Vielä jääpalloliiton kriisistä
Perustehtävän kirkastaminen – olemme olemassa ihmisiä varten
Lukijamme nimimerkillä “SR” on antanut muutaman napakan viestin/vastauksen tämän hetkisen kriisin keskellä.
SR:n erinomaiset ja ajatuksia herättävät kirjoitukset, jotka nostavat esiin monia olennaisia teemoja suomalaisen seuratoiminnan, liittotyön ja erityisesti jääpallon kehittämisen näkökulmasta.
Alla pyrimme vastaamaan BandyliigaToimituksen ajatuksia asiasta:
Perustehtävän kirkastaminen – olemme olemassa ihmisiä varten
Jokaisen seuran ja liiton olisi syytä palata perusasioiden äärelle säännöllisesti. Mikä on meidän olemassaolomme syy? Keneen haluamme vaikuttaa, kenelle tätä työtä tehdään? Usein nämä kysymykset unohtuvat kiireessä tai perinteiden painaessa harteilla, mutta niihin vastaaminen tuo kirkkauden koko toimintaan. Ilman ymmärrystä perustehtävästä ei synny myöskään vaikuttavaa strategiaa, eikä sen myötä kestävää kasvua.
Aloittajat ratkaisevat kaiken – win them young
Tämä on koko lajin elinvoiman kannalta kriittinen kohta. Entry level -toiminta määrittää tulevaisuuden. Se, miten systemaattisesti ja innostavasti aloitustyö on järjestetty, ratkaisee paljon. Liiton rooli on tässä sekä mahdollistava että ohjaava. Tukea tarvitaan – mutta oikeanlaista. Ei niinkään ylhäältä tiputeltuja PowerPoint-esityksiä vaan konkreettista arjen apua: materiaaleja, valmennusta, käytännön esimerkkejä ja ennen kaikkea innostusta.
Sloganin osuminen (esim. “Opi luistelemaan”) on erinomainen esimerkki siitä, miten yksinkertaisella ja ymmärrettävällä viestillä voidaan tavoittaa perheitä oikealla hetkellä. Samalla muistutus: tekojääradoista on tullut yhteiskunnan taholta valtava mahdollistaja – mutta näitä mahdollisuuksia ei kannata jättää hyödyntämättä.
Matala kynnys ja korkea laatu – sisältö ratkaisee
Aloittaminen pitää tehdä helpoksi. Kuten mainitsit, muutama iloinen videoklippi, muutama jaettu julkaisu oikeissa ryhmissä, voivat olla juuri se ratkaiseva kipinä, joka saa perheen kokeilemaan. Tämän jälkeen tärkeintä on kokemus – lapsen ilo, tunne siitä että hän oppii ja kuuluu joukkoon. Tämä kokemus kantaa. Sitä ei voi ostaa, mutta sen voi mahdollistaa.
Dialogi molempiin suuntiin – mitä seura tarvitsee ja mitä harrastaja kaipaa?
Liiton ja seurojen välillä täytyy käydä jatkuvaa keskustelua. Samoin seuran ja harrastajan välillä. On osattava kysyä, kuunnella ja ennen kaikkea ymmärtää. Miten voidaan tehdä enemmän vähemmällä? Missä kohtaa resurssit valuvat tehottomasti? Mikä olisi se min effort, max impact -ratkaisu juuri nyt?
Harrastajien kuuleminen on keskiössä. Miksi joku tuli mukaan? Mikä sai jatkamaan? Miksi lopetettiin? Tässä voisi olla jopa kansallisesti koordinoitu palautejärjestelmä, jossa kerättäisiin laajasti tietoa näistä ilmiöistä. Oikealla datalla voi tehdä parempia päätöksiä.
