Sammakko suusta?

Voiko jääpallo vielä kääntää tilanteen voitoksi?

Puhelimemme ovat soineet lauantaina ja sunnuntaina tiuhaan, ja sähköposti on laulanut Satakunnan kansan 2.5.2025 tekemän uutisen jälkeen.

Uutiseen ja varsinkin puheenjohtaja Antti Parviaisen positiiviseen Venäjä suhtautumiseen (”Jääpallo on kyllä varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan”) lausuntoon ollaan todella tyrmistyneitä jääpalloperheessä, siksi pohdimme yhteydenottaneiden kanssa seuraavia asioita.

Sota ei ole ohitse, mikä on imagomme?

Suomen jääpalloyhteisö sai hiljattain kuulla hämmentävän lausunnon lajin korkeimmalta kotimaiselta johdolta. Jääpalloliiton puheenjohtajan kommentti Venäjän mahdollisesta paluusta kansainvälisiin kilpailuihin tuli monelle yllätyksenä – ajankohtana, jolloin sodan julmuus Ukrainassa on yhä silmiemme edessä eikä kansainvälisessä urheilussa ole nähtävissä merkkejä Venäjän paluusta. Lausunto ei ollut ainoastaan harkitsematon – se uhkaa rapauttaa lajin rakentamaa maltillista ja arvopohjaista imagoa.

Jääpallon arvolataus – nyt tarvitaan yhtenäistä linjaa

Jääpallo on pienen mutta intohimoisen yhteisön laji, jonka arvopohja on perinteisesti ollut sivistynyt ja rauhaa korostava. Kun muutkin talvilajit ovat sulkeneet Venäjän ulkopuolelle, on tärkeää, että myös jääpallo pitää linjansa johdonmukaisena. Lajin kansainvälinen maine ei kestä takinkäännöksiä – saati julkisia avauksia, jotka voivat näyttäytyä ymmärtävinä autoritaarista valtiota kohtaan.

On täysin selvää, että niin kauan kuin sota jatkuu, ei Venäjän paluu voi olla agendalla. Tämän tulisi olla liiton viestinnän selkeä lähtökohta – erityisesti puheenjohtajan tasolla. Lausuntoja ei anneta ilman huolellista harkintaa, etenkään näin herkissä kysymyksissä.

MM-kotikisat Suomessa – mahdollisuus ilman Venäjää

Lausunnon takaa löytyy silti myös positiivinen signaali: halukkuus järjestää jääpallon MM-turnaus Suomessa. Tämä on hieno avaus- kotikisat olisivat PR-tempaus, joka nostaisi lajin näkyvyyttä varsinkin kotimaassa – mutta vain, jos tapahtuma onnistutaan pitämään eettisesti kestävänä ja kaupallisesti riskit minimissä. Yhteistyökumppanit, hotellit ja yleisö tuskin lämpenevät ajatukselle, jos Venäjä olisi mukana. Siksi viesti on tärkeä kirkastaa: MM-kisat Suomessa – ilman Venäjää, niin kauan kuin tilanne Ukrainassa jatkuu nykyisellään.

Taloudellinen valvonta liitossa herättää kysymyksiä

Samaan aikaan, kun keskustelu pyörii julkisuuskuvan ja kansainvälisten turnausten ympärillä, taustalla kytee toinen vakava huoli: jääpalloliiton taloudellinen tilanne. Useiden seurojen edustajat ovat tuoneet esiin, että liiton taloutta ei ole käsitelty hallituksessa riittävän usein – joidenkin mukaan vain kerran koko kauden aikana. Tämä on poikkeuksellista urheilun järjestökentässä, jossa kuukausittainen talousseuranta on normaali käytäntö.

Erityisen huolestuttavaa on se, että tilintarkastaja on jo aiemmin huomauttanut tilanteesta, mutta johdossa ei ole reagoitu. Vastuu kuuluu ennen kaikkea puheenjohtajalle ja toiminnanjohtajalle. Liiton taloudellinen vastuu ei voi olla jälkikäteinen muodollisuus, vaan sen on oltava aktiivinen ja läpinäkyvä prosessi.

BandyliigaToimitukselle kerrottujen tietojen mukaan kuluneen kauden aikana on onnistuttu synnyttämään siis lähes 100 000 euron tappio (emme ole saaneet virallisia lukuja). Tieto on aiheuttanut laajaa hämmennystä seurojen keskuudessa ja herättänyt vakavia kysymyksiä taloudenpidosta sekä vastuullisuudesta.

Muutaman seuran puheenjohtajat ovat ilmaisseet huolensa tilanteesta ja kyseenalaistaneet, miten näin merkittävään alijäämään on päädytty vain yhden kauden aikana. Samalla he ihmettelevät, miksi asiasta ei ole avoimesti viestitty etukäteen, eikä vastuuhenkilöitä ole ainakaan toistaiseksi asetettu selontekovastuuseen.

