BandyLiigaUutisetNarukeräUutiset

Erkkilä jatkaa Narukerän peräsimessä

Tuomas Erkkilälle 1-vuotisen jatkosopimuksen Kauden 2026-27 ensimmäinen sopimusuutinen julkaistiin muutama päivä sitten. Narukerä ja päävalmentaja Tuomas Erkkilä ovat solmineet kautta 2026–2027 koskevan 1-vuotisen jatkosopimuksen. Ratkaisu on seuralle todella tärkeä, sillä Erkkilän johdolla alkanut työ saa nyt ansaitsemansa jatkon. Viime kaudeksi Kerän edustusjoukkueen päävalmentajaksi palannut Erkkilä näkee joukkueen tulevaisuuden valoisana ja päätös jatkosta syntyi hänelle varsin selkeästi jo aikaisessa vaiheessa. – “Jatkopäätös itselleni oli aika selvä suhteellisen aikaisessa vaiheessa. En halunnut jättää alkanutta matkaa kesken. Näen joukkueessa paljon potentiaalia, jota emme tämän kauden aikana saaneet täysin ulosmitattua.” Erkkilän puheista välittyy vahva usko siihen, että joukkueessa on paljon sellaista, jonka varaan voidaan rakentaa tulevaa. Kulunut kausi sisälsi paljon oppimista, kasvua ja uusia vastuunkantajia, kun nuoret pelaajat nousivat entistä suurempiin rooleihin. – “Siihen on paljon luonnollisia syitä. Joukkueeseen ajettiin vastuullisiin rooleihin uusia nuoria pelaajia eikä meidän rutiinimme ollut vielä riittävällä tasolla. Pelien sisällä oli paljon hyvää, mutta ehjä 90 minuuttia jäi saavuttamatta. Mutta nyt saamme jatkaa tätä työtä emmekä aloita ns. nollista.” Juuri tässä jatkosopimuksessa piilee paljon enemmän kuin yksi nimi paperissa. Se tarkoittaa jatkuvuutta, luottamusta ja uskoa yhteiseen suuntaan. Narukerässä on rakennettu pohjaa tulevalle, ja nyt sitä työtä päästään viemään eteenpäin tutun valmennuksen johdolla. Erkkilän jatko tuo joukkueeseen vakautta ja mahdollisuuden kehittää jo aloitettua prosessia entistä pidemmälle. Samalla se antaa kannattajille syyn uskoa siihen, että ensi kaudella Kerästä nähdään entistä valmiimpi, rohkeampi ja yhtenäisempi joukkue.

Toimitus

131
0
BandyLiigaUutiset

Tomi Hauska päätti upean uransa

Tomi Hauska päätti upean uransa Bandyliigan pronssiotteluun Bandyliigassa nähtiin yhden hienon pelaajauran päätös, kun Tomi Hauska pelasi viimeisen ottelunsa pronssiottelussa. Samalla päättyi poikkeuksellisen pitkä ja arvostettu ura suomalaisen jääpallon huipulla. Hauskan ura hakee vertaistaan. Hän pelasi peräti 21 kautta Bandyliigassa, joissa kertyi huimat 479 ottelua ja 763 pistettä. Lisäksi tilastoihin jäivät yli 28 kulmalyöntimaalia sekä 345 jäähyminuuttia. Numerot kertovat paljon, mutta eivät kaikkea. Ne kertovat menestyksestä, laadusta ja pitkästä urasta, mutta ennen kaikkea ne kertovat pelaajasta, joka on antanut valtavan panoksen suomalaiselle jääpallolle vuodesta toiseen. Erityisen hienoa oli, että Hauska sai pelata jäähyväiskautensa HIFK:n paidassa. Kaudesta jäi varmasti paljon arvokkaita muistoja, ja Tomi myös itse kiitti niitä ihmisiä, jotka olivat vaikuttamassa siihen, että HIFK-sopimus toteutui. Se kertoo paljon yhteisöllisyydestä ja arvostuksesta, jota hän on uransa aikana ympärilleen rakentanut. Tomin kaltaiset pelaajat jättävät jäljen, joka näkyy paljon pidempään kuin vain tilastoissa. Pitkä ura huipulla vaatii taitoa, työtä, kestävyyttä, intohimoa ja kykyä antaa joukkueelle aina kaikki. Hauska on ollut vuosien ajan pelaaja, jota on arvostettu niin omissa riveissä kuin vastustajienkin puolella. Kiitos Tomi Hauska hienosta kaudesta, upeasta urasta ja kaikesta siitä, mitä olet antanut suomalaiselle jääpallolle. Samalla on aika toivottaa lämpimästi kaikkea hyvää jatkoon uusiin vaiheisiin. Pelaajaura päättyy, mutta hienon uran jättämä arvostus säilyy.

