Huoli edelleen näkyvyydestä
MM-kisojen mediabuumi suli parissa viikossa – Bandyliigan välierät alkoivat, mutta valtakunnallinen media vaikenee
Pori näytti tammikuussa, että jääpallo voi olla iso juttu Suomessa. MM-kisaviikolla laji “näkyi ja kuului” poikkeuksellisella tavalla: Satakunnan Kansa striimasi otteluita laajasti ja sisällöt keräsivät kymmeniä tuhansia katselukertoja. YLE:n lähetyksillä myös rikottiin jääpallon katsojalukujen ennätyksiä. Nyt, vain hetki MM-turnauksen jälkeen, sama laji aloitti eilen Bandyliigan välieräsarjat – ja hiljaisuus on korvia huumaava.
Ketkä uutisoivat? Ne, joiden “kuuluukin”
Tällä hetkellä välieräavausten äänenä ovat ennen kaikkea:
- Seurat, lähinnä heidän somekanavansa
- Suomen Jääpalloliitto
- Jääpallon Ystävät (Facebook)
- Bandyliiga.fi (ennakot, raportit, magazine) – mutta ei yksin voi kantaa koko näkyvyyttä.
Tämä on hyvä ja arvokas pohja. Mutta se ei ole valtakunnallinen näkyvyys. Se on “sisäpiirin” näkyvyys.
Miksi tämä on huolestuttavaa – juuri nyt?
Koska MM-kisat todistivat, että yleisöä kyllä löytyy, kun tarina, lähetykset ja median huomio osuvat kohdalleen. Silti kotimaisen huippusarjan kauden tärkeimmät pelit käynnistyivät (Veiterä–Botnia ja HIFK–JPS) lähes ilman sitä samaa ulkopuolista kiinnostusta, joka MM-kisoissa oli hetkittäin käsinkosketeltavaa.
Tämä kertoo karun asian:
jääpallon näkyvyys ei pysy yllä pelkällä onnistuneella tapahtumalla – ellei sen päälle rakenneta järjestelmällisesti.
“Älkää kirjoittako negatiivista” – mutta mitä jos hiljaisuus on se oikea uhka?
Meille on sanottu, ettei jääpallosta saisi kirjoittaa huolestuttavia tai silmiä avaavia asioita. Mutta jos emme puhu tästä ääneen, mitä tapahtuu?
- Yleisö ei löydä pelejä, jos kukaan ei kerro, että nyt pelataan välieriä.
- Kumppanit eivät kiinnostu, jos laji ei näy muualla kuin omissa kanavissaan.
- Uudet pelaajat ja perheet eivät innostu, jos jääpallo näkyy vain “silloin tällöin” ja katoaa taas.
Huoli ei ole negatiivisuutta. Huoli on välittämistä.
Kontrasti on raju: MM-finaalit esillä – Bandyliigan välierät piilossa
Porin MM-kisat pelattiin 12.–18.1.2026, ja Yle näytti turnauksesta myös otteluita.
MM-viikolla laji sai rytinää ja valokeilaa. Mutta nyt, kun kotimainen draama on parhaimmillaan, jääpallo näyttää taas olevan monelle toimitukselle “liian pieni” huomioitavaksi.
Ja se on ongelma, koska välierät ovat juuri se urheilun hetki, jota media yleensä rakastaa: panos, tarina, tunteet, paikallisidentiteetti.
Mitä tämä kertoo – ja mitä seuraavaksi?
Se kertoo, että jääpallolla on näkyvyysikkunoita, mutta ne eivät muutu pysyväksi läsnäoloksi ilman yhteistä tekemistä.
Liiton yhdessä seurojen kanssa tulisi kiinnittää huomiota esim seuraaviin toimenpiteisiin:
- Yhteinen “välieräpaketti” toimituksille (valmiit taustat, pelaajatarinat, tilastot, lähetyslinkit, kuvapankki).
- Selkeä ottelutuote: mistä näkee, missä näkee, millä tarinalla myydään.
- Aktiivinen yhteydenotto urheilutoimituksiin – ei vihjaten, vaan pyytäen ja tarjoten sisältöä.
- Yksi yhteinen viesti: “MM-kisat olivat alku – nyt pelataan Suomen kovimmat pelit.”
BandyliigaToimitus ei ole saanut MM-kisojen jälkeen yhtään mediatiedotetta, eikä tutut urheilutoimittajatkaan – Tämä olisi kyllä meidän yhteinen tehtävämme – Miksi emme siinä onnistu?
Lopuksi: tämä ei ole hyökkäys ketään vastaan – tämä on hälytys lajin puolesta
Mutta jos valtakunnallinen media jää ulos, laji jää helposti ulos myös uusien silmistä.
Siksi tämä on huoliuutinen. Ei siksi, että haluamme “negatiivisuutta”. Vaan siksi, että haluamme, että jääpallo elää myös MM-viikon jälkeen – ja näkyy silloinkin, kun pelataan ratkaisu ottelut.
Comments (5)
TW
Keskisuomalainen myös uutisoi JPS:n otteluista ja yleensä otteluraportteihin on saatu myös valmentajan/pelaajan kommentteja mukaan. Lehdessä on myös juttuja tulevista otteluista ja kauden edistymisestä. Kovin laajoja nämä jutut eivät ole, mutta mielestäni kuitenkin tarpeellisia. Selvästi on lehdellä kanava joukkueeseen ja ottelun jälkeen soitellaan tai kysellään seuran edustajan kommentit ja kirjoitetaan tiivis uutinen ottelusta. Tämä ei lehdeltä eikä seuralta paljoa vaadi ja tuottaa molemmille (varsinkin seuralle) paljon lisäarvoa.
