Pohdimme miksi aina kun jotakin tapahtuu – “asiat” pitää piilottaa?
Mistään negatiivisesta ei voi kirjoittaa – Miksi?
Jääpallon aroista asioista kirjoittaminen ja niistä keskustelu voi olla vaikeaa monesta syystä. Yksi tärkeimmistä syistä on varmasti tunteet ja jännitteet, jotka liittyvät urheiluun ja kilpailuun.
Jääpallo, kuten muutkin joukkuepelit, herättää vahvoja tunteita, koska peliin liittyy kilpailuhenkeä, omistautumista ja halu voittaa. Kun oma joukkue ei pärjää tai tekee virheitä, saattaa olla vaikeaa hyväksyä sitä, koska se voi tuntua henkilökohtaiselta pettymykseltä. Tällöin voi olla helpompaa syyttää ulkoisia tekijöitä, kuten tuomareita, kenttäolosuhteita tai vastustajaa, sen sijaan että tunnistettaisiin omat virheet ja puutteet.
Tämä ajattelutapa voi johtaa siihen, että virheistä ei haluta puhua avoimesti. Itse asiassa urheilukulttuurissa voi olla paineita “suojella” omaa joukkuetta ja sen maineen. Jos virheistä kirjoitetaan tai niistä keskustellaan, se voi tuntua, että se antaa huonon kuvan omasta joukkueesta tai pelaajista, mikä on vastoin joukkueen yhteishenkeä.
Erimielisyys syntyy myös usein, koska ihmisillä on eri näkökulmia ja arvoja pelissä. Jos on tottunut näkemään oman joukkueen aina parhaana ja voittajana, on vaikea myöntää virheitä ja kritisoida omia pelaajia tai valmentajia. Tämä voi olla erityisesti ongelma, jos urheilu nähdään enemmän identiteettinä kuin pelinä, jolloin kritiikki koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Usein tuntuu siltä, että asiasta ei saisi kirjoittaa, se voi johtua siitä, että on pelko konfliktista tai halu suojella omaa joukkuetta. Joskus keskustelu saattaa myös kääntyä ilkeäksi, koska keskustelijat eivät halua hyväksyä virheitä tai näkökulmien eroavaisuuksia.
Lopulta kysymys on tasapainon löytämisestä rehellisyyden, kritiikin ja yhteishengen välillä. On tärkeää muistaa, että urheilu on ennen kaikkea peli ja mahdollisuus oppia, eikä mikään joukkue ole täydellinen, emme myöskään me BandyliigaToimituksessa.
Tulevaisuus…
Ajatuksia lajin kehityksestä ja urheilujournalismin roolista. Se on varmasti monen urheilutoimijan huolenaihe, että jos jääpallosta saa kertoa vain tuloksia, jää pelistä ja sen ympäriltä poissa kaikki se syvällisempi keskustelu, joka voisi todella edistää lajin kehitystä ja tuoda esiin sen monipuolisia puolia.
Kriittinen keskustelu ja avoimuus negatiivisista asioista eivät ole tarkoitettu tuomitsemaan, vaan parantamaan ja kehittämään lajia ja sen ympärillä olevaa kulttuuria. Jos tämä jää pois ja jokainen kerta, kun tuodaan esiin haasteita, päättyy syyttelyyn ja henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, voidaan menettää se tärkeä mahdollisuus oppia virheistä ja viedä jääpallo eteenpäin.
On ymmärrettävää, että rajalliset resurssit tekevät entistä tärkeämmäksi keskittyä siihen, mikä on olennaista: lajin tulevaisuuden kehittämiseen ja sen esille tuomiseen. Jos avoin ja rehellinen keskustelu ei ole mahdollista ilman pelkoa negatiivisten seurausten aiheuttamisesta, on vaarana, että lajista jää jäljelle vain historia ja vanha musta/harmaa kuva.
Toivottavasti jääpallon kehittämiseen ja sen tulevaisuuteen saadaan tilaa myös rakentavalle keskustelulle. Vain silloin voidaan tehdä todellisia parannuksia, jotka vievät lajia eteenpäin ja pitävät sen elinvoimaisena tulevaisuudessa.
Pasi Virtanen / Päätoimittaja
BandyliigaToimitus
Comments (7)
Tomppa
Parhaat pelaajat ja tuomarit on aina!!! Ollut katsomossa,miten paljon olemme vuosien varrella menettäneet lahjakkuuksia.
Toimitus
Tomppa,
Se on juuri näin…
Jäämies
Olette molemmat ymmärtäneet väärin, tapahtumaan lipun lunastaneet tulevat seuraamaan viihdyttävää jääpalloa ja kannustamaan omaa suosikkijoukkuettaan parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Otteluita paikanpäällä seuraavilla katsojilla on monasti jonkinlainen yhteys jääpalloon eli heillä on ns. “jääpallo sydän” ja he aina haluavat läsnäolollaan olla tukemassa jääpallon hienoa lajikulttuuria.
Toimitus
Jäämies,
Olemme kyllä ymmärtäneet. Kiitos tarkennuksesta!
On hienoa, että katsojat pääsevät seuraamaan jännittäviä jääpallo-otteluita ja tukemaan omaa suosikkijoukkuettaan. Jääpallon lajikulttuuri on varmasti lähellä monen sydäntä, ja paikan päällä olemisella on suuri merkitys lajin kannalta.
