BandyLiigaUutiset

Kevätkokous antoi jääpallolle mahdollisuuden

Nyt mitataan, muuttuuko puhe teoiksi… Aluksi on todettava selvästi: emme halua riidellä. Emme kirjoita näistä asioista siksi, että haluaisimme hyökätä ketään vastaan, repiä lajia rikki tai etsiä syyllisiä. Kirjoitamme siksi, että rakastamme jääpalloa. Juuri siksi näistä asioista on pakko puhua ääneen. Suomalainen jääpallo on antanut meille paljon. Se on kasvattanut pelaajia, valmentajia, toimijoita, vapaaehtoisia ja yhteisöjä. Se on tarjonnut elämyksiä, ystävyyksiä, pettymyksiä, voittoja ja tarinoita, joita ei voi mitata pelkillä lisenssiluvuilla tai sarjataulukoilla. Mutta juuri siksi meidän on uskallettava katsoa myös peiliin. On pakko herättää jääpallokansaa ymmärtämään, mitä olemme tehneet, mitä olemme jättäneet tekemättä — ja ennen kaikkea, mitä meidän olisi nyt tehtävä, jos haluamme, että lajilla on tulevaisuus Suomessa. Tämä ei ole hyökkäys liittoa, seuroja, yksittäisiä henkilöitä tai vapaaehtoisia vastaan. Tämä on hätähuuto lajin puolesta. Kevätkokouksen päätökset ja linjaukset antavat suomalaiselle jääpallolle mahdollisuuden. Mutta mahdollisuus muuttuu merkitykselliseksi vasta, jos sen ympärille syntyy yhteinen tahto, yhteinen suunta ja ennen kaikkea tekoja. Kevätkokouksen satoa Suomen Jääpalloliiton kevätkokous nosti pöydälle monta suomalaisen jääpallon kannalta tärkeää asiaa. Miesten Bandyliigan mitaliotteluiden vieminen Tampereelle, Suomen Cupin mahdollinen järjestäminen Oulunkylässä, Divarin kehittäminen Suomisarjaksi, nuorten sarjarakenteen uudistaminen sekä keskustelu tyttö- ja naisjääpallon tulevaisuudesta ovat kaikki aiheita, jotka ansaitsevat tulla käsitellyiksi vakavasti. Kevätkokouksen päätökset ja linjaukset ovat kuitenkin vasta alku. Varsinainen kysymys kuuluu: mitä tapahtuu syyskokouksessa ja sen jälkeen? Onnistuuko finaalipäivä Tampereella tällä kertaa? Ajatus Bandyliigan pronssiottelun ja finaalin pelaamisesta samana päivänä Tampereella puolueettomalla kentällä on kiinnostava. Se voisi oikein toteutettuna olla suomalaiselle jääpallolle kaivattu tapahtumallinen piristysruiske. Tampere on tapahtumakaupunki. Sijainti on monelle seuralle kohtuullinen, kaupunki osaa järjestää yleisötapahtumia ja puolueeton kenttä voisi parhaimmillaan nostaa finaalipäivän koko lajin yhteiseksi juhlaksi. Mutta kysymys kuuluu: onnistuuko se nyt? Muutama vuosi sitten vastaava ajatus oli jo pitkällä. Kevätkokouksessa asia eteni, mutta syyskokouksessa päätös kaatui. Taustalla oli seuroja, jotka arvioivat ennen kautta olevansa pelaajamateriaalinsa perusteella vahvasti finaalissa, eivätkä halunneet luopua mahdollisesta kotiedustaan. Lopulta yhteinen etu jäi seurakohtaisen laskelmoinnin jalkoihin. Tässä tullaan suomalaisen jääpallon ehkä suurimpaan kipukohtaan: sallitaanko lajissa edelleen “minä, minä” -ajattelu silloinkin, kun koko lajin tulevaisuus vaatisi yhteistä suuntaa? On täysin ymmärrettävää, että seurat ajavat omia etujaan. Se on osa urheilua. Mutta jos yhteisiä päätöksiä lähdetään kaatamaan sillä perusteella, että oma seura saattaa menettää yksittäisen edun, mennään vaaralliselle tielle. Vielä vakavampaa on, jos liittoa painostetaan tai jopa uhataan sarjasta vetäytymisillä. Sellainen toimintakulttuuri ei rakenna lajia, vaan murentaa sitä sisältäpäin. Finaalipäivä Tampereella voisi olla hieno mahdollisuus. Mutta se onnistuu vain, jos seurat hyväksyvät, että joskus koko lajin etu menee yksittäisen seuran lyhyen aikavälin edun edelle. Divarin kehittäminen on tärkeää – mutta nimenmuutos ei saa jäädä ainoaksi teoksi Divarin kehittäminen ja nimen palauttaminen Suomisarjaksi on ajatuksena kiinnostava. Alempi sarjataso tarvitsee selkeämmän roolin suomalaisessa jääpallossa. Se voisi olla tärkeä ponnahduslauta nuorille pelaajille, myöhään kehittyville pelaajille, paluumuuttajille ja seuroille, jotka eivät ole vielä valmiita Bandyliigaan. Samalla on pakko todeta, että tehtävä on vaikea. Pelaajamäärät ovat pienet, pitkät välimatkat rasittavat seuroja ja monilla joukkueilla arki pyörii hyvin ohuilla resursseilla. Sarjan kehittäminen ei tapahdu nopeasti pelkällä nimenvaihdolla. Tässä on myös pieni koominen sävy. Muutama vuosi sitten sarjaa haluttiin kehittää, ja nimeksi vaihdettiin Divari. Nyt sarjaa halutaan jälleen kehittää, ja nimeksi ollaan palauttamassa Suomisarjaa. Toivottavasti tällä kertaa kyse ei ole vain kyltin vaihtamisesta oven yläpuolelle. Jos Suomisarjasta halutaan oikeasti toimiva kehityssarja, tarvitaan selkeä suunnitelma. Tarvitaan sarjaohjelma, joka palvelee seuroja. Tarvitaan viestintää, näkyvyyttä, pelaajapolkuja ja konkreettisia tukitoimia. Tarvitaan myös seurojen sitoutumista siihen, että tämä sarjataso ei ole sivulause, vaan olennainen osa suomalaisen jääpallon tulevaisuutta. Nykyinen tilanne Divarissa – Mitä se on mahdollisesti Suomisarjassa? Kun Suomisarjan kehittämistä pohtii tarkemmin nykyisten joukkueiden kautta, haasteet tulevat nopeasti näkyviin. Tällä hetkellä sarjassa pelaavat HIFK 2, Kampparit/HKV, KooVee, Narukerä 2, PaSa Bandy ja Vesta. Paperilla joukkueita on siis kuusi, mutta kun kokonaisuutta purkaa tarkemmin, nähdään hyvin erilaisia lähtökohtia. HIFK 2 pohjautuu pitkälti Bandyliigan lopettaneisiin pelaajiin. Joukkueessa on paljon kokemusta, mutta keski-ikä lienee korkea, varmasti jopa yli 50 vuoden. Moni pelaa ennen kaikkea rakkaudesta lajiin ja hyvässä hengessä, enemmän huvikseen kuin nousutavoitteiden kautta. Kampparit/HKV taas on pitkälti pääkaupunkiseudulle muuttaneiden pelaajien kaveriporukka. Se on arvokas yhteisö, mutta ei ainakaan nykyisellään varsinainen seurakehityksen malli, jonka ympärille rakennettaisiin nopeasti uutta Bandyliiga-ehdokasta. Joukkuetta on täydennetty myös Kamppareiden ikämiehillä, mikä kertoo enemmän pelaajapulan realiteeteista kuin laajasta kasvupolusta. KooVee on sen sijaan mielenkiintoinen tapaus. Tampereella on jääpallohistoriaa, sijainti on hyvä ja Tuomas Hopun sekä muiden aktiivisten toimijoiden avulla KooVee voisi oikeasti kasvaa kohti Bandyliigan portteja. Se ei tapahdu hetkessä, mutta potentiaalia on selvästi enemmän kuin monessa muussa ympäristössä. Narukerä 2 muistuttaa monella tavalla HIFK 2:ta. Se tarjoaa tärkeän pelipaikan kokeneille pelaajille ja seuran laajemmalle toiminnalle, mutta on vaikea nähdä sitä itsenäisenä nousuprojektina. PaSa Bandy on toinen kiinnostava seura. Siinä voisi olla mahdollisuuksia kehittyä ajan kanssa kohti Bandyliigan portteja, jos toiminta saadaan kunnolla putkeen. Tarvitaan pelaajia, taustavoimia, harjoitteluolosuhteita, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea selkeä urheilullinen suunta. Vesta puolestaan vaikuttaa toistaiseksi enemmän ikämiesporukalta kuin kilpajoukkueelta. Helsingissä ei tällä hetkellä yksinkertaisesti näytä olevan niin paljon aikuispelaajia, että Vesta voisi nopeasti vahvistua vakavasti otettavaksi sarjanousijaksi. Seuran painopiste on ymmärrettävästi junioreissa, mikä on arvokasta työtä. Mutta siinäkin on haasteensa: kun juniorit kasvavat teini-ikään, parhaat tai ne harvat, jotka jatkavat lajin parissa, siirtyvät helposti Botnian tai HIFK:n riveihin. Kun tämän kaiken laittaa yhteen, Suomisarjan kehittäminen näyttää ainakin lyhyellä aikavälillä erittäin vaikealta. Tämä ei tarkoita, etteikö sarjaa pitäisi kehittää. Päinvastoin. Juuri siksi siitä pitää puhua rehellisesti. Suomisarjalla voisi olla tärkeä rooli suomalaisessa jääpallossa, mutta se ei synny pelkällä nimenvaihdolla eikä juhlapuheilla. Se vaatii seuroilta todella suurta muutosta. Tarvitaan joukkueita, joilla on muutakin kuin ottelupäivän kokoonpano. Tarvitaan harjoitustoimintaa, junioripolkua, taustahenkilöitä, paikallista näkyvyyttä, pelaajahankintaa ja ennen kaikkea halua rakentaa jotain pysyvää. On myös pakko todeta, että jos jo Bandyliigaseurojen kanssa yhteisen suunnan löytäminen on usein haastavaa, ei ole helppo uskoa, että Suomisarjan kehittäminen tapahtuisi nopeasti ja kivuttomasti. Realismi ei kuitenkaan saa tarkoittaa luovuttamista. KooVeen ja PaSa Bandyn kaltaiset esimerkit antavat pientä toivoa. HIFK 2:n, Narukerä 2:n, Kampparit/HKV:n ja Vestan kaltaiset joukkueet puolestaan pitävät tärkeällä tavalla pelaajia mukana lajin parissa. Silläkin on arvoa. Ehkä Suomisarjan ensimmäinen tehtävä ei olekaan heti tuottaa uusia Bandyliiga-joukkueita, vaan pitää aikuispelaaminen hengissä, tarjota nuorille pehmeämpi askel kohti kovempia pelejä ja antaa uusille paikkakunnille mahdollisuus rakentaa toimintaa rauhassa. Jos tämä ymmärretään, Suomisarjalla voi olla tulevaisuus. Mutta silloin…