Huippu rakentuu perustasta – pyramidin täytyy seistä leveällä pohjalla
Tämä on itsestäänselvyys, mutta silti liian usein unohdettu totuus. Jos ei ole määrää, ei ole myöskään laatua. Huipulle pääsee vain, jos polku on olemassa ja siinä on riittävästi kulkijoita. Jos liiga harmaantuu eikä uutta sukupolvea tule tilalle, ei huipusta voi puhua. Silloin olemme lähinnä hyväntuulisen veteraanikerhon äärellä – sekin toki arvokasta, mutta eri perustehtävä.
Aikuisten harrastaminen, lajien välinen yhteistyö ja tarinan kerronta
Tähän kannattaa todella palata. Aikuisten kuntoliikunta ja matalan kynnyksen harrastaminen on kasvava kenttä. Sieltä löytyy potentiaalia, jonka varaan voi rakentaa myös lasten harrastamisen ekosysteemiä – vanhempien innostus heijastuu usein suoraan lapsiin. Lajien välinen yhteistyö, yhteiskäyttötilat ja ristiinmarkkinointi ovat kaikki keinoja lisätä tehokkuutta ja elinvoimaa.
Sisäsiittoisuus, ukkoutuminen ja peiliin katsominen
Tämä on rohkea, mutta rehellinen havainto. Moni seura tai liitto toimii liiaksi omassa kuplassaan. Yhteisön uudistuminen tarvitsee sekä ulkopuolisia vaikutteita että sisäistä kykyä katsoa kriittisesti omaa toimintaa. Uudistuminen ei tapahdu mukavuusalueella, mutta se ei tarkoita, että se olisi mahdotonta tai edes vaikeaa – se vaatii vain tahtoa ja uskallusta.
Kyse ei ole vain jääpallosta!
Kyse ei ole vain jääpallosta – kyse on yhteisöstä, kokemuksesta, tunteesta ja merkityksellisyydestä. Lajin säilyminen ja kehittyminen vaatii koko ketjun ymmärtämistä, jokaisen portaan arvostamista ja toiminnan kehittämistä dialogin, yhteistyön ja kuuntelemisen kautta.
Alla BandyliigaToimituksen ehdotelma uudeksi kehittämisohjelmaksi
Tässä on luonnos kehittämisohjelmaksi, jonka pohjana on “KR:n” ja BandyliigaToimituksen teksti ja sen herättämät teemat.
🧭 Kehittämisohjelma: Perustehtävästä huippuun – jääpallon elinvoiman vahvistaminen
🔹 TAVOITE:
Rakentaa selkeä, vaikuttava ja yhteisöllinen kehittämismalli, joka tukee:
- uusien harrastajien määrän kasvattamista,
- seurojen ja liiton välistä toimivaa vuorovaikutusta,
- laadukasta harrastajakokemusta ja
- lajin kestävää tulevaisuutta.
🔶 VAIHE 1: PERUSTEHTÄVÄ JA PERUSTA KUNTOON
1.1 MISSIO JA TARVE – KENELLE JA MIKSI OLEMME OLEMASSA?
- Seuroissa ja liitossa järjestetään työpajat tai ohjatut keskustelutilaisuudet, joissa:
- määritellään yhdessä oma perustehtävä
- tunnistetaan ydinkohderyhmät (aloittajat, harrastajat, perheet, vapaaehtoiset)
- mietitään, mikä on meidän lajimme merkitys näille ihmisille
1.2 ENTRY LEVEL -TYÖ SYSTEMAATTISEKSI
- Seurat tekevät yhdessä liiton kanssa Entry Level -suunnitelmat (esim. Opi luistelemaan -konsepti)
- Liitto kokoaa ja tarjoaa:
- mallipohjat kampanjoille
- valmiit viestintäpaketit (videot, kuvat, tekstit)
- koulutusta siitä, miten ja milloin viestiä
1.3 JAA, JULKAISE, OSALLISTA
- Jokaisessa seurassa nimetään “alkuvaiheen markkinointivastaava” (voi olla esim. aktiivinen vanhempi)
- Tavoitteena: 1–2 viikoittaista somejulkaisua iloisista hetkistä jäällä
- Liitto tukee sisältökalenterilla ja jakaa parhaat käytännöt
🔶 VAIHE 2: KUUNTELEMINEN JA KEHITTÄMINEN
2.1 KENTÄN ÄÄNI ESIIN – JATKUVA DIALOGI
- Liitto toteuttaa vuosittaisen Seurabarometrin: Mitä seurat oikeasti tarvitsevat?
