkoitus pelata Kalliossa, mutta jään huono kunto pakotti siirtämään pronssitaiston Oulunkylään. Kyseessä on virallisesti HIFK:n kotiottelu, vaikka ottelu pelataankin käytännössä Botnian kotikentällä. Asetelma on poikkeuksellinen, sillä panoksena ei ole mikä tahansa sarjaottelu, vaan SM-pronssi. HIFK joutuu luopumaan kotikenttäedustaan juuri kauden ratkaisuhetkellä, mikä tekee tilanteesta urheilullisesti ja taloudellisesti hankalan. Kotiedun menettäminen vaikuttaa paitsi peliolosuhteisiin myös tapahtumajärjestelyihin, yleisöön ja ottelun tuotto-odotuksiin. Siksi on aiheellista toivoa, että Helsingin kaupunki korvaisi HIFK:lle tilanteesta aiheutuneet taloudelliset menetykset. Vertailukohta löytyy Lappeenrannasta, jossa kaupunki korvasi Veiterälle aiheutuneita menetyksiä tilanteessa, jossa seuran kotikenttä ei ollut kahdessa ottelussa pelikelpoinen. Olisi kohtuullista, että Helsingissä toimittaisiin samalla vastuullisella tavalla, kun seura menettää oman kotikenttänsä kauden tärkeimpiin kuuluvassa ottelussa, ja taloudelliset tuotot. Itse ottelussa latausta ei varmasti puutu. Paikallisvastustaja vastassa, mitali pelissä ja poikkeukselliset olosuhteet takaavat, että kentällä nähdään varmasti tunnetta, taistelua ja suurta halua päättää kausi voittoon. Botnialle Oulunkylän kenttä on tuttu ympäristö, mutta HIFK lähtee siitä huolimatta otteluun hakemaan pronssia omiin nimiinsä. Illan ottelussa ei ratkaista vain mitalin väriä, vaan myös sitä, kumpi helsinkiläisjoukkueista päättää kautensa voitokkaasti. Pronssiottelu tuo aina mukanaan oman erityisen tunnelmansa — nyt siihen yhdistyvät vielä poikkeukselliset olosuhteet, jotka tekevät illasta entistäkin puhuttelevamman. Pronssiottelu, kello 19.00: HIFK – Botnia, Oulunkylä. Kotijoukkueen leristä saatiin ottelun alla seuraavia tunnelmia irti: Vaikka HIFK:n tavoitteet olivat finaalissa asti, ei pronssiottelun merkitystä tarvitse vähätellä. Mitaleita ei ole liikaa tullut, joten joukkueella on varmasti kova motivaatio hakea perjantaina pronssit kotiin. Kausi saadaan päätökseen hienolla tavalla Brakulla (haastattelun jälkeen ottelu siirrettiin Oulunkylään), vieläpä paikallisvastustaja Botniaa vastaan. Asetelma tuo peliin oman lisälatauksensa, eikä ottelusta varmasti tunnetta puutu. Kun panoksena on mitali ja vastassa tuttu paikallisvastustaja, on selvää, että perjantaina jätetään kentälle kaikki. HIFK lähtee otteluun näyttämään, että pettymys välieristä on käännetty uudeksi energiaksi. Vaikka finaalipaikka jäi haaveeksi, on pronssi yhä tavoite, jonka eteen joukkue haluaa taistella loppuun asti. Kevään viimeinen peli tarjoaa mahdollisuuden päättää kausi voittoon ja jättää hyvä fiilis mukaan kesään. Perjantaina HIFK:lla on vielä yksi mahdollisuus päättää kausi oikealla tavalla. Tavoite on selvä: pronssimitalit jäävät kotijoukkueelle. HIFK julkaisi ottelun digiohjelman, ja tarjoamme sen myös alla ottelun seuraajille luettavaksi. Ei muuta kuin ohjelma auki, tunnelmaan mukaan ja ilta käyntiin pronssiottelun merkeissä. Otteluseuranta avautuu yllä olevasta linkistä klo 18.55, joten pysy mukana aivan ensi hetkistä lähtien. Nautitaan yhdessä kauden toiseksi viimeisestä ison jään illasta ja kannustetaan toinen joukkue pronssiin – tsemppiä kaikille!

