Pori ja Helsinki mukana nostamassa jääpalloa
MM-kisahanke herättää toivoa vaikeuksien keskellä…
Jääpallo elää tällä hetkellä mielenkiintoisia hetkiä Suomessa. Vaikka Jääpalloliiton talous sakkasi menneen kauden aikana, on WP 35 palaamassa vahvasti Bandyliigaan. Samalla on löytynyt muutamalla paikkakunnalla kiinnostusta MM-kilpailujen järjestämisestä Suomessa keväällä 2026.
Suomen jääpalloliiton hanke vuoden 2026 miesten ja naisten MM-kisojen järjestämiseksi Suomessa on saanut uuden käänteen, kun Bandyliigan toimituksen saamien tietojen mukaan myös ryhmä Helsingistä on ilmoittanut kiinnostuksensa kisaisännyydestä.
Aiemmin julkisuudessa oli tiedossa, että Porissa sijaitseva Narukerä on selvittänyt kisojen järjestämismahdollisuuksia. Nyt mukaan on liittynyt myös ryhmä pääkaupungista – ja tämä on lajin tulevaisuuden kannalta myönteinen ja toiveikas signaali.
“On hienoa, että tällaisina taloudellisesti haastavina aikoina jääpallokenttä osoittaa vastuunkantoa. Liitolla on ollut vaikeuksia, mutta juuri tällainen yhteisöllinen liikehdintä voi kääntää suunnan”, toteaa eräs jääpallovaikuttaja.
Kahden kaupungin kiinnostus – kaksi eri vahvuutta
Pori tarjoaa kisahankkeelle kokeeen seuran ja kaupungin alustava myötämielisyys luovat hyvän pohjan järjestelyille. Helsinki puolestaan tuo peliin toisenlaista voimaa: saavutettavuutta, mediahuomiota ja laajempia verkostoja.
Tällainen tilanne – jossa kaksi erilaista mutta sitoutunutta tahoa on valmiita kantamaan vastuuta kansainvälisestä tapahtumasta – on jääpallolle enemmän kuin vain käytännön kysymys. Se on viesti siitä, että laji elää, hengittää ja hakee uutta nousua.
Yhteistyön ja näkyvyyden hetki
Kotikisat eivät ole vain järjestelyprojekti – ne ovat myös kulttuurinen mahdollisuus näyttää jääpallon arvo koko Suomelle ja maailmalle. Kotikisoissa laji saa kasvot, yleisö saa elämyksiä ja pelaajat pääsevät loistamaan kotikentällä.
Kun samalla Suomi on ollut jäämässä pois 2026 MM-kisoista taloudellisista syistä, nyt nähty vastuunkanto Pori–Helsinki-akselilla antaa toivoa ja suuntaa. Vielä ei tiedetä, missä kaupungissa kisat lopulta pelataan, (seikkoja jotka täytyy virallisesti selvittää, on useita) – mutta jo se, että kiinnostuneita löytyy, on tärkeä askel oikeaan suuntaan.
Kohti ensi viikon päätöstä
Suomen Jääpalloliiton on määrä antaa Kansainväliselle liitolle lopullinen vastaus kisaisännyydestä 16.5.2026. Ennen sitä ratkaistaan, löytyykö tarvittava tuki, resurssit ja rohkeus painaa “go”.
Olipa kisapaikka lopulta Pori, Helsinki tai muu tulevaisuuden vaihtoehto, tämän hetken viesti on selvä: jääpallokenttä ei ole luovuttanut – se elää, tekee töitä ja kantaa vastuuta.
Päätös ennen laajempaa keskustelua?
Yksi kysymys kuitenkin jää ilmaan. Suomen Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviainen on ilmoittanut, että kisaisännyydestä annetaan sitova vastaus Kansainväliselle liitolle 16. toukokuuta 2025. Tämä herättää pienen ristiriidan – nimittäin liittokokous, jossa koko suomalainen jääpalloväki kokoontuu keskustelemaan ja linjaamaan yhteisiä suuntia, järjestetään seuraavana päivänä, 17. toukokuuta.
