BandyLiigaUutiset

Muistokirjoitus: Tapio Siniaalto

Jääpalloyhteisö on saanut suru-uutisen. Pitkän taistelun jälkeen syöpä vei voiton legendaarisesta jääpalloerotuomarista Tapio Siniaallosta. Tapio teki pitkän ja kunnioitettavan elämäntyön jääpallon parissa. Hän toimi kansainvälisenä erotuomarina vuosina 1997–2007, yhteensä 11 kauden ajan. Kansallisella tasolla hän vihelsi ansiokkaasti peräti 25 vuoden ajan. Tapion panos suomalaiseen jääpallotuomaritoimintaan oli merkittävä, ja hänen osaamisensa, rauhallisuutensa sekä omistautumisensa jättivät pysyvän jäljen lajiin. Tapio Siniaalto toimi myös JVek:n johtokunnassa puheenjohtajana kolmena kautena vuosina 2004–2006. Hänen arvostuksestaan kertoo myös se, että hänelle myönnettiin Kultainen pilli 14.10.1995. Itselleni jäi Tapioista lämmin ja arvostava muisto. Sain aikoinani kerran vaihtaa hänen kanssaan ajatuksia jääpallotuomaritoiminnasta ja sen kehittämisestä. Keskustelusta jäi hyvä mieli – sellainen tunne, että olin saanut puhua ihmisen kanssa, joka todella välitti lajista, sen ihmisistä ja sen tulevaisuudesta. Tapion perintö elää vahvasti myös hänen poikiensa kautta. Harri ja Keijo ovat jatkaneet isänsä jalanjäljissä – tai ehkä jääpallon hengessä voisi sanoa luistinten terävin vedoin – Bandyliigan tuomareina. Molemmat ovat hienoja herrasmiehiä, joista isä on varmasti ollut ylpeä. Ja saa olla edelleen. Tänään viestittelin Harrin kanssa päivän mittaan ja välitin hänelle lämpimät osanotot sekä voimia surun keskelle koko jääpalloväen puolesta. Tapio viheltää nyt siellä, missä moni jääpalloilija jo pelaa ilman huolia, ilman kipuja ja ilman murheita. Siellä jää on varmasti kirkas, peli rehtiä ja pillin ääni yhtä varma kuin ennenkin. Koko BandyliigaToimitus ottaa lämpimästi osaa Tapion läheisten, perheen, ystävien ja koko jääpalloyhteisön suruun. Tapion muistotilaisuutta vietettiin tänään lämpimissä merkeissä läheisten kesken. Vaikka jäähyväiset ovat ennen kaikkea perheen ja lähimpien yhteinen hetki, uskomme ja toivomme, että myös huomisessa Jääpalloliiton kevätkokouksessa Tapion muistoa kunnioitetaan hiljaisella hetkellä. Se olisi arvokas ele ihmiselle, joka antoi lajille niin paljon – vuosikymmenten työn, osaamisen ja sydämensä. Lämmin kiitos, Tapio. Muistosi elää jääpallossa. Pasi Virtanen päätoimittaja

