Jääpalloliiton kevätkokouspäivä käynnissä

Lajin tulevaisuus yhteisen pohdinnan alla

Suomen Jääpalloliiton kevätkokouspäivä on käynnistynyt ajankohtaisilla asioilla ja lajin tulevaisuuden kannalta tärkeillä keskusteluilla. Päivän aikana esillä ovat muun muassa Suomen Jääpalloliiton tulevaisuuden näkymät, kauden 2026–2027 sarjat, ilmoittautumisaikataulu, taloudelliset määräykset sekä Bandyliigan finaali 2027.

Iltapäivällä ohjelmassa on varsinainen Suomen Jääpalloliiton kevätkokous sekä kauden parhaiden palkitseminen. Kokouksen keskeisiä päätöskohtia ovat vastuuvapauden myöntäminen liittohallitukselle ja muille tilivelvollisille, liiton puheenjohtajan valinta erovuoroisen Antti Parviaisen tilalle sekä liittohallituksen jäsenten valinta erovuoroisten Ilari Hepolan, Joni Hildénin ja Riku Rinnekankaan tilalle. Lisäksi valitaan kurinpitolautakunnan jäsenet.

Päivän päätöksiä odotetaan mielenkiinnolla. Bandyliiga.fi seuraa kokouspäivän etenemistä ja uutisoi päätöksistä heti, kun ne ovat selvillä.

Kevätkokouspäivä osuu hetkeen, jossa suomalainen jääpallo tarvitsee ennen kaikkea yhteistä tahtoa. Olemme aikaisemminkin kirjoittaneet siitä, että nyt on viimeinen hetki suunnata yhteinen tarmo lajin eteen. Jääpallo ei kaipaa lisää raja-aitoja, omiin poteroihin vetäytymistä tai ajattelua, jossa vain oma joukkue, oma seura tai oma etu ratkaisee. Laji tarvitsee yhteistä suuntaa, avoimuutta ja halua rakentaa myös muiden kuin oman lähipiirin onnistumista.

Jääpallossa puhutaan usein kauniisti yhteistyöstä ja lajin puolesta toimimisesta. Silti arjessa on liian usein nähtävissä, että todellisuus ei aina vastaa puheita. Tämä ei ole syytös yksittäisiä ihmisiä kohtaan, vaan laajempi kysymys koko lajiyhteisölle: pystymmekö muuttamaan suuntaa yhdessä?

Suomalaisella jääpallolla on hieno historia. Se on kasvattanut huippupelaajia, seuratoimijoita, valmentajia, vapaaehtoisia ja kokonaisia paikkakuntia, joille laji on merkinnyt paljon enemmän kuin pelkkää urheilua. Mutta menneisyys ei yksin riitä kantamaan tulevaisuuteen. Tarvitaan tekoja, päätöksiä ja ennen kaikkea tahtoa katsoa pidemmälle kuin seuraavaan otteluun, seuraavaan sarjakauteen tai omaan seuraan.

Päivän aikana kokousväeltä on tihkunut ajatuksia myös jääpallon levittämisestä uusille paikkakunnille. Se on rohkaiseva viesti. Erityisesti Tompalle, joka on ollut yksi ahkerimmista kommentoijistamme ja pitänyt tätä aihetta sinnikkäästi esillä, voidaan todeta: viestiäsi on kuultu. Hienoa, mikäli tähän nyt oikeasti yhdessä keskitytään.

Lajin näkyvyyden tila kertoo kuitenkin karua kieltä. Eilen julkaistu uusi miesten maajoukkueen päävalmentaja ja taustaryhmä ovat saaneet näkyvyyttä käytännössä vain Porin alueen omassa mediassa, Satakunnan Kansassa. Muu valtakunnallinen media ei ole tarttunut aiheeseen, vaikka tarinassa olisi paljon kiinnostavaa: entinen huippupelaaja siirtyy Suomen jääpallomaajoukkueen päävalmentajaksi ja ottaa vastuulleen lajin näkyvimmän urheilullisen tehtävän.

Tähänkö jääpalloperhe tyytyy?

Kenen tehtävä on parantaa jääpallon näkyvyyttä? Onko se median vastuulla, jos media ei enää tartu lajiin, jonka se kokee liian pieneksi tai lähes kadonneeksi? Vai onko vastuu ennen kaikkea meillä itsellämme — seuroilla, liitolla, toimijoilla, kannattajilla ja kaikilla niillä, jotka yhä uskovat tähän hienoon lajiin?

Vastaus lienee lopulta selvä. Jos me emme itse kerro jääpallon tarinoita, nosta onnistumisia esiin ja rakenna lajille näkyvyyttä, ei kukaan muukaan tee sitä puolestamme.

Tänään kokousväellä on mahdollisuus antaa suuntaa tulevaan. Päivän päätökset eivät yksin ratkaise kaikkea, mutta ne voivat olla alku paremmalle. Toivottavasti kevätkokouspäivästä jää käteen muutakin kuin pöytäkirjamerkintöjä. Toivottavasti se antaa signaalin siitä, että jääpallossa halutaan aidosti kääntää suuntaa.

Hieno laji. Hieno menneisyys.

Nyt kysymys kuuluu: pystymmekö yhdessä tekemään myös tulevaisuudesta hienon?