BandyLiigaUutiset

Eiliset välierän merkkipaalut

Viimeinen välierä Botnia vs Veiterä toi mukanaan hienoja merkkipaaluja Viimeisessä välierässä nähtiin joukkueiden taistelun lisäksi myös upeita henkilökohtaisia merkkipaaluja, jotka jäävät varmasti lämpimästi mieleen. Veiterän Tero Liimatainen saavutti komean rajapyykin noustessaan 300 Bandyliigapisteeseen. Tehopisteet ovat nyt huimat 176+124, ja juhlahetkeen toi lisäarvoa se, että merkkipaalu syntyi tärkeällä tavalla: Liimatainen viimeisteli ottelussa 2–2 tasoitusmaalin ilman syöttäjää. Kokeneen pelaajan vahva panos tuli jälleen juuri oikealla hetkellä. Botnian Heikki Pesonen puolestaan pelasi merkittävän ottelun, kun täyteen tuli 100 Bandyliigaottelua. Sata ottelua pääsarjatasolla kertoo arvokkaasta työstä, sitoutumisesta ja pitkäjänteisyydestä joukkueen eteen. Kyseessä on hieno saavutus, josta voi olla aidosti ylpeä. Lisäksi Botnian Tomi Lappi kirjautti uransa ensimmäisen playoff-syöttöpisteen. Osuma syntyi Botnian 2–0 maaliin, jonka viimeisteli Ilmari Pesonen. Ensimmäinen tehopiste pudotuspeleissä on aina erityinen hetki ja hieno palkinto tehdystä työstä. Välieräilta tarjosi siis paljon muutakin kuin pelkät numerot taululla. Se toi esiin sitkeyttä, kokemusta ja onnistumisen hetkiä, jotka tekevät urheilusta niin merkityksellistä. BandyliigaToimitus toivottaa Lämpimät onnittelut kaikille merkkipaalunsa saavuttaneille!

BandyLiigaUutiset

Veiterä etenee finaaliin

Oulunkylässä ottelu oli todella kaksijakoinen Otteluun lähdettiin kiinnostavissa asetelmissa, ja monen mielessä eli myös ajatus siitä, että Botnia voisi vielä yllättää ja venyttää illan edukseen. Ensimmäinen jakso antoikin siihen viitteitä, kun Botnia tuli peliin terävästi ja pystyi horjuttamaan Veiterää hyvällä liikkeellä ja tehokkuudella. Lopulta sitä yllätystä ei kuitenkaan saatu. Toisella jaksolla Veiterä pelasi eheämmin, hallitsi ottelun rytmiä selvästi paremmin ja käänsi pelin ansaitusti edukseen. Kun Botnian jalka alkoi painaa eikä avausjakson terä enää säilynyt, Veiterä käytti oman hetkensä hyväkseen ja marssi voitolla finaaliin. Botnia vs Veiterä Otteluvoitot: 1-3 Ensimmäinen jakso Ottelu käynnistyi vauhdikkaasti, ja Botnia sai heti alkuun hyvän otteen pelistä. Avausmaali syntyi jo 4. minuutilla, kun Pekka Niska viimeisteli tilanteeksi 1–0 Juri Schreckin syötöstä. Botnia jatkoi aktiivisesti myös tämän jälkeen ja loi useita vaarallisia tilanteita, vaikka Veiteräkin pääsi ajoittain omille paikoilleen. Botnian hyvä alku sai lisää katetta 25. minuutilla, kun Ilmari Pesonen iski lukemiksi 2–0 ja Tomi Lappi merkittiin syöttäjäksi. Pesonen kiersi koko Veiterän joukkueen, ja kun kukaan ei ottanut häntä kiinni, niin taululle 2-0 lukemat (uskomattoman löysää Veiterä pelaamista – hyvin outoa) – hieno yksilösuoritus. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Botnia hallitsi ottelua sekä liikkeellään että tehokkuudellaan. Jakson edetessä Veiterä kuitenkin pääsi paremmin peliin mukaan, Botnia jotenkin tuudittautui, ja ehkä jopa oudoksui selkeää ja ansaittua johtoaan. Vieraat saivat painetta Botnian päähän kulmien ja laukauksien kautta, ja 33. minuutilla kavennus syntyi, kun Eetu Peuhkuri teki maalin Ere Verhelän syötöstä. Maalin jälkeen Veiterä vaikutti olevan selvästi paremmin ottelun virrassa, ja jakson loppu mentiin enemmän heidän painostuksessaan. Ensimmäinen jakso oli kokonaisuutena selvästi kaksijakoinen: ensin Botnia oli niskan päällä, mutta toinen puolisko jaksosta kääntyi Veiterälle. Tauolle mentiin tilanteessa 2–1. Erityistä huomiota herätti Veiterän kurittomuus. Joukkueelle vihellettiin peräti kolme 10 minuutin jäähyä ensimmäisellä jaksolla: Juuso Kärmeniemelle, Joonas Peuhkurille ja Topi Peuhkurille. Näistä varsinkin viimeinen, maalivahti Topi Peuhkurin jäähy, vaikutti täysin turhalta ja kertoo siitä, että Veiterän peli oli ajoittain hermostunutta ja keskittyminen lipsui itse pelaamisesta. Yhteenvetona:Botnia oli tehokas ja terävä alussa, mutta Veiterä nousi hyvin mukaan ja kavensi ansaitusti. Toiselle jaksolle iso kysymys on, pystyykö Botnia hyödyntämään Veiterän ailahtelevuutta ja jäähyherkkyyttä, vai saako Veiterä pelinsä ja tunteensa paremmin hallintaan. Toinen jakso Toinen jakso kääntyi selvästi Veiterälle, kun Botnian jalka alkoi painaa eikä avausjakson terävyys enää riittänyt. Jakson alkuun Botnia sai vielä pari omaa laukausta, mutta hyvin nopeasti ottelun kuva muuttui: Veiterä alkoi ottaa hallintaa, voitti tilanteita ja vyörytti peliä yhä enemmän Botnian puolustusalueelle. Veiterä loi painetta tasaisesti koko jakson ajan. Laukauksia ja kulmia kertyi useaan otteeseen, ja Botnia joutui 61. minuutilla ottamaan aikalisän yrittäessään katkaista pelin virran. Se kertoi hyvin siitä, että ote oli jo selvästi lipsumassa. Botnian jalka ei enää liikkunut samalla tavalla kuin ensimmäisen jakson alussa, ja Veiterä pääsi rytmittämään peliä haluamallaan tavalla. Ottelun käänne nähtiin lopulta viimeisellä vartilla. 75. minuutilla Tero Liimatainen toi Veiterän tasoihin 2–2:een pitkän painostusjakson päätteeksi. Tasoitus oli täysin ottelutapahtumiin nähden ansaittu, sillä Veiterä oli ollut toisen jakson aktiivisempi ja vaarallisempi osapuoli. Hetkeä myöhemmin ottelu sai lisää tunnetta jäähyjen kautta. 74. minuutilla sekä Joonatan Irtamo että Eetu Peuhkuri saivat 10 minuutin jäähyt, ja 85. minuutilla Botnian Aleksi Niemi joutui rikkomaan, ja tästä seurauksena rankkari. Tästä seurasi ratkaiseva hetki, kun Janne Hauska viimeisteli rangaistuslaukauksesta Veiterän johtoon 2–3. Se oli kova isku Botnialle tilanteessa, jossa joukkue oli muutenkin jo pahasti takaa-ajajana. Lopullinen ratkaisu nähtiin lisäajalla. 