Paras joukkue vei kultaa
JPS ansaitsi Suomen mestaruuden
Kyllä siinä niin kävi, että Suomen mestaruuden vei paras joukkue. JPS oli finaalissa juuri niin vahva, kypsä ja tehokas kuin mestarilta pitääkin odottaa, ja siksi kulta matkasi ansaitusti Jyväskylään.
Finaalit eivät aina ratkea vain peliin, vaan myös siihen, kumpi pystyy käyttämään hetkensä paremmin. Tänään JPS teki juuri sen. Veiterä sai otteluun hyvän alun, kun Eetu Peuhkuri vei joukkueensa johtoon 13. minuutilla, mutta mestarijoukkueen merkki nähtiin heti perään: JPS tuli nopeasti rinnalle ja ohi, eikä sen peli horjunut missään vaiheessa ratkaisevasti. Vaikka Veiterä nousi vielä avausjaksolla tasoihin 2–2:een Aleksi Seppäsen maalilla, jäi tunne silti siitä, että JPS:llä oli ottelussa hieman enemmän valmiutta juuri siihen hetkeen, kun mestaruus lopulta ratkaistaan.
JPS:n vahva toinen jakso
Toisella jaksolla tuo tunne vahvistui. Veiterä yritti, taisteli ja haki omaa mahdollisuuttaan, mutta JPS oli armollisen tehokas. Nico Nevalaisen 2–3-maali 67. minuutilla oli valtavan tärkeä osuma, ja kun Saku Hämäläinen teki 2–4-maalin reilut kymmenen minuuttia ennen loppua, alkoi finaalin suunta olla selvä. JPS ei enää päästänyt otettaan irti.
Ja juuri siksi tämä mestaruus tuntuu oikealta. JPS ei vienyt kultaa sattumalta eikä tuurilla, vaan siksi, että se oli paras silloin, kun sillä oli eniten merkitystä. Erikoistilanteet, tehokkuus, henkinen kantti ja kyky pelata iso ottelu loppuun asti – niistä mestaruudet tehdään. Tänään JPS näytti olevansa mestari kaikilla noilla mittareilla.
Veiterälle jää varmasti paljon jossiteltavaa, mutta myös paljon sellaista, josta voi olla ylpeä. Finaalissa mukana oleminen ei tule koskaan ilmaiseksi, ja Veiterä antoi kaiken kentälle. Silti urheilu on joskus armoton. Kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka taistelisi. Tällä kertaa vastaan tuli joukkue, joka oli yksinkertaisesti parempi.
Tällaisissa hetkissä on aina myös toinen puoli. Kun kausi päättyy, päättyy samalla taas yksi luku monen pelaajan uralla. Bandyliigassa useampi pelaaja laittaa hokkarit naulaan, ja se tekee kevään viimeisistä otteluista aina hieman haikeita. Jokainen päätös lopettaa muistuttaa siitä, ettei mikään kausi, mikään joukkue eikä mikään ura kestä ikuisesti. Siksi nämä hetket tuntuvat niin suurilta – ja siksi mestaruuden juhla tuntuu samalla myös vähän kaihoisalta (palaamme näihin lopettaiin, kun seurat/Pelaajat antavat luvat julkaista niitä).
Mutta tänään kuuluu juhlia mestareita.
JPS ansaitsi kultansa. Se oli finaalissa paras joukkue, ja juuri siksi Suomen mestaruus kuuluu nyt Jyväskylään.
Onnea JPS – Suomen mestari 2026.
Comments (3)
Tomppa
Pelit on pelattu ja onnittelut voittajalle,ja nyt pitää antaa lievää kritiikkiä miten ottelu kuvattiin taas liian paljon kenttää = ei näe palloa ja taas kriittiset sai vettä myllyyn ei ole tv laji!.Katsoin viime viikonloppuna Norjan finaalin ja siinä oli pääkamera koko ajan lähempänä itse kenttää ja näkyi jopa se peliväline(pallo)aivan eri tavalla kuin meidän finaalissa.Tänä aamuna katsoin myös Ruotsin finaalin ja siellä ollaan valovuosia edellä miten kameraa/kameroita käytetään ja oli todella nautittava peli.Mikä siinä on että meillä se kuvauskorkeus pitää olla jotain 50 metriä ilmassa että edes lajia ymmärtävällä on vaikeuksia seurata missä se peliväline on.Sitten vielä se tempo mitä Ruotsissa on/taito on ihan eri luokkaa kuin meillä,onnittelut myös sinne miten lajista kirjoitetaan(iltapäivälehdet+muu media)meillä ei mikään iso media viitsi edes mainita lajista nimeltä jääpallo,ikävää mutta totta.
Toimitus
Tomppa,
Olemme samaa mieltä siitä, että pääkamera oli aivan liian korkealla. Pelaajat näyttivät käytännössä muurahaisen kokoisilta, ja kuva oli niin kaukaa, että pelin seuraaminen oli ajoittain todella vaikeaa, vaikka lajia ymmärtääkin. Kun palloa ei kunnolla erota, ottelun rytmi ja tilanteet eivät yksinkertaisesti välity katsojalle niin kuin pitäisi.
Lähikuvat taas olivat monessa kohtaa liian lähellä, joten niistäkään ei ollut kovin paljon apua kokonaiskuvan hahmottamiseen. Tasapaino laajan pelinäkymän ja seurattavan, riittävän lähellä olevan kuvan välillä ei nyt onnistunut.
Siksi nämä ratkaisut herättävätkin ihmetystä. Lappeenrantalaisella yrityksellä pitäisi kuitenkin olla kokemusta tällaisista tuotannoista, joten odotusarvo olisi ollut selvästi parempi. Toivottavasti tästä otetaan oppia jatkoa varten, koska kuvaustavalla on iso merkitys siihen, miltä laji näyttää ulospäin.
Toimitus
Tomppa,
Vielä sen verran, että tuosta median näkyvyydestä voi todeta, että sentään YLE ja MTV3 näyttivät uutisissaan ottelusta pätkiä, mikä on toki hyvä asia. Sen sijaan painetun ja nettimedian puolella kirjoittelu jäi hyvin vähäiseksi. Käytännössä vain Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat ja Karjalainen huomioivat Suomen mestarit tai itse finaaliottelun.
Se kertoo valitettavan paljon siitä, kuinka pienelle huomiolle laji edelleen jää, vaikka kyse on kuitenkin kotimaisen pääsarjan huipentumasta.