Välierät part 2
Tänään on niitä päiviä, joita varten koko kausi on tehty töitä.
Pelaajille välieräpäivä alkaa jo paljon ennen aloitusvihellystä: keho käy kierroksilla, maila tuntuu kädessä vähän erilaiselta ja jokainen tietää, että jokainen liike voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Ne pienet hetket – ensimmäinen onnistunut purku, ensimmäinen voitettu kaksinkamppailu, ensimmäinen maalipaikka – voivat kääntää koko pelin suunnan. Ja samalla siellä on se hiljainen lupaus: nyt pelataan joukkueelle, seuralle ja kaikille niille, jotka ovat olleet mukana matkassa syksystä asti.
Valmentajille tämä on hermopeliä ja sydänpeliä yhtä aikaa. Suunnitelma on kyllä olemassa, mutta välierissä ottelu elää koko ajan: pitää nähdä pienet merkit, rauhoittaa silloin kun pitää, ja sytyttää silloin kun joukkue sitä tarvitsee. Samalla on vastuuta suojella peliä – että omat pysyvät kasassa, keskittyvät olennaiseen ja antavat ratkaisujen syntyä jäällä, eivät tunteen kuplassa.
Ja meille kannattajille… välieräpäivä tuntuu vatsanpohjassa. Toivotaan, pelätään, jännitetään, eletään jokainen kulma, jokainen kulmalyönti, jokainen läpiajo niin kuin se olisi viimeinen. Katsomossa tai kentän laidalla syntyy se näkymätön lisävoima: huuto, taputus, kannustus – ja se yhteinen hetki, kun koko porukka pidättää hengitystä samaan aikaan.
Tänään on lupa jännittää ja elää mukana täysillä. Tehdään se lämpimästi: kannustetaan omia, kunnioitetaan vastustajaa ja annetaan välieräpäivän olla sitä, mitä sen kuuluu olla – kauden kovinta, kauneinta ja tunteikkainta jääpalloa.
Välieräottelu 2:
JPS – HIFK (Viitaniemi, Jyväskylä) klo 16:00
Välieräsarja siirtyy tänään Viitaniemeen tilanteessa jossa JPS johtaa 1–0, kun avaus vietiin Helsingistä lukemin 1–3. Nyt panokset nousevat heti: HIFK:lle tämä on “pakko saada” -ilta, JPS:lle taas mahdollisuus lyödä sarjaan kunnolla kiila ja viedä momentum omalle puolelle.
Viitaniemen kotietu näkyy usein siinä, että peliin saadaan tunnetta ja tempoa jo ensimmäisistä vaihdoista. HIFK tuskin antaa enää avauspelin kaltaista tilaa – odotettavissa on tiiviimpi puolustaminen, kovempi kaksinkamppailu ja entistä suurempi tarve voittaa erikoistilanteet. JPS:n kannalta resepti on selvä: maltti pallossa, nopeat käännöt ja pysyminen omassa pelisuunnitelmassa jäähyittä, vaikka ottelu varmasti aaltoilee.
Tässä pelissä voi olla ilmassa “yksi maali muuttaa kaiken” -fiilis: jos HIFK saa nopean avausosuman, sarja tasoittuu henkisesti saman tien. Jos taas JPS pääsee johtoon, Viitaniemi voi olla vastustajalle raskas paikka tulla takaisin.
Toive iltaan: rehtiä, kovaa mutta reilua peliä – ja että ratkaisut tehdään jäällä, eivätkä ne koskaan joudu kulkemaan kabinetin kautta.
Välieräottelu 2:
Botnia – Veiterä (Oulunkylä, Helsinki) klo 16:00
Oulunkylässä asetelma on yhtä herkullinen, mutta eri sävyinen: Veiterä johtaa 1–0, kun avaus meni Kisapuistossa selvästi 11–3. Nyt Botnialle ei riitä “parempi ilme” – tarvitaan täysin eri tason ehjä 90-minuuttinen, jotta sarja saadaan raiteilleen.
Veiterä tulee varmasti samalla identiteetillä: rohkeasti eteenpäin, paljon painetta ja halu pakottaa Botnia virheisiin. Botnian kotikentällä (ja kotiyleisön edessä) nähdään todennäköisesti aggressiivisempi startti: enemmän prässäämistä, nopeampi pallon liikuttaminen ja yritys saada otteluun se ensimmäinen iso käänne.
Tämän parin jännite on siinä, että jos Veiterä saa pelin “omaksi rytmikseen”, se voi karata nopeasti. Mutta jos Botnia onnistuu rauhoittamaan, voittamaan kaksinkamppailut ja pitämään pelin tasaisena loppuun asti, ja onnistuen erikoistilanteissa sarja voi kääntyä yhdessä illassa täysin uuteen tarinaan.
Toive iltaan: reilu peli, terve tunne ja kunnioitus vastustajaa kohtaan – ja ennen kaikkea, että kaikki oleellinen ratkaistaan jäällä, ei kabineteissa.
Ja vielä lopuksi: vaikka välierävaihe on kauden kiihkein hetki ja tunteet käyvät väkisinkin kuumina, pidetään kunnioitus mukana koko matkan – pelaajilta, valmentajilta, taustoilta ja katsomosta.
Jos kentältä tai kentänlaidalta kuuluu sopimattomuuksia, ne eivät kuulu lajin parhaaseen näyttämöön. Siksi on ihan perusteltua toivoa, että tuomaristo puuttuisi kautta linjan rohkeammin ja johdonmukaisemmin kaikkeen epäasialliseen käytökseen ja kielenkäyttöön – jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin peli alkaa lipsua väärille raiteille.
Kun rajat ovat selkeät ja peli pysyy rehtinä, voittaja tuntuu voittajalta ja häviäjä voi hävitä pää pystyssä. Ratkaisut jäälle, kunnioitus mukaan – ja annetaan välierien olla juuri sitä, mitä niiden kuuluukin: kovaa, hienoa ja reilua urheilua.
Hyviä pelejä ja kovaa välieräpäivää!