- Seurat tekevät harrastajakyselyjä 1x vuodessa (valmiit lomakepohjat liitolta)
- Mukana mm. syyt tulla mukaan / jatkaa / lopettaa
- Tunnistetaan “vetovoimatekijät” ja “riskipisteet”
2.2 KOLMEN TASON VUOROVAIKUTUS
- Käynnistetään seura–liitto–harrastaja-dialoogimalli:
- Esim. Teams-foorumit 3x vuodessa eri aihealueista (entry level, nuorisotoiminta, aikuiset)
- Liiton vastuulla on aktiivinen fasilitointi, ei pelkkä raportointi
🔶 VAIHE 3: KOKEMUS, JATKUVUUS JA HUIPULLE KULKEMINEN
3.1 KOKEMUKSEN SKAALAAMINEN
- Luodaan “jääpallopolku” näkyväksi: mistä aloitetaan – mitä seuraavaksi – minne se voi johtaa
- Perheille jaetaan polkumateriaalia: “Mitä jääpalloharrastus tarjoaa lapsellesi?”
- Seuroissa panostetaan elämyshetkiin (kauden avajaiset, päätösjuhlat, perhepäivät)
3.2 PYRAMIDI TUKIVAAKANA
- Liitto tukee seuroja rakentamaan jatkuvuutta ikäluokkiin:
- Ristiinharjoittelu useamman ikäluokan kesken
- Valmentajapolun tukeminen (nuoret valmentajiksi!)
- Huippu-urheilun rooli tehdään näkyväksi: ei vain huipun vuoksi, vaan koko ketjun vahvistamiseksi
3.3 AIKUISTEN HARRASTUS JA YHTEISÖLLISYYS
- Kehitetään aikuisten kuntopallokonsepti: kevyttä, yhteisöllistä toimintaa, jossa matala kynnys
- Liitto ja seurat rakentavat yhteistyöalustoja muiden lajien kanssa (esim. yhteiskäyttö jäillä)
- Tuodaan esiin tarinoita: miksi joku on ollut mukana vuosia – mitä laji merkitsee
📈 SEURANTA JA MITTARIT
- Seurakohtaiset seurantaindikaattorit:
- aloittajamäärät
- jatkavien määrä
- harrastajapysyvyys
- viestinnän tavoittavuus
- Liitto kokoaa vuosittaisen tilannekatsauksen ja onnistumistarinoiden koosteen
✅ LOPUKSI
Kehittämisohjelman ytimessä on ihmislähtöisyys, konkretia ja yhteistyö. Se ei vaadi massiivisia resursseja, mutta se vaatii suunnitelmallisuutta, kuuntelemista ja halua tehdä arjesta parempaa – yhdessä.
Comments (8)
Tomppa
Hyviä ideoita kerrassaan toivotaan että toteutuu!.Miten saada lisää harrastajia ja nimenomaan liiton alle,jokaiselle kakkosprorukka joka osallistuu divariin,jokainen seura yrittää pitää juniorit(15-21)ja että he saisivat mahdollisuuden harrastaa lajia jos liigassa pelaaminen ei kiinnosta,ja taidot ei riitä,mutta halua olisi jatkaa lajin parissa mutta ei ole seuraa missä tehdä sitä,taas kerran jokaiselle seuralle kakkosporukka ja äkkiä saadaan +50 rekisteröityä kaveria lisää!.Lappeenrannassa pelataan paikallissarjaa,ovatko nämä liiton alla rekisteröityja meinaan 4 joukkuetta ja yli 50 pelaajaa mukana.Jos eivät liiton alla niin pitäisi ehdottomasti olla.