Toimitus

277
1
BandyLiigaUutiset

Ikävä uutinen Suomen Jääpalloliitolta

Toiminnanjohtaja Tobias Karlsson irtisanottiin Liitto on ilmoittanut vähentävänsä henkilöstöään yhden henkilötyövuoden verran ja irtisanovansa toiminnanjohtaja Tobias Karlssonin työsuhteen. Uutinen on surullinen paitsi Tobias Karlssonin henkilökohtaisen tilanteen kannalta, myös koko suomalaisen jääpallon näkökulmasta. Se kertoo siitä, miten vakavaan taloudelliseen ja toiminnalliseen kriisiin liitto on ajautunut. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä pohtia rauhassa, miksi näin on käynyt, mitä liitossa on tehty väärin, onko oikein irtisanoa Tobias Karlsson — ja kantaako hän nyt näkyvimmän vastuun myös muiden epäonnistumisesta. Samalla on kysyttävä, mikä on liiton puheenjohtajan ja koko liittohallituksen vastuu tilanteessa. Tässä on BandyliigaToimituksen mielipide: Tobias Karlssonin irtisanominen voi olla taloudellisesti ymmärrettävä hätätoimi, mutta se ei saa muodostua selitykseksi sille, että liiton strateginen ja taloudellinen johtaminen on epäonnistunut. Vastuu ei voi jäädä yhden palkatun toimihenkilön harteille. Julkaistuista tiedoista näkyy, että ongelma ei ole syntynyt yhdessä yössä. Liitto kertoi jo 2.4.2025, että taloustilanne on niin vakava, että “sekä liiton että lajin tulevaisuus on vaakalaudalla”. Samassa yhteydessä puheenjohtaja Antti Parviainen totesi, että kuluja on enemmän ja tuloja vähemmän, valtionavustus on pienentynyt ja sponsorien löytäminen vaikeutunut. Lisäksi kansainvälisten kisojen taloudelliset ehdot ovat muuttuneet siten, että osallistujamaat maksavat aiempaa enemmän omia majoitus- ja ruokailukulujaan. Miksi näin kävi? Ensimmäinen syy on ulkoinen: kustannusnousu, matkustamisen, majoituksen ja ruokailun kallistuminen, valtionavustusten lasku ja FIB:n muuttuneet MM-kisakustannukset. Nämä ovat todellisia ongelmia. Finbandyn omassa tiedotteessa mainitaan, että majoitus-, ruoka- ja matkakulut ovat nousseet noin 20 prosenttia ja että kaudella 2025 ohjelmassa oli viidet MM-kisat, mikä johti osaltaan kriisiin. Mutta toinen syy on sisäinen: liitto ei ole ilmeisesti ajoissa sopeuttanut toimintaansa uuteen taloudelliseen todellisuuteen. Jos vuodesta 2023 asti talous on ollut heikko, silloin hallituksen olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin selkeä priorisointi: mihin osallistutaan, mitä jätetään tekemättä, mistä hankitaan uutta rahaa, miten seurat sitoutetaan, mitä palveluita liitto pystyy realistisesti tuottamaan ja mitä ei. Kun päädytään ensin lomarahojen vaihtoon, työvelvoitteen pienentämiseen, lomautuksiin ja lopulta irtisanomiseen, se kertoo, että rakenteellista ratkaisua ei ole löytynyt ajoissa. Mitä liitossa on tehty väärin? BandyliigaToimituksen mielestä suurin virhe ei ole yksittäinen päätös, vaan kokonaisjohtamisen puute. Talous näyttää olleen liian riippuvainen valtionavustuksista, kansainvälisen toiminnan kulut ovat kasvaneet liian suuriksi suhteessa tulopohjaan, ja sponsorimyynti tai muu oma varainhankinta ei ole kasvanut vastaavasti. Lisäksi viestintä seuroille on vaikuttanut enemmän kriisiviestinnältä kuin yhteiseltä suunnitelmalta. Toinen virhe on se, että jos talouskriisi on jatkunut vuodesta 2023, niin kysymys kuuluu: missä oli hallituksen korjaava ohjelma jo vuonna 2023 tai viimeistään 2024? Julkisten tietojen perusteella kaudella 2024 budjetteja rajattiin, mutta tulos jäi silti miinukselle. Vuonna 2025 jouduttiin lomautuksiin. Tämä viittaa siihen, että reagointi on ollut liian hidasta tai liian varovaista. Kolmas virhe on se, että liitto ei ole onnistunut rakentamaan seurojen, lajiyhteisön ja kumppaneiden kanssa riittävän uskottavaa yhteistä kasvutarinaa. BandyliigaToimituksen kevätkokousjutussa 18.5.2025 mainittiin pienkeräykset, uudet yhteistyökumppanit ja kehitysryhmän perustaminen positiivisina asioina, mutta samalla todettiin talouden olevan edelleen haasteellinen. Se kertoo, että toimenpiteitä on tehty, mutta ne eivät ole olleet riittäviä tai riittävän nopeasti vaikuttavia. Oliko Tobias Karlssonin irtisanominen oikein? Tähän ei voi ulkopuolelta vastata täysin varmasti, koska emme näe liiton kirjanpitoa, henkilöstökustannuksia, työnkuvia, hallituksen pöytäkirjoja tai vaihtoehtolaskelmia. Mutta periaatteellisella tasolla BandyliigaToimituksessa pohdimme asiaa näin: Jos liitolla ei ole enää maksukykyä, henkilöstövähennys voi olla pakollinen. Mutta jos Tobias irtisanotaan siksi, että se on helpoin näkyvä säästö, vaikka kriisin juurisyyt ovat hallituksen strategisessa epäonnistumisessa, päätös on moraalisesti ongelmallinen. Toiminnanjohtaja toteuttaa hallituksen linjaa. Hän voi tehdä virheitä operatiivisessa johtamisessa, mutta hän ei yksin päätä liiton strategisesta suunnasta, kansainvälisiin kilpailuihin osallistumisesta, riskitasosta, budjetista tai siitä, miten aggressiivisesti uutta rahoitusta haetaan. Ne ovat hallituksen vastuulla. Tästä syntyy juuri se tunne, josta jo tänään on puhuttu: väärä henkilö saattaa kantaa näkyvimmän seurauksen muiden epäonnistumisesta. Tobias menettää työnsä, mutta hallitus ja puheenjohtaja voivat jatkaa puhumalla “vaikeista päätöksistä”. Se ei yksin riitä vastuunkannoksi. Mikä on puheenjohtajan vastuu asiassa? Yhdistyslain mukaan yhdistyksellä on oltava hallitus, ja hallituksen on hoidettava yhdistyksen asioita huolellisesti sekä huolehdittava siitä, että kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavasti järjestetty. Tämä vastuu ei ole vain toiminnanjohtajalla. Se on hallituksella. Puheenjohtaja ei ole yksinvaltias, mutta hänellä on erityinen johtamisvastuu. Hän johtaa hallituksen työskentelyä, valmistelua, priorisointia ja kriisitilanteessa myös suunnan näyttämistä. Jos talous menee useamman vuoden ajan huonompaan suuntaan, puheenjohtajan pitää pystyä vastaamaan ainakin näihin kysymyksiin: BandyliigaToimitusen mielestä puheenjohtajan vastuu on tässä erittäin suuri. Ei välttämättä juridisesti yksin, mutta moraalisesti ja johtamisvastuun näkökulmasta kyllä. Jos puheenjohtaja sanoo, että “liittohallitus käyttää nyt energiansa siihen, miten työt organisoidaan jatkossa”, se on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Ensin pitäisi avoimesti kertoa, miksi tähän pisteeseen päädyttiin ja mitä hallitus itse olisi voinut tehdä toisin. Mitä olisi pitänyt tehdä? Liiton olisi pitänyt viimeistään vuoden 2023 jälkeen tehdä avoin kriisiohjelma: kansainvälisen toiminnan katto, kuukausittainen kassavirran seuranta, seuroille avoin talousraportti, erillinen varainhankintaryhmä, sponsorimyyntiin selkeät tavoitteet, kulujen priorisointi ja skenaariot siitä, mitä tapahtuu, jos valtionavustus laskee. Lisäksi olisi pitänyt rakentaa lajiyhteisölle yhteinen viesti: mitä suomalainen jääpallo haluaa olla vuonna 2030, ja miksi yritysten, kaupunkien ja harrastajien kannattaa sijoittaa siihen. Nyt vaikutelma on, että liitto on ajautunut tilanteeseen, jossa se säästää siitä mikä on helpointa leikata: henkilöstöstä. Mutta samalla operatiivinen toiminta heikkenee entisestään. Jos luottamusjohdon rooli kasvaa, kuten tiedotteessa sanotaan, herää iso kysymys: onko vapaaehtoisella luottamusjohdolla oikeasti aikaa, osaamista ja kykyä hoitaa se, mitä palkattu toiminnanjohtaja on tehnyt? Johtopäätös Tobias Karlssonin irtisanominen voi olla kassakriisin näkökulmasta ymmärrettävä, mutta se ei ole uskottava ratkaisu liiton ongelmiin. Se on oireiden hoitamista, ei taudin parantamista. Miksi liiton hallitus ja puheenjohtaja päästivät tilanteen siihen pisteeseen, että tällainen päätös nähtiin välttämättömäksi? BandyliigaToimituksen mielipide: vastuu kuuluu ensisijaisesti liittohallitukselle ja sen puheenjohtajalle. Toiminnanjohtaja voi kantaa operatiivista vastuuta, mutta strateginen, taloudellinen ja valvonnallinen vastuu on hallituksella. Jos seuraväki haluaa oikeasti uudistuksen, kevätkokouksessa pitäisi vaatia avointa talousselvitystä, hallituksen omaa itsearviointia ja konkreettista toimenpideohjelmaa — ei vain puhetta yhteishengestä. BandyliigaToimitus pohtii: 1. JatkuvuusvastuuNykyinen puheenjohtaja ja hallitus eivät voi vain nostaa käsiä pystyyn ja jättää tilannetta seuraaville. Jos heidän kaudellaan liitto on ajautunut maksukykyongelmiin, henkilöstövähennyksiin ja operatiiviseen kriisiin, heillä on velvollisuus antaa seuroille avoin selvitys siitä, miten tähän päädyttiin ja mitä tehdään seuraavaksi. Heidän pitää huolehtia, että palkat, velvoitteet, kilpailutoiminta, viestintä ja kevään päätökset hoidetaan järjestelmällisesti. Mutta tämä ei tarkoita, että heidän pitäisi automaattisesti jatkaa tehtävissään pitkälle tulevaisuuteen. 2. LuottamusvastuuKun liiton talous on ollut heikko vuodesta 2023 lähtien ja nyt päädytään irtisanomaan toiminnanjohtaja, on täysin perusteltua…