Moni jääpallon toimija voisi pitää luontevana, että näin suurta ja strategisesti tärkeää päätöstä edeltäisi avoin keskustelu koko kentän kanssa. Kisaisännyys ei ole vain järjestelytekninen kysymys, vaan siihen liittyy taloudellisia, imagollisia ja urheilullisia seurauksia, joiden vaikutukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen.
Toki on mahdollista, että (BandyliigaToimituksella ei ole tietoa) valmistelut ovat jo pitkällä ja että kentän ääntä on kuultu epävirallisissa yhteyksissä. Mutta silti – tällaisessa tilanteessa juuri avoimuus ja yhteinen päätöksenteko voisivat rakentaa luottamusta ja innostusta.
Yhteinen tavoite: näkyvä ja elävä jääpallo
Oli päätöspäivämäärä mikä tahansa, yksi asia on selvää: Suomen jääpallo kaipaa nyt enemmän yhteisyyttä kuin koskaan. Kisahanke – oli sen suunta sitten Porissa tai Helsingissä – on mahdollisuus rakentaa uutta näkyvyyttä ja nostetta lajille.
Kenttä on reagoinut. Nyt on liiton vuoro näyttää, että se johtaa paitsi rohkeasti myös yhdessä – kuunnellen, yhdistäen ja avoimesti.
BadyliigaToimitus jää odottamaan hankkeiden, ja Suomen jääpalloliiton uutisointia asiasta – Me uutisoimme Teille kaiken tiedon minkä asiasta saamme – Jäädään innostuneita kuulemaa miten asia etenee..
Comments (10)
//SR
Kisojen järjestäminen Suomessa. Kulttuurinen mahdollisuus kyllä, imagollinen mahdollisuus ehdottomasti, lajinlevityksellinen mahdollisuus kyllä -kunhan tilaisuus hyödynnetään. Taloudelliseen puoleen en kykene ottamaan kantaa näkemättä lukuja, faktoja ja suunnitelmia.
Mikäli kotikisat toteutuisivat, kannattaisi siihen ehdottomasti liittää varjotapahtumia ympärille. Junnuturnausta, old farts-turnausta, meet&greet, toriscreen -vaikka sinne vähän sivummalle aukioille jos kaupunki ei kylän raittia anna käyttöön, “viralliset jatkot”, keksi itse lisää. Tärkeää on näkyä ja kuulua muuallakin kuin siellä tekojääradan liepeillä. Mieluummmin överit kuin vajarit -ajattelulla (ja ennenkuin joku mulle rupeaa viisastelemaan, niin nyt en tarkoita kulutettavan alkoholin määrää tai huonoa käytöstä). Uskon, että varjotapahtumilla saattaisi olla lajille suurempi merkitys Suomessa kuin itse kisoilla kun puhutaan muista kuin jääpallon Hard Core väestä. Jatkuvuuden kannalta tätä muuta väkeä tarvitaan. On tärkeää näyttää, että jääpallo elää ja hengittää (muuallakin kuin aitojen takana tekojääradalla).
Ristiriita kisaisännyyteen vastaamisen DL:llä ja liittokokouksen päivämäärällä on ilmeinen. Valitettavasti tämä ristiriita avaa hekumallisen tilan syventää entisestään lajin sisäisiä ristiriitoja ja pahentaa juopaa liiton ja kentän välillä (ja kentän kesken). Siksi on erityisen tärkeää pakottaa ja pakottautua kommunikoimaan kisaisännyydestä yhteisesti myös liiton kanssa. Tätä helpottaa mikäli keskusteluun ei juuri nyt sekoitettaisi muita elementtejä vaan keskityttäisiin vain tähän yhteen kisa-asiaan. Onnistuisiko tämä? Voitaisiinko pettymyksen, närkästyksen ja turhautumisen sotakirveet haudata tämän yhden keskustelun ajaksi?
