”Otan vaikka lainaa, jotta saan tuon hankkeen tuhottua”

Otsikkomme on raflaava, mutta valitettava totuus ympäri Suomea, kun keskustellaan mahdollisesta urheilurakentamisesta.

Nyt pitäisi olla ilon viikko, kun viikonloppuna ratkaistaan Suomen jääpallon miesten Bandyliigan Finaali, mutta kyllä ”masentaa” lukea näitä tällaisia uutisia toinen toisensa perään…

Tämä on tullut hyvin selville viimeisen 10 vuoden aikana myös BandyliigaToimituksen taustoille.

Ruotsissa kadehditaan meitä suomalaisia, koska osaamme heidän käsityksen mukaan viedä asiat paremmin päätökseen. On mielenkiintoista miten tällainen harha on edelleen valloillaan?

On käsittämätöntä miten kaikki saadaan vastakkain asetteluksi, harvoin päästään yhteisymmärrykseen, tai kompromissiin – jossa kaikki voittaisivat. Se että joku ei saa 100% mitä haluaa, vesittää nykyään jokaisen yhteishankkeen ympäri Suomea.

On ikävä lukea tällaisia otsikoita lehdistössä

Esimerkki eilen 11.3.2024 Satakunnan Kansa – Porin kaupungin ”pyhille lehmille” kylmää kyytiä – Ismo Läntinen tulee taas – Palloiluaktivisti Ismo Läntiseltä tulee ikäviä uutisia jalkapallo-, jääpallo-, ja pesäpalloväelle.

Emme tuomitse itse Ismo Läntistä, tai hänen hankettaan – ME kritisoimme tätä ainaista vastakkain asettelua! Uutisen otsikko on mielestämme mauton, ja ainakin me olemme BandyliigaToimituksessa kaulaa myöten täynnä tätä samaa ”yhteistyötä” lajien, kaupunkien, puolueiden, rakentajien, yms muiden tahojen kanssa, joka liittyyy varsinkin urheilurakentamiseen.

Käsittämätön kateus

On käsittämätöntä ettei päästä yhteiseen pöytään, avoimin kortein, jossa keskustellaan jokaisen tarpeista – ja miten ne voidaan yhteistyössä täyttää. Hyvä esimerkki yhteistyöstä on se kun Helsingissä aloitettiin kymmenisen vuotta sitten Jääpallohallihanke- Malmille.

Kaikki haluavat itselleen 100% olosuhteet omine haluineen, mutta olisiko mahdollista että jos saa 90% mutta tekee yhteistyötä muiden kanssa – saadaan yhdessä rakennettua ja päästään urheilemaan?

Nyt tämä minulle 100% ajattelu viivästyttää vuosilla, tai kymmenillä, tai jopa kaataa hankkeita – uskoisi Porissa myös päästävän yhteiseen pöytään miettimään yhdessä – tällainen pyhä lehmä, kylmää kyytiä ei auta ketään, eikä rakenna yhteistyötä, eikä rakennuksia…

Esimerkki Helsingistä – BandyliigaToimituksen päätoimittaja nähnyt asian todella läheltä…

Kymmenet, sadat tunnit hankkeen sisällä vetäjien kanssa veivät niin pitkälle, että alustavia sopimuksia oli eri lajien kanssa siitä, että kun hallille saadaan luvat – tulevat he mukaan.

Oli voimisteluseuroja, taitoluisteluseuroja, chearleadinseuroja, Seurakunta, Ice Hearts, Itse Helsingin kaupungin nuoriso-puoli, Jääkiekkoseuroja ja tämän lisäksi liikkeitä, ravintola, päivittäistavara myymälää, jopa terveysasema, joka painottaisi liikuntavammoihin, ja niiden ennalta ehkäisyyn. Nämä kaikki käytiin lävitse hyvässä yhteistyössä, miettien miten kaikki hyötyisivät yhdessä rakennettavasta kokonaisuudesta. Ainakin minä olin ylpeä, ja onnellinen tällaisesta saavutuksesta, ja yhteistyötä eri lajien, ja tahojen kanssa – Olimme onnistuneet?