Toimitus

1589
0
BandyLiigaUutisetJääpalloliitto tiedottaa

Yllätysvalinta Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi

Ville Aaltonen aloittaa uuden luvun Ari Holopaisen jälkeen Suomalainen jääpallo saa uuden, mutta monella tavalla tutun kasvon miesten maajoukkueen peräsimeen. Pitkän ja menestyksekkään pelaajauransa päättänyt porilaislegenda Ville Aaltonen siirtyy Suomen miesten jääpallomaajoukkueen päävalmentajaksi. Aaltonen astuu tehtävään innostuneena, mutta jalat tukevasti maassa. Vaikka rooli on uusi, jääpallon arki, vaatimustaso ja kansainvälinen ympäristö ovat hänelle vuosien varrelta erittäin tuttuja. – Totta kai odottavin mielin. On hienoa hypätä tuollaiseen rooliin, eikä tämä tehtävä kuitenkaan ihan pystymetsästä tule. Olen ollut pitkään mukana jääpallon eri ympäristöissä ja saanut kokemusta monesta roolista, Aaltonen kertoo. Aaltosen ympärille on rakentunut kokenut ja monipuolinen taustaryhmä. Apuvalmentajaksi tulee Pekka Hiltunen, jolla on vahvaa kokemusta juniorimaajoukkueista ja kansainvälisestä jääpallosta. Joukkueen uudeksi GM:ksi on valittu Tommi Heikkilä, entinen porilainen jääpalloilija, joka tuo mukanaan osaamista myös yritysmaailman johtotehtävistä. Uutena joukkueenjohtajana aloittaa Aleksi Vihtilä. Fysiikkavalmennuksesta vastaa Juha-Matti Aaltola, ja huollossa jatkaa tuttuun tapaan Peter Tukiainen. – Olen saanut kasaan juuri sellaisen tiimin kuin halusin. Kaikki tuovat omalla osaamisellaan paljon kokonaisuuteen, ja sitä kautta pystymme keskittymään ydinasioihin, Aaltonen sanoo. Päävalmentajapestin julkistaminen tuli vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun Aaltonen ilmoitti päättävänsä pelaajauransa. Päätöksillä oli luonnollisesti yhteys, vaikka pelaaminen olisi ehkä voinut vielä jatkua. – Pelaajaura olisi ehkä voinut vielä jatkua, jos olisi löytynyt se viimeinen kipinä, mutta viime kauden jälkeen tuli tunne, että nyt on aika puhaltaa ulos. En oikeastaan enää ajatellut jatkavani pelaamista. Aaltonen ei siirry valmennukseen tyhjästä. Hän on suorittanut Ruotsin Elitserienin korkeimman valmentajatutkinnon, joka vaaditaan pääsarjatasolla valmentamiseen. Lisäksi hän on toiminut lukiovalmentajana, valmentanut U19-maajoukkuetta ja ollut neljän kauden ajan mukana Narukerän valmennustiimissä. Pitkä pelaajaura tuo mukanaan myös arvokasta ymmärrystä nykyisestä pelaajasukupolvesta. Moni maajoukkuepelaaja on Aaltoselle tuttu joko joukkuekaverina, vastustajana Ruotsin vuosilta tai kotimaisesta Bandyliigasta. – Tunnen paljon pelaajia jo entuudestaan. Osa on vanhoja joukkuekavereita ja osa tuttuja vastustajia. Maajoukkueessakin ehdin vielä pelata joidenkin nykyisten pelaajien kanssa. Aaltonen näkee suomalaisen jääpallon tulevaisuudessa paljon hyvää. Ruotsissa pelaa yhä suomalaisia merkittävissä rooleissa, ja juniorimaajoukkueista on nousemassa lupaavia pelaajia kohti aikuisten tasoa. – Kilpailu pelipaikoista varmasti kovenee tulevina vuosina, Aaltonen arvioi. Pelillisesti uusi päävalmentaja ei lähde mullistamaan kaikkea kerralla. Hänen mukaansa suomalaisen maajoukkueen on pysyttävä mukana nykyjääpallon vauhdissa ja tiiviydessä, mutta ratkaisut rakennetaan aina pelaajamateriaalin kautta. – En usko, että mitään isoja linjanmuutoksia on tulossa. Nykyjääpallo on vauhdikasta ja tiivistä pelaamista, ja siinä meidänkin pitää pysyä mukana. Suomen maajoukkueella on näillä näkymin edessään välivuosi arvokisoista. Se tekee jokaisesta tapahtumasta entistä tärkeämmän. Aaltonen haluaa, että maajoukkueeseen tuleminen tuntuu pelaajista aina erityiseltä. – Maajoukkueessa jokainen tapahtuma pyritään pitämään erityisenä, koska ne ovat pelaajille aina kauden kohokohtia. Haluamme valmennustiimin kanssa tehdä joka kerta parhaamme Suomen maajoukkueen eteen. Omassa valmennusfilosofiassaan Aaltonen näkee yhdistelmän suomalaisuutta ja Ruotsissa opittuja vaikutteita. Hän korostaa selkeyttä, yhteistyötä ja pelaajien osallistamista. – En ole mikään ehdoton auktoriteetti. Ehkä minussa yhdistyy suomalainen suoraviivaisuus ja ruotsalainen pehmeys. Minulla on totta kai omat näkemykseni, mutta pyrin myös sopeutumaan tilanteisiin. Pelaajilla on todella paljon tietotaitoa, jota pyritään saamaan esiin, ja heillä on tärkeä osa koko prosessia. Ville Aaltosen uusi luku suomalaisessa jääpallossa alkaa vahvalta pohjalta: kokemuksella, intohimolla ja aidolla halulla viedä Suomen maajoukkuetta eteenpäin. Pelaajana hän jätti jälkensä suomalaiseen jääpalloon. Nyt sama työ jatkuu uudessa roolissa, sinivalkoisen joukkueen penkin takana. BandyliigaToimitus onnittelee valinnasta, ja tsemppiä uusiin kuvioihin koko taustatiimille!

