BandyLiigaUutiset

Mestarit 2025-26

Jääpallokauden mestarit ovat lähes selvillä – enää Bandyliigan kruunu ratkomatta Jääpallokausi on tarjonnut jälleen runsaasti tunteita, hienoja onnistumisia ja ikimuistoisia mestaruushetkiä eri puolilla Suomea. Kuluneiden kuukausien aikana useissa ikäluokissa ja sarjoissa on saatu uudet mestarit, kun joukkueet ovat taistelleet tiensä kauden huipennuksiin saakka suurella sydämellä ja upealla yhteishengellä. Lähes kaikki kauden Suomen mestaruudet on nyt ratkaistu. Junioreissa, nuorissa, naisissa sekä muissa sarjoissa mestarijoukkueet ovat jo saaneet ansaitun palkintonsa pitkästä työstä, onnistumisista ja vahvasta sitoutumisesta. Enää jäljellä on kaikkein kirkkain kruunu – miesten Bandyliigan mestaruus – joka ratkeaa lauantaina. Tämä kausi on jälleen osoittanut, kuinka elinvoimaista ja monipuolista suomalainen jääpallo on. Mestaruuksien taustalla on lukemattomia harjoituksia, pitkiä pelimatkoja, yhteisiä pettymyksiä ja suuria ilon hetkiä. Jokainen mestaruus kertoo omalla tavallaan tarinaa joukkueesta, joka on onnistunut kasvamaan kauden aikana juuri oikealla hetkellä vahvimmilleen. Alle on koottu yhteen kauden 2025–2026 mestarit eri sarjoissa ja ikäluokissa – joukkueet, jotka ovat ansainneet paikkansa tämän talven mestaritarinassa. Vesta juhli U10-ikäluokan loppuhuipentuman voittoa Varkaudessa Varkaudessa nähtiin lauantaina iloista juniorijääpallotunnelmaa, kun U10-ikäluokan loppuhuipentumassa kohtasivat neljä innokasta joukkuetta. Päivän päätteeksi suurimmat onnittelut sai Vesta, joka pelasi itsensä turnauksen voittajaksi. Loppuottelussa Vesta kohtasi hienosti turnauksen järjestäneen WP 35:n. Tasaisen ja vauhdikkaan kamppailun jälkeen Vesta vei mestaruuden nimiinsä lukemin 5–2 (2–1). Pronssiottelussa JPS puolestaan oli Veiterää vahvempi numeroin 6–3 (3–1). Turnauksen tunnelma oli alusta loppuun lämmin ja kannustava. Päivän kruunasi se, että kaikki mukana olleet juniorit saivat kotiinviemisiksi muistomitalin tunnustuksena hienosta osallistumisesta, reippaasta yrittämisestä ja hyvähenkisestä pelaamisesta. Näistä kokemuksista on hienoa jatkaa eteenpäin kohti vanhempia ikäluokkia ja uusia haasteita. Turnausvoittoon yltänyttä Vestan joukkuetta edustivat: Aapo Juppi, Elias Tyynismaa, Hugo Kujala, Leo Nechita, Linus Ruohonen, Linus Suni, Morris Sundman, Noel Takala, Oliver Sivonen, Robin Vasarainen, Tristan Perklen ja Voitto Perttilahti. Lämpimät onnittelut Vestalle! Helsingin IFK juhli jälleen U12-sarjan Suomen mestaruutta Porin Basso Areenalla koettiin viikonloppuna iloista juniorijääpallon juhlaa, kun U12-ikäluokan SM-lopputurnaus kokosi yhteen peräti kaksitoista joukkuetta eri puolilta Suomea. Kahden tapahtumarikkaan päivän aikana nähtiin vauhdikkaita otteluita, hienoja onnistumisia ja ennen kaikkea upeaa yhteishenkeä. Turnauksen kirkkaimman kruunun nappasi jälleen Helsingin IFK, joka uusi mestaruutensa vakuuttavasti jo kolmatta vuotta peräkkäin. Helsinkiläisjoukkue eteni turnauksessa voitosta voittoon ja viimeisteli vahvan viikonloppunsa finaalissa, jossa OLS/Keltainen kaatui lukemin 7–1 (4–1). Mestarijoukkueessa pelasivat: Frej Sundqvist, Joa Mäkinen, Joel Vuolasmaa, Eliel Sankari, Milo Hölttö, Micael Mannerla, Alvin Lönnberg, Jonathan Vuorinen, Viljo Toikka ja Elmo Kinnunen. Joukkueen suoritus oli jälleen osoitus laadukkaasta tekemisestä, hyvästä joukkuehengestä ja iloisesta junioriurheilusta parhaimmillaan. Pronssimitalit menivät JPS/Punaiselle, joka oli pronssiottelussa Akilles/Grön-joukkuetta vahvempi lukemin 3–0 (1–0). Myös mitalipelien ulkopuolella nähtiin runsaasti hienoja suorituksia, yrittämistä ja onnistumisen hetkiä, joista nuoret pelaajat voivat ammentaa paljon tuleville vuosille. Turnauksessa pelattiin myös haastajasarja, jossa ykköseksi nousi Akilles. Se kukisti finaalissa OLS/Sinisen numeroin 4–0 (1–0). Haastajasarjan pronssimitalit matkasivat puolestaan Helsinkiin Botnian mukana. Viikonlopun turnaus tarjosi jälleen hienon muistutuksen siitä, kuinka paljon iloa, oppimista ja elämyksiä juniorijääpallo voi parhaimmillaan tarjota. Basso Areenalla nähtiin paljon onnistumisia, reipasta taistelua ja ennen kaikkea yhteisiä hetkiä, jotka jäävät varmasti mieleen niin pelaajille, valmentajille kuin perheillekin. Lämpimät onnittelut Helsingin IFK:lle mestaruudesta! JPS