Botnia nousi pronssille

HIFK:n vahva alku ei kantanut loppuun asti, Lopputulos: 2-4

HIFK sai otteluun juuri sellaisen alun, jota se varmasti toivoi. Kotijoukkue otti tapahtumat heti haltuunsa, loi painetta ja meni johtoon jo 4. minuutilla, kun Patrik Huber viimeisteli tilanteeksi 1–0. Maaliin syötön antoi Tomi Hauska. HIFK hallitsi avausjaksoa laajasti myös tilastojen valossa, ja vaikka Botnia sai muutamia kulmia sekä laukauksia, pelin kuva oli pitkään selvä.

Ottelun mahdollinen “naulaaminen” oli mahdollista 12. minuutilla, kun HIFK:lle avautui rankkaripaikka, mutta Santeri Laitinen ei onnistunut viemään palloa maaliin asti, pallo lensi vauhdilla yli maalin. Botnia selvisi säikähdyksellä ja jatkoi omaa taisteluaan. Isännät hakivat lisää osumia laukauksilla ja kulmilla, ja 27. minuutilla palkinto tuli, kun Santeri Laitinen vei HIFK:n jo 2–0-johtoon Iiro Väkiparran syötöstä.

Avausjakso oli pitkälti HIFK:n kontrollissa. Botnia pysyi kuitenkin mukana pelissä, eikä kahden maalin takamatka vielä ratkaissut mitään.

Botnia kirii kiinni, ja pyyhältää ohitse

Toiselle jaksolle vieraat tulivat entistä terävämpinä, ja 48. minuutilla Pekka Niska kavensi tilanteeksi 2–1 Eetu Pulkkisen syötöstä. Vaikka HIFK loi tämänkin jälkeen runsaasti painetta, laukauksia ja kulmia, ei se saanut tehtyä ratkaisevaa kolmatta maalia.

Sen sijaan Botnia osoitti armotonta tehokkuuttaan erikoistilanteissa. 64. minuutilla Pekka Niska iski kulmalyönnistä tasoituksen 2–2, syöttäjänä Juri Schreck. Tästä alkoikin vierasjoukkueen hurja jakso. 73. minuutilla Aapo Pulkkinen vei Botnian 2–3 johtoon jälleen kulmasta, ja 79. minuutilla Kaarlo Lappi viimeisteli kulmatilanteesta jo 2–4, syötön kirjautuessa jälleen Juri Schreckille.

HIFK hallitsi ottelun tilastoja monella osa-alueella ja sai luotua huomattavasti tilanteita, mutta tehokkuus puuttui ratkaisuhetkillä. Botnia puolestaan käytti vahvuutensa täydellisesti hyödykseen ja rankaisi armotta kulmalyönneistä. Kolme maalia kulmista kertoi kaiken oleellisen vieraiden kliinisyydestä ja toisaalta HIFK:n puolustuspelaamisen ongelmista juuri niissä hetkissä, joissa ottelu lopulta ratkesi.

Ottelu kuvasti HIFK:n kautta karulla tavalla. Runkosarjassa nähty rohkea ja laadukas tekeminen muuttui ratkaisupeleissä varovaisemmaksi, pelokkaammaksi ja ajoittain liikaa yksilösuoritusten varaan jääväksi pelaamiseksi. Kun vielä erikoistilanteiden hyödyntäminen ja rankkarit eivät tuottaneet tulosta, jäi hyvä runkosarja lopulta vaisuksi muistoksi. Seitsemästä viime ottelusta kuusi päättyi tappioon, eikä pudotuspelivaiheessa taso enää riittänyt.

Botnia puolestaan otti lähes maksimaalisen tuloksen omista lähtökohdistaan. Kapealla mutta yhtenäisellä ryhmällä pelannut joukkue osoitti sitkeyttä, kurinalaisuutta ja ennen kaikkea kykyä käyttää omat vahvuutensa maksimaalisesti hyödyksi. Se riitti tällä kertaa pronssiin asti.

Botnialle isot onnittelut pronssimitaleista..