Toimitus

132
0
BandyLiigaUutiset

Teemu Laitinen jatkaa HIFK-Bandyn päävalmentajana

HIFK:n kehitys Laitisen aikana on ollut selvästi nousujohteista. Bandyliigassa neljänneksi toista kertaa peräkkäin sijoittunut HIFK-Bandy jatkaa tutun päävalmentajan johdolla myös kaudella 2026–2027. Teemu Laitinen on toiminut joukkueen päävalmentajana nyt kolme kautta, ja tuleva kausi on hänelle neljäs HIFK-Bandyn peräsimessä. HIFK:n kehitys Laitisen aikana on ollut selvästi nousujohteista. Joukkue on pelannut kahtena edellisenä kautena ylemmässä jatkosarjassa, ja runkosarjasijoitus on parantunut Laitisen jokaisella päävalmentajakaudella. Päättyneellä kaudella HIFK-Bandy voitti runkosarjan, mutta mitalipeleissä aivan kirkkaimpaan menestykseen asti joukkue ei vielä yltänyt. – Prosessia viedään vielä eteenpäin. Me haluamme Bandyliigan huippujoukkueeksi, Laitinen toteaa. Helsingissä menestystä janotaan, sillä HIFK-Bandyn edellisestä mitalista on ehtinyt kulua jo kymmenisen vuotta. Kahdella viime kaudella mitali on ollut lähellä, ja päättyneen kauden Suomen Cupin finaalipaikka vahvisti uskoa siihen, että seura on jälleen lähellä paluuta mitalikantaan myös Bandyliigassa. – Tavoitteena on ollut palauttaa HIFK mitali- ja mestaruuskantaan. Tavoitteet ovat olleet selkeät jo useamman kauden ajan, Laitinen sanoo. Laitisen mukaan joukkueen kehitystyössä olennaista on säilyttää vahva perusta ja rakentaa sen päälle entistä parempaa kokonaisuutta. – Muuttuvia tekijöitä on aina paljon. Tietyt perusasiat halutaan pitää ennallaan ja niiden ympärille parantaa kaikkia osa-alueita. Sitä kautta tulos tulee, kun joka päivä tekee sen parhaan työn. Kokonaisvaltaisesti parannetaan kaikkea, riippuen tietysti siitä, millainen joukkue on kasassa, Laitinen kertoo. Laitinen korostaa myös HIFK:n oman junioripolun merkitystä. – Parhaat pelaajat ovat niitä, jotka ovat käyneet meidän oman junioripolkumme läpi. Tavoitteellisia ja urheilullisia urheilijoita. Sitten varmasti kaikkia joukkueita kiinnostavat laatupelaajat, jotka pystyvät auttamaan joukkuetta ja nuoria pelaajia eteenpäin, Laitinen pohtii. HIFK-Bandy tiedottaa joukkueen rakentamisesta sekä Laitisen valmennusryhmästä lisää lähiviikkojen aikana.

Toimitus

126
0
BandyLiigaUutiset

Kiitos Ville Aaltonen

Jääpallon suurmies päättää ainutlaatuisen pelaajauransa Suomalaisen & porilaisen jääpallon yli satavuotiseen historiaan on kirjoitettu monta hienoa lukua. Yksi niistä on nyt saanut arvokkaan päätöksensä, kun Ville Aaltonen on päättänyt lopettaa poikkeuksellisen pitkän ja menestyksekkään pelaajauransa. 46-vuotias Aaltonen kuuluu kiistatta suomalaisen jääpallon suurimpiin nimiin. Hänen uransa on sisältänyt lähes kaiken, mitä laji voi pelaajalle tarjota: Suomen mestaruuksia, Ruotsin pääsarjan huippuvuosia, ammattilaiskauden Venäjällä, seurajoukkueiden maailmancupin voittoja sekä lähes kahden vuosikymmenen mittaisen maajoukkueuran. Aaltonen edusti Suomea MM-kisoissa peräti 17 kertaa. Hän oli mukana vuonna 2004, kun Suomi voitti historiansa toistaiseksi ainoan jääpallon maailmanmestaruuden. Lisäksi hänen palkintokaapistaan löytyvät kaksi MM-hopeaa ja yhdeksän MM-pronssia. Koko 2010-luvun ajan Aaltonen kantoi myös Suomen A-maajoukkueen kapteenin vastuuta. Ruotsissa Aaltonen nousi seuralegendan asemaan Bollnäsissä, jota hän edusti 15 kauden ajan. Bollnäsin paidassa hän saavutti kolme Ruotsin pääsarjan hopeaa sekä kaksi seurajoukkueiden maailmancupin voittoa. Hän kuului myös siellä joukkueen kapteenistoon ja oli pelaaja, jonka merkitys ulottui paljon tilastoja pidemmälle. ”Ville on täydellinen pelaaja meille. Hänellä on kova polte silmissään. Ville laittaa aina kaikkensa likoon tehtävässä kuin tehtävässä. Ei ole väliä sataako vai paistaako, se on aina all in”, Bollnäsin urheilujohtaja Robert Lindgren kuvaili Aaltosta Satakunnan Kansan haastattelussa vuonna 2017. Porissa Aaltosen tarina alkoi jo nuorena. Hän nousi Narukerän edustusjoukkueeseen vuonna 1993 vain 14-vuotiaana, aikana jolloin seura pelasi 1. divisioonassa. Aaltonen oli yksi niistä nuorista lupauksista, joiden kehityksen myötä Narukerä nousi määrätietoisesti suomalaisen jääpallon huipulle. Työ huipentui vuonna 1999, kun Narukerä juhli seurahistoriansa ensimmäistä Suomen mestaruutta. Vuonna 2023 Narukerä juhli kotikentällään seurahistoriansa toista Suomen mestaruutta lähes 2500 katsojan edessä. Aaltonen oli mestarijoukkueen itseoikeutettu kapteeni. Kahden viimeisen kautensa aikana Aaltonen sai vielä yhden erityisen kokemuksen pitkälle uralleen: hän pääsi pelaamaan Bandyliigaa samassa joukkueessa poikansa Jessen kanssa. Se oli hieno päätösluku uralle, jossa yhdistyivät intohimo, sitoutuminen, johtajuus ja rakkaus lajiin. Hän oli pelaaja, joka nosti omalla esimerkillään koko joukkueen tasoa niin harjoituksissa kuin otteluissa. Taistelija, johtaja ja joukkuepelaaja viimeiseen asti. Kiitos Ville kaikesta, mitä olet tehnyt Narukerän, Porin, Bandyliigan ja koko suomalaisen jääpallon eteen. Ura päättyy, mutta sen merkitys jää pysyvästi lajimme historiaan. Tähän lopputekstiin osallistuu varmasti koko suomalainen jääpalloyhteisö. Ville Aaltonen Kaudet ulkomailla:19 Bandyliigakaudet: 13 Bandyliigaottelut: 298 Bandyliigamaalit: 139 Bandyliigasyötöt: 105 Bandyliigapisteet: 244 Bandyliigajäähyt: 130