taisteli upeasti U16-ikäluokan Suomen mestariksi JPS Juniorit juhli sunnuntaina ansaittua Suomen mestaruutta U16-ikäluokassa, kun joukkue venyi huikeaan nousuun loppuottelussa Mikkelin Kamppareita vastaan. Tiukka ja tapahtumarikas finaali päättyi JPS:n 4–3 (2–1) -voittoon, ja ottelusta muodostui juuri sellainen mestaruustaistelu, jota muistellaan vielä pitkään. Kampparit sai otteluun vahvan alun ja siirtyi johtoon heti ensimmäisellä minuutilla Eemil Toivasen maalilla. Kun Viljo Hatakka osui vielä kahdesti lisää, mikkeliläiset karkasivat jo 3–0-johtoon vain 13 peliminuutin jälkeen. JPS ei kuitenkaan mennyt vaikeasta tilanteesta hämilleen, vaan jatkoi omaa peliään sinnikkäästi ja uskoi mahdollisuuksiinsa loppuun asti. Joukkueen aikalisä käänsi ottelun suunnan, ja vähitellen JPS alkoi saada paremmin otetta pelistä. Jonne Loppi toi tärkeillä osumillaan joukkueensa takaisin mukaan juuri ennen taukoa, ja toisen jakson alussa Jaakoppi Paasonen tasoitti kulmalyönnistä lukemiksi 3–3. Lopullisen ratkaisun iski Emil Spoof, jonka 4–3-maali 46. peliminuutilla sinetöi JPS:lle mestaruuden upean nousun päätteeksi. Mestarijoukkueessa pelasivat: Emil Spoof, Pyry Konttinen, Leo Pentinniemi, Juho Inkinen, Lauri Konttinen, Elmo Anttolainen, Eelis Ikonen, Jonne Loppi, Roope Lahtinen, Jesse Laurinmaa, Hannu Virkkula, Ilari Keltanen, Jaakoppi Paasonen, Niilo Närhi, Onni Siitonen ja Sisu Rantonen. Joukkueen suoritus kuvasti hienosti sitkeyttä, uskoa omaan tekemiseen ja vahvaa yhteishenkeä. Myös pronssiottelu tarjosi yleisölle runsaasti jännitystä. Oulun Luistinseura nappasi lopulta SM-pronssia voitettuaan Porin Narukerän tasaisessa kamppailussa lukemin 5–4 (3–2). Päivän molemmat mitaliottelut osoittivat hienosti, kuinka paljon taitoa, tunnetta ja tahtoa suomalaisesta juniorijääpallosta löytyy. Lämpimät onnittelut JPS:lle Suomen mestaruudesta! Kampparit kruunattiin Nuorten Bandyliigan mestariksi Mikkelin Kampparit sai juhlia Nuorten Bandyliigan Suomen mestaruutta kaudella 2025–2026, kun joukkue vei Hännin kentällä pelatun huikean finaalin nimiinsä jatkoajan jälkeen. JPS Jyväskylästä laittoi loppuottelussa kaiken peliin, mutta lopulta Kampparit oli kotikentällään niukasti vahvempi lukemin 6–5 jatkoajan jälkeen, kun varsinainen peliaika päättyi tasan 5–5 (3–3). Ottelu tarjosi yleisölle juuri sitä, mitä finaalilta voi toivoa: vauhtia, tunnetta, taitoa ja jännitystä aivan viime hetkiin asti. Ratkaisua saatiin odottaa jatkoajalle saakka, kun Simo Huotelin iski mestaruuden tuoneen voittomaalin viidennellä jatkoaikaminuutilla ja käynnisti ansaitut kultajuhlat Mikkelissä. Kamppareiden kapteeni Jere Immonen iloitsi ottelun jälkeen koko joukkueen puolesta. – Olen ylpeä koko joukkueesta ja mielestäni paransimme peliämme kauden edetessä. Tänään JPS pisti meidät todella tiukoille – kaikki kunnia heille – mutta onneksi saimme jatkoajalla kaivettua tuon yhden osuman. Mestaruus maistui erityisen hyvältä myös siksi, että viime kauden finaalitappio oli jäänyt kaivelemaan. – Viime vuonna jäi vähän kaivelemaan finaalitappio Helsingille, joten senkin puolesta oli mukava päättää tämä kausi voittoon ja kultajuhliin, Immonen sanoi. Vaikka varsinaisella peliajalla nähtiin peräti kymmenen maalia, myös maalivahdit nousivat ottelussa tärkeään rooliin. Kamppareiden Iivo Korhonen ja JPS:n Niko Nikunen esittivät useita tärkeitä torjuntoja ja pitivät joukkueensa mukana vauhdikkaassa kamppailussa. Kotijoukkueen suurimpana hahmona loisti hattutempun tehnyt Simo Huotelin, joka teki valtavan määrän töitä molempiin suuntiin ja johti joukkuettaan isolla sydämellä. Kamppareiden muista maaleista vastasivat Viljami Kumela kahdesti sekä Oskari Kokko kerran. JPS:n puolella vahvaa jälkeä teki Tarmo Ässämäki kolmella osumallaan, ja lisäksi maalinteossa onnistuivat Sebastian Sauvala sekä Joel Laurinmaa. Samaan aikaan pronssiottelussa Porvoon Akilles ja Helsingin yhdistelmäjoukkue ratkaisivat himmeimpien mitalien kohtalon. Tämän kamppailun vei nimiinsä Helsinki numeroin 8–4 (3–2). Kamppareiden mestarijoukkueessa pelasivat: Timi Nevalainen, Kasperi Kumela, Viljami Kumela, Paavo Tapio, Vilho Jääskeläinen, Tuukka Vitikainen, Santtu Myyryläinen, Simo Huotelin, Otso Kellberg, Eemil Toivanen, Iivo Korhonen, Otto Ahonen, Elias Tikanoja, Jenna Kastevaara, Touko Tähtinen, Jere Immonen, Viljo…

