Harrastejääpallo ajetaan ahtaalle Helsingissä
Tämä ei ole enää vahinko, tämä on linja
Helsingin piirin harrastejääpallo on ajautunut kaudella 2025–2026 tilanteeseen, jota joukkueet kuvaavat poikkeuksellisen raskaaksi ja turhauttavaksi. Kenttäkapasiteetin, jääolosuhteiden ja kaupungin linjausten yhdistelmä on johtanut siihen, että sarjatoiminta on käytännössä käynnistynyt vasta tammikuussa 2026 – ja osa joukkueista kieltäytyy pelaamasta määrätyllä Jätkäsaaren kentällä turvallisuussyistä.
Taustalla vaikuttaa päätöksenteko, jonka seurauksena Kallion (Brahenkenttä) ja Oulunkylän kenttävuoroja on priorisoitu jääpallon osalta vain Bandyliigan otteluille ja harjoittelulle, mikä on supistanut harraste- ja piiritoiminnan mahdollisuuksia.
Jo kauden käynnistyessä nämä linjaukset herättivät ihmetystä, ja varsinkin se kun pikaluisteluseurat tarjosivat jääpallolle vuoroja – koska he olivat saaneet sellaisia vuoroja joita he eivät edes olleet hakeneet – tämä kiellettiin jyrkästi kaupungin toimesta.
(uutisen kuva luotu tekoälyllä)
Ottelut peruttiin ennen vuodenvaihdetta – kausi lähti liikkeelle vasta tammikuussa
Harrastejoukkueiden mukaan kaikki ottelut, jotka oli merkitty pelattavaksi ennen vuoden vaihdetta, peruuntuivat jäänpuutteen vuoksi. Kun peli-ikkuna kapenee, otteluohjelma kasautuu, harjoittelu vaikeutuu ja koko sarjatoiminta muuttuu “selviytymistaisteluksi”.
Samaan aikaan kenttien jäälaatu on ollut joukkueiden arvion mukaan heikko, ja pelitapahtumia on jouduttu arvioimaan uudelleen myös turvallisuuden näkökulmasta.
Joukkueet kieltäytyvät Jätkäsaaren tekojäästä: “Kentän kunto on hengenvaarallinen”
Yksi kiistan ytimistä on Jätkäsaaren tekojää, joka on tammikuun & helmikuun ollut harrastejääpallon pääkenttä. Nyt joukkueet kertovat kieltäytyneensä pelaamisesta siellä, koska jääolosuhteet koetaan vaarallisiksi.
Pelaajien viesti on yksiselitteinen: jos loukkaantumisriski nousee kohtuuttomaksi, sarjapisteet eivät ole riskin arvoisia.
“17 vuotta ehdotuksia, maksuja ja torppauksia” – halliratkaisujen neuvottelut ovat pysähtyneet seinään
Harrastejääpallon piirissä katkeruutta lisää se, että keskustelua halli- ja sisäolosuhteista on käyty pitkään. BandyliigaToimitus kertoo olleensa mukana neuvottelemassa luisteluväelle halliratkaisua, jossa myös jääpalloa voitaisiin pelata sisällä – jopa ympärivuotisesti. Tavoitteena on ollut löytää malli, jossa eri lajien tarpeet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan samassa kokonaisuudessa olisi järkeä sekä urheilun että kaupungin näkökulmasta.
Toimijoiden mukaan Helsingin kaupunki on torpannut vuosien varrella kymmeniä esityksiä – pieniä ja suuria – eikä etenemistä ole syntynyt, vaikka ehdotuksia on hiottu ja viety neuvottelupöytiin toistuvasti. Lisäksi kerrotaan, että kaupungille on useasti maksettu tonttien varausmaksuja, mutta hankkeet eivät ole edenneet toteutukseen, vain ja ainoastaan kaupungin ne torpatessa.
Nyt mukaan nousee myös vakavia väitteitä neuvottelukäytännöistä:
- Kaupungin kerrotaan yksipuolisesti vaatineen rakentajan vaihtamista tai käynnistämistä neuvottelut “toisen rakentajan” kanssa.
