BandyLiigaUutiset
Rasmus Fridolfsson palaa Ruotsiin
Uusi seura Djurgården IF
Kesken viime kauden Akillekseen siirtynyt Rasmus Fridolfsson palaa kaudeksi 2025–26 takaisin Ruotsiin. Hänen uusi seuransa on Djurgården IF, joka tiedotti siirrosta maanantaina.
Fridolfsson ehti pelata vihreäpaidoissa vain vajaan kauden, mutta jätti vahvan vaikutuksen otteillaan. Nyt ura jatkuu Djurgårdenissa, joka haluaa vahvistaa peliään erityisesti nopeudella ja johtajuudella.
– Rasmus on ennen kaikkea johtajatyyppi ja erittäin taitava pelaaja. Hänellä on poikkeuksellisen hyvä luistelu, ja juuri sellaista olemme halunneet saada lisää joukkueeseen. Kävimme hänen kanssaan keskusteluja jo viime keväänä, joten olemme todella iloisia, että siirto nyt toteutui, kommentoi Djurgårdenista Nils Ahlgren.
Comments (2)
Tomppa
Onnittelut näille kavereille,mutta tosiassa tämä taas näivettää meidän omaa liigaa,eikö kukaan tosiaan halua reagoida tähän epäsuhtaan mikä meillä vallitsee,Svea mamma vie ja meidän pojat vikisee.Tämä on täysin kestämätön tilanne Suomen jääpallon kannalta,poimitaan muruset pienevästä murujen määrästä ja loppu tulos on näivettyminen.Siellä Ruotsin maalla myös pitäisi olla huolissaan Suomen bandyn tilasta ja sieltä myös voisi lähettää(pakottaa)tasapuolisuuden nimissä muutama esim.alasarjojen pelaajista meille täydennysmiehiksi.Miten tämän annetaan jatkua vuodesta toiseen ihmettelen vaan.Eikö heillä tosiaan ole omasta takaa hemmuja kun pitää käydä meillä joka vuosi kalastusmatkalla?.Otetaan Allsvenskan 16 joukketta,1divisioona 34 joukkuetta,ja Suomesta pitää haalia pelaajia,tähän on tultu ja Suomi bandyn tulevaisuus on loistavalla mallilla.Siitä huolimatta onnittelut lähtijöille!.
Toimitus
Tomppa,
Ymmärrämme hyvin turhautumisesi – ja jaat sen varmasti monien suomalaisten bandyihmisten kanssa. Vaikka jokainen yksittäinen sopimusuutinen on pelaajan ja seuran kannalta iloinen asia, isossa kuvassa tilanteessa on vakavia merkkejä, joita ei voi enää ohittaa olankohautuksella.
Suomalainen bandy on valitettavasti ajautunut rooliin, jossa olemme enemmän pelaajakasvattaja ja -toimittaja Ruotsin sarjoille kuin itsenäisesti elinvoimainen kilpailullinen kokonaisuus. Tilanne ei ole vain urheilullinen – se on ennen kaikkea rakenteellinen ja poliittinen. Meiltä viedään parhaat, mutta meille ei koskaan anneta takaisin. Kuten kirjoitit: “Svea mamma vie ja meidän pojat vikisee.”
Ruotsissa pelataan yli 60 joukkueen voimin. Pelaajia riittää joka roolille ja tasolle. Silti vuodesta toiseen sieltä katsotaan Suomeen – ei pelkästään kärkimiesten, vaan jo junioreista asti. Tätä ilmiötä on alettu pitää normaalina, mutta ei se ole normaalia, eikä ainakaan kestävää pienelle lajille, joka kamppailee muutenkin asemastaan.
Olisi korkea aika käydä keskustelua siitä, millä tavoin Suomen ja Ruotsin bandy-yhteisö voisi rakentaa vastavuoroisuuteen perustuvaa suhdetta. Jos suomalaisia lähtee Ruotsiin, eikö meillä pitäisi olla selkeästi määritelty, yhteinen tahtotila saada myös ruotsalaisia – vaikkapa Allsvenskanin nuoria tai kokeneempia roolipelaajia – Suomeen kehittämään omaa sarjaamme?
Kukaan ei kaipaa rajoituksia vapaaseen liikkuvuuteen, mutta lajimme tulevaisuus ei voi rakentua pelkästään siihen, että joka vuosi menetämme omat parhaat ja yritämme paikkailla aukkoja, joita ei oikeasti enää voi paikata. Nyt on aika tunnustaa epäsuhdan olemassaolo ja tehdä sille jotain – yhdessä, myös Ruotsin suuntaan.
Siihen asti – toivotamme toki onnea lähtijöille, mutta emme voi enää samalla tyytyä vain hymyilemään ja vilkuttamaan perään.