– “Pienkeräys, jolla nyt yritetään paikata taloudellista vajetta, on vain pieni laastari isomman rakenteellisen ongelman päälle”, toteaa eräs pitkän linjan seurajohtaja, joka toivoo tilanteen herättävän keskustelua koko lajiyhteisössä.

On syytä huomata, että lähes kaikilla liittohallituksen jäsenillä on seuratausta, ja juuri seurat ovat heidät valinneet. Miksi heille ei ole kerrottu missä mennään? He eivät ole pystyneet kertomaan seurojensa puheenjohtajille, tai hallituksille asiaa. Kuka on pitänyt lankoja käsissä?, ja miksi tieto ei ole kulkenut?

Tämä herättää kysymyksen: missä kulkee vastuun ja tilivelvollisuuden raja, kun luottamushenkilöt eivät onnistu hoitamaan tehtäviään läpinäkyvästi ja taloudellisesti kestävästi?

BandyliigaToimitukselle on esitetty kahden viime päivän aikana useita kertoja huolestunut kysymys: Voiko olla oikein, että vastuullisessa asemassa olevat henkilöt eivät joudu vastuuseen näin vakavassa tilanteessa?

Bandy-yhteisö ansaitsee avoimen selvityksen siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty ja miten luottamusta aiotaan palauttaa. Kysymys ei ole enää vain numeroista – kyse on koko lajin uskottavuudesta ja tulevaisuudesta Suomessa.

Onko liiton uudistumisen aika?

Nouseeko Jääpalloliiton piipusta valkoinen savu toukokuun liittokokouksessa? Sitä jää moni jääpallovaikuttaja odottamaan. Esiin on noussut kysymyksiä siitä, onko liiton nykyinen johto kyvykäs viemään lajia eteenpäin nykyisessä toimintaympäristössä – sekä taloudellisesti että arvopohjaisesti. Seurojen halukkuus vaihdoksiin kesken kauden on toistaiseksi epävarmaa, mutta keskustelu on avattu.

Jääpalloyhteisön on tärkeää jatkossakin puuttua epäkohtiin – ei siksi, että etsittäisiin syyllisiä, vaan siksi, että rakennettaisiin kestävämpää ja uskottavampaa tulevaisuutta. Lajin julkisuuskuva ei kestä huolimattomuutta, vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä, rehellisyyttä ja viisaita päätöksiä.

Rohkeita ja vastuullisia päätöksiä

Toistaiseksi voimme vain odottaa – mutta yksi on varmaa: jääpallo ei kaipaa venäläisiä otsikoita, vaan rohkeita, avoimia ja vastuullisia (myös taloudellisia) päätöksiä.

Mielipide meihin yhteyttä ottaneelta: Venäläisurheilijoiden paluu kansainvälisiin kilpailuihin on vaarallinen viesti – missä menee jääpalloyhteisön raja?

Urheilun ja politiikan erottaminen on kaunis ajatus, mutta käytännössä mahdoton tehtävä aikana, jolloin urheilusta on tullut tehokas väline valtiolliselle propagandalle. Tästä syystä venäläisurheilijoiden poissulkemisessa kansainvälisestä kilpailutoiminnasta on pysyttävä tiukasti – kyse ei ole yksilöiden “rankaistuksesta”, vaan selkeän arvopohjaisen viestin lähettämisestä: hyökkäyssodalle ei ole tilaa urheilun kentillä.

On totta, että kukaan ei valitse syntymäpaikkaansa. Silti urheilijat ovat osa kansallista järjestelmää, ja heidän näkyvyytensä kansainvälisillä areenoilla on osa suurempaa kuvastoa, jota valtiollinen koneisto hyödyntää. Nykyisessä tilanteessa venäläisurheilijoiden poissulku on pieni ja oikeutettu hinta verrattuna siihen, mitä ukrainalaiset urheilijat ovat menettäneet – heidän kohdallaan kyse ei ole kilpailukiellosta, vaan elämästä. Useat heistä eivät koskaan enää saa mahdollisuutta kilpailla – tai edes elää – Venäjän aggression seurauksena.

Mikäli jääpallo – tai mikään muu laji – nyt avaa ovensa venäläisille urheilijoille, se toimii hiljaisena hyväksyntänä hyökkäykselle: “Tervetuloa takaisin, meillä on lyhyt muisti.” Tällainen viesti ruokkii aggressiota, suuruudenhulluutta ja väkivaltaa. Se osoittaa, että taloudellinen pelastustoimi asetetaan oikeudenmukaisuuden ja moraalin edelle.