Toimitus

300
2
BandyLiigaUutiset

Maanantai – 5 yötä Finaaliin

Finaalin ja pronssiottelun alla luottavainen tunnelma – maanantai on mennyt jääharjoittelun ja arjen keskellä Kyselimme finaalin ja pronssiottelun pelaajilta sekä valmentajilta maanantain tunnelmia ja päivän ohjelmaa. Viestit ovat varsin yhtenäisiä: ilmassa on rauhallista keskittymistä, sopivasti terävyyttä ja ennen kaikkea odottavaa fiilistä. Bandyliigan kevät huipentuu suuriin otteluihin, mutta pelaajien elämässä kulkee kaiken aikaa mukana myös tavallinen arki. Työkiireet, loukkaantumiset ja joukkueen tukeminen omasta tilanteesta huolimatta tekevät näkyväksi sen, kuinka paljon laji vaatii – ja kuinka vahvasti joukkueessa eletään mukana, vaikka oma panos ei juuri nyt näkyisikään jäällä. Lappeenrannasta saimme seuraavat tunnelmat: Päivän ohjelmaan on kuulunut muutamia tuttuja jääharjoitteita ja kierroksia, joita on tehty koko kauden ajan. Lisäksi jäillä on otettu muutamia teräviä pelinomaisia harjoitteita sekä hiottu vielä kulmapelaamista. Kaikki tähtää siihen, että joukkue on mahdollisimman valmiina kauden tärkeimpiin hetkiin. Tunnelma joukkueen sisällä on hyvä ja odottava. – Tätä “viikkoa” vartenhan tätä tehdään, kuten Janne Hauska Veiterästä taustoitti osuvasti. Vastustajasta löytyy kunnioitusta, mutta myös vahvaa uskoa omaan tekemiseen. – JPS on hyvä ja luisteleva porukka, mutta niin ollaan myökin. Kaiken kaikkiaan maanantain viesti on selkeä: valmistautuminen etenee suunnitelmien mukaan, mieli on levollinen ja katse on jo vahvasti tulevassa Finaalissa. Samalla on hyvä muistaa, että Bandyliigan pelaajat ja valmentajat elävät otteluiden rinnalla aivan tavallista työ- ja perhearkea. Juuri se tekee kevään ratkaisuhetkistä ehkä vieläkin arvokkaampia: suuren pelin taustalla on paljon muutakin kuin harjoituksia ja otteluita. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Janne Hauskan viesti. “Päivän fiilis oli hyvä, mutta aamupäivä ja päivä olivat kuluneet perheen parissa, aikaa viettäen tyttären kanssa, ennen kuin illalla oli jälleen edessä harjoitukset“. Arki ja huippuhetki kulkevat siis suomalaisessa jääpallossa vahvasti rinnakkain. Jyväskylästä vastaavasti tuli seuraavaa viestiä: JPS:n päävalmentaja Topi Rytkönen kuvasi arkeaan hyvin maanläheisesti. Päivä oli kulunut ensin töissä, josta tie vei suoraan jäälle joukkueen pariin. Illan ohjelmaan kuului vielä yhteinen palaveri pelaajien kanssa, ja kotonakin ajatukset palasivat otteluun sekä joukkueen tilanteeseen ennen nukkumaanmenoa. Aamulla arki kutsuu jälleen aikaisin töihin, joten valmentajan päivärytmi on tiivis ja täynnä vastuuta. Kaiken keskellä Rytkönen kuitenkin lupasi, että Jyväskylästä on tulossa vielä tarkempia tunnelmia heti, kun vain löytyy pieni hetki vastauksille. Se kertoo sitoutumisesta ja halusta avata joukkueen fiiliksiä myös kiireisen arjen keskellä. Tästä voi hyvin vain kuvitella, millainen hässäkkä finaalijoukkueiden arjessa juuri nyt vallitsee. Päivät täyttyvät työn, harjoitusten, palaverien ja valmistautumisen rytmistä, ja ajatukset pysyvät ottelussa vielä silloinkin, kun muu maailma ympärillä jo hiljenee. Finaalin lähestyessä mukana on samaan aikaan sekä kiirettä että suurta tunnetta – jokainen hetki eletään vahvasti kohti kauden huipennusta. Juuri tällaisissa hetkissä urheilun inhimillinen puoli tulee kauniisti esiin. Kentällä nähdään pian finaalin panos ja taistelu, mutta sen taustalla on paljon tavallista arkea, venymistä ja sitoutumista. Se tekee finaaliviikosta erityisen: kyse ei ole vain yhdestä ottelusta, vaan kaikesta siitä työstä, ajatuksesta ja sydämestä, jota joukkueiden taustalla eletään joka päivä. Pronssiottelun asetelmia Pronssiotteluun