Täysin uusi ja todella nuori Akilles

Kohti Ruotsin leiriä → Suomen Cup:ia → ja Bandyliigaa

Akilles käynnistää uuden aikakautensa nuorekkaalla, nälkäisellä ryhmällä. Kausi etenee selkeän polun kautta: ensin laadukas Ruotsin leiri, sen jälkeen kilpailullinen Suomen Cup, ja lopulta varsinainen näytön paikka Bandyliigassa.

Akilles todella muuttuu, sillä juuri tällä hetkellä peräti 13 pelaajaa puuttuu (viime kauden rosterista) nykyiseltä listalta, jonka Päävalmentaja Jari Hyttinen meille laittoi. Hyttinen kuitenkin totesi, että viime viikonlopun leiri sujui hyvin, ja Ruotsiin lähdetään katsomaan miten nuori joukkue saadaan hitsattua lyhyessä ajassa samoille linjoille.

1) Ruotsin leiri – pelikirja, roolit ja rytmi kuntoon

Akilles avaa syksyn intensiivijaksolla Ruotsissa, jossa fokus on yhteisen pelitavan hiomisessa: lähtöprässi, nopeat suunnanmuutokset ja rohkea pallollinen pelaaminen. Leirillä painotetaan selkeitä rooleja sekä erikoistilanteita. Tavoite: saada nuorelle joukkueelle yhteinen rytmi ja ääni – ja tuoda kotiin dataa, jolla arjen harjoittelua terävöitetään.

2) Suomen Cup – kilpailullinen stressitesti

Cup toimii suorituskyvyn ensimmäisenä mittarina. Akilles hakee tiivistä puolustamista ja tehokkaita erikoistilanteita (kulmalyönnit, vapaalyönnit) ja antaa vastuuta monelle läpimurtoa janoavalle pelaajalle. Tavoite: Niin pitkälle kuin turnauksessa pääsee

3) Bandyliiga – nuoruuden tempo on Akilleen ase

Liigassa Akilles luottaa jalkaan, työmoraaliin ja rohkeuteen. Pelitapa on eteenpäin suuntaava, mutta kurinalainen: pallonhallinta riskinhallinnalla, ja leveä pelaajakierto. Pisteitä lähdetään ottamaan kotiyleisön edessä – nuori Akilles haluaa pelata vastustajan päässä.

---

Joukkue (21 pelaajaa) Ruotsinleirillä

Ydinviesti: Ruotsin leiri antaa yhteiset työkalut, Suomen Cup karsii turhat kulmat pois – ja Bandyliigassa nähdään, miten nopeasti tämä nuori ryhmä kasvaa voittavaksi joukkueeksi.

Akilles on nuori, nälkäinen ja peloton.

BandyliigaToimitus pohtii…

Porvoossa toistuu radikaalilla tavalla viime kausien ilmiö Bandyliigassa – pelaajamuutos viime kaudesta on raju, siksi pohdimme hiukan asiaa. Ainakin seuraaviin seikkoihin meidän tulisi keksiä ratkaisut…

Miksi Esim. Porvoon toista sataa jääpallokoululaista ei muutu seuran Bandyliigapelaajiksi?

Tyypilliset syyt:

• Harjoitusolosuhteet & jääajat: jos laadukas, säännöllinen jää puuttuu (myös syksyllä), harrastus vaihtuu lajeihin, joissa on varmempi kalenteri (kiekko, futsal, salibandy).
• Ryhmä- ja sarjatarjonta: Nuorten Bandyliigassa, eikä U18 sarjassa löydy tarpeeksi seuroja/otteluja. Nyt jo U16 rupeaa olemaan uhattuna, vain U12–U14-ryhmissä on pelaajia ja otteluja sopivasti.
• Otteluminuutit: peli- ja turnauskokemusta liian harvoin; “harjoitellaan paljon – pelataan vähän”.
• Polun näkyvyys: lapsi & vanhempi eivät näe selkeää reittiä U10→U12→U14→U16→U18→Nuorten Bandyliiga→Edustus. Motivaatio hiipuu.
• Kilpailu ajankäytöstä ja kustannuksista: monilajisuus katoaa viimeistään 14-vuotiaana; jos bandy on logistisesti/rahallisesti/harjoitusolosuhteiltaan vaikeampi, se häviää lähes aina.
• Brändi & yhteisö: lapsilla pitää olla idoleita ja “meidän juttu”. Jos edustus nojaa lainoihin, paikallinen identiteetti heikkenee.

Kaikesta tästä huolimatta uskomme vielä Suomalaiseen jääpalloon – Se vaatii enemmän tekoja – Vähemmän puhetta!