Toimitus

273
0
BandyLiigaUutiset

Jarno Eronen päätti Bandyliigauransa

Jarno Eronen päätti upean Bandyliigauransa mestaruuteen Lauantain finaali jäi historiaan monella tavalla, mutta yhden aikakauden päätös toi hetkeen myös erityistä tunnetta. Jyväskylän Seudun Palloseuran mestaruusjuhlissa yksi pokaalin ansaituista nostajista oli Jarno Eronen, 30, jolle ottelu oli samalla koko komean Bandyliigauran viimeinen. Eronen oli itseoikeutetusti mukana juhlan keskipisteessä. Hän kuului kaikkiin JPS:n kolmeen mestarijoukkueeseen ja ehti rakentaa pitkän, arvostetun uran suomalaisen jääpallon huipulla. Jo ennen kauden alkua Eronen oli kertonut, että tämä kevät olisi hänen viimeisensä pelaajana. Ratkaisun taustalla oli elämä myös kentän ulkopuolella. – Meillä on pieni lapsi, joka tarvitsee minua kotona, Eronen sanoi mestaruushulinan keskellä. Erosen ura Bandyliigassa oli hieno ja vahva kokonaisuus. 14 kautta, 232 ottelua, 165 tehopistettä, 13 kulmalyöntimaalia ja 195 jäähyminuuttia kertovat pelaajasta, joka antoi joukkueelleen kaiken: taitoa, kokemusta, kovuutta ja sydäntä. Hän oli vuosien ajan tärkeä osa JPS:n menestystä ja yksi niistä pelaajista, joiden panos näkyi sekä tuloksissa että joukkueen identiteetissä. On harvinaista saada päättää ura juuri näin – finaaliin, mestaruuteen ja pokaali käsissä oman joukkueen kanssa. Se on päätös, jonka moni urheilija unelmoi saavansa, mutta vain harva kokee. Jarno Erosen pelaajaura päättyi parhaalla mahdollisella tavalla, mestarina. Samalla päättyi yksi hieno JPS-tarina, mutta jäljelle jää muisto pelaajasta, joka oli mukana kirjoittamassa seuran menestyksen tärkeimpiä lukuja. Kiitos Jarno Eronen. Hieno ura, hieno päätös ja ansaittu paikka mestareiden joukossa.