Toimitus

341
5
BandyLiigaUutiset

Tyttö & Naisjääpallon tulevaisuus

Onko sitä ikinä ollutkaan? Iltalehti nosti maanantaina 23. maaliskuuta (Anni Arkko) tässä Iltalehden koko uutinen – esiin koulujen liikuntatunneilla näkyvän ilmiön ja ravisteli samalla yhtä sitkeää väitettä. Sama keskustelu osuu suoraan myös jääpalloon. Liian usein kuulee sanottavan, ettei laji enää vedä nuoria puoleensa tai ettei vauhdikas mailapeli voisi enää löytää paikkaansa tämän päivän liikuntakulttuurissa – mutta väite on monessa kohtaa yksinkertaisesti puuta heinää. Kun lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus kokeilla jääpalloa oikeassa ympäristössä, näky on usein täysin toinen: vauhti sytyttää, yhdessä pelaaminen koukuttaa ja moni huomaa nopeasti, että kyse ei ole menneisyyden lajista vaan kokemuksesta, joka tuntuu yhä poikkeuksellisen tuoreelta. Miksi asiaan ei ole panostettu, oikeasti koskaan? asia on jäänyt sivuun, koska suomalaisessa jääpallossa on liian pitkään ajateltu selviytymistä ennen kasvua — ja kasvussakin ensin poikia ja miesten rakennetta. Se ei välttämättä ole ollut aina tietoinen päätös sanoa, että “tytöt eivät ole tärkeitä”. Mutta käytännössä näin on usein toimittu. Kun katsoo lajin rakennetta, resurssipulaa ja nykytilaa, jälki näkyy aika selvästi: naisten Bandyliigassa kaudella 2025–26 oli vain kolme joukkuetta, joista yksi oli yhdistelmäjoukkue KBK, tämän lisäksi Suomesta ei löydy tyttöjen sarjoja, tai edes joukkueita. Se kertoo siitä, että tyttö- ja naispolku on unohdettu täysin, ja liian pitkäksi aikaa Jääpalloliiton tärkein rooli on rakentaa valtakunnallinen malli.Seurojen tärkein rooli on tehdä siitä mallista totta omalla paikkakunnallaan. Jos kumpi tahansa puuttuu (kuten tähän asti), tyttöpolkua on turha haaveilla. Miksi liiton ydinstrategia ei toimi? Liiton rooli ei saa olla vain toivoa, että seurat saisivat lisää tyttöjä mukaan. Sen pitää määrittää suunta, luoda rakenteet ja pakottaa asia käytännön tasolle. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun naisten Bandyliigassa kaudella 2025–26 oli vain kolme joukkuetta, joista yksi on yhdistelmäjoukkue KBK. Se kertoo suoraan, että pelaajapohja on liian kapea eikä kasvu voi jäädä yksittäisten aktiivien varaan. Samalla liiton omassa strategiassa painotetaan kasvua, lajin levittämistä yhä useammalle ja vahvempaa elinvoimaa. Jos näin on, tyttöjen mukaan saaminen ei ole sivuhanke vaan aivan strategian ydintä. Näemme BandyliigaToimituksessa vastuun asiassa näin: 1. Jääpalloliiton tärkein tehtävä: tehdä tyttöpolusta järjestelmä, ei kampanja Liiton pitää lopettaa ajattelu, jossa tyttötoiminta riippuu siitä, sattuuko jollakin paikkakunnalla olemaan innostunut vetäjä. Se ei riitä. Liiton pitää tehdä valtakunnallinen malli, jossa jokainen seura tietää: Toisin sanottuna liiton pitää vastata kysymykseen:miten tyttö tulee ensimmäistä kertaa jääpallon pariin ja mitä sen jälkeen tapahtuu seuraavat 24 kuukautta? Tämä on liiton tärkein rooli, koska vain liitto näkee koko maan tilanteen. Yksittäinen seura näkee vain oman jääpallokenttänsä. 2. Liiton pitää asettaa seuroille velvoitteet, ei vain suosituksia Mielestämme liiton pitäisi vaatia, että jokainen pääsarja- tai vahva junioriseura tekee vuosittain vähintään nämä: Tämä olisi perusteltua, koska liitto jo nyt ohjaa sarjatoimintaa ja kilpailurakennetta, ja kilpailurakenne joustaa tyttöjen mukanaolon suhteen: naiset ja tytöt voivat pelata poikien U16 ja sitä vanhemmissa nuorten sarjoissa ilman rajoituksia, ja poikien U14:ssä on lisäksi erillisiä helpotuksia tytöille. Se tarkoittaa, että liitolla on jo työkaluja rakentaa polkuja joustavasti. Eli liiton ei pitäisi vain sanoa “olisi hyvä”, vaan sanoa:“tämä kuuluu jokaisen seuran vuosittaiseen perustehtävään.” 3. Liiton tärkein käytännön tehtävä: koulu- ja seuramalli koko maahan Koska ongelma syntyy usein jo ennen seuraa, liiton pitäisi rakentaa valmis kouluohjelma. Ei niin, että jokainen seura keksii itse. Vaan valmis paketti: Kamppareiden syksyn 2025 tyttöjen ja naisten kokeilu Mikkelissä näyttää, että seura voi tehdä paljon, kun on tahtoa: matala kynnys, mailat lainaan, avoin kutsu, ei aiempaa kokemusta vaadita. Tällainen pitäisi pystyä monistamaan kaikkialle, eikä jättää yhden seuran ansioksi. Mielestämme liiton tärkein käytännön kysymys on:miten Kamppareiden kaltainen kokeilu muutetaan valtakunnalliseksi toimintamalliksi? 4. Liiton pitää kantaa vastuu myös viestistä Tämä on iso asia. Liiton pitää sanoa näkyvästi ja toistuvasti: Jääpallo kuuluu tytöille yhtä paljon kuin pojille.Tyttöjoukkue ei ole poikkeus vaan tavoite.Jokaisella paikkakunnalla pitää olla vähintään aloituspolku tytöille. Tämä ei ole vain slogan. Se vaikuttaa siihen, mitä seurat uskaltavat tehdä, mitä vanhemmat ajattelevat ja mitä koulut näkevät lajista. Kun naisten huipputason rakenne on vielä kapea, liiton viestillä on erityinen merkitys: jos liitto ei tee tyttöpolkua näkyväksi, paikallistasolla syntyy helposti ajatus, että tämä on vain miesten ja poikien laji. Kolmen joukkueen naisten sarja kertoo, että näkyvyyttä ja kasvua tarvitaan kipeästi. 5. Nykyisten seurojen tärkein rooli: olla se paikka, jossa uusi tyttö oikeasti pysyy mukana Jos liiton tehtävä on rakentaa järjestelmä, seuran tehtävä on tehdä ensimmäisestä kokemuksesta niin hyvä, että tyttö tulee toisenkin kerran. Seurojen tärkein rooli ei ole aluksi voittaa pelejä tai rakentaa heti kovaa kilpajoukkuetta. Seurojen tärkein rooli on: Moni seura epäonnistuu juuri tässä. Kokeilu järjestetään, mutta jatkopolku puuttuu. Silloin kiinnostus valuu pois. Siksi sanoisimme, että nykyisten seurojen tärkein tehtävä on:muuttaa satunnainen kiinnostus pysyväksi osallistumiseksi. 