Toimitus

236
1
BandyLiigaUutiset

Kristian Paukkonen palaa Narukerään

Kokemusta, taitoa ja tuttu voittaja takaisin Poriin Narukerä on vahvistanut tulevan kauden joukkuettaan merkittävällä paluumuuttajalla, kun Kristian Paukkonen on solminut seuran kanssa 1+1-vuotisen sopimuksen. Viime kauden kasvattajaseurassaan WP35:ssä pelannut Paukkonen palaa nyt tuttuun ympäristöön Poriin. Paukkonen edusti Narukerää aiemmin kausina 2020–2025 ja oli tärkeä osa joukkueen menestyksekkäitä vuosia. Tuona aikana Paukkonen juhli Kerässä yhtä Suomen mestaruutta sekä kolmea SM-pronssia. Tulevan kauden Narukerään Paukkonen tuo lähes 300 Bandyliiga-ottelun kokemuksen, vahvan pelikäsityksen, taitoa sekä jatkuvaa hyökkäysuhkaa. Kyseessä on pelaaja, joka tuntee seuran, joukkueen vaatimustason ja porilaisen jääpalloympäristön erinomaisesti. Paukkonen odottaa paluutaan Poriin hyvillä mielin. ”Jääpallon ulkopuolella olevat asiat kuljettavat takaisin Poriin ja on hienoa, että Kerässä pelaaminen on jälleen mahdollista. Varkauden visiitti jäi ajateltua lyhyemmäksi, mutta onneksi pelejä pääsee jatkamaan Porissa! Odotan innolla vanhojen ja uusien pelikavereiden kanssa tulevaa kautta!” Paukkonen kommentoi. Narukerän edustusjoukkueen päävalmentaja Tuomas Erkkilä on luonnollisesti iloinen tutun pelaajan paluusta.