Toimitus

269
0
BandyLiigaUutiset

Päätoimittajan avoin kirje

Hyvät lukijat, Lupasimme palata vielä tarkennetun luvun kanssa, ja voimme iloksemme kertoa, että 15.3.2026 sunnuntaina sivustollamme on käyty 5 000 958 kertaa, siis yli 5 miljoonaa kertaa. Se on luku, joka tuntuu aidosti suurelta. Ennen kaikkea se kertoo siitä, että jääpallo kiinnostaa, että tälle työlle on ollut merkitystä ja että teitä lukijoita on ollut mukana matkassa vuodesta toiseen. Siitä haluan lausua teille jokaiselle lämpimän ja vilpittömän kiitoksen. Kiitos tuestanne, kiitos lukemisesta, kiitos mukana elämisestä. Jatkamme vielä tämän kevään ajan. Sen jälkeen katsomme, tuleeko toimitukseen muutoksia vai oliko tämä lopulta sivustomme viimeinen kausi. Totuuden nimissä haluan sanoa tämän myös suoraan. Takana on 18 vuotta työtä jääpallon eteen, yli 15 vuotta työtä pääkaupunkiseudun luisteluhallin eteen ja viimeiset 5 vuotta Bandyliiga.fi-sivuston peräsimessä. Matkaan on mahtunut paljon hienoja hetkiä, onnistumisia, toivoa, yhteisiä kokemuksia ja uskoa siihen, että tätä lajia kannattaa viedä eteenpäin. Mutta samalla nämä vuodet ovat olleet myös todella uuvuttavia. Takki on tällä hetkellä hyvin tyhjä – niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Taloudellisessa mielessä olette onneksi olleet hienosti apuna, ja siitä olen aidosti kiitollinen. Ilman sitä tukea moni asia ei olisi ollut mahdollista. Silti on rehellistä sanoa, että palaute on usein ollut enemmän haukkuja, virheiden etsimistä ja huomauttamista kuin kiitosta tai kannustusta. Kun sitä kertyy tarpeeksi pitkään, alkaa väkisinkin pohtia, mitä kaikkea elämässä haluaa vielä tehdä, mihin voimansa käyttää ja mikä on lopulta kestävää. Siksi tämä kevät on myös pohdinnan aikaa. Vaikka tulevasta ei vielä ole lopullista vastausta, yksi asia on täysin selvä: kiitollisuus. Olen saanut tehdä työtä lajin parissa, joka merkitsee paljon. Olen saanut rakentaa jotain, joka on tavoittanut miljoonia käyntejä. Ja olen saanut kulkea tätä matkaa yhdessä teidän kanssanne. Se ei ole itsestäänselvyys. Siitä sydämellinen kiitos teille kaikille. Jatketaan vielä tämä kevät yhdessä. Katsotaan sitten, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lämpimin terveisin,Päätoimittaja / Pasi VirtanenBandyliigaToimitus / www.bandyliiga.fi