6. Seurojen pitää lopettaa odottaminen ja alkaa etsiä tyttöjä aktiivisesti Tämä on ehkä tärkein yksittäinen pointti seuroille. Tyttöjä ei saada mukaan sillä, että julkaistaan yksi avoin ilmoitus ja odotetaan. Seurat joutuvat tekemään aktiivista rekrytointia: Kamppareiden esimerkki on tässä hyvä juuri siksi, että siinä kutsu suunnattiin suoraan tytöille ja naisille eikä piilotettu yleisen junioriviestin alle. Nykyisten seurojen pitäisi ymmärtää tämä:tyttötoiminta ei synny itsestään näkyvyyden sivutuotteena, vaan kohdennetun työn tuloksena. 7. Seurojen pitää hyväksyä, että ensin rakennetaan ryhmä, ei täydellistä joukkuetta Nykyisten seurojen yksi tärkein rooli on olla realistinen. Monella paikkakunnalla ei synny heti omaa täyttä tyttöjoukkuetta. Mutta lähes joka paikkakunnalla voisi syntyä: Tässä kohtaa seurojen tehtävä on tehdä yhteistyötä eikä vartioida omia rajojaan. Se, että naisten pääsarjassakin toimii yhdistelmäjoukkue KBK, kertoo jo itsessään, että yhteistyö ei ole heikkous vaan välttämätön käytännön ratkaisu nykyisessä tilanteessa. 8. Seurojen pitää tuoda näkyviin omat nais- ja tyttöpelaajat Tyttö tulee mukaan helpommin, kun hän näkee: Tässä seuroilla on paljon valtaa. Liitto voi puhua yleisellä tasolla, mutta seura tekee näkyväksi paikallisen esimerkin. Seurojen pitäisi käyttää jokaista nais- ja tyttöpelaajaa voimavarana rekrytoinnissa, kouluvierailuissa ja somessa. 9. Liiton ja seurojen välinen suurin virhe on vastuun siirtely Tämä on ehkä kaikkein tärkein havainto. Jos liitto sanoo: “seurat tuntevat paikalliset olot, hoitakoot itse”, mitään ei tapahdu riittävästi.Jos seurat sanovat: “liiton pitäisi tehdä enemmän”, mutta eivät itse rakenna alkeisryhmiä, mitään ei tapahdu sielläkään. Siksi BandyliigaToimitus näkee asian näin: Liitto vastaa rakenteesta.Seurat vastaavat toteutuksesta.Kumpikaan ei voi ulkoistaa tehtäväänsä toiselle. Oma tiivis johtopäätöksemme Jos pitäisi nimetä yksi tärkein rooli kummallekin, sanoisimme näin: Jääpalloliiton tärkein rooli on tehdä tyttöjääpallosta valtakunnallisesti johdettu kasvuohjelma, jolla on tavoitteet, vastuut, mittarit ja seuroja velvoittava toimintamalli. Nykyisten seurojen tärkein…

BandyLiigaUutiset

Jääpallo on saanut ansaitsemansa valokeilan

Nyt näkyvyys pitää muuttaa pysyväksi kasvuksi Jääpallon näkyvyydestä on puhuttu pitkään. Tänä talvena se ei ole enää vain puhetta: MM-kisat Porissa ovat nostaneet lajia esiin poikkeuksellisella tavalla, ja myös kotimainen diginäkyvyys kertoo samaa tarinaa. Meidän sivuillamme käydään nyt jo yli 30 000 kertaa päivässä – kiitos teille jokaiselle, joka luette, jaatte ja elätte mukana. MM-kisojen draama ja vauhti ovat tehneet tehtävänsä. Suomi marssi miesten finaaliin kaatamalla Yhdysvallat selvästi ja kohtaa tänään Ruotsin, kun kisojen huipennus pelataan Porissa. Huomio on ansaittua – mutta se on myös ikkuna, joka ei pysy kauan auki Tällaiset piikit näkyvyydessä ovat urheilussa tuttuja: iso ottelu ja isot tunteet nostavat lajin hetkeksi koko kansan pöydälle. Ratkaiseva kysymys on aina sama: osaammeko käyttää hetken niin, että se jatkuu myös huomenna? Porissa on nähty, että kun tarjolla on tapahtuma ja tarina, yleisö kyllä tulee – jopa niin, että ottelut on pelattu täyden katsomon edessä. Se kertoo kahdesta asiasta: Finaalipäivä: panokset taululla, sydän jäällä Tänään on juuri niitä päiviä, joiden takia tätä tehdään. MM-finaalit huipentuvat Porissa – naisten finaali aiemmin ja miesten finaali illalla. Suomi lähtee miesten päätöspäivään selkä suorana: joukkue on esittänyt vahvaa, rohkeaa jääpalloa ja on jo aiemmin kisassa näyttänyt, että Ruotsi on voitettavissa. Ja jos tänään vielä miehissä voitetaan MM-kulta – se on enemmän kuin mitali. Se on megafoni. Mitä sitten? Kolme asiaa, joihin meidän kaikkien pitää tarttua heti Näkyvyys ei yksin riitä. Se pitää muuttaa teoiksi – ja se onnistuu vain yhdessä. 1) Kouluihin – matala kynnys, iso vaikutusLyhyet lajinäytökset, “kokeile jääpalloa” -välitunnit, seurayhteistyö ja lainavälineet. Monelle lapselle ensikosketus syntyy siitä, että joku tuo mailan käteen ja sanoo: “kokeile.” 2) Mediaan – valmiit tarinat, valmiit klipit, kasvot esiinJääpallo on helppo myydä, kun se tehdään helpoksi julkaista: tiiviit koosteet, selkeät faktat, pelaajatarinat, paikalliset sankarit ja “miksi tämä on siistiä” -sisältö. Nyt kiinnostusta on – se pitää ruokkia. 3) Niihin muutamaan halliin – ja lisää niitäTämä on se kipukohta, jonka kaikki tunnistavat: olosuhteet rajaavat harrastamista ja kasvua. Siksi jokainen askel kohti parempia jääpallo-olosuhteita (tekniikka, jääajat, kattoratkaisut, monikäyttö) on samalla askel kohti isompaa lajia. Kiitos – ja nyt pidetään kiinni Tämä näkyvyys on meidän yhteinen ansio: pelaajat, valmentajat, seurat, talkoolaiset, yleisö, vanhemmat, some-tekijät, kuvaajat, toimitsijat – ja kaikki, jotka jaksavat tehdä arjen työtä lajin eteen. Tänään pelataan mestaruudesta. Huomenna pelataan siitä, että jääpallo näkyy, kuuluu ja kasvaa myös arjessa – kouluissa, mediassa ja olosuhteissa. Nautitaan finaalista. Ja pidetään yhdessä huoli, että tämä ei jää hetkeksi.

