Narukerän puheenjohtajalla usko tulevaisuuteen

Jääpallon MM-kisat Poriin?

Vaikka Suomen Jääpalloliitto julkaisi viime viikolla dramaattisen tiedotteen taloudellisista vaikeuksistaan, Porissa tunnelma on toisenlainen. Narukerän puheenjohtaja Jani Raukko uskoo lajin tulevaisuuteen – ja visioi jopa jääpallon MM-kisojen järjestämistä Porissa.

“Olisihan se niin siisti juttu”, Raukko tunnelmoi Porin tekojääradalla.

Suomen järjestämät jääpallon MM-kisat ovat olleet harvinaisuus. Miesten MM-kisoja on pelattu Suomessa viimeksi vuonna 2001, ja silloinkin Oulu jakoi isännyyden Ruotsin Haaparannan kanssa. Nyt Raukko haluaa muuttaa tilanteen ja nähdä Porin valokeilassa – edellyttäen, että lajin tilanne vakautuu.

“Jos Suomi valittaisiin isäntämaaksi, aloittaisin heti neuvottelut kaupungin johdon kanssa”, Raukko linjaa.

Hallihanke elinehtona kansainvälisille unelmille

Jotta suuret tapahtumat tai jopa kansainväliset sarjat saataisiin Poriin, tarvittaisiin yksi iso asia: jääpallohalli. Raukko unelmoi hallista, joka palvelisi myös pikaluistelijoita, taitoluistelijoita ja juniorikiekkoilijoita.

“Ajattelen erityisesti niitä euroja, joita Poriin tulisi leirien myötä, sekä koululaisia ja kuntalaisia, joiden olosuhteet eivät riippuisi säästä”, Raukko pohtii.

Usko tulevaisuuteen – vaikka realiteetit ovat kovat

Vaikka Jääpalloliitto on kriisissä ja osallistuminen vuoden 2026 MM-kisoihin on epävarmaa, Raukko suhtautuu tilanteeseen toiveikkaasti.

“Ei jääpallo ole kuolemassa – eikä tuo vaikuta esimerkiksi Narukerään millään tavalla.”

Narukerän talous on “ihan hyvä”, vaikka budjetti on ollut tiukka. Esimerkiksi kuluneella kaudella seura ei yöpynyt tien päällä kertaakaan. Silti jääpallokouluun osallistui komeat 40 lasta – iso määrä porilaismittapuulla.

Raukko tukee liiton aloittamaa pienkeräystä ja uskoo, että yhteistyöllä jääpallo saadaan jälleen jaloilleen:

“Täytyy vain ajatella niin, että väki kerää voimansa yhteen ja auttaa liittoa sen, minkä pystyy.”

Unelmana myös kansainvälinen sarja

MM-kisojen lisäksi Raukko haaveilee siitä, että Narukerä pelaisi joskus kansainvälistä sarjaa, esimerkiksi pohjoismaisella tasolla.

“Jos Porissa olisi halli, täällä voitaisiin pelata vaikka jääpallon Mestarien liigaa. Suomen mestari voisi kohdata jääpallomaiden parhaat.”

Pidempi haastattelu Satakunnan Kansan maksullisilla sivuilla, alta luettavissa…

Jani Raukon positiivisuus on ihaltavaa, tätä asennetta pitäisi saada lisää koko jääpalloväelle…

BandyliigaToimitus pohtii Raukon positiivista viestiä. Raukko tarkoittaa todennäköisesti haastattelussa sitä, että Narukerän päivittäinen toiminta ja talous eivät ole riippuvaisia Jääpalloliiton varoista tai päätöksistä. Seurat Suomessa kuitenkin pyörittävät toimintaansa omalla varainhankinnalla, talkootyöllä ja paikallisilla tukijoilla.