Toimitus

263
2
BandyLiigaUutiset

Jyväskylässä jääpallohallia vielä harkitaan

Helsingissä viivyttely voi tulla lajille liian kalliiksi Jyväskylässä jääpallon tulevaisuutta ei ole kokonaan unohdettu. Kaupungin liikuntajohtaja Anna-Leena Sahindal kertoo, että jääpallohallin mahdollisuutta mietitään edelleen, vaikka virallista hankesuunnittelua ei ole vielä aloitettu. Syynä ovat kaupungin monet muutkin liikuntapaikkahankkeet, jotka vievät tällä hetkellä resursseja ja huomiota. Tarkkaa kustannusarviota Jyväskylän mahdolliselle hankkeelle ei vielä ole, mutta Ruotsissa vastaavanlaisia halleja on rakennettu noin 8–10 miljoonalla eurolla. Sahindalin mukaan rakentaminen voisi olla realistista vasta 2030-luvulla. Hänen mukaansa kyse ei olisi yhden seuran tarpeisiin rakennettavasta hallista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, joka palvelisi jääpalloilijoiden lisäksi myös taitoluistelijoita, pikaluistelijoita ja muodostelmaluistelijoita. Siksi hän puhuisikin mieluummin luisteluhallista kuin jääpallohallista. Ajatus on ymmärrettävä. Monikäyttöisyys on nykyisessä taloustilanteessa lähes välttämätön peruste suurille investoinneille. Samalla se kuitenkin herättää ison kysymyksen: kuinka pitkään jääpallolla Suomessa on aikaa odottaa? Jyväskylän Seudun Palloseura juhli lauantaina jo toista peräkkäistä Suomen mestaruuttaan. Menestys kertoo, että kaupungissa tehdään yhä laadukasta työtä lajin eteen. Silti taustalla kasvaa huoli, jota ei voi sivuuttaa. JPS:n monitoimimies Pertti Helin sanoittaa ongelman suoraan: jos ilmasto ei lämpenisi ja talvet kestäisivät pidempään, uusia rakennuksia ei välttämättä edes tarvittaisi. Jääpalloilijoille riittäisi, että kautta voitaisiin pelata elokuun alusta maaliskuun loppuun. Todellisuus on kuitenkin toinen. Tänä talvena JPS:n kausi pääsi kunnolla vauhtiin vasta joulukuun alussa ja päättyi jo maaliskuun puolivälissä. Käytännössä lajille jäi jälleen vain muutaman kuukauden mittainen ikkuna. Se on liian vähän. Kun kausi kutistuu vuosi vuodelta, yhä useampi nuori valitsee toisen lajin. Vielä ratkaisevampaa on se, mitä vanhemmat ajattelevat. Jos harrastus näyttäytyy säästä riippuvaisena, epävarmana ja lyhyenä talvikautena, päätös on monelle helppo. Lasta ei viedä jääpallon pariin. Juuri tähän Helin viittaa sanoessaan tietävänsä, minkä ratkaisun junioreiden vanhemmat tekevät. Kysymys ei siis ole vain rakennuksesta. Kysymys on koko lajin elinvoimasta. Helsingissä hallihankkeista on puhuttu pitkään, mutta eteneminen on ollut hidasta ja monien mielestä turhauttavaa. Jos konkreettiset ratkaisut siirtyvät 2030-luvulle, vaarana on, että aikataulu ei enää palvele jääpallon tarpeita. Siihen mennessä pelaajia voi olla kadonnut niin paljon, ettei uusia enää saada tilalle samaan tahtiin. Moni nuori ja heidän vanhempansa pitää jo nyt suurimpana ongelmana juuri olosuhteiden puutetta. Pelkkä joulukuusta maaliskuuhun kestävä neljän kuukauden laji ei yksinkertaisesti houkuttele riittävästi uusia harrastajia aikana, jolloin vaihtoehtoja on paljon ja olosuhteet ratkaisevat yhä enemmän. Siksi keskustelu halleista ei ole vain investointikeskustelua. Se on päätös siitä, halutaanko jääpallolle Suomessa tulevaisuutta vai ei. Jyväskylässä asiaa vielä mietitään. Helsingissäkin pitäisi ymmärtää, että jatkuva odottaminen ei ole neutraali vaihtoehto. Jokainen menetetty vuosi näkyy harrastajamäärissä, junioripoluissa ja lopulta koko lajin uskottavuudessa. Jääpallo