Toimitus

113
0
BandyLiigaUutiset

Moni meihin ottanut kommentoi, Liiton syyskokous jäi laihaksi

Palaamme itse kokoukseen alkuviikon aikana Palaamme kokoukseen tarkemmin alkuviikon aikana, kun tunteet hiukan laskevat eri leireissä, ja saamme kunnollisen kokonaiskuvan – mitä ehdotettiin, ja mitä päätettiin… Kommentoimme kuitenkin alla hiukan jo nyt käytyjen puheluiden kautta asiaa.. Bandy-yhteisön pitkään odottama syyskokous ei kyennyt tarjoamaan ratkaisuja eikä yhteisiä tavoitteita tuleville kausille. Kokous keskusteli, mutta ei päättänyt: pöydältä eteenpäin ei saatu toimenpiteitä, jotka vahvistaisivat lajin suuntaa tai loisivat selkeää tiekarttaa kehitykselle. Palkitsemiset kutistettiin Palkitsemiset sentään saatiin lopulta läpi, mutta lähteidemme mukaan kokonaisuutta “ajettiin todella minimiin”. Viesti on synkkä: jos edes onnistumisten näkyväksi tekeminen kaventuu, ongelma on syvempi kuin yksi kokous. Yhteisössä kysytään, arvostetaanko tekijöitä, pelaajia ja seuratyötä enää riittävästi. “Omien Bandyliigaihmisten palkitseminen ja huomioiminen kuuluu vain ja ainoastaan meille. Nyt tämäkin vedettiin muutaman todellisen jääpalloihmisen päätöksellä vessan pönttöön,” tiivistää eräs pitkäaikainen toimija. BandyliigaToimitus laski 21 palkinnon tippuneen seitsemään – eli ainakin 14 karsittiin, osa vuosikymmeniä kauden päätteeksi myönnettyjä. Puuttuvien palkintojen lista on pitkä Kokouksen jälkeen ainakin seuraavat tunnustukset jäivät myöntämättä: Vuoden Mediateon sivuuttaminen herättää BandyliigaToimituksessakysymyksiä: kun imeille lähetetyissä visteissä, ja soitoissa lähes joka kerta hmetellään, miksei media kiinnitä lajiin huomiota, Me kysymme: Antaako tämä liiton päätös “potkua” asiaan? miksi liitto ei palkitse niistä medioista ketään, jotka sitä näkyvyyttä jääpallolle rakentavat? Keskustelu karkaa keskinäiseen vääntöön Kokouksen dynamiikka kuvattiin poikkeuksellisen riitaisaksi. Keskustelut karkasivat usein keskinäiseen vääntöön – valonheittimen alta jäivät strategiset päätökset ja konkreettiset toimet. Ilman yhteistä suuntaa laji ajelehtii, ja päätöksenteon legitimiteetti rapautuu, kun “muutaman päättäjän linja” ohittaa yhteisen valmistelun. Miksi tällä on väliä? Mitä seuraavaksi? Lajin toimijoiden mukaan tarvitaan pikainen korjausliike (kukaan ei vain uskalla yhdessä näitä tuoda esille – viesteissä ja puheluissa nämä esiintyvät jokaisella): Nyt tarvitaan johtamista, joka kokoaa, ei hajota. Jos yhteisön ääni vaimennetaan ja ansioiden tunnustaminen typistyy, suunta on väärä – ja se näkyy lopulta niin katsomoissa kuin kentälläkin.Syyskokous ei kyennyt tarjoamaan kaivattuja ratkaisuja eikä yhteisiä tavoitteita. Keskustelut karkaavat yhä liian usein keskinäiseen vääntöön, ja se näkyi nyt poikkeuksellisen selvästi: pöydälle ei saatu päätöksiä, jotka vahvistaisivat lajin suuntaa tuleville kausille. Palkitsemiset saatiin lopulta läpi, mutta tietojemme mukaan osa-alue ajettiin minimiin – viesti, joka herättää aiheellista huolta arvostuksesta ja yhteisön yhtenäisyydestä. Jos edes onnistumisten näkyväksi tekeminen kaventuu, ongelma on syvempi kuin yksittäinen kokous. Pahoittelemme että tämä vasta tässä kohtaa uutista! Nyt kauden 2024-25 palkitut: Jääpalloliitolle ja seuroille tiedoksi, että kun teemme tätä uutista (19.10 klo: 11:50) – tähän mennessä julkisuudessa vain Satakunnan kansa on kertonut että porilainen Jussi Aaltonen valittiin vuoden pelaajaksi – hekään eivät mainitse muita – siinä Teille totuutta lajimme näkyvyydestä! Loppuun vielä yksi suurta ihmetystä aiheuttava “päätös” Yhteiseksi seurojen kanavaksi sovittu FinbandyTV on saamamme tiedon mukaan lakkautettu tai siirretty ensi kaudeksi pöytälaatikkoon – Miksi asiaa ei yritetty kehittää tai miettiä mitä muuta on mahdollista YHDESSÄ tehdä???. Samalla kentällä kiihtyy paluu vanhaan: sopimuksia solmitaan eri suuntiin, ja katsojat jätetään arvailemaan mistä mikäkin ottelu löytyy. Näin sovittiin – näin kävi Muutama kausi sitten seurat sopivat kokoavansa lähetyksensä yhteisen alustan alle. Siirtymäkaudella aiemmat paikallissopimukset oli tarkoitus päättää hallitusti. Nyt sovun sijaan nähdään repeämiä: esimerkiksi Porvoon Akilles on ilmoittanut tehneensä oman sopimuksen oman kumppaninsa kanssa. Taustalla on tiettävästi kaksi seuraa, jotka vastustavat yhteistä mallia. Vielä huolestuttavampaa on, että seitsemästä yhteiselle alustalle valmiista seurasta 2–3 kääntyi kokouksessa näiden kahden puolelle – ja näin palataan sirpaleiseen “jokainen tekee mitä haluaa” -malliin. Häviäjä: katsoja – ja koko laji Kun yhteinen kanava katoaa, katsojasta tulee selvitysmies. Lähetykset hajautuvat, linkit vaihtuvat, laatu ja saatavuus heittelevät. Tämä syö luottamusta, näkyvyyttä ja lopulta myös tuloja, joiden varassa junioritoiminta, olosuhteet ja koko suomalainen jääpallo elävät. Miten tähän ajauduttiin? BandyliigaToimituksen linja Viime kaudella (2024–25) vastasimme ottelupäivinä toista sataa kertaa kysymyksiin: “Mistä tämä peli näkyy?” Tämä ei ole kestävää, eikä näin pidä lajin median toimia. Ilmoitamme nyt julkisesti, että emme ensi kauden ottelupäivinä vastaa yksittäisiin kyselyihin lähetyspaikoista. Vastuu on seuroilla ja sarjajärjestäjällä, jotka ovat valinneet hajautuksen. “Yhteinen alusta oli kaikkien etu – katsojien, seurojen ja sponsorien. Jos se ajetaan sivuun, myös vastuu tiedosta ja löydettävyydestä kuuluu niille, jotka sooloilevat.”— BandyliigaToimitus Mitä tämän pitäisi tarkoittaa päättäjille? Mitä tämä tarkoittaa katsojille? Loppukaneetti:Yhteinen kanava ei ole pelkkä tekninen ratkaisu vaan edellytys sille, että jääpallo näkyy, kasvaa ja kiinnostaa. Jos Bandyn oma TV haudataan, haudataan samalla pala lajin tulevaisuutta. Toivottavasti nämä 7 seuraa ymmärtäisivät tukeutua ammattilaisten antamiin faktoihin, yhteiseen etuun ja yhteiseen rohkeuteen – pitää kiinni siitä, mikä on jääpallolle Suomessa parasta – eikä antaa näiden kahden muun seuran päättää muiden puolesta.