- Hankkeelta on vaadittu taloudellisten seikkojen 100 % varmistamista – käytännössä täydellistä varmuutta rahoituksesta ja toteutettavuudesta.
- Kun tämä on toimijoiden mukaan tehty ja koottu “varmistettu kokonaisuus”, hanke on tyrmätty liian suurena.
- Kun hankkeeseen olisi ollut tulossa mukaan päivittäistavarakaupan toimijoita parantamaan kannattavuutta ja arjen palveluja alueelle, tämä kiellettiin.
- Ehdotuksia on ollut “kymmeniä”, mutta lopputulos on toimijoiden mukaan ollut aina sama: kaupunki torppaa.
Toimijoiden tulkinta on poikkeuksellisen suorasukainen: heidän mukaansa kyse ei ole enää epäonnesta tai yksittäisestä kielteisestä päätöksestä, vaan asiattomasta kohtelusta ja syrjinnästä.
“17 vuoden yrittämisen jälkeen maku on katkera. Tämä on ollut rahastusta, huijaamista – ja siltä näyttää, että näin se jatkuu, jääpalloväen ponnisteluista huolimatta”, eräs hankkeen parissa pitkään työskennellyt tiivistää.
Miksi Helsinki tappaa harrastejääpallon – ja onko tämä tasa-arvoista?
Helsingin kaupunki profiloituu liikunta- ja tapahtumakaupunkina, mutta harrastejääpallon näkökulmasta arki näyttää toisenlaiselta. Kun samaan aikaan:
- harrastekausi alkaa vasta tammikuussa,
- ottelut peruuntuvat laajasti,
- vaihtoehtokenttiä pidetään vaarallisina,
- ja halliesityksiä torpataan vuodesta toiseen,
- ja tekojäät yleensä suljetaan jo maaliskuun ensimmäisinä päivinä
kysymys kuuluu: missä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus harrasteliikunnassa?
Tässä ei ole kyse vain jääpallosta lajina. Harrastetoiminta on monessa lajissa se kivijalka, joka tuottaa pelaajat, valmentajat, tuomarit, seuratoimijat ja yhteisöllisyyden. Kun se kivijalka heikennetään, seuraukset näkyvät vuosiksi eteenpäin.
Harrasteväen kriittinen johtopäätös on kova: “Helsinki ei ole liikuntakaupunki – vaikka se niin väittää.”
Mitä nyt vaaditaan: avoimuutta, turvallisuutta ja reiluja pelisääntöjä
Harrastejääpallon toimijat vaativat tilanteeseen välittömiä korjauksia ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä:
- Julkinen selvitys kenttävuorojen periaatteista: miten ja miksi Kallio/Oulunkylä jaetaan, ja millä perusteilla harrastevuoroja on supistettu.
- Kenttien turvallisuusarvio ja kunto-raportti: erityisesti Jätkäsaaren osalta – sekä selkeä toimintamalli siihen, milloin peliä ei voi pelata.
- Korvaavat vuorot harraste- ja piiritoiminnalle konkreettisina viikko-ohjelmina – ei “jos joskus vapautuu”.
- Halli- ja tonttineuvotteluiden läpinäkyvyys: jos varausmaksuja on maksettu useasti ja rakentajaa on vaadittu vaihtamaan, mitä on päätetty, millä perusteilla ja kuka on vastannut linjauksista.
- Yhdenvertaisuus- ja vaikutusarvio: kohteleeko Helsinki eri lajeja ja eri toimijoita samoilla kriteereillä, vai onko osa toiminnasta käytännössä suljettu ulos.
Harrastejääpallo ei pyydä erivapauksia – se pyytää samaa, mitä kaupunki sanoo tavoittelevansa: mahdollisuutta liikkua, harrastaa ja pelata turvallisesti. Jos nämä perusasiat eivät Helsingissä toteudu, on perusteltua kysyä ääneen, miksi kaupunki toimii tavalla, joka näyttää ulospäin siltä, että se hiljaisesti ajaa lajin ulos.