Toimitus

178
0
BandyLiigaUutiset

LoU Basket näytti Kisakalliossa, mitä tapahtumakulttuuri voi olla

Jääpallon on katsottava peiliin NYT Päätoimittajan mielipide Vietin viikonlopun Kisakalliossa LoU Basketin isännöimässä P14- ja T14- SM-lopputurnauksessa. Se oli urheilutapahtuma, josta jäi mieleen paljon muutakin kuin otteluiden tulokset. Turnaus sujui. Seurat olivat valmistautuneita. Pelaajat olivat hyviä. Tuomarit hoitivat työnsä, erotuomaritarkkailu oli mukana, ottelut lähetettiin Koripallo TV:n kautta maksullisina lähetyksinä, ja koko tapahtumasta huokui ammattimaisuus. Koripallo TV:ssä näkyi Kisakallion palloiluhallista U14-lopputurnauksen kaikki ottelut, mikä kertoo jo itsessään, että junioritapahtumakin voidaan tuotteistaa kunnolla (me emme ole tätäkään saaneet aikaan edes Bandyliigaan vaikka yli 2 vuotta asiaa rekennettiin – turhaan, koska EMME ole yksimielisiä – miksi muut lajit pystyvät tähän?). Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: katsomot eivät tahtoneet riittää. Parkkipaikat olivat täynnä. Vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja seurojen ihmiset olivat paikalla. Kyse ei ollut vain lasten peleistä. Kyse oli tapahtumasta. Silloin herää väistämättä kysymys: miksi me jääpallossa emme pysty samaan? Tämä ei ole kysymys yhdestä turnauksesta, yhdestä seurasta tai yhdestä viikonlopusta. Tämä on kysymys lajin tulevaisuudesta Suomessa. Jääpallo on hieno laji Se on vauhdikas, taitava, perinteikäs ja parhaimmillaan erittäin näyttävä. Mutta hieno laji ei enää yksin riitä. Nykypäivän urheilussa perheet valitsevat kokonaisuuksia: olosuhteita, tapahtumia, yhteisöä, näkyvyyttä, selkeyttä ja tunnetta siitä, että lapsi on mukana jossakin kasvavassa ja hyvin johdetussa. Koripallo on tässä onnistunut. Salibandy on onnistunut. Jääkiekko ja jalkapallo ovat omassa mittakaavassaan täysin eri maailmassa. Koripalloliitto julkaisee avoimesti lisenssitilastojaan, ja Suomen Jääpalloliiton omat lisenssit kertovat, että jääpallo ei ole sillä tasolla, jolla lajin pitäisi olla. Kun jääpallossa puhutaan alle tuhannesta lisenssistä, samaan aikaan cheerleadingissa liikutaan yli 16 000 lisenssin tasolla, koripallossa yli 20 000, salibandyssä kymmenissä tuhansissa, jääkiekossa noin 75 000 ja jalkapallossa yli 160 000 harrastajan mittakaavassa, kyse ei ole enää pienestä erosta. Kyse on urheilukulttuurin todellisuudesta, jossa jääpallo on painunut lisenssimäärissä marginaaliin. Tämä ei tarkoita, että jääpallo olisi kuollut. Mutta se tarkoittaa, että olosuhteet, hallikysymys, junioripolku, tapahtumakulttuuri ja liiton toimintakyky eivät ole enää sivuasioita. Ne ovat eloonjäämiskysymyksiä. Voiko talvella ulkona syntyä sama tunne? Rehellinen vastaus on: joskus voi, mutta nykyisillä ehdoilla liian harvoin. Ulkona pelaaminen kuuluu jääpallon sieluun. Kirkas pakkasilta, iso kenttä, vauhti ja ääni ovat osa lajimme identiteettiä. Mutta samalla meidän on uskallettava sanoa ääneen, että suomalainen perhe ei enää automaattisesti valitse kylmää katsomoa, epävarmaa säätä, pitkiä välimatkoja ja heikkoja palveluita, jos vaihtoehtona on lämmin halli, kahvio, selkeä aikataulu, pysäköinti, laadukas striimi ja tapahtuma, johon koko perhe haluaa tulla. Tässä hallikysymys nousee kaiken keskelle – Mahdollinen jääpallohalli ei yksin pelasta lajia. Halli ilman toimintakulttuurin muutosta on vain rakennus. Mutta ilman parempia olosuhteita jääpallon on lähes mahdotonta kilpailla niistä lapsista ja perheistä, jotka nyt valitsevat koripallon, salibandyn, jalkapallon, jääkiekon tai esim. cheerleadingin. Halli ei ole luksusta. Se on lajin tulevaisuuden perusedellytys. Liitto ei voi enää piiloutua juhlapuheiden taakse Suomen Jääpalloliitossa puhuttiin aikanaan kasvusta. Puheenjohtajakauden alussa esillä oli visio kasvattaa lisenssimäärää 2500:sta kohti 5000:ta. Nyt on kysyttävä suoraan: miten on käynyt? KUN suunta on ollut päinvastainen, sitä ei voi selittää pois yksittäisillä kausilla, koronalla, talkooväen väsymisellä tai sillä, että jääpallo on pieni laji. Kaikilla lajeilla on haasteensa. Ero syntyy siitä, johdetaanko niitä vai ajelehditaanko. Bandyliiga.fi on aiemmin nostanut esiin Suomen Jääpalloliiton strategian 2021–2026 ongelman: strategia voi sisältää oikeita sanoja, mutta ilman mitattavia tavoitteita, vuosittaista raportointia ja konkreettisia tekoja se jää paperiksi. Puheenjohtaja Antti Parviainen valittiin jatkokaudelle keväällä 2024, ja Yle uutisoi alkuvuonna 2026, että hänen puheenjohtajakautensa päättyy keväällä 2026. Tämä tekee tulevasta liittokokouksesta poikkeuksellisen tärkeän. Nyt ei valita vain henkilöitä. Nyt valitaan, haluaako suomalainen jääpallo vielä oikeasti kasvaa. Mitä liittokokouksessa pitää tehdä heti? Ensimmäinen päätös on henkinen: jääpallon on lopetettava selittely. Liittokokouksessa pitää vaatia avoin tilannekuva. Ei ympäripyöreää puhetta, vaan numerot pöytään: lisenssit ikäluokittain, seuroittain ja alueittain. Paljonko pelaajia on kadonnut? Missä ikäluokissa kato tapahtuu? Missä seurassa kasvetaan? Missä ei ole enää toimintaa? Kuinka monta tyttöjoukkuetta on? Kuinka monta erotuomaria? Kuinka monta valmentajaa? Toiseksi liittokokouksen on päätettävä, että jääpallon seuraava strategia ei ole esite, vaan toimintasuunnitelma. Siinä pitää olla vuosittaiset tavoitteet, vastuuhenkilöt, aikataulut ja julkinen seuranta. Kolmanneksi liiton hallitukseen tarvitaan ihmisiä, joilla on näyttöä kasvusta, varainhankinnasta, junioritoiminnasta, viestinnästä, tapahtumista ja olosuhdevaikuttamisesta. Pienessä lajissa hallitus ei voi olla pelkkä edustuksellinen keskustelukerho. Sen pitää olla työryhmä, joka tekee. Neljänneksi liiton on otettava hallikysymys valtakunnalliseksi kärkihankkeeksi. Ei niin, että jokainen seura yrittää yksin, vaan niin, että liitto tukee hankkeita tiedolla, viestinnällä, vaikuttamisella, rahoitusmalleilla ja yhteisellä uskottavuudella. Viidenneksi jääpallon on rakennettava junioritapahtumille uusi standardi. Jokaisen SM-lopputurnauksen pitää näyttää ja tuntua tapahtumalta: otteluohjelmat, kuulutukset, musiikki, striimit, kahvio, some, palkitsemiset, valokuvat, ottelukoosteet ja selkeä viestintä. Ei tarvitse aloittaa miljoonabudjetilla. Pitää aloittaa asenteella. Mitä seurojen pitää tehdä? Seurat eivät voi odottaa, että liitto yksin pelastaa lajin. Jokaisen seuran on kysyttävä: miltä meidän toimintamme näyttää uuden perheen silmissä? Onko mukaan helppo tulla? Löytyykö verkkosivuilta tieto harjoituksista? Vastataanko viesteihin nopeasti? Onko aloittavalle lapselle välineitä? Onko vanhemmille roolia? Onko tapahtumissa tunnelmaa? Onko seura ylpeä itsestään? Koripallon Kisakallion turnauksessa näkyi se, että ihmiset oli otettu mukaan. Vanhemmat eivät olleet ulkopuolisia kuljettajia, vaan osa tapahtumaa. Tätä jääpallo tarvitsee enemmän. Meidän on lakattava ajattelemasta, että junioripeli on vain junioripeli. Jokainen junioripeli on mahdollisuus sitouttaa perhe, houkutella uusi lapsi, saada uusi vapaaehtoinen, tehdä vaikutus päättäjään ja näyttää, että laji elää. Mitä meidän laji-ihmisten pitää tehdä? Jääpallossa on liikaa energiaa, joka kuluu sisäisiin ristiriitoihin, vanhoihin kaunoihin ja siihen, kuka oli oikeassa kymmenen vuotta sitten. Sillä ei voiteta yhtään uutta lisenssiä. Laji-ihmisten tehtävä on nyt päättää, haluammeko olla oikeassa vai haluammeko pelastaa lajin. Ne eivät aina ole sama asia. Tarvitsemme seurojen välistä yhteistyötä, yhteisiä tapahtumia, yhteistä markkinointia, rohkeaa viestintää ja ennen kaikkea positiivista ylpeyttä. Jääpallon ei pidä pyydellä olemassaoloaan anteeksi. Mutta ylpeys ei saa tarkoittaa todellisuuden kieltämistä. Todellisuus on tämä: jääpallo on Suomessa vakavassa tilanteessa. Mutta se ei ole vielä menetetty. Kisakallio oli muistutus – ei tuomio LoU Basketin isännöimä P14- ja T14-lopputurnaus Kisakalliossa oli hieno urheilutapahtuma. Se oli samalla muistutus siitä, mitä syntyy, kun olosuhteet, tapahtumakulttuuri, seurat, viestintä ja perheet kohtaavat. Jääpallon pitää ottaa tästä oppia, ei loukkaantua vertailusta. Meidän ei tarvitse kopioida koripalloa. Meidän pitää löytää jääpallon oma tapa tehdä sama asia: tuoda ihmiset paikalle, saada heidät viihtymään, tehdä lapsista tapahtuman tähtiä ja rakentaa sellainen ilmapiiri, johon perheet haluavat palata. Liittokokouksessa ei siis pidä kysyä vain, kuka valitaan hallitukseen. Pitää kysyä: mikä on suunnitelma, jolla jääpallo…