Toimitus
Tomppa,
Kiitos, ja myös juuri noin kuin kirjoitat …
//SR
Taisin tuolla toisessa ketjussa lupailla jatkavani yleisönosastokirjoitteluani. Toimitus onnistui hienosti kiteyttämään ja jatkojalostamaan aiemmat vuodatukseni. Kehittämisohjelmaluonnos on hyvä alku ja toivon todella, että keskustelu luonnoksen ympärillä jatkuu ja päätyy toimenpiteiksi ja toiminnaksi. Ainakin luonnos on konkreettinen, selkeä ja pienillä resursseilla toteutettavissa. Kun seuroissa mietitään kuka tekee ja mitä, voidaan hyvin aloittaa myös osaamiskartoituksella. Millaista osaamista seurassa on? Kenen puolison somepostaukset naurattavat/itkettävät/pistävät miettimään joka kerta? Kuka ottaa parhaat kuvat jäänlaidalta tai lankulta? Kenen vanhempi osaa vääntää arkisetkin asiat kiinnostaviksi tarinoiksi? Onko joukossa todellinen organisaattori, joka saa ryhmärämän aina tottelemaan mukisematta ja silti hyvällä mielellä? Onko talousihmisiä? Puhelinmyyjiä? Muuten vain aktiiveja? Kun jokainen tekee vähän, myös ne aktiivisimmat jaksavat pidempään. Kysyminen helpottaa rekrytointia ja vielä kun muistetaan kysyä positiivisesti “auttaisitko meitä/minua vähän?”. Jokaiselle on osaamista, se vain täytyy osata tunnistaa.
Nuorten pelaajien rekrytoiminen mukaan valmennukseen on tärkeä huomio. Valmennuspolusta puhuminen on yhtä tärkeää kuin pelaajapolusta puhuminen. Aivoiltaan vielä kehittyvän nuoren saaminen mukaan valmennuksessa avustamiseen valaa itseluottamusta ja kasvattaa itsetuntoa. Motivaatiota varmasti lisää, jos tästä vapaaehtoistyöstä saa pienen palkkion (vaikka sen seuran hupparin), mutta sitäkin tärkeämpää on että nuori saa tekemästään työstä tunnustuksen työtodistuksen muodossa. Me aikuiset helposti unohdamme, että jossain vaiheessa nuoremme etsivät ensimmäistä kesätyöpaikkaa ja silloin kaikki työkokemus on arvokasta. Työtodistus on konkreettinen hyöty nuorelle ja todistus jo itsessään muistuttaa nuorta mainitsemaan kokemuksensa esim. kesätyöhakemuksissaan.
Sitten muutama sananen aikuisten harrastetoiminnasta, kuntoliikunnasta ja seurojen ja lajien välisestä yhteistyötä ja kauden ulkopuolisesta toiminnasta.
Aikuiset, huvikseen liikkuvat ja täysin liikkumattomat ovat todella suuri potentiaali seuroille. Me istumme päivät pitkät työtuoleissamme, istumme autoissamme kuskaamassa lapsia harrastuksiin ja illalla bingetämme netflixiä kun ei enää jaksa mitään tai seuraamme miltä tahansa ruudulta kun joku hiihtää, juoksee tai ajaa ympyrää jonkinasteinen numerolappu rinnuksissa. Vaikka pakin kasvamista ja takapuolen levenemistä ei kokisikaan ongelmaksi, alkaa jossain vaiheessa selkä reistailla puhumattakaan meidän aivotyöläisten aivosumusta. Myös aikuisten liikkuminen ja aktiivisuus on vähentynyt ja aloittaminen -voi kun se on aina yhtä hankalaa. Siksi aloittamiskynnys täytyy tehdä todella matalaksi. Sukupuolirajoittumattomat kortteliliigat, höntsäturnaukset, aikuisten jääpallokoulut (tai luistelukoulut) saattaisivat toimia. Jotain, mihin voi napata sen naapurin, työkaverin tai hyvänpäivän tutun mukaan ja mennä pitämään hauskaa ilman taitovaatimuksia. Rajana on vain mielikuvitus ja jos sillä saadaan pari lisenssiä lisää seuralle tai muutaman kympin rahaa, niin kaikki on kotiinpäin.