Raukon visiot ovat ihailtavia, ne jakavat varmasti myös muut seurat – BandyliigaToimituksen mielestä on kuitenkin pakko ottaa Jääpalloliitto huomioon…

1. Kilpailujärjestelmä ja sarjat ovat liiton vastuulla. Jos liiton toiminta halvaantuu, myös SM-sarjojen ja muiden kilpailujen järjestäminen vaarantuu – ja se vaikuttaa jokaiseen seuraan.
2. Maajoukkuetoiminta, joka motivoi huippupelaajia ja tuo näkyvyyttä lajille, on liiton vastuulla. Jos se kuihtuu, lajin houkuttelevuus heikkenee – ja se vaikuttaa myös Narukerään, etenkin junioritoimintaan ja yleiseen arvostukseen.
3. Lajin kehitystyö, markkinointi ja mediatuki ovat liiton tehtäviä. Esimerkiksi se, ettei SM-finaalia näytetty Ylellä vaan Finbandytv:ssä, on suora seuraus liiton rahapulasta ja vaikuttaa koko lajin näkyvyyteen – myös Porissa.
4. Pitkällä aikavälillä, jos liitto ei toivu, jääpallon asema heikkenee kansallisesti, mikä voi vaikuttaa harrastajamääriin, sponsoreihin ja yhteistyökumppaneihin myös yksittäisissä seuroissa.

Raukko voi sanoa, että liiton tilanne ei välittömästi vaikuta Narukerään – ja se voi pitää paikkaansa juuri nyt. Mutta pidemmällä aikavälillä, koko lajin kriisi vaikuttaa vääjäämättä kaikkiin seuroihin, mukaan lukien Narukerä.

keskeisin yksittäinen asia suomalaisen jääpallon tulevaisuudelle.

Jääpallohallin puute on suomalaisen jääpallon pullonkaula

Raukon visio MM-kisoista, kansainvälisestä sarjasta ja koko lajin profiilin nostamisesta kytkeytyy ratkaisevasti siihen, että Porissa – tai ylipäätään Suomessa – ei ole yhtäkään jääpallolle suunniteltua sisähallia.

Tämä ei ole vain Porin tai Narukerän haaste. Kaikki suomalaiset jääpalloseurat ja -paikkakunnat jakavat saman tuskan:

• Harjoitteluolosuhteet ovat sääriippuvaisia, mikä lyhentää kautta ja vaikeuttaa pitkäjänteistä valmennustyötä.
• Junioritoiminnan kehittäminen on vaikeaa, kun jääaika ei ole ympärivuotista eikä kenttä aina käyttökelpoinen.
• Kilpailullinen taso kärsii, kun Ruotsin, Norjan ja muiden maiden huippuseurat harjoittelevat sisätiloissa lähes ympäri vuoden.
• Kansainvälisiä otteluita tai turnauksia ei voi helposti järjestää Suomessa – ei ainakaan sellaisia, jotka vaativat luotettavaa aikataulua, olosuhdetasoa ja missä talous olisi edes jollakin tasolla turvattu.

Yhteinen visio – ja mahdollisuus

Raukko nostaa esiin mahdollisuuden MM-kisojen järjestämisestä Porissa, mutta rivien välistä voi lukea vielä tärkeämmän viestin:

“Jos Suomeen saadaan ensimmäinen jääpallohalli, se hyödyttää koko lajia – ei vain Porin seutua.”

Jos yksikin paikkakunta onnistuu hallihankkeessa, se raivaa tietä muille:

• Näytetään esimerkki siitä, että hanke on mahdollinen – niin teknisesti kuin taloudellisesti.
• Luodaan mallia yhteistyöstä kaupungin, seuran ja muiden lajien välillä.
• Saadaan lisää näkyvyyttä ja perusteluita muille paikkakunnille.

Vaikutus lajin tulevaisuuteen

Yhteinen hallitarve yhdistää seuroja yli alue- ja seurakuntarajojen. Se voi olla juuri se yhteinen nimittäjä, joka saa suomalaiset jääpallotoimijat vetämään samaa köyttä – samaan aikaan kun liitto etsii taloudellista toipumista.

Samalla se avaa uuden keskustelun esimerkiksi:

• Valtion liikuntarakentamisen tuesta
• Kaupunkiyhteistyöstä
• Monilajihalleista, joissa jääpallo toimii yhdessä luistelun ja juniorikiekon kanssa
• EU-rahoituksen ja ilmasto-olosuhteiden huomioimisesta hankkeissa

Raukon visio ei ole pelkkä unelma – se on koko suomalaisen jääpallon kannalta kriittinen tulevaisuuskuva, jonka toteutuminen alkaisi yhdestä ensimmäisestä hallista. Ja se on visio, joka yhdistää kaikki seurat, paikkakunnat ja lajin ystävät, oli kyseessä Pori, Lappeenranta, Oulu tai Helsinki.