90+2 minuutilla Paavo Simpura iski Veiterälle 2–4 Veeti Hyvärisen syötöstä, mikä näytti jo sinetöivän ottelun. Botnia ei kuitenkaan luovuttanut täysin, vaan Ilmari Pesonen kavensi vielä 90+4 minuutilla lukemiin 3–4. Loppukiri jäi kuitenkin liian myöhäiseksi, eikä Botnia enää ehtinyt nousta tasoihin. Toisen jakson kuva oli selvä: Botnian energia hiipui ja Veiterä kasvoi otteluun koko ajan. Siinä missä Botnia oli ensimmäisellä jaksolla terävämpi ja tehokkaampi, toisella jaksolla Veiterä oli liikkuvampi, aktiivisempi ja ennen kaikkea valmiimpi käyttämään omat hetkensä hyväkseen. Tasoitus roikkui ilmassa pitkään, ja lopulta Veiterä myös meni ohi. Yhteenveto toisesta jaksosta:Botnian jalka hyytyi, pelin hallinta karkasi ja Veiterä käytti momentumin edukseen. Vaikka Botnia taisteli loppuun asti ja sai vielä kavennuksen aivan lopussa, toinen jakso oli kokonaisuutena Veiterän. Finaali- ja Pronssiparit selvillä Veiterä lunasti paikkansa finaaliin ja saa kunnian järjestää kauden huipennuksen lauantaina 14.3. Edessä on iso haaste, sillä vastaan asettuu ennakkoon ehkä jopa hienoinen suosikki, JPS. Kaikki on kuitenkin vielä auki, ja finaalista on lupa odottaa todella tasaista, tunteikasta ja laadukasta kamppailua. Botnian kausi jatkuu puolestaan vielä mitalipelissä, kun joukkue matkustaa jo perjantaina 13.3. Kallioon HIFK:n vieraaksi pronssiotteluun. Siellä panokset ovat edelleen suuret, ja Botnialla on varmasti halu päättää kautensa vahvaan esitykseen. Kaikille hyvää viikonloppua ja nautinnollista loppupelien odotusta! Kevään ratkaisuhetket ovat nyt käsillä.

BandyLiigaUutiset

Välierä part 4

Oulunkylässä Botnia vs Veiterä klo 19:00 Oulunkylässä on tänään taas se hetki, jota varten pitkä harjoituskausi tehdään. Miesten Bandyliigan välieräsarja jatkuu kello 19.00, kun Botnia kohtaa Veiterän neljännessä osaottelussa. Veiterä johtaa sarjaa voitoin 2–1, joten panos on selvä: ratkeaako finaalipaikka jo tänään, vai kaivaako Botnia itsensä väkisin rinnalle ja siirtää ratkaisun sunnuntaiksi Lappeenrantaan? Pelaajat sanovat usein, että tämä on Bandyliigapelaajan parasta aikaa. Juuri näitä iltoja varten on keväästä asti paiskittu töitä, kestetty kylmää, pimeää, epävarmuutta ja arkea, jota harva muu pääsarjaurheilija Suomessa joutuu kokemaan samalla tavalla. Siksi pudotuspelien huuma tuntuu niin vahvana. Mutta samalla tämän lajin raadollisuus näyttäytyy juuri nyt myös paljaimmillaan. Akilleksen päävalmentaja Jari Hyttinen muistutti viime perjantain viimeisissä ison jään harjoituksissa pelaajilleen karulla tavalla, että seuraavan kerran kotikentälle päästään vasta yhdeksän kuukauden päästä. Pysäyttävä lause. Ja aiheellinen kysymys kuuluu: tapahtuuko tätä missään muussa suomalaisessa pääsarjassa? Kuinka kauan jääpalloväki jaksaa olla sitkeä? Kuinka kauan rakkaus lajiin kantaa, kun olosuhteet eivät anna takaisin sitä, mitä pääsarjataso ansaitsisi? Ja milloin löydämme ne kumppanit, joiden avulla edes yksi halli, yksi paikka pelata ja harjoitella 10–12 kuukautta vuodessa, näkisi viimein päivänvalon? BandyliigaToimitus on ollut mukana viemässä hankkeita eteenpäin jo 15 vuoden ajan. Välillä tuntuu, että asiat eivät etene, että haave karkaa aina vain hieman kauemmas. Silti