lähdetään kaksijakoisissa, mutta vahvoissa tunnelmissa. Vaikka molemmissa leireissä olisi luonnollisesti mieluummin pelattu finaalissa, ei pronssiottelun merkitystä vähätellä hetkeäkään. Joukkueissa näkyy pettymyksen rinnalla myös ylpeys tehdystä työstä, halu päättää kausi voittoon ja tarjota yleisölle vielä yksi tunteikas sekä laadukas kamppailu. Edessä on ottelu, jossa panosta, tunnetta ja näyttämisen halua riittää varmasti loppuun asti. Oulunkylästä saimme seuraavat terveiset: Kauden viimeinen viikko käynnistyy nyt, ja joukkueessa sitä lähdetään kohti hyvällä mielellä ja vahvalla yhdessä tekemisen hengellä. On hienoa, että edessä on vielä yksi yhteinen viikko täynnä työtä, valmistautumista ja keskittymistä siihen kaikkein tärkeimpään hetkeen. Valmistautumisessa katseet kääntyvät nyt tulevaan vastustajaan, sillä vastaan asettuu HIFK, jonka pelityyli poikkeaa selvästi Veiterästä. Juuri siksi alkavan viikon tärkeimpiä tehtäviä on ymmärtää mahdollisimman hyvin, mitä tuleva ottelu vaatii, ja päästä mahdollisimman hyvin sisään siihen rytmiin ja tapaan, jolla HIFK pelaa kommentoi pelaaja-valmentaja Markus Kumpuoja. Tunnelma joukkueen ympärillä on kuitenkin hyvä. Semifinaalisarja Veiterää vastaan antoi paljon positiivista, ja yhtä ottelua lukuun ottamatta esitykset olivat vahvoja. Se luo varmasti uskoa myös siihen, että oma tekeminen on oikealla tiellä juuri ennen pronssiottelua. Samalla vastustajaa arvostetaan suuresti. HIFK on pelannut kokonaisuudessaan vahvan kauden, etenkin runkosarjassa, ja joukkueella on varmasti kova halu päättää kausi onnistuneesti. Pettymys siitä, etteivät he pystyneet haastamaan JPS:ää aivan toivomallaan tavalla, voi kääntyä myös lisälataukseksi tulevaan otteluun. Siksi odotettavissa on tiukka, tasainen ja tunteikas vääntö, jossa molemmat joukkueet jättävät kentälle varmasti kaiken. Juuri tällaiset hetket tekevät kauden viimeisestä viikosta erityisen. Edessä on vielä yhteinen rutistus, paljon valmistautumista ja yksi mahdollisuus näyttää, mitä tämän joukkueen sisältä löytyy. Kalliosta kantautui seuraavaa terveiset: Jälleen arki kulkee bandyliigapelaajan rinnalla, vaikka kauden ratkaisuhetket ovatkin käsillä. Työt rytmittävät päiviä myös pelien ulkopuolella, ja ajatuksia ottelusta ehtii kirjata vasta työkiireiden hellittäessä. Samalla taustalla on myös henkilökohtainen pettymys, sillä loukkaantuminen on pitänyt sivussa otteluista. Siitä huolimatta joukkueen mukana eläminen on vahvaa, vaikka onkin tapahtumia joutunut seuraamaan kentän ulkopuolelta. – Oon tässä työreissussa, mutta voin jossain vaiheessa kirjailla ajatuksia, kun työkiireiltä kerkeen. Toki ite oon tässä jo useemman pelin ollu loukkaantuneena, pelaaja kertoo (emme voi paljastaa pelaaan nimeä, koska Bandyliigassa nämä ovat “salaista tietoa” – vaikka ne usein vastustaan riveissä tiedetäänkin, koska “piirit” ovat pienet) . Vaikka oma rooli on ollut toinen kuin toivoisi, näkyy kommenteissa silti vahvasti joukkueen arki, sitoutuminen ja se todellisuus, jossa bandyliigaa eletään. Kentällä ei aina voi olla mukana, mutta joukkueen rinnalla ollaan siitä huolimatta, katsotaan joko perjantaina kentälle vihdoin pääsisi loppuu viesti. Loppusanat yllä olevaan… Vaikka kevään tärkeimmät ottelut herättävät suuria tunteita, kulkee bandyliigapelaajan elämä edelleen arjen, työn ja erilaisten vastoinkäymisten rinnalla. Juuri siksi joukkueen yhteinen matka, sitkeys ja halu olla mukana merkitsevät paljon. Kaikki eivät pääse perjantaina & lauantaina kentälle asti, mutta jokainen elää ottelun omalla tavallaan mukana – ja sekin kertoo paljon siitä, mitä joukkue merkitsee. Jatkamme huomenna joukkueiden Fiiliksien välittämistä – Hyvää yötä!