BandyLiigaUutiset

Hallihankkeet & olosuhteet

Miksi jääpallohallia ei ole saatu alkuun Suomessa? USA:ssa kunta ja osavaltio näkevät John Rose Ovalin kaltaisen kentän paikallisena ja alueellisena vetovoimatekijänä, eivät vain yhtenä urheilupaikkana muiden joukossa. Siksi sen korjaamiseen investoidaan miljoonia. Suomessa tilanne on valitettavasti erilainen – ja syyt juontuvat sekä päätöksenteon rakenteista että lajipolitiikasta. Miksi jääpallohallia ei ole saatu alkuun Suomessa? Mikä voisi olla ratkaisu? Ratkaisevaa on poliittisen tahdon herättäminen.Kun kaupunkipäättäjille ja ministeriölle näytetään, että halli ei ole pelkkä “pienen lajin luksusprojekti”, vaan koko alueen vetovoima- ja hyvinvointihanke, ovet toivoisi avautuvat. Suomen vanhimman joukkuelajin – jääpallon, jonka viralliset ottelut alkoivat jo 1907 – arvoa ei ehkä aina osata tuoda esille potentiaalisille kumppaneille. Sen voi kuitenkin kehystää ainutlaatuisena kulttuurihistoriallisena ja yhteiskunnallisena mahdollisuutena. Tässä muutamia näkökulmia, joilla herättää kiinnostus: 1. Perinteen ja historian arvo 2. Nykyajan mahdollisuudet 3. Arvot ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus 4. Näkyvyys ja brändi 5. Konkreettiset kumppanuuden muodot Eli paras tapa herättää mahdolliset kumppanit on rakentaa tarina, joka yhdistää perinteen ja tulevaisuuden:

Toimitus

269
2
BandyLiigaUutiset

BandyliigaToimitus pohtii vähentyvää pelaajapohjaa…

Pelaajapula varjostaa Bandyliigan tulevaisuutta – Koko laji tarvitsee muutosta Bandyliigan 2025–2026 kausi on täynnä odotuksia ja uusia tuulia, kun mukaan liittyy jälleen WP 35. Tämä kasvattaa joukkueiden määrää ja lisää kilpailua kentillä, mutta samalla nousee esiin huolestuttava ongelma: pelaajapula. Tällä hetkellä liigan kokoonpanoihin ei ole riittävästi pelaajia, ja vaikka pelaajamäärä kasvaa noin 165:een, liigan tarpeet ovat paljon suuremmat. Joukkueet tarvitsevat vähintään 180 pelaajaa täyttääkseen kokoonpanovaatimukset, ja tämä epätasapaino saattaa vaikuttaa vakavasti koko sarjan tasoon ja tulevaisuuteen. Kyllä, tilanne on todella huolestuttava, ja vanhojen pelimiesten kommentit kuvaavat sitä, kuinka syvälle tämä ongelma ulottuu. Kun kokeneet pelaajat ja pitkän linjan bandyn asiantuntijat toteavat, että sarja ei ole enää entisensä, se on merkki siitä, että lajin ydin on saattanut alkaa murentua. Jos perinteet ja pelaajien kokemukset eivät enää kohtaa nykytilannetta, on aiheellista kysyä, mihin suuntaan Bandyliiga on menossa?. Tällainen huoli ei synny tyhjästä. Vanhojen pelimiesten pelot ovat merkkejä siitä, että pelaajapula, liian aikainen nuorten pelaajien siirtyminen liigaan ja tasapainon puute joukkueissa saattavat olla muokanneet Bandyliigan luonteen tavalla, joka ei tue lajin pitkäjänteistä kehitystä. Kun kokeneet pelaajat kokevat, ettei sarja ole enää entisensä, se viittaa myös siihen, että kentällä ja sen ulkopuolella tapahtuu muutoksia, jotka eivät tue lajin kehittymistä ja kasvua. Jos Bandyliigassa ei pystytä turvaamaan tasapainoa nuorten ja kokeneiden pelaajien välillä, se voi johtaa siihen, että kilpailun taso laskee, ja laji ei enää houkuttele uusia pelaajia tai katsojia. Tämä ei ole vain pelaajien ongelma, vaan myös koko suomalaisen bandyn tulevaisuuden kysymys. Mitä pitäisi tehdä? Ennen kaikkea on löydettävä keinoja tukea nuorten pelaajien kehitystä omissa sarjoissaan. Nuorille pitäisi antaa aikaa ja tilaa kasvaa ilman, että heidän tarvitsee kilpailla kokeneempien pelaajien kanssa liian aikaisin. Samalla kokeneille pelaajille tulisi taata peliaikaa ja mahdollisuus jakaa osaamistaan, jotta heidän arvokas kokemuksensa ei mene hukkaan. Tällä tavoin voidaan estää, että Bandyliigan taso ei laske, vaan se pysyy kilpailukykyisenä ja houkuttelevana kaikille. Onkin aika herätä tilanteeseen ja ryhtyä toimiin, jotta Bandyliiga ei menettäisi luonteenpiirteitään ja jatkuisi edelleen perinteitä vaalien, mutta samalla kehittyen ja uudistuen. Viime kauden aikana Botnian joukkue joutui kamppailemaan lähes koko kauden vajaalla pelaajalistalla, ja se heikensi heidän kilpailukykyään merkittävästi. Sama haaste voi kohdata myös muita joukkueita, mikäli pelaajapula jatkuu tai pahenee. Pelaajapula voi myös johtaa äärimmäisiin toimiin, kuten nuorempien pelaajien nostamiseen Bandyliigaan liian aikaisin (osittain jo tapahtuut). Vaikka tämä saattaa näyttää ratkaisevalta lyhyellä aikavälillä, pitkällä aikavälillä se voi estää nuorten pelaajien luonnollista kehitystä. Bandyliigassa pelaaminen ei ole pelkästään kilpailemista, vaan myös oppimista ja kasvamista pelaajana. Kun nuoret pelaajat astuvat liiga-areenoille liian aikaisin, he eivät saa riittävää kokemusta omassa ikäluokassaan, eikä heille jää tarpeeksi aikaa kehittää itseään nuorten sarjoissa. Huoli ei ole vain yksittäisten joukkueiden ongelma, vaan se ulottuu koko lajiin. Nuoret pelaajat eivät saa riittävästi haastetta omissa sarjoissaan, mikä voi johtaa siihen, että tulevaisuudessa Suomella ei ole tarpeeksi kypsiä pelaajia, jotka pystyvät haastamaan kansainvälisellä kentällä. Tämä on todella huolestuttavaa, ja tilanne on valitettavasti jo osittain totta. Pelaajapula ja kasvavat palkkakustannukset asettavat seurat yhä vaikeampaan asemaan, erityisesti kun taloudelliset tulot, kuten sponsorit ja lipputulot, ovat laskeneet. Tämä luo ristiriidan, jossa rikkaat seurat voivat käyttää varojaan kilpailuedun saamiseksi, mutta pienemmät ja taloudellisesti heikommat joukkueet jäävät entistä enemmän jälkeen. Kun rikkaat joukkueet voivat maksaa palkkaa yms etuja ja houkutella parhaat pelaajat, syntyy epätasapaino, joka vie koko sarjan kilpailukykyä ja kiinnostavuutta. Seurojen välinen ero kasvaa, ja pienemmät seurat voivat tulla jopa eloonjäämistaisteluun. Jos tämä kehitys jatkuu, kuten pelätään, joukkueet voivat todella kuolla pois, ja jäljelle jää vain muutama huippuseura. Tällöin lajin kiinnostavuus ja laajalle leviävä seuraaminen voivat romahtaa. Valitettavasti tätä ei ymmärretä – ajatellaan että kunhan me pärjäämme – Muulla ei ole väliä! Kyllä kaikella on vaikutusta – se pitäisi yhdessä todeta ja tehdä sen eteen myös töitä… Laji tarvitsee kipeästi tukea, ja on selvää, että tämä dynamiikka uhkaa koko suomalaisen jääpallon tulevaisuutta. Onko olemassa mahdollisuuksia tasapainottaa tilanne? Ehkä voitaisiin etsiä keinoja, joilla pienemmät seurat saavat enemmän tukea – niin taloudellisesti kuin pelaajapolitiikassa. Liigassa voisi myös miettiä rajoituksia, jotka estäisivät täysin taloudellisesti voimakkaimpien seurojen dominanssia. Tämä auttaisi pitämään kilpailua elossa ja estäisi liigan luisumista kouriin, joissa vain muutama seura hallitsee kaikkea. Ilman muutoksia tämä tilanne voi johtaa siihen, että suomalainen bandy kuihtuu, ja jäljelle jää vain marginaalinen osa siitä, mitä laji on ollut parhaimmillaan. Se on huoli, joka pitäisi herättää koko lajin ja sen tukijoiden keskuudessa, ennen kuin on liian myöhäistä. Bandyliigan tulevaisuus on vaakalaudalla. Onko tämä kehityskulku pysäytettävissä, ja mitä pitäisi tehdä, jotta nuoret pelaajat saavat tarvittavan kehitysympäristön? Nykyinen suuntaus ei lupaa hyvää, ja koko laji tarvitsee muutosta, jotta suomalainen bandy voi säilyttää kilpailukykynsä ja houkuttelevuutensa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. BandyliigaToimitus pohtii mitä olisi nopeasti tehtävissä? Bandyliigan tulevaisuus on todella haasteiden edessä, ja jos suuntaa ei muuteta nopeasti, koko lajin elinvoimaisuus voi olla vaarassa. Pelaajapula, taloudellinen epätasapaino ja kilpailukyvyn heikkeneminen voivat luoda ketjureaktion, joka johtaa lajimme kuihtumiseen. Tässä on muutama askel, joka voisi auttaa suuntaamaan kehityksen parempaan: 1. Tuki pienemmille seuroille Pienemmät ja taloudellisesti heikommat seurat tarvitsevat lisää tukea. Yksi ratkaisu voisi olla tasapuolisemman jaettavan taloudellisen tuen malli, jossa isommat seurat voivat auttaa pienempiä. Tämä voisi tarkoittaa sponsorirahoitusten ja muiden tulovirtojen jakamista siten, että kaikki seurat voivat kilpailla tasapuolisemmin. Rahoitukselliset tukitoimet voivat myös ulottua nuorten pelaajien koulutusohjelmiin ja valmennukseen. 2. Liigan etuuskatto ja siirtorajoitukset Bandyliigan taloudellisen dynamiikan tasapainottaminen vaatii miettimistä, kuinka estetään liian rikkaiden seurojen dominoiminen. Esimerkiksi etuuskaton asettaminen ja siirtomarkkinoiden rajoittaminen voisi estää taloudellisesti vahvempien seurojen ylivaltaa. Tämä voisi tasoittaa kenttää ja estää pelaajien siirtymisen ainoastaan rahallisten etujen vuoksi, mikä heikentäisi muiden seurojen mahdollisuuksia kehittyä. 3. Tuki nuorten pelaajien kehitykselle Nuorille pelaajille tulisi tarjota enemmän mahdollisuuksia pelata omissa ikäluokissaan, ennen kuin he siirtyvät liian aikaisin Bandyliigaan. Liigan ja nuorten sarjojen välinen tasapaino on ratkaisevaa. Nuorille pelaajille tulisi taata peliaikaa ja kilpailua omissa sarjoissaan. Samalla valmentajien ja seurojen tulisi keskittyä siihen, miten nuoria tuetaan parhaiten ilman, että he joutuvat kohtaamaan liian kovan kilpailun liian aikaisin. 4. Vahvistettu yhteistyö ja yhteiset strategiat Seurojen välinen yhteistyö ja yhteinen strategia voisivat auttaa ratkaisemaan useita ongelmia. Tavoitteena voisi olla koko lajin kehittäminen yhdessä sen sijaan, että keskitytään vain oman seuran etujen ajamiseen. Lajille tarvitaan yhteinen tahtotila ja pitkäjänteinen suunnitelma, joka varmistaa kilpailukyvyn ja tasapainon säilymisen. 5. Sponsorointi ja yleisön houkutteleminen Bandyliiga tarvitsee elvytyksen…