emme saa antaa periksi. Sillä jos tämä laji on opettanut jotain, niin ainakin sen, että sitkeys kuuluu sen syvimpään ytimeen. Mutta saarnan jälkeen palataan siihen tärkeimpään juuri nyt. Oulunkylään. Iltaan. Otteluun, jossa punnitaan tahto, rohkeus ja kyky elää paineen alla. Botnia pelaa kotonaan pakkovoiton edessä. Veiterä taas tietää, että yksi nappionnistuminen voi viedä sen finaaliin jo tänään. Kaikki on valmista suureen välieräiltaan. Botnia vs Veiterä Otteluvoitot: 1-2 Oulunkylässä pelataan perjantai-iltana todellinen pakkovoiton peli. Veiterä johtaa välieräsarjaa 2–1, joten Botnia pelaa veitsi kurkulla vielä yhteen välieräotteluun pääsystä, kun taas Veiterä hakee paikkaa jo finaaliin pääsystä. Sarjan kulku on ollut raju ja vaihteleva: ensin Veiterä murskasi 11–3, sitten vei trillerin 6–5 jatkoajalla, mutta keskiviikkona Botnia nousi Lappeenrannassa elintärkeään 3–2-voittoon jatkoajalla. Botnian mahdollisuus lähtee siitä, että se saa ottelun pidettyä kurinalaisena ja omassa rytmissään. Bandyliigan ennakkonosto tiivisti keskiviikon asetelman hyvin: Botnia pystyy pelaamaan Veiterää vastaan tasavauhtista pudotuspelijääpalloa silloin, kun puolustus pysyy tiiviinä, keskialueen kaksinkamppailut kääntyvät sille ja pallollinen peli ei hajoa pakotettuihin ratkaisuihin. Siinä on oikeastaan koko kotijoukkueen illan käsikirjoitus. Botnia ei todennäköisesti halua tästä avoimien ovien luistelukisaa, vaan ottelun, jossa jokainen hyökkäys rakennetaan huolella ja Veiterän vahva virtaus saadaan rikottua. Veiterän vahvuus taas on kyky tehdä pelistä “oman karttansa” näköinen. Se on sarjassa näyttänyt, että kun se saa vauhdin päälle, hyökkäyspään ratkaisijoita löytyy useasta suunnasta. Ylemmän jatkosarjan helmikuun kohtaamisessa Tero Liimatainen teki kolme maalia ja syötti yhden, Aleksi Seppänen jakoi kaksi maalisyöttöä ja Joonas Peuhkuri sekä Esko Liukkonen osuivat myös. Veiterän materiaali näyttää vaaralliselta juuri siksi, ettei uhka tule vain yhdestä mailasta. Kun liike kulkee ja pallo liikkuu nopeasti, Botnian puolustus joutuu venymään leveälle. Botnian ratkaisijoita haettaessa katse kääntyy luonnollisesti niihin pelaajiin, jotka pystyvät tuomaan peliin rauhaa ja laatua paineen keskellä. Edellisessä kotivälierässä pisteitä tekivät muun muassa Pekka Niska, Juri Schreck, Joonatan Irtamo ja Heikki Pesonen, ja joukkue sai myös kulmatilanteista tuotantoa. Se kertoo, että Botnia ei ole yhden miehen varassa, vaikka yksittäisten tähtipelaajien merkitys onkin suuri (Niska & Kumpuoja & Tervonen). Kotijoukkue tarvitsee tänään onnistumisia etenkin niiltä pelaajilta, jotka pystyvät voittamaan keskialueen ja kääntämään pelin nopeasti hyökkäyssuuntaan. Veiterän mahdolliset ratkaisijat löytyvät hieman eri profiilista. Liimataisen kaltaiset viimeistelijät ja Seppäsen kaltaiset rytmittäjät pystyvät iskemään nopeasti, jos Botnia menettää palloa huonoihin paikkoihin. Lisäksi Veiterä on osoittanut sarjassa, että se