Joku kysyy nyt miksi nämä kaikki pitää ottaa mukaan, ja huomioon kun rakennetaan jääpallohallia?

Tämä siksi, että Helsingin kaupunki ei anna lupia varauksille, tontin vuokralle yms ellei hanke ole lähes 100% varma taloudellisella omavaraisuus pohjalla, ja pystyssä pysyvä. Kaupunki hallitsee Helsingissä urheilukiinteistöjä aika suurella prosentilla. Helsingissä ei montaa urheilukiinteistöä ole jota Kaupunki ei omistaisi, osa-omistaisi, tai rahoittaisi.

No veronmaksajina mielestämme kaupunkien, valtion pitääkin ottaa osaa eri urheilulajien kiinteistöjen rakentamiseen, vaikka se maksaa – tulee se pitkässä juoksussa taloudellisesti takaisin ihmisten jaksamisena, ja kunnossa pysymisenä aina kuolemaan asti.

Tässä kohtaa on hyvä myös kertoa Helsinkiläisestä yrityksestä, joka on antanut työntekijöilleen mahdollisuuden liikkua päivittäin työajalla. He jopa maksavat työntekijöiden liikuntamaksuja, ja tuolta työajalta, jolla henkilökunta liikuu – maksetaan palkkaa. He ovat sanoneet että työn tehokkuus on kasvanut kymmenillä prosenteilla, ja sairauspäivät ovat tippuneet minimiin.

Olisiko tuossa mallia myös muualle Suomeen? Tai voisiko kaikki tehdä näin?

Palataan aiheeseen – Miksi nimi muutettiin?

Hanke muutti jo alkuvaiheessa nimen luisteluareenaksi, koska tarkoitus oli areenan pitävän sisällään kaikki mahdolliset jäälajit, ja lisäksi yleisöluistelu, koululaisluistelun, ja jäädiskot yms.. Myös nämä kaikki yllä mainitut lajit, jotka ei jäällä liiku – vaikuttivat hallin nimen muutokseen.

Kaikki tahot olivat siis halukkaita mukaan kun Helsingin kaupunki näyttää vihreää valoa – Koko hankeryhmä oli haltioissaan – nyt se tapahtuu – myös jääpallo saa Suomessa ensimmäisen sisähallin.

Kaikki oli ennenaikaista, Helsingin kaupunki kertoi että suuri suomalainen rakennusyritys oli varannut kaikki tulevan luisteluareenan ympärillä olevat maa alueet omaan suunnitelmaansa. Kaupunki määräsi tontin varausluvassa olemaan tähän tahoon yhteydessä – hankkeiden yhdistämiseksi – tai ainakin yhteisten näkemysten vaihtamiseksi.

Tuo kaikki johti siihen, että alkujaan jääpallohallina lähtenyt hanke, jolla oli sopimus rakentaja A-kanssa joutui irtisanomaan sopimuksensa alkuperäisen rakentajan kanssa – uusi iso suomalainen yhtiö sinänsä oli loistava kumppani, eli mikään ei ollut heidän vikaansa.

Reilun vuoden hanke vietiin sellaiseen muotoon, että alueelle olisi rakennettu asuntoja, hotelli, kauppakeskus, Kaupungin kiinteistö vieressä remontoitu, Malmin jäähalli remontoitu, ja nämä kaikki olisi kytketty yhdeksi kokonaisuudeksi energia lähteineen, ja kaikkine nykyaikaisin toteutuksineen.

Nyt oli 100% varmuus siitä ettei liikuntaan tarkoitettu rakennus kaadu, koska sen yhteydessä oli niin paljon muutakin kuin vain liikuntaa.

Kaupunki ilmoitti tylysti – hanke on liian massiivinen – emme suostu! Tämä ei käy!