Toimitus

294
5
BandyLiigaUutiset

Iisakki Kaivola Botniaan 1+1-vuotisella sopimuksella

Tavoitteena pelata urani parasta jääpalloa Botnia on vahvistanut rivejään mielenkiintoisella pelaajahankinnalla, kun Iisakki Kaivola liittyy helsinkiläisseuraan 1+1-vuotisella sopimuksella Porvoon Akilleksesta. Siirto tuo Botnian joukkueeseen lisää osaamista, kilpailua ja ennen kaikkea pelaajan, jolla on selkeä halu ottaa seuraava askel urallaan. Kaivolan omat sanat kertovat paljon siitä, millaisella asenteella hän saapuu uuteen ympäristöön. “Tavoitteena on pelata urani parasta jääpalloa.” Lause on yksinkertainen, mutta sen takana on vahva viesti. Kyse ei ole vain seurasiirrosta tai uudesta sopimuksesta, vaan pelaajan omasta halusta mitata oma tasonsa, kehittyä ja tuoda paras versionsa joukkueen käyttöön. Botnialle tämä on juuri sellainen lähtökohta, jonka ympärille voidaan rakentaa paljon. Uusi alku Ogelissa Botnia on seura, jossa yksittäisen pelaajan rooli rakentuu aina osaksi suurempaa kokonaisuutta. Joukkueen identiteetti on perinteisesti perustunut työntekoon, sitoutumiseen ja siihen, että pelaajat ovat valmiita laittamaan itsensä likoon yhteisen tavoitteen eteen. Kaivolan saapuminen sopii tähän kuvaan hyvin. Botnia hakee kilpailukykyä ja jatkuvuutta Bandyliigassa marginaalit viime kaudella olivat pieniä. Ottelut ratkeavat yksityiskohtiin, pelaajien väliseen luottamukseen ja siihen, kuinka hyvin joukkue pystyy kehittymään kauden aikana. Uudet pelaajat tuovat aina mukanaan myös uuden dynamiikan: erilaisen tavan nähdä peliä, erilaisia vahvuuksia ja uutta energiaa harjoituksiin. Kaivolan liittyminen Botniaan vahvistaa joukkueen sisäistä kilpailua ja antaa valmennukselle lisää vaihtoehtoja.

BandyLiigaUutiset

Rasmus Arponen jatkaa Narukerässä

“On ilo jatkaa mahtavassa seurassa” Narukerä saa tärkeän palasen hyökkäykseensä myös tuleville kausille, kun kasvattajaseuran oma pelaaja Rasmus Arponen on tehnyt seuran kanssa 1+1-vuotisen jatkosopimuksen. Hyökkääjänä viihtyvä Arponen on noussut kausi kaudelta suurempaan tulosvastuuseen Narukerän edustusjoukkueessa. Viime kaudella kehitys näkyi vahvasti myös tulostaululla, kun ”Rasse” rikkoi oman yhden kauden maaliennätyksensä viimeistelemällä 16 maalia 22 Bandyliiga-ottelussa. Kokonaistehot 16+2=18 nostivat Arposen Narukerän sisäisen maalipörssin jaetulle ykköspaikalle. Jatkosopimus on Narukerälle arvokas uutinen. Oman kasvatin sitoutuminen seuraan kertoo paitsi pelaajan luottamuksesta joukkueen suuntaan, myös siitä pitkäjänteisestä työstä, jota Porissa tehdään pelaajakehityksen eteen. Arponen odottaa tulevaa kautta innolla. ”On kyllä ilo jatkaa mahtavassa seurassa hienon lajin parissa. Innolla odotan jo seuraavaa kautta nyt kun joukkueeseenkin saadaan vahvistusta entisestään. Tavoitteena tietenkin joukkueena parantaa sijoitusta viime kaudesta. Mutta sitä ennen treenataan huolellisesti kesä ja syksy ensin.” Narukerän kannattajille sopimus tuo varmasti mieluisaa jatkuvuutta. Maalintekotaitonsa jo todistanut Arponen kuuluu niihin pelaajiin, joilta odotetaan jälleen vahvaa panosta, kun porilaisryhmä lähtee rakentamaan nousujohteista kautta. Kesä ja syksy näyttävät suunnan, mutta Narukerässä katseet ovat jo tukevasti tulevassa.

Toimitus

125
0
BandyLiigaUutiset

OLS uutisoi sopimuksesta

Niklas Valtanen jatkaa OLS:n riveissä Oulun Luistinseura saa tärkeän palasen tulevan kauden joukkueeseensa, kun Niklas Valtanen jatkaa keltasinisissä. OLS julkaisi Valtasen jatkosopimuksen sosiaalisessa mediassa. Niklas Valtasen jatko on OLS:lle merkittävä uutinen. Hyökkääjä oli viime kaudella oululaisjoukkueen näkyvimpiä pelaajia ja kantoi isoa vastuuta sekä tuloksenteossa että joukkueen pelillisessä ilmeessä. Valtanen sijoittui Bandyliigan runkosarjan pistepörssissä viidenneksi tehoilla 14+11=25, vaikka OLS:n kausi oli joukkueena vaikea. Erityisen vahva jakso osui tammikuulle, jolloin Valtanen keräsi viidessä ottelussa tehot 6+7=13. Esitykset toivat hänelle myös valinnan Bandyliigan tammikuun pelaajaksi. Kauden kokonaistehoiksi miehelle merkittiin 23+12=35. Bandyliiga tilastoimme mukaan Valtasella on tilillään pääsarjatasolla 154 ottelua ja 116 pistettä. Valtasen jatko tuo OLS:lle jatkuvuutta ja kokemusta. Oululaisjoukkue rakentaa tulevaa kautta tilanteessa, jossa viime kauden vaikeudet halutaan kääntää uudeksi suunnaksi. Valtanen on pelaaja, jonka ympärille on luontevaa rakentaa hyökkäyspeliä ja joukkueen johtajuutta. OLS-kannattajille sopimusuutinen on lämmin viesti: yksi joukkueen viime kauden valopilkuista nähdään keltasinisissä myös jatkossa.