Puheenjohtaja Antti Parviaisen kommentit vaikuttavat asettavan suomalaisen jääpallon kassatilanteen ja lajin elinvoiman etusijalle suhteessa siihen, mitä Ukrainassa parhaillaan tapahtuu. Mutta mitä jää jäljelle arvopohjaisesta urheilusta, jos pelastustoimet tehdään moraalin kustannuksella?

Päättyykö Venäjän sota Ukrainassa, jos se saa jälleen jalansijaa kansainvälisissä urheilutapahtumissa? Tuskin. Onko kyse siitä, että niin kauan kuin Venäjän panssarit eivät kolkuttele omaa rajaa, voidaan sulkea silmät ja pelata kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vai ajatellaanko, että ennen kuin Karjalan kannaksella näkyy vierasta kalustoa, Venäjä käy vielä Moldovan, Georgian ja Baltian läpi – ja siihen mennessä suomalaisen jääpallon talous on taas kunnossa?

Tämä ei ole arvotyhjiössä tehtävä päätös. Jokaisella urheiluyhteisöllä – jääpallossa ja muualla – on mahdollisuus valita, mitä se viestii maailmalle. Nyt olisi hetki viestiä, että oikeudenmukaisuus, ihmisarvo ja solidaarisuus ovat arvokkaampia kuin mikään sarjataso tai liiton kassatase.

Muutos vaatii tekoja – Liittokokous ratkaisee jääpallon suunnan 17.5.2025

Kevään Jääpalloliiton liittokokous lähestyy, ja jälleen kerran seuratoimijoiden käsissä on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa lajin tulevaisuuteen. Useat seurat ja kentän toimijat ovat viime kuukausina ilmaisseet huolensa siitä, että liiton strategiatyö on jäänyt puolitiehen ja että päätöksenteko kaipaa lisää avoimuutta, vastuunkantoa ja uudistumista.

BandyliigaToimitus muistuttaa ettei seläntakana tai kuppikunnissa valittaminen johda mihinkään. Asiat on uskallettava tuoda esille, ja mietittävä, ja tarjottava vaihtoehtoja! Mutta jos todella halutaan muutosta – on sen aika nyt.

On tärkeää ymmärtää, että puheenjohtaja Antti Parviainen ei ole erovuorossa. Tämä tarkoittaa, että mikäli kentällä kytee vahva tahtotila johtajuuden vaihtamiseksi (epäluottamus puheenjohtajaa), on seurojen otettava asia omiin käsiinsä. Seuraedustajien on tällöin tuotava selkeästi esiin, etteivät he enää tue nykyistä puheenjohtajaa, ja että heillä on tällöin oltava valmiina uusi, vahva ehdokas – henkilö, joka on valmis kantamaan tulevaisuudelta täyden vastuun ja työskentelemään tinkimättömästi suomalaisen jääpallon kehittämiseksi kaikilla tasoilla.

Muistakaa, että vuosi sitten liittokokous osoitti, kuinka vaikeaa muutos on ilman valmistautumista. Parviaista vastaan asettui vain yksi vastaehdokas, joka sai vain muutaman äänen. Ilman uskottavaa, sitoutunutta vaihtoehtoa muutos jää aikeeksi. Nyt on seuratoimijoiden vastuulla valmistautua paremmin – tuoda esiin vaihtoehdot, luottamuksen arvoiset ihmiset ja konkreettinen visio tulevaisuudesta.

Samalla on hyvä muistaa, että keskustelut puhelimitse, viestit ja mielipiteet eivät yksinään muuta mitään. Oikea paikka vaikuttaa on liittokokous. Jos haluatte muutoksia, ne on tuotava esiin ennen kokousta – ja tehtävä päätökset itse kokouksessa (ei soittamalla tai kirjoittamalla BandyliigaToimitukselle).

Me BandyliigaToimituksessa emme voi muuttaa asioita – Me voimme kirjoittaa asioista, mutta meillä ei ole yhtään ääntä liittokokouksessa. Äänivalta on teillä, seurakentän toimijoilla.

Toukokuun liittokokous ei ole pelkkä muodollisuus. Se on tienhaara, jossa päätetään, nouseeko Jääpalloliiton piipusta valkoinen savu – uudistumisen ja yhteisen suunnan merkiksi – vai jatketaanko samalla tavalla kuin tähänkin asti, ilman todellista suunnanmuutosta. Tätä ovat jo muutamat jääpalloihmiset meille korostaneet, yhdymme heidän mielipiteisiin.

Jokaisen seuran on nyt kysyttävä itseltään: haluammeko jatkaa näin – vai olemmeko valmiita ottamaan vastuun ja viemään jääpallon uudelle aikakaudelle?