Meidän on kuitenkin pystyttävä keskustelemaan taklauksista, filmauksista, lankkuhuutelusta tai hanskojen heiluttelusta asiallisesti, niin että lajissamme otetaan nämä asiat huomioon ja niihin puututaan tarvittavalla vakavuudella.
Käsittääksemme on siellä katsomossakin ollut kuumia tunteita eilisessä pelissä, ja on tärkeää, että nämä tunteet kohdistuvat oikeisiin asioihin – kentällä ja sen ulkopuolella. Lajin kehityksen ja kulttuurin kannalta on oleellista, että kaikki osapuolet, niin pelaajat kuin katsojat, kunnioittavat peliä ja toisiaan.
Valitettavasti eilen ei täysin tämä toteutunut…
TW
Tässä on mielestäni kyseessä kaksi eri puolta, jotka samaan aikaan sekä erottuvat että yhdistyvät keskenään. On uutisoinnin ja toimituksellisen sisällön puoli, jonka pyrkimys on yleisesti tarjota neutraali ja asiapitoinen kuva lajista ja siihen liittyvistä tapahtumista sekä ilmiöistä. Sitten on toisella puolen kannattajien ja laji-ihmisten puoli, joka perinteisesti suhtautuu asioihin enemmän tunteella ja subjektiivisen näkökulman kautta. Molempia puolia tarvitaan ehdottomasti, mutta monesti pienten lajien mediakentässä nämä puoliskot sulautuvat jollain tasolla yhteen ja silloin voi olla vaikeaa erottaa, mikä on faktojen raportointia ja mikä enemmän tunnepohjaista reagointia.
Ideaalitilanteessa olisi uutistoimitus ja toisella puolella kolumnitoimittajat. Tämä mahdollistaisi faktat ja mielipiteet, mutta selkeästi erilleen jaoteltuna. Tämä ei tällä hetkellä ole mahdollista ja siksi ainakin itse näen, että joskus tunteella tehty uutisointi on parempi vaihtoehto kuin vain pelkkien tilastoitujen tapahtumien ja tulosten raportointi. Tunne on hyvästä ja tunne luo mielenkiintoa. Tämä on yksi syy miksi en koe, että keskustelua herättänyt provosointi Veiterä – HIFK ottelussa olisi mitenkään negatiivinen asia. Se on tunnetta. Se osoittaa, että pelaajat/joukkueet välittävät. Ja se luo mielenkiintoa. Kunhan peli pysyy sallitun rajoissa ei tunteessa ole mitään vikaa.
Ehdottomasti pitää asioista siis kirjoittaa – tunteella ja ilman. Asioista pitää myös keskustella. Mielipiteitä pitää tuoda esiin. Ja vaikka välillä tapahtuu pieniä ylilyöntejä, on se luonnollista, koska side seuraan ja lajiin on niin suuri.
Kannattaminen on suuria tunteita ja intohimoa. Niin sen pitääkin olla. Tunteenpalo voi palaa suurella liekillä siinä hetkessä, mutta yleensä se liekki myös laantuu ja tilalle saapuu järkevä rationaalisuus. Pidetään se tunne, mutta suunnataan se oikein.
Tomppa
Jäämiehellä meni nyt kyllä kuti ohi,totta bandymiehiä/naisia ollaan varmasti kaikki.
Toimitus
TW + muut Jääpallon ystävät,
Tänään tunnemme toimituksessa, että on aika pysähtyä ja miettiä, mitä olemme saaneet aikaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Viisi vuotta on pitkä aika, ja se on täynnä niin suuria iloja kuin myös vaikeuksia. Olemme työskennelleet rakkaudesta lajiin ja siitä, että olemme halunneet antaa tälle yhteisölle jotain tärkeää.
On ollut hetkiä, jolloin tuki on tuntunut puutteelliselta, ja on ollut aikoja, jolloin on ollut vaikea nähdä, miksi jatkamme, kun oma voima alkaa hiipua. Mutta olemme myös ylpeitä siitä, kuinka pitkälle olemme tulleet, miten olemme yhdessä tehneet töitä ja miten olemme saaneet aikaan asioita, joita emme ehkä uskoneet mahdollista.
Joskus kuitenkin täytyy pysähtyä ja miettiä, onko tämä tie vielä oikea meille kaikille. Ei ole heikkoutta miettiä, onko meidän aika jatkaa vai kääntyä uuteen suuntaan. On tärkeää kuunnella itseään ja omaa jaksamistaan. Jos tuntee, että on aika vetäytyä hetkeksi ja miettiä, mitä tarvitsee, se ei ole epäonnistumista. Se on viisautta ja rohkeutta.
Haluaisimme kiittää jokaista, joka on ollut matkassa mukana. Kiitos kaikesta, mikä on ollut yhteistä ja jokaista hetkeä, jossa olette antaneet tukea ja aikaa. Olette tärkeitä, ja tämä yhteisö on ollut suuri osa sydäntämme.
Jatkamme vielä tämän kauden loppuun ja pohdimme sen jälkeen, mikä on paras tie eteenpäin. Kiitos siitä, että olette olleet osa tätä matkaa.