Toimitus

157
0
BandyLiigaUutiset

Helsingin piirin kevätkokous käytiin hyvässä hengessä

Etelä-Suomen jääpallolla on tärkeä rooli lasten, nuorten ja harrastajien arjessa Jääpalloliiton Helsingin piirin kevätkokous järjestettiin eilen hyvässä ja rakentavassa ilmapiirissä. Kokouksessa käytiin läpi kulunutta kautta, piirin taloustilannetta sekä tulevaisuuden näkymiä. Kokonaisuutena viesti oli myönteinen: piirin talous on kunnossa, ja kulunut kausi oli jopa hieman voitollinen. Erityisen ilahduttavaa on se, että nuorten sarjat pyörivät ja harrastustoimintaa pystytään edelleen tarjoamaan eri ikäisille pelaajille. Myös harrastejoukkueet saavat jatkossa piirin pelejä, mikä vahvistaa jääpallon asemaa lajina, jossa on tilaa sekä tavoitteelliselle pelaamiselle että liikunnan ilolle. Kokouksessa nousi esiin myös yksi tärkeä haaste: erotuomareista on pulaa. Tähän piiri pyrkii vastaamaan järjestämällä syksyllä jälleen erotuomarikoulutuksen. Koulutuksesta tiedotetaan tarkemmin lähempänä ajankohtaa. Erotuomaritoiminta on koko lajin kannalta ratkaisevan tärkeää, sillä ilman tuomareita ei ole otteluita, eikä ilman otteluita ole elävää seuratoimintaa. Kevätkokouksessa piiri sai myös uuden puheenjohtajan. Puheenjohtajana toiminut Jussi Heinlahti Vestasta halusi jatkossa keskittyä erityisesti junioreiden sarjoihin ja niiden kehittämiseen. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Merit Lemminki (aikaisemminkin puheenjohtajana toiminut), joka lähtee tehtävään innostuneella ja eteenpäin katsovalla otteella. Piirin hallitukseen valittiin Tommi Paajanen HIFK:sta, Mika Koivunen Botniasta ja Pasi Virtanen. Piirin tärkeässä arjessa sihteerinä jatkaa Kristina Koskela. Helsingin piirillä on nyt toimiva ja motivoitunut hallitus, jolla on selkeä halu edistää Etelä-Suomen jääpalloa. Kokouksen päätteeksi puheenjohtaja Merit Lemminki nosti esiin myös Akilleksen, Porvoo – ja seuran merkityksen alueen jääpalloperheessä. – Tähän joukkoon kuuluu myös Akilles, Porvoo, jonka edustus olisi hienoa saada mukaan hallitukseen, Lemminki totesi. Etelä-Suomen jääpallolla on suuri merkitys monelle lapselle, nuorelle ja harrastajalle. Seurojen ja piirin tekemä työ ei näy vain sarjataulukoissa tai ottelutuloksissa, vaan ennen kaikkea siinä, että lapsilla ja nuorilla on paikka liikkua, oppia joukkueessa toimimista, saada kavereita ja kasvaa urheilun parissa. Harrastajille jääpallo tarjoaa puolestaan yhteisön, liikunnan iloa ja mahdollisuuden olla mukana lajissa myös aikuisena. Juuri siksi piirin toiminta on tärkeää. Se yhdistää seuroja, tukee sarjatoimintaa, pitää yllä kilpailutoiminnan rakenteita ja auttaa lajia pysymään elävänä alueella, jossa jääpallolla on pitkät perinteet mutta jossa tulevaisuus vaatii jatkuvaa yhteistyötä. Helsingin piirin uusi hallitus lähtee työhönsä hyvästä tilanteesta: talous on vakaalla pohjalla, junioritoimintaa kehitetään, harrastepelaamista vahvistetaan ja erotuomaritoimintaan panostetaan. Tämä antaa edellytykset rakentaa Etelä-Suomen jääpallolle parempaa ja elinvoimaista tulevaisuutta. Piirin hallitukseen voi olla yhteydessä sähköpostitse osoitteessa: jaapallopiiri@gmail.com Kaikki, jotka voivat tavalla tai toisella auttaa piirin toiminnassa, otetaan lämpimästi ja ilolla vastaan. Apua tarvitaan esimerkiksi tuomaroinnissa, turnausten järjestelyissä, peli-iltojen käytännön tehtävissä sekä sponsoreiden tukijoina ja yhteistyön mahdollistajina. Jokainen mukaan tuleva ihminen, pienikin apu ja hyvä yhteys vievät Etelä-Suomen jääpalloa eteenpäin. Eli ei muuta kuin rohkeasti viestiä sähköpostiin — kaikki apu on arvokasta. Kiitos!

Toimitus

177
0