ei ehkä tarvitse loputtomasti uusia puheita. Se tarvitsee tekoja – ennen kuin on liian myöhäistä. Mika Anttonen investoi jälleen suomalaiseen liikuntaan – mistä jääpallo löytäisi oman tukijansa? Energiayhtiö St1:n miljardööriomistaja Mika Anttonen on jälleen osoittanut olevansa valmis sijoittamaan merkittäviä summia suomalaisen liikunnan ja urheilun kehittämiseen. Anttosen, 59, omistama Keele Oy on ostanut Vierumäen urheiluopistolla sijaitsevan historiallisen päärakennuksen Kaskelan ja aikoo investoida sen peruskorjaukseen arviolta yli 17 miljoonaa euroa. Kyse on jälleen yhdestä näyttävästä panostuksesta suomalaiseen liikuntainfraan. – Kun Vierumäen urheiluopistosta puhutaan, niin tämä harjoitus maksaa yhtiölleni nyt 17 miljoonaa euroa lisää, Anttonen toteaa. Hänen mukaansa summasta ei kuitenkaan kannata tehdä ongelmaa. – Ei se kuitenkaan haittaa. Tämäkin on tärkeä projekti. Anttosen puheissa korostuu ajatus, joka urheilukentässä kuullaan liian harvoin: kaikkea ei mitata vain välittömällä taloudellisella tuotolla. Joskus taustalla on halu rakentaa pitkäjänteisesti jotain sellaista, jonka arvo näkyy vasta vuosien päästä – parempina olosuhteina, vahvempana yhteisönä ja uusina mahdollisuuksina nuorille liikkujille. Juuri siksi Anttosen kaltaiset esimerkit herättävät myös laajempaa pohdintaa. Suomessa on lajeja, joiden tulevaisuus on yhä vahvemmin kiinni siitä, löytyykö niiden tueksi riittävän rohkeita ja kauaskatseisia ihmisiä tai yhteisöjä. Yksi tällainen laji on jääpallo. Jääpallossa puhutaan paljon olosuhteista, hallihankkeista ja siitä, kuinka vaikeaa lajia on pitää elinvoimaisena, jos talvet lyhenevät ja harrastusmahdollisuudet kapenevat vuosi vuodelta. Monessa kaupungissa tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta harvassa paikassa löytyy tahoa, joka olisi valmis katsomaan eurojen yli ja näkemään investoinnin arvon laajemmin. Siksi kysymys kuuluu: mistä jääpallo löytäisi oman Mika Anttosensa? Henkilön, yrityksen tai yhteisön, joka ei näkisi olosuhdehanketta vain kuluna tai riskinä, vaan mahdollisuutena turvata kokonaisen lajin tulevaisuus. Sellaisen toimijan, joka ymmärtäisi, ettei kyse ole vain jäästä, seinistä ja katosta, vaan siitä, pysyykö laji elossa myös tuleville sukupolville. Ilman tällaisia tekoja jääpallon tulevaisuus voi jäädä puheiden varaan. Ja juuri siinä piilee suurin huoli: jos kaikki odottavat jonkun muun ottavan ensimmäisen askeleen, voi olla, että lopulta kukaan ei ota sitä ajoissa. Vielä ei ehkä ole liian myöhäistä. Mutta kauan jääpallolla ei enää ole aikaa odottaa. Samalla meidän pitäisi pystyä paljon laajempaan yhteistyöhön koko Suomen jääpallokentässä ja myös kansainvälisessä jääpalloyhteisössä. Lajin tulevaisuutta ei rakenneta yksittäisten toimijoiden omissa poteroissa, vaan yhteisellä tahdolla, yhteisillä tavoitteilla ja avoimella keskustelulla. Kun asioista puhutaan oikeilla sanoilla, on myönnettävä, että tällaista aitoa yhteistyötä ei ole viime vuosina löytynyt riittävästi. Liian usein keskustelua on ohjannut minä minä -ajattelu, joka on valitettavasti vallannut myös meidän lajimme. Jos jääpallo halutaan pelastaa ja nostaa uudelleen vahvaksi, tarvitaan nyt enemmän yhteistä näkemystä kuin henkilökohtaisia rintamalinjoja. Muuten vaarana on, että samalla kun puhumme tulevaisuudesta, menetämme sen pala palalta käsistämme (kuten viimeisen 15 vuoden aikana on jokainen saanut lajin parissa valitettavasti nähdä).