Toimitus

182
0
BandyLiigaUutiset

Finaaliviikko

Miltä finaaliviikko näyttää pelaajalle Finaalipelit lähestyvät ja tunnelma tiivistyy. Haastattelimme eri lajien finaalipelaajia heidän ajatuksistaan ratkaisevien hetkien alla, ja heidän vastauksistaan kokosimme katsauksen siihen, miltä tulevan viikon ohjelma Veiterän & JPS:n leireissä näyttää. Finaaliviikko – päivä päivältä Lauantai – Meni jo Ensimmäinen ajatus: “Me ollaan finaalissa.”Adrenaliini on vielä korkealla välierästä. Pelaaja yleensä: käy mielessä välierän hetkiä alkaa miettiä vastustajaa tuntee ylpeyttä mutta myös vastuuta Treeneissä tunnelma on usein energinen. Sunnuntai – Maanantai Tässä vaiheessa alkaa taktinen valmistautuminen. Joukkue: katsoo videoita vastustajasta harjoittelee erikoistilanteita käy läpi pelisuunnitelmaa Pelaajan päässä pyörii usein: ketä vastaan puolustan mistä vastustaja tekee maalit missä voin itse ratkaista pelin Tiistai-Keskiviikko Tämä on usein hieman rauhallisempi vaihe. Pelaaja: keskittyy palautumiseen alkaa tehdä mielikuvaharjoittelua kuvittelee erilaisia pelitilanteita Ajatus voi olla esimerkiksi:“Jos saan paikan kulmasta, vedän heti.” Torstai Jännitys alkaa nousta kunnolla. Tyypillisiä ajatuksia: “Kohta se on oikeasti täällä.” “Mitä jos teen ratkaisevan maalin?” “Älä mokaa helppoja syöttöjä.” Uni voi olla hieman levottomampaa. Perjantai Monilla joukkueilla on kevyt jääharjoitus. Pelaaja: testaa varusteet käy vielä taktiikat läpi yrittää pitää pään rauhallisena Illalla monet yrittävät: katsoa jotain muuta kuin urheilua syödä hyvin mennä aikaisin nukkumaan Silti peli käy mielessä. Pelipäivä Lauantai 14.3.2026 – pukukopista aloitusvihellykseen Aamu Ensimmäinen ajatus herätessä on usein: “Tänään on finaali.” Keho tuntuu hieman erilaiselta: pieni jännitys vatsassa keskittynyt olo energia korkealla Monet pelaajat tekevät: kevyen kävelyn liikkuvuutta syövät tutun aamupalan Saapuminen kentälle Kun pelaaja saapuu kentälle, tunnelma muuttuu. Näkee: fanit median Vastustajan bussin vastustajan Tässä vaiheessa moni ajattelee: “Tämä on oikeasti iso peli.” Pukukoppi ennen lämmittelyä Tunnelma vaihtelee paljon joukkueittain. Tyypillisesti: osa pelaajista vitsailee osa on täysin hiljaa musiikki soi Kaikki kuitenkin keskittyvät. Lämmittely Jännitys alkaa muuttua energiaksi. Pelaaja alkaa tuntea: jalat heräävät syke nousee keho valmistuu Ajatus muuttuu taktiikkaan: ensimmäinen luistelu ensimmäinen kaksinkamppailu ensimmäinen syöttö 10 minuuttia ennen peliä Lauantai 19:20 Tämä on usein hiljaisin hetki pukukopissa. Valmentaja pitää viimeisen puheen.Moni pelaaja ajattelee silloin vain yhtä asiaa: “Anna kaikkesi.” Kun luistellaan jäälle Kun joukkue tulee jäälle ja yleisö huutaa: Jännitys muuttuu usein täydeksi keskittymiseksi. Ajatus on hyvin yksinkertainen: “Pelaa ensimmäinen minuutti hyvin.” Ei koko finaalia — vain ensimmäinen kosketus, syöttö – minuutti. Mielenkiintoinen fakta:Monet pelaajat sanovat, että kovin jännitys on juuri ennen peliä, mutta se katoaa lähes kokonaan ensimmäisen luistinvedon aikana kun tuomarin pilli on soinut. Seuraamme Finaalin & Pronssiottelun valmisteluja, ja tunnelmia… Tulevan viikon aikana käymme tarkemmin läpi yllä mainitut päivät ja teemat. Huomenna maanantaina finaaliin on vielä viisi päivää aikaa, ja odotus kasvaa askel askeleelta. Viikon mittaan kuulemme myös pronssiotteluun valmistautuvien joukkueiden tunnelmia ja seuraamme, miten viimeiset päivät ennen ratkaisuhetkiä etenevät.

Toimitus

247
0
BandyLiigaUutiset

Hyvää Naistenpäivää

Varsinkin kaikille jääpallon parissa oleville naisille! Tänään on hyvä hetki pysähtyä kiittämään ja arvostamaan teitä kaikkia, jotka olette mukana jääpallon maailmassa – kentällä, katsomossa, taustalla ja arjen tukena Kiitos pelaajille, toimihenkilöille, valmentajille, joukkueiden taustavoimille ja kaikille lajin eteen työtä tekeville naisille. Kiitos myös äideille, vaimoille, tyttöystäville ja kaikille läheisille, jotka elätte mukana harjoituksissa, otteluissa, matkoissa, iloissa ja pettymyksissä. Teidän tukenne, kannustuksenne ja läsnäolonne ovat korvaamaton osa jääpalloperhettä. Jääpallo ei ole vain peliä jäällä – se on yhteisö, jossa jokaisen panos merkitsee. Moni tärkeä asia tapahtuukin juuri kulisseissa: rohkaiseva sana, arjen jousto, mukana eläminen ja usko siihen, että tätä lajia kannattaa tehdä sydämellä. Siinä teidän merkityksenne on valtavan suuri. BandyliigaToimitus toivottaa sydämellisesti hyvää naistenpäivää kaikille jääpallon parissa oleville naisille, äideille, vaimoille, tyttöystäville ja kaikille teille, jotka olette osa tätä yhteisöä.Teette lajista lämpimämmän, vahvemman ja elävämmän. Hyvää naistenpäivää! Pasi Virtanen / päätoimittaja