kestää myös tiukkaa peliä: se voitti Oulunkylän trillerin 6–5, eikä siis hätkähdä, vaikka ottelu menisi loppuhetkien hermopeliksi. Se on iso etu vierasjoukkueelle katkaisupelissä. Suurin yksittäinen kysymys Botnian kannalta liittyy Markus Kumpuojaan. Bandyliigan ennakon mukaan hänen pelaamisensa ratkeaa vasta ottelupäivänä, ja erityisesti käden kunnon arvioitiin voivan vaikuttaa mailankäsittelyyn, kaksinkamppailuihin, lyöntivoimaan ja pitkiin syöttöihin. Tämä on merkittävä asia juuri pudotuspeleissä, joissa pienetkin rajoitteet näkyvät nopeasti. Jos Kumpuoja ei itse pelaa, mutta valmentaa kentän reunalta, sillä on Botnialle sekä miinus että mahdollinen pieni plus. Miinus on ilmeinen: jäältä poistuu pelaaja, joka normaalisti tuo peliin kokemusta, rytmiä, pallollista laatua ja kykyä rauhoittaa hetkiä, joissa ottelu uhkaa hajota. Varsinkin pakkovoittopelissä tällaisen pelaajan puuttuminen voi näkyä siinä, että vaikeilla hetkillä joku muu joutuu kantamaan pelinrakentelun ja johtamisen vastuun. Toisaalta laidalta Kumpuoja voi nähdä koko kentän eri tavalla ja reagoida vaihtojen, erikoistilanteiden ja pelin tunnepuolen johtamiseen terävästi. Se ei kuitenkaan täysin korvaa sitä, mitä hän voisi tuoda itse jään tasolla kosketus kosketukselta. Tätä tukee myös Bandyliigan arvio siitä, että jos Kumpuoja jää sivuun, Botnian on jaettava vastuuta laajemmalle ja haettava hyökkäyksiin vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten he tekivät jo keskiviikkonakin. Siksi tämän illan iso kysymys onkin, pystyykö Botnia voittamaan ottelun kollektiivilla. Jos pystyy, sarja venyy sunnuntaiksi Lappeenrantaan. Jos taas Veiterä saa pelin virtaamaan omilla vahvuuksillaan, finaalipaikka voi olla katkolla jo tänään. Lähtökohta on herkullinen: Botnian kotiyleisö, pakkovoiton paine ja Veiterän mahdollisuus lyödä sarja poikki. Juuri tällaisissa illoissa välierät joko tekevät sankareita tai paljastavat, kumman peli kestää paremmin totuuden hetken. Tule ihmeessä paikalle nauttimaan huippu jääpallosta Nyt jos koskaan kannattaa suunnata Oulunkylään katsomaan huippujääpalloa paikan päälle. Sää suosii tänään hienosti: kirkasta, kevään tuntua ilmassa ja lämpötila mukavan puolella, noin +2 astetta. Toivotaan, että jää saadaan illaksi täydelliseen kuntoon, jotta puitteet ovat juuri sellaiset kuin tämän tason välieräottelu ansaitsee. Tällaisina iltoina katsomossa voi todella tuntea, miksi jääpallo on parhaimmillaan niin hieno laji. Vauhtia, taitoa, tunnetta, panosta ja kevään ratkaisuhetkiä – kaikkea sitä on tarjolla Oulunkylässä tänään. Nyt on loistava hetki tulla paikalle kannustamaan, elämään mukana ja antamaan joukkueille se lisäenergia, jonka vain yleisö voi tuoda. Ja vaikka ette tällä kertaa pääsisikään paikan päälle, ottelua kannattaa ehdottomasti seurata yllä olevasta linkistämme. Tämä on juuri niitä iltoja, joita muistellaan vielä pitkään. Tsemppiä kaikille iltaan – niin kentälle, katsomoon kuin ruutujen ääreenkin!