Mitä sitten jos kisaisännyys lankeaa Porin tai Helsingin syliin? On äärimmäisen tärkeää ettei väki jätä kisaisäntää yksin vaan se YYA-henki vihdoin syttyy. Kisat olisivat potentiaalisesti mahdollisuus jokaiselle seuralle ja jokaisessa pitäjässä voi jonkin varjotapahtuman järjestää. Kisaisäntää tukemalla voitaisiin hyvin luoda seurojen välistä Best Practice Sharingia myös jatkoa ajatellen. Voi olla että minulla on vaaleanpunaiset silmälasit päässäni, mutta ikuisena kyynisellä optimismillani näin ajattelen.
Pasi Virtanen
SR,
Varjotapahtumat on olleellinen osa tapahtumaa, toivottavasti 🙂
Olet oikeassa “muu väki” on jo nyt kortilla, joten sen kasvattaminen olisi tärkeää..
Keskustelin tänään erään jääpallossa pitkään olleen kaverin kanssa, ja hän sanoi että heidän seuraan oli talvella saatu lajiyhteistyönä 29 pikkupoikaa. Näistä on 20 luvannut jatkaa myös ensikaudella. Näiden nuorukaisten vanhemmat kertoivat etteivät tienneen näi hyvän lajin olemassa olosta, tai sen monilta osin muistuttavan jalkapalloa – että näin 🙂
//SR
My point exactly.
Tästä päästäänkin aasinsillalla palaamaan siihen viestintään, joka sekä liitolla että seuroilla on valitettavan insinöörimäistä (pahoittelut kaikille insinööreille metaforasta). Mielestäni pehmeiden arvojen nostaminen osaksi viestintää molemmilla tasoilla olisi hyvä kehityssuunta. Korostaa luistelu- ja koordinaatiotaitoja, harrastuksen taloudellista saavutettavuutta (jäälajiksi jääpallo on todellakin puoli-ilmaista), sosiaalisten taitojen ja tunneälyn kehittymistä harrastustoiminnassa (lapset, nuoret) sekä oppimisen ja onnistumisen kokemuksia. Ja taas nostan sen “iloinen lapsi jäällä”- still- ja videokuvaston, jolla sanomaa tehokkaasti voidaan viestiä.
Näiden emotionaalisten seikkojen korostamiselle on olemassa tarve. Liikunnalla on tutkimuksissa todettu olevan suora yhteys ahdistuksen ja masennuksen oireiden lievenemiseen (esim. Pascoe et al. 2019), lapsilla ja nuorilla riittävään ja virkistävään yöuneen (Kokko & Martin 2019). Näiden haasteiden kanssa yhä useampi perhe ja yksilö painii. Jääpallo on liikuntaa ja emotionaaliset seikat voidaan ottaa harkitussa määrin osaksi lajin ja seurojen palvelulupausta.
Uskon että näin saataisiin enemmänkin ja useammalle jäälle niitä positiivisesti yllättyneitä vanhempia. Tunteisiin vetoamisella on tunnetusti paljon vaikutusta.
Toimitus
SR,
Mietimme tuossa esim seuraavaa:
Vanhemmille viestimme:
– Täällä lapsesi saa onnistua ja oppia – ilon kautta.
– Jääpallo kehittää kehoa ja mieltä – ja on silti yksi Suomen edullisimmista jäälajeista.
– Tutkitusti liikunta lievittää ahdistusta ja tukee hyvää unta.
Lapsille/nuorille viestimme:
– Tuu mukaan pelaamaan ja pitämään hauskaa – jäällä on tilaa just sulle!
– Jäällä voi olla oma itsensä ja kehittyä yhdessä kavereiden kanssa.
Näin voimme viestiä päättäjille & tukijolle:
– Yhteiskunnallinen investointi lasten hyvinvointiin ja liikunnalliseen elämäntapaan.
– Jääpallo tarjoaa arjen vastapainoa – iloa, yhteisöllisyyttä ja turvaverkkoa.