Seurojen ja lajien sisäänpäin lämpiävyys on karhun palvelus jokaiselle siihen syyllistyvälle lajille ja seuralle. Kateus toisen onnistumisesta ja harrastajamääristä. Varmasti jokaisessa kaupungissa ja kylässä löytyy muitakin seuroja jotka kamppailevat samojen ikuisuusongelmien kanssa. Liittoutuminen ja vanha kunnon YYA-henki voisivat olla toimivia. Avataan harjoitusvuorot sen toisen lajin harrastajien kanssa puolin ja toisin, tehdään valmennusyhteistyötä, tehdään jotain yhdessä. Synergioita löytyy kyllä kun mietitään lajitaitoja laajemmin: koordinaatio, liikkuvuus, lihaskunto, kestävyys. Ehkä toinen laji tai seura saa vähän enemmän kuin toinen, mutta niin kauan kuin molemmat ovat saamapuolella on mielestäni kaikki hyvin. Eikä YYA-kumppanin todellakaan tarvitse olla jäälaji.
Koska jääpallokausi on lyhyt, on elintärkeää pitää jengi kasassa myös kauden ulkopuolella. Pihapelit, lihaskuntoharjoittelu, kuivaharjoittelu tai vaikka yhteinen makkarangrillaus pitävät yhteyttä yllä. Mennään metsään tai puistoon, pelataan säbää tai vain muistellaan kautta tai suunnitellaan uutta. Otetaan sisarukset ja kaverit mukaan. Ryhmäydytään ilman että sitä alleviivataan erikseen. Me ihmiset olemme kaikesta individualisuudestamme huolimatta sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsevat ryhmän, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Vastataan tähän perustarpeeseen myös kauden ulkopuolella.
Vielä tämän illan viimeinen Pro Bono vinkki seuroille: tehkää ostamisesta helppoa! Milloin, missä, mitä tarvitaan mukaan + linkki mistä klikata ilmoittautuakseen. Ei piiloteta sitä yhteydenottolomaketta googletettavaksi vaan annetaan suora ostoheräte ja tehdään mukaan ilmoittautuminen helpoksi. Mikään ei ole raivostuttavampaa kun joutua etsimään. Selkeys, yksikertaisuus ja helppous toimivat parhaiten.
Toimitus
Hei SR,
Oli ilo huomata, että kehittämisohjelmaluonnos on otettu vakavasti ja että siitä kumpuava keskustelu jatkuu. Toivotaan, että tämä ei jää vain luonnostasolle, vaan johtaa konkreettisiin tekoihin – kuten sanoit, suunnitelma on onneksi sellainen, että se on pienilläkin resursseilla toteutettavissa.
Kirjoitit todella osuvasti siitä, miten tärkeää on tunnistaa seuroissa oleva osaaminen. Meillä on tapana ajatella, että seuratoiminta tarvitsee vain valmentajia ja rahastonhoitajia, vaikka todellisuudessa seuraelämä pyörii monipuolisen joukon varassa – niistä, jotka osaavat kertoa tarinoita, ottaa kuvia, naurattaa, innostaa tai organisoida. Usein aktiivisuus kumpuaa juuri siitä, että joku näkee ja sanoo ääneen: “Hei, sä oot hyvä tässä. Haluaisitko tulla mukaan?”
Nuorten ottaminen mukaan valmennukseen oli toinen erinomainen nosto. Jos halutaan, että nuori kokee kuuluvansa joukkoon ja löytävänsä paikkansa lajissa muutenkin kuin pelaajana, pitää hänelle antaa myös vastuuta ja tunnustusta. Seuran huppari on hieno, mutta työtodistus on portti tulevaan. Meidän aikuisten tehtävä on rakentaa näitä portteja.