Toimitus

46
0
BandyLiigaUutiset

Eiliset välierän merkkipaalut

Viimeinen välierä Botnia vs Veiterä toi mukanaan hienoja merkkipaaluja Viimeisessä välierässä nähtiin joukkueiden taistelun lisäksi myös upeita henkilökohtaisia merkkipaaluja, jotka jäävät varmasti lämpimästi mieleen. Veiterän Tero Liimatainen saavutti komean rajapyykin noustessaan 300 Bandyliigapisteeseen. Tehopisteet ovat nyt huimat 176+124, ja juhlahetkeen toi lisäarvoa se, että merkkipaalu syntyi tärkeällä tavalla: Liimatainen viimeisteli ottelussa 2–2 tasoitusmaalin ilman syöttäjää. Kokeneen pelaajan vahva panos tuli jälleen juuri oikealla hetkellä. Botnian Heikki Pesonen puolestaan pelasi merkittävän ottelun, kun täyteen tuli 100 Bandyliigaottelua. Sata ottelua pääsarjatasolla kertoo arvokkaasta työstä, sitoutumisesta ja pitkäjänteisyydestä joukkueen eteen. Kyseessä on hieno saavutus, josta voi olla aidosti ylpeä. Lisäksi Botnian Tomi Lappi kirjautti uransa ensimmäisen playoff-syöttöpisteen. Osuma syntyi Botnian 2–0 maaliin, jonka viimeisteli Ilmari Pesonen. Ensimmäinen tehopiste pudotuspeleissä on aina erityinen hetki ja hieno palkinto tehdystä työstä. Välieräilta tarjosi siis paljon muutakin kuin pelkät numerot taululla. Se toi esiin sitkeyttä, kokemusta ja onnistumisen hetkiä, jotka tekevät urheilusta niin merkityksellistä. BandyliigaToimitus toivottaa Lämpimät onnittelut kaikille merkkipaalunsa saavuttaneille!