Kaikki nämä lauseet ovat mielestämme tunneälykkäitä, myönteisiä ja helposti ymmärrettäviä. Ne rakentavat jääpallon brändiä turvallisena, kehittävänä ja yhteisöllisenä lajina. Pieniä parannuksia voi aina tehdä, jos halutaan vielä terävöittää viestiä esimerkiksi mainoslauseiksi.
Tomppa
Kaikkeen tähän voi yhtyä koko sydämellä,mutta muistaako kukaan Oulun fiaskon vuonna 2001, toivotaan jos kisat saadaan Suomeen ettei tämä aiheuta vauhtisokeudessa vielä enemmän vajautta liiton rahaasioille!.
Toimitus
Tomppa,
Uskoisimme kaikkien muistavan nuo tappiolliset kisat. Velkaa maksettiin vuosia jälkikäteen..
Yhtälö ei ole helppo – talous, vapaaehtoiset, ja riski säästä kun ulkona pelataan.
Kuitenkin hienoa että kiinnostusta löytyy, tämä tarkoittaa että ainakin yritetää löytää ratkasuja.
Toinen vaihtoehto olisi antaa periksi – ja sitähän meistä kukaan ei halua…
Kalervo
Eletään mielenkiintoisia viikkoja, toivottavasti tämä hanke toteutuu. Jäi ihmetyttämään mistä tämä Helsingin kiinnostus oli herännyt, kun viime talven kenttätilannekin oli farssi… Kisathan tarkoittaisi sitä että yksi tekojää on sitten viikon pois yleisöltä ja muilta lajeilta. Tästä kiinnostuksesta toki lienee kiittäminen paikallisia lajiaktiiveja, eikä niinkään kaupunkia. Mutta niin tai näin, on hyvä että kiinnostusta löytyy.
Helsinki voisi äkkiseltään ajateltuna olla se luontevin kisapaikka. Mutta mitenkä kisat lopulta näkyisivät Helsingin katukuvassa? Veikkaan ettei mitenkään. Jos kisapaikka on Porin, Mikkelin tai Porvoon kaltainen paikka, niin oheistapahtumat näkyvät paljon selvemmin kaupungin katukuvassa, ja jokainen kaupungin asukas varmasti tietää mitä kylällä tapahtuu.
Lajiväki löytää kyllä tiensä paikalle, riippumatta kisakaupungista. Uusien katsojien houkuttelu on myös tärkeä asia, ja Helsingissä luulisi sitä väestöpohjaa olevan eniten. Mutta onko kuitenkaan näin? Väestö saattaa kuitenkin olla urheiluhullumpaa pienemmillä paikkakunnilla, missä myös markkinointi on helpompaa. Kiitos myös tässä markkinoinnissa auttavien maakuntalehtien, kuten Länsi-Savo ja Satakunnan kansa, jotka jääpallosta jaksavat kirjoittaa.
Kahdessa paikassa pidettävät kisat toki voivat olla myös vaihtoehto, mutta siirtymisistä tulee kustannuksia ja aikaa menee, vaikka Porin ja Helsingin välimatka ei pitkä olekaan. Se aika on sitten pois siltä pr-työltä, mitä maajoukkueen pitää tehdä: ehdottomasti vierailut paikallisissa kouluissa, kauppakeskuksissa ym..
Jos kisat olisivat Porissa, voisi kakkospaikkana olla Tampere, jossa voisi järjestää esim. USA:n ja Norjan väliset pelit, miksei joku Ruotsinkin peli, ja toivottavasti Kazakstankin olisi mukana. Tampereen kohdalla toki kustannukset ja riskit saattavat jo sen verran nousta, että tämä jää todennäköisesti haaveeksi. Talkooväkeäkään Tampereella ei varmasti omasta takaa ole tarpeeksi, joten apuja tarvittaisiin.
Jos kisat pidetään ensi talvena Porissa, niin parin kolmen vuoden päästä voisi olla sitten Helsingin vuoro järjestää kisat, uudessa jääpallohallissaan… Pienempien paikkakuntien kohdalla tällainen kisaprojekti on kerran elämässä tapahtuma. Helsingissä kisat tullaan pitämään vielä joskus myöhemminkin.