Maalit:
1–0 Patrik Huber (4.)
2–0 Santeri Laitinen (27.)
2–1 Pekka Niska (48.)
2–2 Pekka Niska, kulma (64.)
2–3 Aapo Pulkkinen, kulma (73.)
2–4 Kaarlo Lappi, kulma (79.)

Loppumietteet

HIFK:lla on puolestaan paljon mietittävää kesän aikana. Runkosarjassa nähty hyvä tekeminen ei lopulta merkitse paljoakaan, jos ratkaisuhetkillä joukkue ei löydä parasta tasoaan. Ennen kautta tavoite oli selkeä: mestaruus. Nyt se jäi lopulta kauas.

Materiaaliltaan HIFK:lla oli yksi Bandyliigan laajimmista ja kilpailukykyisimmistä joukkueista (ainakin Veiterän & JPS:n jälkeen), joten kysymyksiä jää väistämättä ilmaan. Oliko pelitapa oikea juuri tälle ryhmälle? Pystyikö joukkue toteuttamaan sitä riittävän hyvin kevään kovimmissa paikoissa? Ja missä vaiheessa kurssi alkoi kääntyä väärään suuntaan?

Seuran sisällä lopputulosta on pakko pitää suurena pettymyksenä. Sijoitus ei parantunut kaudesta 2024–25, vaikka juuri sitä lähdettiin hakemaan. Vielä helmikuun alkuun asti HIFK:n peli näytti vahvalta, mutta sen jälkeen suunta muuttui, ja helmikuun sekä maaliskuun ottelut olivat lähes poikkeuksetta mollivoittoisia.

Kaikesta huolimatta HIFK:lta löytyy varmasti edellytykset nousta takaisin aivan kirkkaimpaan kärkeen. Se vaatii kuitenkin rehellistä analyysiä, oikeita johtopäätöksiä ja ennen kaikkea sitä, että ensi kaudella parhaat otteet näkyvät juuri silloin, kun panokset ovat suurimmillaan.

Comments (1)

  1. Oli kyllä melkoisen vaisu ja heikkotasoinen pronssiottelu verrattuna viime kauden vastaavaan (IFK-Narukerä), jossa todellakin riitti asennetta ja sähinää alusta loppuun saakka. Varmasti jään heikko kunto oli osasyy pelin tasoon, molemmilla joukkueilla oli ihan perustekemisessäkin vaikeuksia. Pakko silti sanoa, että kun tuoreessa muistissa on se kuinka hyvä joukkue JPS oli välierissä, niin siihen verrattuna pronssiottelun osapuolet näyttivät lähestulkoon alemman sarjatason porukoilta.

    IFK:lla kausi loppui tuloksenteon kannalta käytännössä runkosarjaan – sen jälkeen 6 tappiota 7 ottelussa. Omasta mielestäni näyttää vähän siltä, että runkosarjan jälkeen JPS:llä (ja varmaan myös Veiterällä) oli vielä käytettävissä se ekstravaihde, jonka sitten iskivät pykälään ratkaisupelien koittaessa. Kenties IFK oli puolestaan vetänyt jo koko kauden ylärekisterissä eikä parantamisen varaa samalla tavalla enää ollut? Ainakaan valmennus ei löytänyt sellaisia keinoja joilla sarjan kärkikaksikkoa olisi saatu horjutettua.

    Joka tapauksessa tämä kausi oli lopulta pettymys, etenkin viime vuoteen verrattuna. Viime kaudella IFK:n peli-ilme oli aivan erilainen kuin moneen vuoteen, joukkue oli hyvin lähellä finaalipaikkaa ja taisteli pronssistakin viimeiseen vihellykseen saakka. Tällä kaudella taas välierissä ei ollut mitään palaa ja pronssiottelukin oli etenkin toisen puoliajan osalta joukkueelta todella ponneton esitys. Potentiaalia punapaidoista toki edelleen löytyy, mutta totta tosiaan: paljon jää IFK-leiriin mietittävää kesän ajaksi.

Leave a Reply