mitä jäi käteen, kun valot sammuivat? Tänään perjantaina Porin kaupungintalolla järjestetyssä lehdistötilaisuudessa käytiin läpi 12.–18.1.2026 pelattujen jääpallon MM-kisojen toteutusta, taloudellista tulosta ja tapahtuman vaikutuksia. Tilaisuuden järjestivät Porin kaupunki, Suomen Jääpalloliitto sekä Porin Narukerä, ja esillä oli paljon sellaista, mistä suomalaisessa jääpallokeskustelussa pitäisi puhua laajemminkin: kisojen onnistuminen, näkyvyys, taloudellinen merkitys sekä olosuhteiden tulevaisuus. On selvää, että Poria ja Narukerää on syytä kiittää. Ilman paikallista tahtoa, osaamista ja vastuunkantoa kisoja ei olisi tällaisina nähty. Pori sai tapahtumasta näkyvyyttä, paikalliset yritykset hyötyivät ja jääpallo sai tammikuussa hetkeksi sellaista huomiota, jota laji Suomessa kipeästi tarvitsee. Mutta juuri siksi tänään nähty tilanne herättää myös vaikeamman kysymyksen. Kun näin merkittävää yhteenvetoa käytiin läpi kaupungintalolla, sen julkisuusarvo oli kello 23.00 mennessä hyvin mitattavissa: tiedotustilaisuudesta oli uutisoinut ainoastaan Satakunnan Kansa (kisojen oma yhteistyökumppani). BandyliigaToimitus pohtiikin asiaa nyt laajemmin kuin vain kehujen kautta. Jos jääpallon MM-kisat olivat koko lajin kannalta tärkeä onnistuminen, miksi niiden jälkiarviointi, johtopäätökset ja tulevaisuuskeskustelu jäävät jälleen lähes yksin paikallisen median varaan? Lue Suomen Jääpalloliiton uutinen täältä Lue Satakunnan kansan uutinen (Maksullinen) täältä BandyliigaToimitus pohtii… Porin tammikuiset jääpallon MM-kisat olivat monella tavalla onnistunut kokonaisuus. Taloudellisesti tapahtuma täytti sille asetetut vähimmäistavoitteet, järjestelyt saivat kiitosta ja ennen kaikkea jääpallo sai hetkeksi sitä, mitä se Suomessa kipeästi tarvitsee: näkyvyyttä, kiinnostusta ja positiivisia otsikoita. Siitä kuuluu antaa tunnustus ennen kaikkea Porille, porilaisille toimijoille ja Narukerälle. Ilman paikallista tahtoa, osaamista ja rohkeutta koko tapahtumaa ei olisi syntynyt. Erityiskiitoksen ansaitsee myös Jani Raukko, jonka vahva rooli kisojen mahdollistamisessa nousi esiin myös Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviaisen puheenvuorossa. Pori näytti, että kun paikkakunnalla on tahtoa, yhteistyö toimii ja tapahtumalle annetaan tila, jääpallo pystyy järjestämään laadukkaan kansainvälisen kokonaisuuden. Se on ja oli tärkeä viesti koko lajille. Silti juuri nyt olisi syytä pysähtyä pohtimaan, mitä näkyvyys oikeastaan tarkoittaa – ja kuinka pitkäksi aikaa sitä lopulta riitti. Kisojen aikana jääpallo oli poikkeuksellisen hyvin esillä. Otteluista kirjoitettiin, niitä seurattiin, ja etenkin Satakunnan Kansa teki ison työn sekä juttujen että suorien lähetysten kautta. On täysin ansaittua, että lehti sai vuoden mediateko -palkinnon. Ilman paikallista mediaa kisojen kokonaisnäkyvyys olisi jäänyt selvästi vaisummaksi. Mutta juuri siinä piilee myös laajempi kysymys. Kun nyt kuukausia kisojen jälkeen Antti Parviainen oli Porin kaupungintalolla kertomassa MM-kisojen taloudellisesta tuloksesta, tapahtuman vaikutuksista ja tulevaisuuden näkymistä, käytännössä vain Satakunnan Kansa uutisoi tilaisuuden sisällöstä. Sama lehti, joka kisojen yhteistyökumppanina kantoi suuren vastuun jo kisojen aikaisesta näkyvyydestä, näyttää edelleen olevan lähes yksin tämän lajin jälkipyykin, analyysin ja jatkotarinan kertojana. Onko tämä jääpallolle riittävää? Tuskin on. Jos laji haluaa kasvaa, vahvistaa asemiaan ja vakuuttaa uusia yhteistyökumppaneita, ei voi riittää, että näkyvyys on vahvaa yhden tapahtuman ajan ja yhden maakunnallisen median varassa. Kisojen onnistumisesta pitäisi pystyä rakentamaan valtakunnallista jatkumoa: keskustelua olosuhteista, junioripoluista, maajoukkueiden tulevaisuudesta, taloudesta ja siitä, mitä Suomi jääpallomaana oikeasti haluaa olla. Muuten vaarana on, että hieno hetki jää vain hetkeksi. Porin osalta kisat olivat arvokas näyttö myös toisesta asiasta: olosuhteista. Pelaajapalautteissa nousi jälleen esiin sama viesti, jonka jokainen lajia seuraava jo tietää. Paras tapa kehittää olosuhteita olisi pysyvä halli. Se ei ole