HIFK Bandyliigan runkosarjan ykkönen
Mitä se kertoo ja mitä seuraavaksi?
“Mahtava päätös runkosarjalle, selkeä kaksinumeroinen voitto ja nollapeli omilta, niin mahtavat on fiilikset”, Teemu Laitinen summaa HIFK:n kotisivuilla. Yksi ottelu ei tietenkään tee koko kautta, mutta joskus päätöskierros toimii kuin tiiviste: siinä näkyy sekä tulos että tapa, jolla joukkue haluaa tulla muistetuksi. Tällä kertaa HIFK päätti runkosarjan juuri sillä sävyllä, jolla ykkössija yleensä ansaitaan—kontrollilla, tehokkuudella ja omiin päin nollapeli.
Runkosarjan voitto on seurassa harvinainen herkku. Se kertoo pitkästä kaaresta: ei vain siitä, että yksittäisinä iltoina on onnistuttu, vaan että viikko toisensa jälkeen on kyetty keräämään “riittävän määrän voittoja”, kuten Laitinen asian muotoilee. Ja se on usein juuri se suurin ero hyvien ja parhaiden välillä: parhaat voittavat myös silloin, kun peli ei tunnu täydelliseltä.
Miten tähän tultiin?
Runkosarjan voittaminen on enemmän prosessikilpailu kuin huippuhetkien paraati. Se vaatii:
- tasaisuutta: pisteitä pitää tulla myös “heikkoina iltoina”
- kurinalaisuutta: erityisesti puolustussuuntaan, koska sarjan kärkipaikka rakentuu harvoin pelkällä hurmoksella
- kykyä kasvaa: kun paine alkaa näkyä, joukkueen täytyy pystyä vahvistumaan, ei kutistumaan
Siksi runkosarjan ykkössija on samalla myös viesti: HIFK:n arki on ollut kunnossa. Ja samalla se nostaa odotuksia—sekä ulkopuolelta että pukukopin sisältä.
Historiallinen kaiku tekee saavutuksesta vieläkin painavamman. Ylen ennakossa keväältä 2010 HIFK mainitaan runkosarjan voittajana matkalla kohti finaalia. Kun runkosarjan ykkössija ei ole “jokakeväinen rutiini”, sen arvo seurassa tuntuu eri tavalla.
Mitä runkosarjan voitto merkitsee?
Se merkitsee kolmea asiaa yhtä aikaa:
- Ansaittua etumatkaa
Runkosarjan ykkösenä joukkue saa usein paremmat lähtöasetelmat jatkoon: luottamusta, etua ottelupareihin ja tunnetta siitä, että oma tekeminen kantaa. Se ei ole pokaali, mutta se on painava askel kohti niitä pelejä, joissa pokaalit ratkaistaan. - Kasvavaa painetta
Kun olet ykkönen, jokainen haluaa kaataa sinut. Runkosarjan voittaja on kevään mittari, jota vasten muut mittaavat itsensä. Se tuo HIFK:lle yhden lisähaasteen: pitää pelissä sama nälkä, vaikka ulkoinen status muuttuisi. - Selkeän tavoitteen
HIFK ei peittele jatkon suuntaa. “Kyllä me… piikkipaikka halutaan pitää. Siinä on meidän tavoitteemme”, Laitinen paaluttaa. Se on hyvä uutinen, koska se kertoo, ettei joukkue aio tyytyä saavutettuun—mutta samalla se pakottaa myös keskittymään oikeisiin asioihin: peli-identiteettiin, ei pelkkään taulukkoon.
Miten jatketaan?
Laitinen sanoo sen olennaisen: “Katseet kuitenkin kohti tulevaisuutta. Jatkosarja alkaa viikon päästä.” Tuo lause on kevään tärkein taito: nollaus.
Käytännössä jatko tarkoittaa HIFK:lle sitä, että runkosarjan voitto saa näkyä hetken – ja sitten se laitetaan hyllylle. Jatkosarjassa ja pudotuspeleissä ei pärjää sillä, mitä jo teki, vaan sillä, mitä tekee seuraavaksi:
- Säilytetään perusrunko: puolustus, erikoistilanteet, rytminhallinta
- Pidetään jalka kaasulla: runkosarjan ykkösen suurin ansa on mukavuus
- Uskalletaan vaatia: oma taso pitää löytää myös silloin, kun peli ei aukea heti
Runkosarjan voitto kertoo, että HIFK on tehnyt paljon oikein. Se ei kuitenkaan lupaa mitään ilman jatkoa – mutta se antaa uskottavan syyn uskoa, että joukkue on valmis siihen työhön, jota mestaruus vaatii.
Ja ehkä juuri siinä on tämän uutisen ydin: runkosarjan ykkössija on todiste kestävyydestä. Se on merkki, että tapa tehdä asioita on ollut vahva. Seuraava kysymys kuuluu: kestääkö se tapa myös kevään kovimmassa paineessa? Se jää nähtäväksi…
