Kaikki värit ovat yhtä tärkeitä

Ilman niitä ei ole vastakkainasettelua, tarinoita, draamaa, onnistumisia, tai pettymyksiä

Meille on aidosti kiinnostavaa – ja myös arvokasta – seurata, miten vahvasti tunteet ohjaavat sitä, miten sama teksti koetaan.

Välillä saamme viestin, että olemme “selvästi sinisiä”. Seuraavaksi, aivan samasta ottelukirjoituksesta, tulee palaute että olemme “punaisia”. Joskus tuntuu siltä, että olemme katsojan silmissä aina vastustajan puolella – vähän samaan tapaan kuin tuomarit: kun päätös ei tunnu omasta näkökulmasta oikealta, se tulkitaan helposti jonkun toisen värin eduksi.

Miksi näin käy? Koska urheilu on tunne. Ja se on hyvä asia. Oma seura on identiteettiä, muistoja, yhteisöä ja ylpeyttä. Silloin pienikin sävy tekstissä voi tuntua suurelta – ja neutraali havainto voi kuulostaa “vastapuolen puheelta”.

Meidän “väri” on kuitenkin jääpallo. Se tarkoittaa: lajia, peliä, pelaajia, valmentajia, talkooväkeä, tuomareita, junioreita, kannattajia ja koko Bandyliigaa – kaikkia seuroja ja kaikkia värejä.

Toki toimituksessakin on sydämiä. Inhimillisyys näkyy varmasti joskus painotuksissa, joskus tavassa sanoittaa, joskus siinä mitä nostetaan esiin. Ja ehkä juuri siksi joku voi kokea meidät välillä vihreänä tai keltaisena. Mutta se ei tarkoita, että olisimme “jotain vastaan” – se tarkoittaa, että elämme mukana siinä, mikä lajissa on totta: tunne, hetki ja merkitys.

Kaikki värit ovat yhtä tärkeitä. Ilman niitä ei ole vastakkainasettelua, tarinoita, draamaa, onnistumisia, pettymyksiä – eikä sitä lämpöä, joka tekee jääpallosta jääpallon.

Siksi pyydämme palautetta jatkossakin. Mielellään konkreettista: mikä kohta tuntui puolueelliselta ja miksi? Kun keskustelu pysyy rakentavana, se auttaa meitä tekemään työmme paremmin – ja auttaa samalla muistamaan, että vaikka värit vaihtelevat, laji on yhteinen.

Playoffeissa tämä ilmiö korostuu, koska samaan aikaan nousee monta “tunteita vahvistavaa” tekijää päällekkäin:

• Panokset ovat isommat. Runkosarjassa yksi ottelu on yksi ottelu. Pudotuspeleissä yksikin vihellys, jäähy tai pompusta syntynyt maali voi oikeasti kääntää koko kauden. Kun panos kasvaa, myös tulkinnat kärjistyvät.
• Identiteetti ja “me vastaan ne” voimistuu. Playoffs = selviytymistä. Silloin kannattaminen muuttuu helposti “puolustetaan omaa” -tilaksi, jossa ulkopuolinen ääni (media, tuomarit, vastustaja) koetaan herkemmin uhkana.
• Stressi kaventaa näkökulmaa. Kun jännitys on kova, ihmiset hakevat varmuutta. On helpompaa löytää selitys ulkopuolelta (“tuomarit”, “toimitus”, “vastustajan onni”) kuin hyväksyä, että peli on myös kaoottinen ja pienistä marginaaleista kiinni.
• Jokainen sana punnitaan tarkemmin. Kun ottelut ovat “kauden tärkeimmät”, myös ottelukirjoituksista etsitään rivien välejä: mitä nostettiin, mitä jätettiin sanomatta, kenen hetkiä korostettiin. Neutraali tiivistys voi kuulostaa vähättelyltä.
• Yleisömäärä ja meteli kasvaa – ja tunne tarttuu. Kentillä ja somessa tunnetila tarttuu nopeasti. Kun kierrokset nousee, myös palautteet tulevat nopeammin ja usein terävämmin.
• Tuomaritoiminta nousee valokeilaan. Pudotuspeleissä pelataan kovempaa, tilanteet ovat 50–50 useammin, ja raja “mikä on sallittua” elää pelin mukana. Se ruokkii kokemusta siitä, että “joku suosii jotain”.

Yhteenvetona: playoffs tekee jokaisesta tilanteesta merkityksellisemmän, ja kun merkitys kasvaa, kasvaa myös tarve tulkita maailma oman joukkueen kautta. Siksi sama teksti voi tuntua siniseltä yhdelle ja punaiselta toiselle – ja juuri silloin teidän “jääpallon puolella” -linja on tärkeimmillään.

Me olemme jääpallon puolella, ja se on kaikkien värien summa!