Toimitus

190
0
BandyLiigaUutiset

Miesten ja naisten Bandyliigan parhaat palkittiin

Onnistumisten takana vahva kausi ja kova työ Miesten ja naisten Bandyliigan kauden 2025–2026 parhaat pelaajat on valittu valmentajien äänillä, ja tunnustukset jaettiin arvokkaasti mitaliotteluiden yhteydessä. Palkitut pelaajat edustavat koko kauden aikana nähtyä laatua, sitoutumista ja kovaa työntekoa – sekä sitä intohimoa, jolla jääpalloa Suomessa tehdään päivästä toiseen. Miesten Bandyliigassa parhaaksi maalivahdiksi valittiin Botnian Juuso Tervonen, jonka varmat otteet antoivat joukkueelle vahvan selkänojan koko kauden ajan. Parhaan puolustajan palkinnon sai Veiterän Christian Laibert, joka osoitti tasaisuutensa ja johtajuutensa puolustuspäässä. Keskikentän parhaaksi nimettiin JPS:n Riku Hämäläinen, jonka monipuolinen pelaaminen oli isossa roolissa joukkueensa pelin rakentamisessa. Parhaan hyökkääjän tunnustuksen sai Tero Liimatainen, joka toi hyökkäyspelaamiseen jatkuvaa uhkaa, taitoa ja ratkaisukykyä. Naisten Bandyliigassa parhaaksi maalivahdiksi valittiin Sudettaren Varpu Koppelomäki, joka pelasi vakuuttavan kauden tolppien välissä. Parhaan puolustajan palkinnon nappasi Akilleksen Tytti Saukkonen, keskikentän parhaana palkittiin niin ikään Akilleksen Martta Niemi, ja hyökkääjien ykkösenä palkittiin Akilleksen Elsa Oras. Akilleksen vahva näkyminen palkituissa kertoo paljon joukkueen onnistuneesta kaudesta ja siitä tasosta, jolla se on pelannut. Lisäksi molemmissa sarjoissa jaettiin tilastopalkinnot parhaalle maalintekijälle ja pistepörssin voittajalle. Miesten Bandyliigassa molemmat palkinnot menivät Botnian Pekka Niskalle, joka teki kauden aikana komeat 31 maalia ja keräsi 35 tehopistettä. Naisten puolella tilastojen kärkeen nousi Akilleksen Elsa Oras, jonka kausi oli erinomainen: 18 maalia ja 19 tehopistettä toivat ansaitut tunnustukset myös tilastojen valossa. Kaikkien palkittujen taustalla on paljon enemmän kuin vain numerot tai yksittäiset onnistumiset. Tunnustukset kertovat pitkäjänteisestä harjoittelusta, joukkueen eteen tehdystä työstä ja halusta kehittyä päivä päivältä paremmaksi. Samalla ne muistuttavat siitä, kuinka paljon laatua, tunnetta ja hienoja tarinoita kotimaisesta jääpallosta löytyy. Lämpimät onnittelut kaikille palkituille. Nämä valinnat ovat ansaittu kiitos onnistuneesta kaudesta – ja hieno kunnianosoitus koko suomalaiselle jääpallolle. BandyliigaToimituksen omat valinnat BandyliigaToimituksen omat valinnat poikkeavat tällä kertaa jonkin verran valmentajien äänestyksen lopputuloksesta. Vaikka virallisissa valinnoissa ei sinällään ole mitään moitittavaa, haluamme nostaa esiin myös oman näkemyksemme kauden parhaista pelaajista pelipaikoittain. Toimituksen valinnoissa miesten kauden parhaaksi maalivahdiksi nousee JPS:n Henri Mattila, joka pelasi vahvan ja tasaisen kauden sekä antoi joukkueelleen tärkeää varmuutta kaikkein kovimmissakin paikoissa. Puolustuksen ykkösenä toimitus palkitsee niin ikään JPS:n Atte Niirasen, jonka otteissa näkyivät vahvuus, pelinlukutaito ja suuri merkitys joukkueen kokonaispelaamiselle. Keskikentän osalta toimituksen valinta on Riku Hämäläinen (JPS), jonka kausi oli kokonaisuudessaan erittäin vahva. Hämäläinen oli pelin rytmittäjänä, suunnan näyttäjänä ja laajalla työmäärällään yksi sarjan näkyvimmistä ja tärkeimmistä pelaajista omalla pelipaikallaan. Hyökkäyksen parhaaksi BandyliigaToimitus valitsee Botnian Pekka Niskan, jonka tehot puhuvat puolestaan. Niska oli koko kauden ajan jatkuva ratkaisija, vaarallinen maalintekijä ja hyökkäyspään johtohahmo, jonka vaikutus näkyi vahvasti myös sarjan tilastoissa. Toimituksen valinnat ovat siis seuraavat: Paras maalivahti: Henri Mattila, JPS Paras puolustaja: Atte Niiranen, JPS Paras keskikenttäpelaaja: Riku Hämäläinen, JPS Paras hyökkääjä: Pekka Niska, Botnia Nämä valinnat kuvastavat ennen kaikkea pelaajien kokonaisvaltaista merkitystä omille joukkueilleen koko kauden aikana. Kauden aikana nähtiin jälleen runsaasti laadukkaita suorituksia, ja juuri tällaiset keskustelut osoittavat, kuinka paljon osaamista ja persoonia miesten Bandyliigasta löytyy. Onnea vielä kaikille virallisesti & “epävirallisesti” valituille!

