TASS nosti esiin suomalaispelaajiin kohdistuneet uhkailut

Keskusteluun tarvitaan nyt malttia ja ihmisyyttä

Venäläinen uutistoimisto TASS uutisoi tänään Habarovskin SKA-Neftyanikin suomalaispelaajista Tuomas ja Tommi Määtästä. Uutisen mukaan pelaajat olisivat kohdanneet Suomessa uhkailua sen vuoksi, että ovat jatkaneet uraansa Venäjällä.

Tuomas Määttä on pelannut SKA-Neftyanikissa vuodesta 2020 lähtien, ja Tommi Määttä siirtyi Habarovskiin vuonna 2023. Molemmat ovat meille kaikille tuttuja nimiä, ja erityisesti Tuomas Määttää on pidetty jo pitkään yhtenä maailman ehdottomista huippupelaajista.

TASS:n jutussa nykyään Moskovan Dynamoon kuuluva Aleksandr Ivanov kertoo suomalaisten joutuneen painostuksen kohteeksi Suomessa. Hänen mukaansa pelaajien ratkaisu jatkaa Venäjällä on herättänyt kotimaassa kovaa arvostelua, ja hän pitää tilannetta epäoikeudenmukaisena. Samalla hän viittaa siihen, ettei pelaajia nähty tämän vuoksi Suomen maajoukkueessa.

Aihe on vaikea, herkkä ja väistämättä tunteita herättävä. On selvää, että Venäjällä pelaamiseen suhtaudutaan nykytilanteessa erittäin kriittisesti. Samoin on ymmärrettävää, että erilaiset sotaa tukeviksi koetut venäläiset tapahtumat, esiintymiset tai symboliset yhteydet herättävät vahvoja reaktioita. Urheilijoiden valintoja voidaan ja niitä pitääkin voida arvioida julkisesti. Keskustelua saa käydä, näkemyksiä saa esittää ja toimintaa saa arvostella.

Mutta yksi raja pitäisi olla kaikille selvä: uhkailu ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan eikä urheilukulttuuriin.

Juuri tässä kohtaa keskustelun sävy ratkaisee paljon. On eri asia tuomita teko tai valinta kuin kohdistaa painostusta, pelottelua tai henkilökohtaisia uhkauksia ihmiseen. Kun keskustelu menee siihen pisteeseen, että pelaajan tai hänen läheistensä turvallisuuden tunne horjuu, ollaan jo kaukana itse asiasta. Silloin ei enää puolusteta arvoja, vaan rikotaan niitä.

Tuomas ja Tommi Määtän tilanne muistuttaa siitä, miten monimutkaiseksi urheilijoiden asema voi kansainvälisen kriisin keskellä muuttua. Kentällä pelaaja on pelaaja, mutta sen ulkopuolella hänestä tulee helposti symboli, kannanottojen kohde tai välikappale laajemmassa vastakkainasettelussa. Se on raskas taakka kenelle tahansa.

Samalla on hyvä muistaa, ettei inhimillisyys sulje pois kriittisyyttä. Voi olla vahvasti eri mieltä Venäjällä pelaamisesta. Voi pitää ratkaisua vääränä. Voi toivoa, että suomalaisurheilijat vetäisivät selvemmän rajan suhteessaan venäläisiin seuroihin ja tilaisuuksiin. Mutta siitä huolimatta jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi ilman uhkailua, vihamielistä painostusta ja henkilökohtaista vainoa.

Urheilun pitäisi lopulta opettaa meille myös jotain muusta kuin voittamisesta. Sen pitäisi opettaa kunnioitusta, mittasuhteita ja kykyä nähdä ihminen valintojenkin takana. Tässä keskustelussa sitä tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan.

Toivottavasti suomalaisessa jääpallokeskustelussa löytyy tilaa kahdelle ajatukselle samaan aikaan: sille, että vaikeita valintoja saa arvostella avoimesti, ja sille, että uhkailu ei ole koskaan hyväksyttävä tapa tehdä sitä.

BandyliigaToimituksen kanta on silti selvä: niin kauan kuin Venäjän hyökkäyssota jatkuu, näiden pelaajien maajoukkuesulku on perusteltu. Se on tämän ajan kova, mutta ymmärrettävä seuraus valinnasta pelata Venäjällä tilanteessa, jossa urheilua ei voi täysin irrottaa ympäröivästä todellisuudesta.

Sen jälkeen, jos ja kun sota joskus päättyy, jää nähtäväksi, mikä on oikeus ja kohtuus. Sitä keskustelua ei pidä käydä hätiköiden eikä hetken tunteella. BandyliigaToimitus ei olisi ensimmäisten joukossa lähettämässä näille pelaajille heti kutsua takaisin maajoukkueeseen. Mutta samalla olemme aivan yhtä selvästi sitä mieltä, ettei ketään pidä jahdata, uhkailla tai “kivittää” – ei pelaajia eikä varsinkaan heidän perheitään.

Yhteiskunnan ja urheiluväen pitää pystyä pitämään kiinni kahdesta asiasta yhtä aikaa: vastuusta ja ihmisyydestä. Valinnoilla on seurauksensa, mutta ihmisarvo ei saa kadota niiden mukana…