Juhannustarina jääpalloihmisille
Hyvää juhannusta kaikille! Kun juhannusilta laskeutuu Suomen ylle, jääpallokentät ovat hetken hiljaa. Ei kuulu luistinten viiltoa, ei mailojen kolahduksia, ei pakkasessa kantautuvia kannustushuutoja. Mutta vaikka jää on kesän alta sulanut, jääpallo elää edelleen vahvana — ihmisissä, muistoissa ja yhteisessä intohimossa. Jossain mökkilaiturilla joku muistaa talven tiukan paikallisottelun. Toisaalla nuori pelaaja pitää mailaa kädessään nurmikolla ja harjoittelee lyöntiä paljain jaloin. Vanha seuratoimija katsoo juhannuskokkoa ja miettii, kuinka monta talvea on jo seissyt kentän laidalla — ja kuinka monta hienoa hetkeä laji on antanut. Jääpallo ei ole vain peli. Se on yhteisö. Se on talkoolaisia, valmentajia, huoltajia, pelaajia, tuomareita, vanhempia, katsojia ja niitä hiljaisia tekijöitä, joiden ansiosta kentät heräävät talvella eloon. Se on pakkasiltoja, pitkiä bussimatkoja, yhteisiä voittoja, karvaita tappioita ja sitä tunnetta, kun joukkue seisoo yhdessä saman tavoitteen takana. Juhannuksena on lupa pysähtyä. Sytyttää kokko, nostaa katse valoisaan yöhön ja muistaa, että jokainen kausi rakentuu ihmisistä. Niistä, jotka uskovat lajiin myös silloin, kun on hiljaisempaa. Niistä, jotka tekevät jääpallosta enemmän kuin urheilua. Hyvää juhannusta kaikille jääpalloihmisille! Olkoon juhannuksenne täynnä valoisia öitä, lämpimiä hetkiä, hyvää seuraa ja ansaittua lepoa. Nautitaan kesästä, pidetään huolta toisistamme — ja kannetaan jääpallon liekkiä yhdessä kohti seuraavaa talvea. Yhdessä. Ylpeästi. Jääpallon puolesta.