Toimitus

233
0
BandyLiigaUutiset

Veiterä etenee finaaliin

Oulunkylässä ottelu oli todella kaksijakoinen Otteluun lähdettiin kiinnostavissa asetelmissa, ja monen mielessä eli myös ajatus siitä, että Botnia voisi vielä yllättää ja venyttää illan edukseen. Ensimmäinen jakso antoikin siihen viitteitä, kun Botnia tuli peliin terävästi ja pystyi horjuttamaan Veiterää hyvällä liikkeellä ja tehokkuudella. Lopulta sitä yllätystä ei kuitenkaan saatu. Toisella jaksolla Veiterä pelasi eheämmin, hallitsi ottelun rytmiä selvästi paremmin ja käänsi pelin ansaitusti edukseen. Kun Botnian jalka alkoi painaa eikä avausjakson terä enää säilynyt, Veiterä käytti oman hetkensä hyväkseen ja marssi voitolla finaaliin. Botnia vs Veiterä Otteluvoitot: 1-3 Ensimmäinen jakso Ottelu käynnistyi vauhdikkaasti, ja Botnia sai heti alkuun hyvän otteen pelistä. Avausmaali syntyi jo 4. minuutilla, kun Pekka Niska viimeisteli tilanteeksi 1–0 Juri Schreckin syötöstä. Botnia jatkoi aktiivisesti myös tämän jälkeen ja loi useita vaarallisia tilanteita, vaikka Veiteräkin pääsi ajoittain omille paikoilleen. Botnian hyvä alku sai lisää katetta 25. minuutilla, kun Ilmari Pesonen iski lukemiksi 2–0 ja Tomi Lappi merkittiin syöttäjäksi. Pesonen kiersi koko Veiterän joukkueen, ja kun kukaan ei ottanut häntä kiinni, niin taululle 2-0 lukemat (uskomattoman löysää Veiterä pelaamista – hyvin outoa) – hieno yksilösuoritus. Tässä vaiheessa näytti siltä, että Botnia hallitsi ottelua sekä liikkeellään että tehokkuudellaan. Jakson edetessä Veiterä kuitenkin pääsi paremmin peliin mukaan, Botnia jotenkin tuudittautui, ja ehkä jopa oudoksui selkeää ja ansaittua johtoaan. Vieraat saivat painetta Botnian päähän kulmien ja laukauksien kautta, ja 33. minuutilla kavennus syntyi, kun Eetu Peuhkuri teki maalin Ere Verhelän syötöstä. Maalin jälkeen Veiterä vaikutti olevan selvästi paremmin ottelun virrassa, ja jakson loppu mentiin enemmän heidän painostuksessaan. Ensimmäinen jakso oli kokonaisuutena selvästi kaksijakoinen: ensin Botnia oli niskan päällä, mutta toinen puolisko jaksosta kääntyi Veiterälle. Tauolle mentiin tilanteessa 2–1. Erityistä huomiota herätti Veiterän kurittomuus. Joukkueelle vihellettiin peräti kolme 10 minuutin jäähyä ensimmäisellä jaksolla: Juuso Kärmeniemelle, Joonas Peuhkurille ja Topi Peuhkurille. Näistä varsinkin viimeinen, maalivahti Topi Peuhkurin jäähy, vaikutti täysin turhalta ja kertoo siitä, että Veiterän peli oli ajoittain hermostunutta ja keskittyminen lipsui itse pelaamisesta. Yhteenvetona:Botnia oli tehokas ja terävä alussa, mutta Veiterä nousi hyvin mukaan ja kavensi ansaitusti. Toiselle jaksolle iso kysymys on, pystyykö Botnia hyödyntämään Veiterän ailahtelevuutta ja jäähyherkkyyttä, vai saako Veiterä pelinsä ja tunteensa paremmin hallintaan. Toinen jakso Toinen jakso kääntyi selvästi Veiterälle, kun Botnian jalka alkoi painaa eikä avausjakson terävyys enää riittänyt. Jakson alkuun Botnia sai vielä pari omaa laukausta, mutta hyvin nopeasti ottelun kuva muuttui: Veiterä alkoi ottaa