H.T.
Hienoa kuulla, että jossain vielä lehdistö huomioi paikallisia tapahtumia! Helsingissä tilanne on toivoton eikä jääpallo ole läheskään ainoa laji, joka tästä kärsii. Mutta toisaalta ns. perinteisen median merkitys on joka tapauksessa jo romahtanut, mitä tulee tiedonvälitykseen ja mielipiteiden muokkaukseen. Paperisia päivälehtiä tuskin ilmestyy enää kovin monta vuotta. Tässä tilanteessa on tärkeää että jääpallolla on ne omat tiedotuskanavansa JA että niitä myös aktiivisesti päivitetään ja käytetään! Minä en usko että ne 10 sekuntia Urheiluruudussa tai stidiaskin kokoinen juttu Hesarissa ovat niin merkityksellisiä että mitään oleellisesti muuttaisivat.
Toimitus
H.T. &TW,
Samoilla linjoilla mennään….
Tomppa
Miksi ei eri lajeista enää kirjoiteta lehtiin vastaus on EDELLEN yhden lajin niinsanotut ”urheilutoimittajat”,ja lajifriikit saavat sitä mitä toimittajilta vaaditaan.Katsokaa nyt ihmeessä vaikka iltapäivälehtien urheilujuttuja sitä samaa on jo syötetty porukalle 30 vuotta ja linjaa ei uskalleta muutta koska joku voi vielä suuttua kun kirjoitettiin juttua vaikka just jääpallosta!.Kyllä Suomalainen urheilua seuraava porukka on jo niin leipiintynut yhteen tai kahteen lajiin,ja sitten samaan syssyyn huudetaan että miksi Olymppialaista ei tullut yhtään kultaista mitalia kun Norja veti lonkalta yhteensä 41 ja Ruotsi 18 mitalia,syy tähän on ihan oikeasti yksinkertainen ei ole näitä sieluja jotka harrastaa paljon eri lajeja eikä vain sitä kolmea isoa!.Rakennetaan nyt van lisää 100 uutta jäähallia jääkiekolle niin sitten häviää loputkin sielut muista lajeista (ei futis/säbä). Ei jääpallon alamäkeen löydy muuten stoppia jos ei uusia pakkakuntia/seuroja lähde lajiin mukaan mutta kuka nämä ison tekojään paikkakunnat saisi ymmärtämään että jääpallo on ihan okeasti helvetin hieno laji,mutta syksyllä nähdään taas miten käy kun kaikkien ihannoima kiekko taas valtaa lehtien palstat ja urheiluruudut.
Toimitus
Tomppa,
Ymmärrän sua tosi hyvin. Tossa on monta päällekkäistä juttua, jotka yhdessä tekee tilanteesta sen, että “monilajisuus” katoaa sekä palstoilta että arjesta – ja lopulta myös mitalipöydästä.
– Media ruokkii sitä, mikä myy nopeasti ja varmasti. Kun toimituksissa on vähemmän väkeä ja enemmän klikkejä/katsojalukuja painetta, vedetään helposti samaa tuttua rataa. Se on turvallista: yhdellä tai kahdella lajilla saa tasaisen virran juttuja, eikä tarvitse selittää lajia auki joka kerta. Se taas kaventaa yleisön makua entisestään. Kun ihmisille tarjotaan vuodesta toiseen samaa, he oppivat seuraamaan vain sitä. Ja sitten ihmetellään, miksi “ei synny laajaa urheilukulttuuria” tai miksi kisamenestys on kapea.
– Olennainen pointtisi on iso: jos harrastajapohja on kapea ja lajit jakautuu “kolmeen isoon”, niin pienemmistä lajeista häviää sekä pelaajat, talkoolaiset että tarinat. Ja tarinat on se, millä laji kasvaa.
Ja toi “rakennetaan lisää 100 jäähallia” -heitto on osuva, koska se kuvaa vinoumaa: investoinnit seuraa valtavirtaa, ja valtavirta vahvistuu investoinneilla. Siinä sivussa moni hieno laji jää lapselle “näkymättömäksi vaihtoehdoksi” – ja silloin se ei koskaan edes päädy kokeiluun.
Tämä vaatii meiltä tekemistä. Me voidaan oikeasti kääntää tätä kolmella käytännön suunnalla:
1. Tehdään jääpallosta helpompi löytää ja kokeilla (matalan kynnyksen kokeilut, koulukiertueet, “tule kerran ilmaiseksi” -tempaus, perhepäivät).
2. Tehdään paikallisista seuroista ja uusista paikkakunnista se iso kasvuavain (yksi uusi paikkakunta kerrallaan, selkeä “näin aloitat jääpallon” -paketti, kaveriseura mukaan sparraamaan).
3. Tehdään oma media ja tarinankerronta niin hyväksi, että se ohittaa portinvartijat (lyhyet klipit, pelaajatarinat, paikalliset sankarit, “miksi tämä laji koukuttaa” -sisältö).
Töitä siin on, onko tekijöitä joilla jääpallosydän?