Porin MM-jääpallossa on nyt oikea kisafiilis
katsomot elävät ja ääni kantaa pitkälle
Porin tekojää on tarjonnut jääpallon MM-kisoille juuri sen, mitä kotikisoilta toivotaan: yleisöä, tunnelmaa ja aidosti elävän tapahtuman tuntua. Kisojen avauspäivä toi jo vahvan signaalin siitä, että Pori on valmis isännäksi – ja talkoohenki on ollut järjestelyissäkin iso osa kokonaisuutta.
Yleisömäärä on ollut iloinen yllätys
Eilinen Suomi–USA keräsi jo hienosti väkeä. Järjestäjien someraportin mukaan ottelua seurasi yli 1000 katsojaa – joka on MM-avauspäivälle ja arki-illalle erinomainen lukema.
Ja se tärkein: katsomossa oli ääntä. Kun kotiyleisö innostuu, se kuuluu.
Juuri nyt käynnissä oleva Suomi–Unkari on ollut siitä hyvä esimerkki: koululaiset ovat “miehittäneet” katsomot (varmasti jälleen yli 1000 katsojaa) ja Suomen kannustukset sekä maalijuhlinnat kantavat komeasti myös kentän ulkopuolelle.
Kiitos selostuksesta – ja iso plussa koululaisille
Satakunnan Kansan selostus on monelle ollut osa kisakokemusta, rauhallinen, ja asiantunteva ote tekee lähetyksestä helposti seurattavan myös satunnaisemmalle katsojalle. Jussi Vallille tässä kohtaa jo kiitos hyvästä työstä!
Lisäksi kisojen lippukäytännössä on yksi todellinen lajiteko: lapset alle 15 vuotta pääsevät otteluihin veloituksetta. Tämä madaltaa kynnystä tulla paikan päälle, ja juuri tällaisista ensikosketuksista syntyy uusia jääpallokavereita ja -perheitä.
Maalijuhla on kaksiteräinen miekka – 105 maalia 4,5 otteluun
Sitten se pieni huoli ja pohdinta (aiheellinen sellainen): neljän ja puolen ottelun jälkeen maaleja on tehty jo 105. Se tekee keskiarvoksi noin 23 maalia per ottelu.
Miksi se ei ole jääpallolle hyväksi?
- Jännitys katoaa. Uusi yleisö koukuttuu helpoimmin tarinaan ja tiukkaan peliin – ei “loppunumeroon” jo 15 minuutin jälkeen.
- Altavastaajan kokemus voi olla karu. Kehittyvät maat tarvitsevat pelejä, mutta myös otteluita, joissa on realistinen onnistumisen mahdollisuus.
- Urheilullinen uskottavuus kärsii ulospäin. Kun tulokset ovat 20–0 ja 34–0, moni ensikertalainen tekee helposti väärän johtopäätöksen kilpailun tasosta.
Mitä tälle voisi tehdä (ilman että kisat “suljetaan” pienemmiltä mailta)?
Tässä muutama toimiva suunta, joita jääpallossa voisi painottaa:
- Selkeämpi kilpailurakenne A-tasolla
Pienempi “kärkipool” (tai kaksivaiheinen alkusarja), jotta kärkimaat pelaavat enemmän keskenään ja yleisö saa useammin huippuotteluita. - Kehitysohjelma + maaottelukalenteri
Jos erot ovat isot, niitä ei kurota umpeen vain turnausviikolla. Tarvitaan lisää yhteisiä leirejä, valmennustukea ja otteluita myös kisojen ulkopuolella.
Silti: Porissa on nyt juuri se kipinä, jota laji tarvitsee
Kun katsomossa on koululaisia, kannustus elää, ja kotikisat tuntuvat tapahtumalta (eikä vain ottelulta), ollaan lajille tärkeässä paikassa. Tämä on se hetki, jolloin jääpallo voi voittaa uusia ystäviä – kunhan seuraavissa vaiheissa saadaan lisää myös niitä tiukkoja pelejä, jotka koukuttavat koko kansan.
Ehdottomasti – iso kiitos järjestäjille ja kaikille vapaaehtoisille!
Tällaiset kisat eivät synny itsestään: kenttä, aikataulut, liputus, turvallisuus, kuulutukset, lämmittelyt, huolto, opastus, kahviot, joukkueiden arki ja sata pientä yksityiskohtaa… ja vielä se, että yleisölle jää fiilis “täällä on hyvä olla”.
Porissa on tähän asti näkynyt juuri se tärkein: homma toimii ja tunnelma on kohdillaan. Kiitos siitä jokaiselle talkoolaiselle ja taustatekijälle – te teette jääpallolle palveluksen, joka näkyy ja kuuluu.