Tämä johti siihen että tämä suuri suomalainen rakennusyhtiö vetäytyi hankkeesta.

Luisteluareena hanke jäi ilman rakentajaa, ja hankkeen aloituksesta oli kulunut jo 4-5 vuotta – rahaa oli käytetty x summa, ja tuhansia tunteja oli käytetty hankkeen toimijoiden, yhteistyökumppaneiden, rakentajan, suunnittelijoiden yms satojen ihmisten ja tahojen kanssa – KAIKKI heitettiin tuossa yhdessä ilmoituksessa roskakoriin – Käsittämätöntä, mutta täysin totta!

Kertaus – Elämän ilon hiipuminen

Lyhyt kertaus: – Hankkeen käynnistys – Rakentaja etsiminen – Rakentajan kanssa eteneminen – yhteistyökumppaneiden hankkiminen – Urheilulajit – Liikkeet – Ravintolat – kaikki neuvottelut tahot yhteisymmärryksessä – Ilmoitus toisesta rakentajasta – vanhan irtisanominen – uuden kanssa yhteistyö – useat kokoukset kaupungin kanssa hankkeesta – lopullinen esitys – TÄYSI TYRMÄYS

Olemme siis lähtöruudussa, josta lähdimme 5 vuotta sitten – ainoastaan rahaa, ihmisten aikaa, parisuhteen katkeaminen, muutto toiselle paikkakunnalle, päivätyöstä irtisanoutuminen ja henkilökohtainen talouskriisi – kaikki vain siksi että rakastaa urheilua, ja varsinkin jääpalloa – ja haluaa edistää näiden olosuhteita – halu saada lapset liikkumaan, ja ehkäistä syrjäytymistä…

Tämä kaikki, ja elämän muut ongelmat veivät jopa halun elää – Se hetki kun istuu autossa, ja miettii että onko tuo se rekka jonka eteen käännän – Tätä en toivo kenenkään kokevan – tai tätä päätöstä tekevän! Näin jälkikäteen voi sanoa, ettei tuo ole järkevää, ja apua saa – vaikka se ei ole helppoa.

Kaikki alusta 5 vuoden yrittämisen jälkeen

Hankeryhmä löysi uuden rakentajan erilaisella toteutusmallilla, kuitenkin kaikki tahmasi edelleen – samat kokoukset, samat keskustelut kuin viimeisen 5 vuoden aikana.

Tämän kaiken jälkeen itse jäin ensin hankkeen taustalle, ja nykyään en ole kuin tarvittaessa hankeryhmän apumies.

Halliryhmä on Markus Larssonin johdolla tehnyt töitä unelman toteuttamiseksi, mutta vieläkään kun aloituksesta on 10 vuotta – Hallia, Areenaa ei ole, ei ole alettu rakentamaan, eikä ole varmuutta rakennetaanko – vetää aika hiljaiseksi – Surullista…

Se ettei hallia/areenaa vielä ole, ei ainakaan ole hankeryhmän tunneista, puheluista, palavereista, halusta, esityksistä, yms kiinni.

”Rakennatte Iisakin-kirkkoa, tuleeko sitä edes koskaan?”

Miettikää sattuuko joka kerta kun mainitaan, ja kuulen tämän viikoittain – ette saanut hallia rakennettua!, tai saavatko jääpalloilijat mitään aikaan?

Toivon että arvostelijat, ja me kaikki mietimme mitä saisimme yhdessä aikaiseksi ?

Johtaako asenne ”KYLMÄÄ KYYTIÄ” tai ”TEILLE IKÄVIÄ UUTISIA!” mihinkään?

Anteeksi suora kirjoitus, emme halua ketään loukata – mutta kaipaamme yhteistyötä – ei ainaista vastakkain asettelua… Tähän ainaiseen eripuraan on vain niin loppu!

Kaikille hankkeille onnea, ja menestymistä – jokainen on yhtä tärkeä!

BandyliigaToimitus & Päätoimittaja Pasi Virtanen