“Porin ääni jääpallon puolesta – mitä voimme oppia Raukolta?”
“Raukon viesti ei ole vain porilainen. Se on muistutus koko jääpalloperheelle siitä, että meillä on vielä toivoa – jos emme nosta käsiämme pystyyn.”

Satakunnan Kansan uutinen ehti vanhentua vajaat kolme tuntia

Ensimmäiset kaksi uutisen kommentoijaa antoivat seuraavat mielipiteesä:

• Koululais laji kuten pesäpallo
• Aika pieni laji kyseessä, jonka harrastajakunta laskettanee joissakin kymmenissä Porissa. Vastusti rajusti sisälajien monitoimihallia, jossa useita lajeja ja harrastahamäärät aivan eri luokkaa. Tekojää on sitäpaitsi kallis ylläpitää ja sitä pidetäänkin vain muutama kuukausi vuodessa

Miten voimme kertoa vastaavien viestien lähettäjille (joita näkee jokaisessa jääpalloon liittyvässä keskustelussa) kauniisti – mistä meidän jääpalloihmisten mielestä on kyse…

❄️ Jääpallo on enemmän kuin pienlaji – se on mahdollisuus, joka tarvitsee olosuhteet

Viime aikoina on käyty ympäri Suomen keskustelua liikuntainfrasta, hallitarpeista ja eri lajien asemasta. Jääpallo – perinteinen suomalainen talvilaji – on noussut puheisiin monelta suunnalta. On aika vastata esitettyihin kysymyksiin ja murtaa muutamia sitkeitä myyttejä.

“Vain kymmeniä harrastajia?”

Kyllä, juuri nyt. Mutta jääpallo ei kasva ilman kunnollisia olosuhteita. Esim. Narukerän jääpallokouluun osallistui tällä kaudella 40 lasta – ilman hallia, ilman pysyvää kenttää. Paremmissa olosuhteissa tämä määrä voisi moninkertaistua, kuten monessa muussa lajissa on olosuhteiden parantuessa nähty.
Olosuhteet eivät ole seuraus kasvusta – ne ovat sen edellytys.

“Miksi vastustaa monilajihallia?”

Kyse ei ole vastustamisesta, vaan siitä, että kaikille ei sovi sama muotti. Jääpallo tarvitsee ison kentän – kuten pesäpallo tarvitsee kenttänsä, uimahalli altaansa ja salibandy lattiansa.
Jääpallohalli voi kuitenkin olla monikäyttöinen hybridiratkaisu, jossa myös koulut, luistelukoulut, muut jäälajit ja kuntoliikkujat voivat harjoitella. Kyse ei ole yhden lajin hallista, vaan kaupunkilaisten yhteisestä resurssista.

“Eikö tekojäärata riitä?”

Tekojäärata on kallis ylläpitää ja käyttöaika jää 3–4 kuukauteen. Halli mahdollistaisi ympärivuotisen käytön jopa 9–12 kuukaudeksi. Se tarkoittaa enemmän liikkuvia lapsia, enemmän treenimahdollisuuksia, enemmän elinvoimaa kaupunkeihin ympäri Suomen.
Lisäksi halli toimii myös leirikeskuksena, tapahtumapaikkana ja vetovoimatekijänä, joka tuo rahaa paikallisille yrityksille.

“Eikö pitäisi panostaa vain suuriin lajeihin?”

Jääpallo ei ole marginaalilaji maailmalla. Suomi on MM-mitalimaa, ja laji yhdistää nuoria, perheitä ja sukupolvia. Kyse ei ole vain huippu-urheilusta, vaan myös liikunnan ilosta, yhteisöllisyydestä ja identiteetistä.

🧊 Liikuntaolosuhteet ovat investointi hyvinvointiin, yhteisöön, ja kaupunkien vetovoimaan…

Me emme rakenna hallia vain Jääpalloilijoille – vaan suomalaisille lapsille, nuorille ja tulevaisuudelle.
Liikuntaolosuhteet ovat investointi hyvinvointiin, yhteisöön ja kaupunkien vetovoimaan.

Nyt tarvitaan näkemystä, yhteistyötä ja uskallusta. Me olemme valmiita – toivottavasti sinäkin.

BandyliigaToimitus