Toimitus

237
0
BandyLiigaUutiset

JPS & OLS juhli mestaruutta

OLS kruunasi kauden viimeisenä mestarina P14-sarjassa Kotimaisen jääpallokauden kaksi viimeistä mestaruutta ratkottiin viikonloppuna, kun lauantaina Bandyliigan finaalissa mestaruutta juhli JPS ja sunnuntaina P14-ikäluokan Suomen mestaruuden vei Oulun Luistinseura. JPS teki “tylyn vierasmatsin” ja puolusti mestaruutensa Mestaruus ei tullut sattumalta. JPS kasvoi kauden aikana pala palalta vahvemmaksi joukkueeksi, ja kevään suurimmalla hetkellä se pystyi pelaamaan juuri sillä tasolla, jota mestaruus vaatii. Taustalla näkyi pitkäjänteinen työ, arjen laatu ja vahva luottamus yhteiseen tekemiseen. Siksi toinen peräkkäinen Suomen mestaruus tuntuu erityisen arvokkaalta – tämä joukkue ansaitsi hetkensä kirkkaimmassa valossa. JPS:n kultajoukkue OLS oli P14-sarjassa omaa luokkaansa Sunnuntaina saatiin päätökseen myös kotimaisen jääpallokauden viimeinen mestaruustaisto, kun P14-ikäluokan Suomen mestaruus ratkottiin Oulussa. Kauden viimeiseksi mestariksi kruunattiin Oulun Luistinseura. OLS:n U14-joukkue pelasi vakuuttavan kauden ja selvitti jokaisen osaturnauksen ilman tappioita. Sama vahva vire jatkui myös viikonlopun SM-lopputurnauksessa, jossa oululaiset olivat murskaavan ylivoimaisia. Loppuottelussa OLS kaatoi Porin Narukerän lukemin 9–1 (5–0) ja varmisti mestaruuden tyylillä. Narukerälle jäi hienosti hopeaa. Pronssi matkasi puolestaan JPS Junioreille, joka voitti pronssiottelussa HIFK:n selvin numeroin 8–2 (4–2). OLS:n kultajoukkue P14 Onnea kaikille Mestareille!

Toimitus

148
0
BandyLiigaUutiset

Bandyliigan sivuilla yli 5 miljoonaa käyntiä

Suuri kiitos kaikille lukijoille, ja muutamalle tukijalle! Bandyliigan verkkosivuilla on käyty jo yli 5 miljoonaa kertaa (sivut täyttävät 5 vuotta 30.3.2026). Tarkat lukemat saamme vahvistettua ensi tiistaihin mennessä, mutta jo nyt voimme ilolla kertoa, että tämä hieno rajapyykki ylittyy lähes varmasti sunnuntain aikana. Haluamme kiittää lämpimästi jokaista lukijaa, seuraajaa, yhteistyökumppania ja lajiväkeä, joka on ollut mukana tekemässä tästä mahdollista. Jokainen vierailu, jokainen luettu uutinen ja jokainen jaettu julkaisu merkitsee meille paljon. On hienoa nähdä, että jääpallo kiinnostaa ja että lajin ympärillä elää aktiivinen ja uskollinen yhteisö. Jatkamme uutisointia vielä tulevan viikon ajan aktiivisesti. Sen jälkeen pidämme pienen loman, mutta jos Bandyliigan osalta nousee esiin uutisoitavaa, tartumme siihen toki myös tauon aikana. Seuraamme myös nuorten T17-, P17- ja P19-MM-kilpailuja Ruotsissa 26.–29.3.2026. Toivomme, että saamme joukkueilta suoraan kisapaikalta kuulumisia ja tietoa, jotta voimme välittää tunnelmia ja tapahtumia myös teille. Ja kun saamme tietoa, me kyllä julkaisemme. Kiitos vielä kerran kaikille tuesta ja mukanaolosta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin yhdessä. Koko BandyliigaToimituksen puolesta: Pasi Virtanen / Päätoimittaja

Toimitus

79
0
BandyLiigaUutiset

Bandyliigakauden 2025–26 viimeiset merkkipaalut

Kahdelle pelurille merkkipaalut Bandyliigakauden 2025–26 ratkaisuhetkillä nähtiin vielä hienoja henkilökohtaisia merkkipaaluja, jotka jäivät elämään tämän kauden tarinaan. HIFK:n Otto Vainikka kirjautti nimensä kevään viimeisiin kohokohtiin pronssiottelussa 13.3. HIFK vs Botnia. Ottelu oli Vainikan ensimmäinen playoff-ottelu. Finaalissa puolestaan nähtiin upea hetki, kun Veiterän Aleksi Seppänen iski uransa 200. Bandyliigamaalin. Osuma syntyi näyttävästi kulmalyönnistä finaalin 2–2-tasoitusmaalina, ja maalin syötti Eetu Peuhkuri. Seppäsen lukemat kertovat poikkeuksellisen kovasta urasta: 167 runkosarjamaalia ja 33 playoff-maalia nostavat kokonaissaldon 200 osumaan. Nämä olivat kauden viimeiset merkkipaalut Kauden 2025–26 viimeiset merkkipaalut jäivät hienolla tavalla osaksi kevään ratkaisuhetkiä ja muistuttivat jälleen siitä, kuinka paljon tunnetta, historiaa ja yhdessä koettuja hetkiä Bandyliiga tarjoaa. Otto Vainikan ja Aleksi Seppäsen onnistumiset toivat kauden päätökseen arvokasta sisältöä – hetkiä, jotka jäävät elämään niin pelaajien, joukkueiden kuin kannattajienkin muistoissa. Samalla nämä saavutukset sulkevat yhden luvun tämän kauden tarinassa. Seuraavan kerran uusia merkkipaaluja tavoitellaan ja saavutetaan, kun Bandyliigassa käynnistyy kausi 2026–27. Siihen asti nämä hetket saavat kantaa omaa arvoaan osana päättynyttä kautta ja sen hienoja muistoja.