enää vain porilainen toive tai paikallinen kunnianhimo, vaan koko suomalaisen jääpallon ja laajemmin luistelulajien tulevaisuuskysymys. Siksi keskustelussa herää myös toinen tärkeä huomio. Jääpalloliiton puheenjohtajan tehtävä ei voi olla vain toivoa, että juuri Pori olisi ensimmäinen hallin rakentava kaupunki. On luonnollista, että Porissa puhutaan Porin hankkeesta, ja on myös ymmärrettävää, että onnistuneiden kisojen jälkeen paikallinen into kasvaa. Mutta liiton johdon pitäisi katsoa asiaa vielä tätäkin laajemmin. Eikö Jääpalloliiton puheenjohtajan tulisi aktiivisesti tukea hallihankkeita ympäri Suomen? Jos lajilla todella halutaan turvata tulevaisuus, hallikeskustelua ei pitäisi sitoa liikaa yhden kaupungin edunvalvontaan. Tarvitaan selkeä ja avoin viesti siitä, että jokainen hanke, joka aidosti parantaa jääpallon, luistelun ja talviurheilun olosuhteita, on koko lajin etu. Pori voi hyvin olla yksi vaihtoehto juuri nyt, mutta liiton pitäisi perustella hallia tai halleja koko lajin näkökulmasta – ei vain paikallisen keskustelun kautta. Muuten syntyy helposti vaikutelma, että liitto ei johda kansallista olosuhdepolitiikkaa, vaan kommentoi hankkeita sen mukaan, missä keskustelua milloinkin käydään. Tähän liittyy myös viestinnän vastuu. Jos MM-kisat todella olivat lajille menestys, siitä pitäisi kuulua enemmän ja pidempään. Liiton omien kanavien, valtakunnallisen median ja seurojen verkostojen pitäisi kantaa tarinaa eteenpäin. Nyt jää helposti olo, että Pori teki oman osansa, Narukerä teki oman osansa ja Satakunnan Kansa teki enemmän kuin moni olisi uskaltanut odottaa – mutta muu jääpalloväki ei onnistunut hyödyntämään tätä tilaisuutta riittävästi koko lajin hyväksi. Se ei vähennä Porin onnistumista. Päinvastoin. Poria pitää kiittää siitä, että se näytti, mitä voidaan saada aikaan, kun kaupunki, seura, vapaaehtoiset, yritykset ja media vetävät yhteen. Narukerää pitää kiittää siitä, että se uskalsi kantaa vastuuta tapahtumasta, joka oli koko suomalaiselle jääpallolle merkittävä. Satakunnan Kansaa pitää kiittää siitä, että se antoi lajille tilaa, näkyvyyttä ja arvostusta aikana, jolloin moni muu media katsoo jo toisaalle. Mutta kiitosten rinnalla on uskallettava kysyä myös vaikeampi kysymys: miksi tämä ei näy vahvemmin muualla? Jos jääpallo haluaa enemmän kuin yksittäisiä onnistumisia, sen on opittava muuttamaan tapahtumahetken innostus pitkäjänteiseksi näkyvyydeksi, vaikuttamiseksi ja rakenteelliseksi kehitykseksi. Muuten käy niin, että taas kerran hetkeksi syttynyt valo sammuu liian nopeasti. Porin MM-kisat todistivat, että jääpallolla on yhä yleisöä, kiinnostavuutta ja arvoa. Se on iso asia. Seuraava kysymys kuuluu, osaako laji itse käyttää tämän mahdollisuuden – vai jääkö koko jälkihoito jälleen yhden kaupungin ja yhden lehden harteille. BandyliigaToimituksen mielestä mittakaava on tänään klo: 23.30 kaksijakoinen. Yhtäältä Porilla on täysi oikeus olla ylpeä. Kaupungin, Narukerän ja liiton yhteisessä tilaisuudessa esitettiin, että kisat arvioitiin kokonaisuutena poikkeuksellisen onnistuneiksi, tapahtuma toi näkyvyyttä televisiolähetysten kautta, kisaviikolla kävi noin 16 000 ihmistä, ja sekä kävijä- että pelaajapalaute oli vahvaa. Myös liiton oma uutinen nostaa nämä onnistumiset selvästi esiin. Siinä mielessä Porin MM-kisat ovat aivan perustellusti paikallinen ylpeydenaihe. Mutta jos asiaa katsoo koko suomalaisen näkyvyyden kannalta juuri tänään, kuva on paljon kriittisempi. Se, että näin merkittävästä yhteenvetotilaisuudesta näyttää käytännössä syntyneen näkyvyyttä lähinnä Porin omissa kanavissa ja liiton omassa uutisoinnissa, kertoo siitä, että kisaviikon aikainen huomio ei ole muuttunut pysyvämmäksi valtakunnalliseksi kiinnostukseksi. Porin kaupungin uutinen ja liiton uutinen julkaistiin tänään, mutta laajempaa valtakunnallista jälkipuintia ei hakutulosten perusteella juuri näy. Se on lajille ongelma. Siksi sanoisimme näin: Porin ylpeys on oikeassa mittasuhteessa, mutta liiton tyytyväisyys ei saisi olla. Paikallisesti onnistuminen on iso, jopa historiallinen asia. Kansallisesti taas pitäisi uskaltaa myöntää, että…