Aikuisten liikuttamisesta ja harrastetoiminnasta puhuminen on erityisen tärkeää nyt, kun moni meistä kamppailee ajankäytön, jaksamisen ja liikkumattomuuden kanssa. Jos harrastuksen aloittaminen tuntuu isolta kynnykseltä, täytyy se madaltaa lattian tasolle. Korttelipelit, höntsä, matalan kynnyksen jääpallokoulut – niillä saadaan paitsi liikettä, myös yhteisöllisyyttä, mikä on monille vähintään yhtä tärkeää kuin hiki ja syke.
Seurojen ja lajien yhteistyö on vielä yksi iso lukko, jonka avaaminen toisi paljon hyvää. YYA-henki ei ole ollenkaan huono vertaus. Kun seuratoimijat yhdistävät voimansa, voidaan jakaa kuormaa, osaamista ja jopa harjoitusvuoroja. Kaikki ei ole aina kilpailua, joskus yhteistyö tuo enemmän myös omalle lajille.
Ja kyllä – off-season ei saa olla off-connection. Pienetkin yhteiset hetket, treenit, pelit tai vaikka grilli-illat rakentavat sitä liimaa, jolla ryhmä pysyy kasassa. Se on tärkeää niin junioreille kuin aikuisillekin.
Lopuksi allekirjoitan vielä täysillä tuon käytännön vinkin: tehkää ostamisesta, osallistumisesta ja ilmoittautumisesta helppoa. Jos kiinnostus herää, se pitää voida muuttaa toiminnaksi yhdellä klikkauksella. Piiloleikki ei toimi markkinoinnissa.
Kiitos kun jatkat kirjoittamista ja nostat tärkeitä teemoja esiin. Jatketaan keskustelua ja kehitetään yhdessä, tämä on koko kentän yhteinen peli.
Ystävällisin terveisin,
Pasi Virtanen, päätoimittaja
//SR
Odotan mielenkiinnolla mikä seura asettuu ensimmäisenä Kehittämisohjelma-ehdotuksen taakse. Olisi todella harmillista, että pullaantukehtumiskerhoilu koettaisiin houkuttelevampana vaihtoehtona (mukavuusalue). Tämä on nyt suora haaste seuroille pohtia asiaa ja tulla kaapista ulos. Ensimmäinen askel on se vaikein, mutta jokainen maraton juostaan askel kerrallaan.
En ajatellut että puolijulkiseen kirjoitteluuni tartuttaisiin tai että se konkretisoituisi käytännönläheiseksi toimintaehdotukseksi. Olen iloinen että näin kävi. Mikään ei kuitenkaan muutu ellei se johda päätöksiin ja toimiin. Siksi edelleen haastan kenttää pohtimaan omia kipupisteitään, tavoitetilaansa ja tulemaan esiin.
Olen nyt omalta osaltani herätellyt keskustelua ja toivon, että osin tahattomasti heittämäni lumipallo vierii kauas kasvaen matkalla, vahvistuen ja lopulta osuvansa maaliin -oli lopputulos mikä tahansa. Ulkokehältä on helppo huudella, mutta mielestäni olen antanut myös konkreettisia ja yksinkertaisia ideoita. Ajatuksia ja ideoita löytyy henkilökohtaisesta ajatushautomostani lisää, mutta pyritään välttämään ähky tässäkin asiassa. Ehkä tulen niiden kanssa kaapista ulos sitten kun näen että ensimmäiset toimet konkretisoituvat käytännön tekemisenä. Olkoon se vaikka //SR 2.0. -nälkä joskus kasvaa syödessä.
Jos tämä kirjoitteluni johtaa konkreettisiin käytännön toimiin, sparraan aihioiden äärellä mielelläni. Joku on saattanut arvata kuka täällä huutelee, suurimmalla osalla ei ole hajuakaan edes olemassa olostani. Sparrausaputarjous on nyt annettu. Lopullisia ratkaisuja minulla ei ole tarjota. Nyt nähdään otetaanko heittämäni pallo kiinni vai mäjähtääkö se maahan kadoten muiden hienojen aikeiden ja aihioiden joukkoon ikuiseen unohdukseen.