Toimitus

317
4
BandyLiigaUutiset

Mielipiteiden puute ja keskustelun avaaminen

Yhteistyö, tulevaisuus… Tomppa, Piedro, SR, ja TW ovat kirjoitelleet kommentteja eri uutisiin. Olisi hienoa jos muut myös antaisivat täällä tilaa avoimelle keskustelulle, josta voimme sitten miettiä yhdessä mitä esim. esitetään seuroille tai Suomen jääpalloliitolle avuksi, tueksi tai miten vaan, kuitenkin jääpalloa ajatellen… 💬 Mielipiteiden puute ja keskustelun avaaminen On totta, että keskustelupalstat ja sosiaalisen median kanavat lajin ympärillä on usein hiljaisia. Syynä voi olla sekä pienempi seuraajakunta että pelko siitä, että omia mielipiteitä ei arvosteta tai ne ammutaan alas. Mutta ilman erilaisia näkemyksiä ei voida kehittyä. Siksi tällaiset ulostulot, kuten sun viesti, on kullanarvoisia. Lisää tätä! 🏆 Divarista vetovoimaa Piedron idea ja sun toisto siitä osuu napakymppiin – divarin kuntoon laittaminen on yksi tärkeimpiä askelia, jos halutaan pelaajapolkua ja alueellista laajentumista. Turnausmuotoinen sarja, ja alueellinen jako esim. 3–4 lohkoon olisi loistava tapa madaltaa osallistumiskynnystä. Sitten lopputurnaus jossain isommassa kaupungissa, vaikka Jyväskylässä kuten sanoit – helppo logistinen sijainti ja sopivan neutraali. ❄️ Olosuhteet ja asenteet Olosuhteita on jo monin paikoin – mutta kuten hyvin sanoit, asenne on se este. Jääpallo mielletään yhä vanhanaikaisesti joksikin vaikeaksi tai “menneisyyden lajiksi”. Siihen auttaisi näkyvyys, tarinankerronta ja yhteistyö muiden lajien kanssa. Ihmiset pitää saada kokemaan jääpallon ilo – se, että isolla kentällä tapahtuu nopeasti ja taitavasti, on elämys. 💸 Liiton rooli ja rekisterit Tuo vapaamatkustajien ja rekisteröinnin huomiointi on tärkeä – jos kaikki rekisteröidään, se paitsi tuo tuloja liitolle, myös mahdollistaa paremman tilastoinnin ja datan keruun, jota voi käyttää kehittämisessä, sponsorineuvotteluissa ja näkyvyyden kasvattamisessa. TÄMÄ MUISTUTUS JOKAISELLE SEURALLE! 🤝 Yhteistyöt Jääkiekon kanssa tehtävä yhteistyö voi olla aidosti win-win, jos se niin sovitaan yhdessä. Junnuilla voisi olla mahdollisuus pelata molempia – monipuolisuus kehittää pelaajia. Seurat voisivat käyttää samoja kenttiä, ja hallit voisivat palvella molempia. Kiekon varjossa on paljon mahdollisuuksia jääpallolle jos uskalletaan ajatella yhteistyötä uhkan sijaan mahdollisuutena. Kun arvostellaan tai mietitään muutoksia – on myös esiteltävä ratkaisuja (ne kaikki eivät toteudu, mutta poimitaan parhaat ja muokataan niitä). Tässä muutama esiin noussut ehdotus: 📦 Ehdotuspaketti jääpallon kehittämiseksi Suomessa 1. 🔊 Keskustelukulttuurin vahvistaminen 2. 🏆 Divarijärjestelmän uudistus 3. ⛸️ Pohjoisen ja uusien alueiden mukaan saaminen 4. 🧊 Jään päällä on jo tilaa – asenteet esteenä 5. 💶 Kaikki mukaan rekisteriin 6. 🤝 Yhteistyö jääkiekon ja muiden lajien kanssa 🎯 Yhteenveto Jääpallo ei ole kriisissä, mutta sen potentiaalia ei ole vielä lunastettu. Toiminta vaatii rohkeaa ajattelua, yhteisöllisyyttä ja uudenlaista viestintää. Näillä ehdotuksilla voidaan lisätä lajin näkyvyyttä, harrastajamääriä ja taloudellista kestävyyttä – ilman että tarvitsee luopua lajin omasta identiteetistä. Sana on vapaa……