Toimitus
Kalervo,
Erittäin hyviä ja perusteltuja huomioita – kiitos, että nostit nämä esiin.
On totta, että viime talven kenttätilanne Helsingissä oli monella tapaa haastava, eikä se varsinaisesti viestinyt kaupungin vahvaa panostusta jääpalloon tai talviurheiluun yleisesti. Siksi herännyt kiinnostus kisaisännyyteen saattaakin ensisijaisesti olla seurausta paikallisten lajiaktiivien ponnisteluista, ei kaupungin pitkäjänteisestä strategiasta. Silti – oli alkuperäinen motiivi mikä tahansa – on myönteistä, että asiasta ylipäätään keskustellaan vakavasti.
Helsingillä olisi ilman muuta potentiaalia tarjota kansainvälisesti uskottavat puitteet, mutta kuten sanoit, suuri väestöpohja ei automaattisesti tarkoita suurta näkyvyyttä tai sitoutumista. Pienemmillä paikkakunnilla kisat ovat koko kaupungin yhteinen ponnistus ja näkyvät arjessa – tämä voi tehdä kokemuksesta monelle osallistujalle ja katsojalle merkityksellisemmän. Tosin viime talven Suomen Cup ei näkynyt kuin Satakunnan kansan sivuilla, kävisikö MM-kisoille samoin? Onko kisoista silloin mitään hyötyä suomalaiselle jääpallolle? Nyt jo monella paikkakunnalla liian moni kysyy mikä on jääpallo?
Kahden kisapaikan malli voi toimia, mutta siihen liittyy käytännön haasteita, kuten mainitsit. Tässä korostuu se, että kisojen ei pitäisi olla vain tapahtuma jäällä, vaan myös lajin ja maajoukkueen näkyvyyden ja tunnettuuden rakentamista – erityisesti uusille yleisöille. Vierailut kouluissa, kauppakeskuksissa ja muissa julkisissa tiloissa ovat siinä avainasemassa.
Toive siitä, että tulevaisuudessa Helsingillä olisi oma jääpallohalli kisojen järjestämistä varten, on täysin realistinen ja tavoiteltava. Kisat voivat mennä Helsinkiin sitten, kun olosuhteet ovat kohdallaan.
Missä kisat lopulta pidetäänkin, tärkeintä on, että ne saavat ansaitsemansa huomion ja että niistä jää jälki suomalaisen jääpallon kehitykseen.
Tomppa
Tampere olisi kyllä oiva paikka näyttää lajia kiekkoporukalle,Suomi-Ruotsi peli olisi se huippu paikkakunnalla,ja nähtäisiin kiinnostaako se aidosti myös Tamperelaisia?.Kouluihin voisi tehdä tiedotuksia ja esim jakaa 3.000 ilmaislippua alle 10 vuotiaille ja nähtäisiin paljonko koululaisia ja ennekaikkea heidän vanhempiaan se oikeasti kiinnostaa ja valita sellainen päivä pelille jolloin Tapparalla tai Ilveksellä ei ole peliä.Tämänkin ehdotuksen saa vapaasti ampua alas täydellisenä suutarina!
Toimitus
Tomppa,
Todella hyvä ja konkreettinen idea! Tampere on erinomainen paikka testata lajin kiinnostusta isossa kiekkokaupungissa, ja juuri Suomi–Ruotsi-ottelu olisi täydellinen vetonaula. Koulujen kautta tehtävä tiedotus ja 3 000 ilmaislipun jakaminen alle 10-vuotiaille on loistava tapa houkutella paikalle sekä lapset että heidän perheensä. Samalla saataisiin paikalle myös mediaa, joka voisi tuoda tapahtumalle isompaa näkyvyyttä ja nostaa kiinnostusta laajemminkin.
Fiksua myös valita pelipäivä niin, ettei Tapparan tai Ilveksen ottelut vie huomiota.
Tämä ei todellakaan olisi mikään suutari — vaan upea mahdollisuus kasvattaa lajin tunnettavuutta ja arvostusta uudessa yleisössä! 👏