Oulunkylän uusi kaavaluonnos

Kaavaluonnos tekee tekojään kattamisen lähes mahdottomaksi

Eräillä jääpalloihmisillä on ollut jo pitkään toiveena, että Oulunkylän tekojää saataisiin joskus katettua ja alueelle syntyisi talvilajeille nykyistä paremmat, ympärivuotisemmat olosuhteet. Uusimman kaavaluonnoksen valossa tämä tavoite kuitenkin kariutuu. Kun alueelle suunnitellaan suurta jalkapallostadionia, uusia asuntoja ja samalla koko liikuntapuiston toimintojen uudelleenjärjestelyä, ei tekojään kattamiselle näytä enää jäävän realistista tilaa eikä minkäänlaisia edellytyksiä.

Oulunkylän liikuntapuiston uusi suunnitelma on herättänyt paljon keskustelua ennen kaikkea jalkapallostadionista, uusista asunnoista ja alueen liikennejärjestelyistä. Samalla esiin nousee kysymys, joka kiinnostaa monia talvilajien seuraajia: jääkö Oulunkylän tekojään kattaminen nyt käytännössä sivuun? Nykyisten luonnosten perusteella vastaus näyttää valitettavasti olevan ainakin hyvin lähellä kyllä. Helsingin kaupunki suunnittelee alueelle 4 500–8 000 katsojan stadionia, uusia liikuntaratkaisuja sekä asuntoja noin 500 asukkaalle aivan liikuntapuiston yhteyteen.

Tämänhetkisen kokonaisuuden valossa Oulunkylän tekojään kattaminen on mahdotonta. Syynä ei ole vain yksi asia, vaan usean reunaehdon yhteisvaikutus. Ensimmäinen niistä on kaava itse: jos alue varataan stadionille, uusille kulkureiteille, pysäköinnille, asuntorakentamiselle ja muille liikuntatoiminnoille, jää suuren hallirakenteen sovittaminen kokonaisuuteen hyvin vaikeaksi. Kaupungin omassa aineistossa painopiste on stadionissa, kenttien uudelleenjärjestelyssä ja asumisen lisäämisessä pikaraitiotien läheisyyteen.

Toinen keskeinen kysymys liittyy turvallisuuteen. Pelastuslain mukaan kiinteistön omistajan ja haltijan on huolehdittava siitä, että pelastustiet ja muut hälytysajoneuvojen kulkuyhteydet pysyvät käyttökelpoisina. Jos alue täyttyy uusista rakennuksista, katsomorakenteista, pysäköinnistä ja jalankulun reiteistä, ison hallin vaatimat pelastus- ja huoltoreitit voivat muodostua erittäin hankaliksi järjestää toimivasti.

Kolmas reunaehto on paloturvallisuus. Ympäristöministeriön asetuksen mukaan rakennusten välisten etäisyyksien ja muiden ratkaisujen on estettävä palon leviäminen rakennuksesta toiseen, ja jos etäisyys jää alle turvanormien, tarvitaan rakenteellisia tai muita erityisratkaisuja. Kun havainnekuvassa uutta asumista sijoittuu etenkin eteläpäähän ja länsireunalle hyvin lähelle tekojäätä, hallin kattaminen ei ole enää vain tahdon asia, vaan myös vaativa palo- ja turvallisuustekninen kysymys.

Lisäksi mukana ovat meluun, valaistukseen ja tapahtumien vaikutuksiin liittyvät kysymykset. Kaupunki on jo nyt tunnistanut asukkaiden huoliksi stadionin tapahtumien lieveilmiöt, häiriövalon ja alueen riittävyyden eri käyttäjäryhmille. Jos samaan kokonaisuuteen yritettäisiin myöhemmin lisätä vielä katettu tekojää, paine ympäristövaikutusten hallintaan kasvaisi entisestään. Tässä tilanteessa on lähes mahdoton uskoa ihmeisiin.

On myös hyvä huomata, että rakentaminen ei enää ratkea pelkällä periaatepäätöksellä. Ympäristöministeriön mukaan vuodesta 2025 alkaen rakentamisessa on noudatettava rakentamislakia, kaavamääräyksiä, rakennusjärjestystä ja paloturvallisuusmääräyksiä, ja yleisörakennelmat sekä vaikutuksiltaan merkittävät hankkeet edellyttävät lupakäsittelyä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mahdollinen halli pitäisi pystyä osoittamaan sekä kaavan mukaiseksi että turvallisuus- ja käyttövaatimukset täyttäväksi kokonaisuudeksi – kuten kuvassa näette, se on suunnitelmassa mahdotonta.

Siksi olisi rehellistä sanoa ääneen se, minkä moni jo nyt havainnekuvasta näkee: jos Oulunkylän liikuntapuisto rakennetaan nyt esitetyllä tavalla, tekojään kattaminen muuttuu mahdottomaksi ilman merkittäviä muutoksia koko suunnitteluratkaisuun. Kyse ei ole vain yhdestä hallista, vaan siitä, että alueelle yritetään sovittaa samaan aikaan stadion, asuminen, kulkuyhteydet, pysäköinti, lähiluonto ja muut liikuntatoiminnot.

Helsingissä olisikin syytä pohtia avoimesti, onko Oulunkylä enää oikea paikka katetulle tekojäälle, vai pitäisikö ratkaisua hakea toisaalta?.

BandyliigaToimituksen piirissä tiedetään jo, että pääkaupunkiseudulla hallihankkeita ja yritystä on myös muualla. Niille on kuitenkin ehkä viisainta antaa vielä hetki työrauhaa. Sen verran voidaan sanoa, että kevään aikana asiasta saattaa kuulua lisää.

BandyliigaToimitus toivoo, että seuraavien 2–3 kuukauden aikana asiat etenisivät oikeaan suuntaan ja että pääkaupunkiseudun jääpallo-olosuhteiden kehittämisessä nähtäisiin myös konkreettisia avauksia. Tarve halliratkaisulle ei ole kadonnut mihinkään, vaikka Oulunkylän osalta tulisi päätepiste.

Moni seuraa varmasti asiaa, löytyykö Helsingissä vaihtoehto, joka mahdollistaisi jääpallolle paremman tulevaisuuden pääkaupunkiseudulla. Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että ratkaisuja tarvitaan pian, jos asioita todella halutaan viedä eteenpäin -ja jos halutaan turvata lajillemme pääkaupungissa eloa vielä 2030-luvulla. Valitettavasti Porissa ja Jyväskylässä esillä olleet hankkeet näyttävät etenevän näkyvästi vasta tuolla 2030-luvulla. BandyliigaToimituksen näkemyksen mukaan se on jääpallon kannalta liian myöhään.

Lajimme ei voi jäädä odottamaan seuraavaa vuosikymmentä. Ratkaisujen on synnyttävä nyt, jos pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa halutaan turvata jääpallolle uskottavat olosuhteet ja elinvoimainen tulevaisuus.

BandyliigaToimitus jää seuraamaan tarkasti, tapahtuuko seuraavien kuukausien aikana niitä päätöksiä ja avauksia, joita tämä laji kipeästi tarvitsee.