BandyLiigaUutiset

Iloisempiin uutisiin

Keskustelu Lasse Karppisen kanssa WP 35:n kevät on täynnä toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja joukkueen matka kohti Bandyliigaa on alkanut, vaikka virallisia ilmoituksia ei vielä ole tehty. Lasse Karppinen, joka on ollut keskeinen hahmo seuran kehityksessä, on johdattanut niin edustusjoukkueen (Divari) kuin P16-joukkueenkin mestaruuksiin. Karppinen on omistautunut valmennukselle ja tuonut uudenlaista energiaa joukkueeseen, joka on pelannut upeasti divarissa ja voittanut sen lähes puhtaalla pelillä. Tämä on vain alkua. WP 35 on saanut aikaan pohjan ja seuran organisaatio on kehitellyt itseään talven aikana, toki mukaan mahtuu vielä. Lasse Karppinen on ollut mukana myös edustusjoukkueen valmennuksessa, ja hänen työpanoksensa on kantanut hedelmää niin pelaajien kehityksessä kuin joukkueen menestyksessä. WP 35 on nostanut nuoria pelaajia esiin ja tehnyt heidän tulevaisuuden näkymistä valoisan, aivan kuten Mikkelissä Kampparit ovat tehneet omalla joukkueellaan. Varkauden seudulla tilanne onkin lupaava: taustat ovat kunnossa ja seuran taakse on saatu tukea. Nyt on vain aika sitouttaa pelaajat ja vakuuttaa sponsorit, ja WP 35 voi lähteä rakentamaan unelmaansa Bandyliigaan. Varkaudessa alkaa olla suuri nälkä päästä tavoittelemaan entistä suurempia saavutuksia, ja tämä hanke vie koko seuran kohti uusia korkeuksia. Seuraavien kuukausien aikana paljastuu, onko WP 35 valmis ottamaan seuraavan askeleen, mutta ainakin into ja työmoraali ovat kohdallaan. Karppisen johdolla tämä pieni mutta kunnianhimoinen joukkue on saanut aikaan suuria asioita, ja nyt on aika tähdätä kohti korkeampia liigatasoja. BandyliigaToimitus toivoo sydämen pohjasta ja varmasti koko suomalaisen jääpalloväen puolesta, että WP 35 saadaan takaisin Bandyliigakartalle – Tämä tiedoksi kaikille seuraa mahdollisesti tukea miettivien tahojen tiedoksi – Näkyvyys on koko Suomen laajuista! Tsemppiä Varkauteen / Lasselle ja kiitos keskustelusta….

Toimitus

355
2
BandyLiigaUutiset

Tulevaisuus?

BandyliigaToimitus pohtii tulevaisuuttaan Jääpallomaailman seuraaminen on ollut BandyliigaToimitukselle pitkäjänteinen matka, mutta nyt ollaan käännekohdassa. Toimitus tiedottaa, että maanantaina 19.5. pidettävässä kokouksessamme päätetään, jatkuuko sivuston toiminta vai jääkö se pelkästään päätoimittajan henkilökohtaiseksi harrastukseksi – Historian keruulle – ilman uutisointia, ja jääpallon reaaliaikaista seurantaa. Tilanne on monivivahteinen, ja monet tekijät vaikuttavat siihen, että ratkaisu ei ole yksinkertainen. Toimitus on ollut itsenäinen, palkaton, ja on huomionarvoista, että se on pystynyt tuottamaan vähintään yhden uutisen päivässä heinäkuusta lähtien (ulos niitä ei ihan joka päivä ole pistetty, tietoisesti). Tämä on ollut merkittävä ponnistus, ja päätoimittaja on omistautunut työlle täysin ilman taloudellista korvausta. Kuitenkin taloudellisten realiteettien myötä tilanne on tullut kestämättömäksi, ja sivuston tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Olen sivuston päätoimittajana saanut muutaman tarjouksen muista lajeista, ja vaikka sydän on täällä jääpallossa – on rahallinen korvaus laskujen maksamiseen korostunut, koska palkallisen työn tulot ovat vähentyneet ja meille kaikille on tuttua postiluukusta tulevat laskut on vain jotenkin maksettava. Minun on siis oikeasti pakko pohtia asiaa tarkkaan! Haluanko että sivusto toimii puolivaloilla vai sammutetaanko valot lopullisesti, jos täysiä ei pystytä jatkossa toimimaan? Kokouksessa pohditaan myös mahdollisuutta saada eri paikkakunilta mukaan vapaaehtoisia, tai pienellä korvauksella tekeviä BandyliigaToimituksen henkilöitä. Vaikka Jyväskylästä on tullut ehdotus mahdollisesta etätoimittajasta (kiitos sinne!), kysymys on laajempi, onko uusia toimittajia valmiina sitoutumaan lajiin eri puolilta Suomea, kuten Helsingistä, Porvoosta, Mikkelistä, Porista, Oulusta, Lappeenrannasta ja Varkaudesta. Tämä on keskeinen kysymys, sillä BandyliigaToimitus on aina pyritty pitämään kattavana ja ajankohtaisena koko maassa. Päätöksentekoon varmasti vaikuttavat myös keskustelut mahdollisista tukimahdollisuuksista. Vaikka tähän asti ei ole oltu aktiivisia rahoituksen keräämisessä, muutama seuraaja on ehdottanut kuukausitukimahdollisuuksia, jotka voisivat auttaa ylläpitämään toimintaa. Toimitus on myöntänyt, että tämä mahdollisuus olisi voinut olla tärkeä tuki aiemmin, mutta nyt se joutuu tarkastelemaan tätä kysymystä vakavasti, jotta toiminta voisi jatkua. Onko lukijat valmiita tähän? Itse olen ollut skeptinen lähinnä en ole halunut perustamaani sivustoa tai sen ylläpitoa muiden vastuulle taloudellisesti siirtää – siksi olemme toimineet kuten olemme. Ehkä siksi olemme myös menettäneet kaikki avustajamme 5 vuoden ajalla. Ainakaan kukaan ei ole minua suoraan haukkunut “sivuston vastaavana tahona”, eli keskusteluissa on aina tullut aika/korvaus/rakkaus/palkallinen päätyö esiin. On tärkeää huomioida, että BandyliigaToimitus on ollut avoin ja läpinäkyvä koko matkan ajan. Päätös siitä, ettei kahta toimittajaa lähetetty Ruotsiin MM-kisoihin, oli yhteinen Teidän lukijoiden kanssa ja perustui käytettävissä oleviin resursseihin. Lisäksi sivuston ylläpitoon olette kertaalleen osallistuneet vahvasti, jotta sivusto pystyi jatkamaan – KIITOS KAIKILLE SIITÄ! Tämä kaikki kuitenkin osoittaa, että toimitus on aina ollut rehellinen, realistinen ja järkevä päätöksenteossaan. Vaikka uusia työtarjouksia on muista lajeista minulle tullut, eikä tämä Bandyliiga-sivusto rahallisesti ole päätyöni, en haluaisi lopettaa toimintaamme (Rakastan Jääpalloa) – mutta vaikeita päätöksiä on edessä – se on rehellisesti myönnettävä! BandyliigaToimitus on saanut tukea ja palautetta seuraajiltaan. Viesteistä, kritiikistä ja jopa haukuista on ollut hyötyä, sillä ne ovat auttaneet kehittämään toimintaa. Toimitus kuitenkin myöntää, että työmäärä on ollut valtava, ja se ei ole enää mitenkään kestävä nykyisellä resursoinnilla. Kevätkokouksen 17.5 jälkeen, seuraavana maanantaina 19.5 tullaan tekemään ratkaiseva päätös, joka määrittää, jatkuuko sivuston uutisointi vai päättyykö se siihen. On selvää, että jos tilanne ei parane, jääpallon seuraaminen BandyliigaToimituksen kautta tulee olemaan vain muisto, ja päätös on tehtävä hartain mielin. Tämä on ollut monivaiheinen matka, mutta nyt on aika katsoa tulevaisuuteen ja tehdä valinta, joka ottaa huomioon sekä taloutemme, että käytettävissä olevat toimittaja resurssit – vaikka haluaisimme ottaa myös teidän lajin seuraajien tarpeet huomioon, emme enää pysty sitä tekemään 5 viimeisen vuoden tapaan. Pasi Virtanen, päätoimittaja BandyliigaToimituksen puolesta P.S Tässä kohtaa Jaakko Kangas minulta henkilökohtainen Kiitos – Tuestasi BandyliigaToimitukselle – KIITOS Koko toimituksen puolesta! #Bandyliiga #Toimitus #Tulevaisuus #Jääpallo #Kevätkokous

Pasi Virtanen

324
0