Toimitus

155
0
BandyLiigaUutiset

Paras joukkue vei kultaa

JPS ansaitsi Suomen mestaruuden Kyllä siinä niin kävi, että Suomen mestaruuden vei paras joukkue. JPS oli finaalissa juuri niin vahva, kypsä ja tehokas kuin mestarilta pitääkin odottaa, ja siksi kulta matkasi ansaitusti Jyväskylään. Finaalit eivät aina ratkea vain peliin, vaan myös siihen, kumpi pystyy käyttämään hetkensä paremmin. Tänään JPS teki juuri sen. Veiterä sai otteluun hyvän alun, kun Eetu Peuhkuri vei joukkueensa johtoon 13. minuutilla, mutta mestarijoukkueen merkki nähtiin heti perään: JPS tuli nopeasti rinnalle ja ohi, eikä sen peli horjunut missään vaiheessa ratkaisevasti. Vaikka Veiterä nousi vielä avausjaksolla tasoihin 2–2:een Aleksi Seppäsen maalilla, jäi tunne silti siitä, että JPS:llä oli ottelussa hieman enemmän valmiutta juuri siihen hetkeen, kun mestaruus lopulta ratkaistaan. JPS:n vahva toinen jakso Toisella jaksolla tuo tunne vahvistui. Veiterä yritti, taisteli ja haki omaa mahdollisuuttaan, mutta JPS oli armollisen tehokas. Nico Nevalaisen 2–3-maali 67. minuutilla oli valtavan tärkeä osuma, ja kun Saku Hämäläinen teki 2–4-maalin reilut kymmenen minuuttia ennen loppua, alkoi finaalin suunta olla selvä. JPS ei enää päästänyt otettaan irti. Ja juuri siksi tämä mestaruus tuntuu oikealta. JPS ei vienyt kultaa sattumalta eikä tuurilla, vaan siksi, että se oli paras silloin, kun sillä oli eniten merkitystä. Erikoistilanteet, tehokkuus, henkinen kantti ja kyky pelata iso ottelu loppuun asti – niistä mestaruudet tehdään. Tänään JPS näytti olevansa mestari kaikilla noilla mittareilla. Veiterälle jää varmasti paljon jossiteltavaa, mutta myös paljon sellaista, josta voi olla ylpeä. Finaalissa mukana oleminen ei tule koskaan ilmaiseksi, ja Veiterä antoi kaiken kentälle. Silti urheilu on joskus armoton. Kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka taistelisi. Tällä kertaa vastaan tuli joukkue, joka oli yksinkertaisesti parempi. Tällaisissa hetkissä on aina myös toinen puoli. Kun kausi päättyy, päättyy samalla taas yksi luku monen pelaajan uralla. Bandyliigassa useampi pelaaja laittaa hokkarit naulaan, ja se tekee kevään viimeisistä otteluista aina hieman haikeita. Jokainen päätös lopettaa muistuttaa siitä, ettei mikään kausi, mikään joukkue eikä mikään ura kestä ikuisesti. Siksi nämä hetket tuntuvat niin suurilta – ja siksi mestaruuden juhla tuntuu samalla myös vähän kaihoisalta (palaamme näihin lopettaiin, kun seurat/Pelaajat antavat luvat julkaista niitä). Mutta tänään kuuluu juhlia mestareita. JPS ansaitsi kultansa. Se oli finaalissa paras joukkue, ja juuri siksi Suomen mestaruus kuuluu nyt Jyväskylään. Onnea JPS – Suomen mestari 2026.

Toimitus

548
3