Tiedote!
Bandy tarvitsee nyt yhteistyötä ja avoimuutta – aika toimia yhdessä on nyt!
BandyliigaToimituksen tehtävänä on seurata lajin kehitystä ja tuoda esiin asioita, jotka vaikuttavat suomalaisen bandyn tulevaisuuteen. Haluamme käydä avointa ja rakentavaa keskustelua myös niistä haasteista ja ongelmakohdista, jotka koskettavat koko lajiyhteisöämme.
Viime aikoina olemme saaneet kasvavassa määrin palautetta bandyn tilanteesta Suomessa. Huolena on lajin kuihtuminen ja pitkällä aikavälillä jopa sen olemassaolon uhka. Tämä on viesti, joka on syytä ottaa vakavasti.
Bandy on perinteinen ja arvokas laji Suomessa. Sen säilyttäminen ja kehittäminen edellyttävät kuitenkin vastuullista ja yhteistä toimintaa kaikilta tahoilta. Valitettavasti lajissa on viime vuosina yleistynyt toimintakulttuuri, jossa sovittuja päätöksiä ei noudateta, yhteistyö eri tahojen välillä on heikkoa ja asioista keskustellaan liian vähän avoimesti.
Kritiikki itsessään ei ole ongelma – päinvastoin, se voi olla tärkeä kehittämisen väline. Suurempi haaste on yhteistyön puute ja kyvyttömyys katsoa lajin etua yksittäisten intressien edelle.
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tämä kehityssuunta on erityisen vaarallinen. Resurssit ovat rajalliset, ja sen vuoksi kaikkien toimijoiden tulisi keskittyä rakentavaan yhteistyöhön, avoimeen vuorovaikutukseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Me uskomme, että lajin tulevaisuus on yhä pelastettavissa oikeilla toimenpiteillä. Tämä edellyttää päätöksenteon johdonmukaisuutta, avoimuutta ja aitoa halua toimia yhteisten tavoitteiden eteen. On aika siirtää syrjään vanhat ristiriidat ja ryhtyä yhdessä rakentamaan vahvempaa tulevaisuutta suomalaiselle bandylle.
Pasi Virtanen päätoimittaja, BandyliigaToimitus
Lopuksi haluamme sanoa teille kaikille seuraajille ja lajin ystäville:
Kun lähetätte meille palautetta, toivomme, että ymmärrätte lähtökohtamme — rakkautemme jääpalloa kohtaan sekä halumme kehittää ja turvata lajin tulevaisuus. Siksi kirjoitamme avoimesti myös niistä asioista, jotka ovat vaikeita tai epämiellyttäviä.
On samalla aika myöntää rehellisesti: lajimme ei ole koskaan ollut näin huonossa jamassa kuin nyt.
Nyt olemme vedenjakajalla.
On tehtävä valinta: toimimmeko yhdessä ja aidosti korjaamme tilanteen – vai luovutammeko?
Tämä päätös on jokaisessa meissä:
- pelaajissa
- valmentajissa
- taustahenkilöissä
- seuroissa
- liitossa
- tuomareissa
Mitä me YHDESSÄ päätämme tehdä? Vai sammuttaako viimeinen valot?
Comments (4)
Tomppa
Hyvä kirjoitus taas kerran lajin tulevaisuudesta.Yksi asia pisti miettimään että bandy olisi perinteinen ja arvokas laji,perinteinen kyllä mutta arvokas ei kai nyt sentään kun on vain muruset jäljellä,lajia on yritetty poistaa lajikartalta jo sellaiset 50 vuotta jos ei pidempään.Ainoa todella arvokas laji Suomessa on mustan perässä luistelijat ja seuraajat,aivopesua on harrastettu jo -90 luvun alusta kun oranssi pikkutakkiin pukeutujat alkoivat ylistää kiekkoa oikein urakalla Mtv:n kanavalla,ja tulos on ollut monen muunkin lajin kohdalla armoton.Kun tarpeeksi jankuttaa televisiossa ja lehdistössä niin pöljempi jo uskoo!,Parhaaseen Pohjois-Korean malliin.
Pasi Virtanen
Tomppa,
Mielestämme jokainen laji on arvokas – jokaisesta löytyy omat lajille omaiset piirteet ja ulottovuudet.
Se että musta plätyän perässä luistelijat ovat saaneet mediatilaa on heidän hyvää työtään. Tuossa me olemme epäonnistuneet!
Kuitenkin kun kysyt katsojalta joka käy ottelussamme ensimmäistä kertaa, hän vastaa viihdyn ja tulen uudestaan…
Arvokkuuden luomme me, ja sen levitämme ympärillemme – joten kyllä me pidämme lajiamme jääpalloa arvokkaana – Muidenkin pitäisi
olla lajistamme enemmän ylpeitä! Tuoda esille sen positiivisia puolia, ja vaika tuota että 50 vuotta on lajia tapettu – mutta olemme sitkeitä, näin ei ole käynyt.
Kuitenkin lajimme on Suomen ensimmäinen joukkuelaji, jossa SM-mitalit on jaettu – Siinä lisää arvokkuutta…
//SR
I’ll drink for that bro!
Mielestäni on tärkeää että kipupisteistä kirjoitetaan ja puhutaan. On tärkeää puhua niistä lajin sisällä, mutta myös ulospäin -avoimesti ja rehellisesti. Ei ole heikkoutta myöntää että virheitä on tehty – vaikka olisi mokattu pahastikin. Sen sijaan on tyhmyyttä toistaa samoja virheitä aina vain uudelleen.
Kritiikkiä ja palautetta saa ja pitää olla. Hassua on se, ettei sitä uskalla antaa avoimesti. Täällä saisi useampikin kommentoida mielestäni ja tuoda ajatuksiaan esiin. Paras kohde olisi toki oma seura suoraan, mutta eihän meillä kaikilla sellaista edes ole. Ehkä julkisista keskusteluista voisi poikia joitain ajatuksia jotka johtavat oikeaan suuntaan konkretisoituessaan toiminnaksi.
Apua, sparrausta, helposti toteutettavia ideoita ja niiden ympärillä tapahtuvaa sparrausta on saatavilla kun vain uskaltaa pyytää. Mutta kuka uskaltaa ensimmäisenä? Mikä seura oikeasti uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja avata avoimesti keskustelun? Vai onko oikeasti niin vaikeaa päästää kaveria omalle hiekkalaatikolle jakamaan leluja ja leikkimään yhdessä?
Kuten olen todennut: todellisuuden torjuminen ei muuta todellisuutta. Homogeenisyys ei tuo uutta ajattelua. Epäonnistumisen myöntäminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta aloittaa oppimis- ja kehitysprosessi.
Jussi
Hyvä kirjoitus,
On korkea aika koota rivit ja miettiä miten saamme enemmän näkyvyyttä eri medioissa ym..
Me täällä Savon sydämessä teemme kaikkemme ja uskon et näkyvyys ja mielenkiinto kasvaa kun maineikas wepsi palaa uusin kuvioin mukaan