Tomppa
Yksi tässä hiertää,onko se niin että nyt tyydytään vain olemassa oleviin seuroihin,kun oikeasti pitäisi fokusoida että saataisiin uusia seuroja mukaan toimintaan!.Ei nämä nykyiset seurat aivan älyttömästi pysty tuottamaan lisää harrastajia lajille,vaan kyllä olisi pakko saada mukaan uusia paikkakuntia/seuroja tukemaan toimintaa.Suomeen on rakennettu isoja tekojäitä ihan kunniotettavalla määrällä,Turku,Seinäjoki,Nurmijärvi,Kuopio,Lahti,Vantaa tässä vain muutama ja lisää on tulossa Vaasa,Hämeenlinna ja muita varmasti kun kelit lämpenee,mutta näille paikkakunnille ei olla pystytty rakentamaan minkäälaista toimintaa!.Onko liitossa oltu yhteydessä kyseisiin paikkakuntiin,helppo vastaus no ei sitten millään ilveellä.Miten sitten kehittää lajia when no one is actually interseted (Suomennos googlesta).Siinä lisää purtavaa tuleville vuosille.
//SR
Tomppa, näinpä. Jostain on kuitenkin aloitettava. Sotaa on helpompi käydä rintama kerrallaan ja joukoilla jotka on jo olemassa (ehkä alkeellisin aseinkin varustettuina). Menee kategoriaan Pick Your Battles.
Toimitus
“SR, kiitos rohkeista ja ajatuksia herättävistä sanoistasi.
On tärkeää, että jääpallon kenttä alkaa pohtia tulevaisuuttaan aidosti ja avoimesti. Meidän on tunnistettava haasteet, mutta myös mahdollisuudet, jotka voivat viedä lajin uudelle aikakaudelle. Kehittämisohjelmaehdotus on herättänyt keskustelua, ja se on juuri sitä, mitä jääpallon ympärillä kaivataan – rohkeita ideoita ja yhteistyötä.
Tulevaisuudessa jääpallon on pystyttävä yhdistämään perinteet ja modernit kehityssuunnat. Lajin arvostus ja kasvu vaativat laajempaa näkyvyyttä ja vaikuttavampia rakenteita, mutta tämä edellyttää myös seurojen valmiutta tehdä rohkeita päätöksiä ja investointeja. Kehittämisohjelman kaltainen ajatusmalli voi olla avain uudistumiseen, mutta sen toteutuminen ei ole vain yksittäisten henkilöiden tai seurojen harteilla – se vaatii koko kentän sitoutumista.
Seurat, jotka astuvat ensimmäisinä esiin ja lähtevät tukemaan tätä kehitystä, voivat olla mukana luomassa uudenlaista jääpallokulttuuria, jossa joukkueet ja yhteisöt eivät jää jumiin vanhoihin kaavoihin vaan uskaltavat kokeilla ja kehittää. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ei ole nopeita ratkaisuja, mutta muutosta voi syntyä, jos jokainen askel vie meitä kohti parempaa, kestävämpää ja näkyvämpää jääpalloa.
On myös tärkeää, että emme pelkää kritiikkiä tai epäonnistumisia, vaan nähdään ne oppimismahdollisuuksina. Tämä on mahdollisuus ottaa askel kohti lajin tulevaisuutta, jossa jääpallo ei ole pelkästään urheilulaji, vaan myös yhteisö, joka inspiroi, yhdistää ja kehittää jatkuvasti itseään.
Olemme myös valmiit tukemaan tätä matkaa ja sparraamaan ideoiden äärellä. Odotamme innolla, kuinka keskustelu etenee ja miten tämä heitetty pallo alkaa liikkua kohti käytännön tekoja. Olkoon tämä aloitus, josta kehittyy jotain suurempaa – jääpallon uusi aikakausi.”