hallintaa, voitti tilanteita ja vyörytti peliä yhä enemmän Botnian puolustusalueelle. Veiterä loi painetta tasaisesti koko jakson ajan. Laukauksia ja kulmia kertyi useaan otteeseen, ja Botnia joutui 61. minuutilla ottamaan aikalisän yrittäessään katkaista pelin virran. Se kertoi hyvin siitä, että ote oli jo selvästi lipsumassa. Botnian jalka ei enää liikkunut samalla tavalla kuin ensimmäisen jakson alussa, ja Veiterä pääsi rytmittämään peliä haluamallaan tavalla. Ottelun käänne nähtiin lopulta viimeisellä vartilla. 75. minuutilla Tero Liimatainen toi Veiterän tasoihin 2–2:een pitkän painostusjakson päätteeksi. Tasoitus oli täysin ottelutapahtumiin nähden ansaittu, sillä Veiterä oli ollut toisen jakson aktiivisempi ja vaarallisempi osapuoli. Hetkeä myöhemmin ottelu sai lisää tunnetta jäähyjen kautta. 74. minuutilla sekä Joonatan Irtamo että Eetu Peuhkuri saivat 10 minuutin jäähyt, ja 85. minuutilla Botnian Aleksi Niemi joutui rikkomaan, ja tästä seurauksena rankkari. Tästä seurasi ratkaiseva hetki, kun Janne Hauska viimeisteli rangaistuslaukauksesta Veiterän johtoon 2–3. Se oli kova isku Botnialle tilanteessa, jossa joukkue oli muutenkin jo pahasti takaa-ajajana. Lopullinen ratkaisu nähtiin lisäajalla. 90+2 minuutilla Paavo Simpura iski Veiterälle 2–4 Veeti Hyvärisen syötöstä, mikä näytti jo sinetöivän ottelun. Botnia ei kuitenkaan luovuttanut täysin, vaan Ilmari Pesonen kavensi vielä 90+4 minuutilla lukemiin 3–4. Loppukiri jäi kuitenkin liian myöhäiseksi, eikä Botnia enää ehtinyt nousta tasoihin. Toisen jakson kuva oli selvä: Botnian energia hiipui ja Veiterä kasvoi otteluun koko ajan. Siinä missä Botnia oli ensimmäisellä jaksolla terävämpi ja tehokkaampi, toisella jaksolla Veiterä oli liikkuvampi, aktiivisempi ja ennen kaikkea valmiimpi käyttämään omat hetkensä hyväkseen. Tasoitus roikkui ilmassa pitkään, ja lopulta Veiterä myös meni ohi. Yhteenveto toisesta jaksosta:Botnian jalka hyytyi, pelin hallinta karkasi ja Veiterä käytti momentumin edukseen. Vaikka Botnia taisteli loppuun asti ja sai vielä kavennuksen aivan lopussa, toinen jakso oli kokonaisuutena Veiterän. Finaali- ja Pronssiparit selvillä Veiterä lunasti paikkansa finaaliin ja saa kunnian järjestää kauden huipennuksen lauantaina 14.3. Edessä on iso haaste, sillä vastaan asettuu ennakkoon ehkä jopa hienoinen suosikki, JPS. Kaikki on kuitenkin vielä auki, ja finaalista on lupa odottaa todella tasaista, tunteikasta ja laadukasta kamppailua. Botnian kausi jatkuu puolestaan vielä mitalipelissä, kun joukkue matkustaa jo perjantaina 13.3. Kallioon HIFK:n vieraaksi pronssiotteluun. Siellä panokset ovat edelleen suuret, ja Botnialla on varmasti halu päättää kautensa vahvaan esitykseen. Kaikille hyvää viikonloppua ja nautinnollista loppupelien odotusta! Kevään ratkaisuhetket ovat nyt käsillä.

Toimitus

355
0
BandyLiigaUutiset

BandyliigaToimitus tutkii

Bandyliigan vihellykset suurennuslasin alla: koko kauden jäähyt tutkittiin Bandyliigassa keskustellaan paljon tuomareiden roolista ja vihellyksistä, mutta aiheeseen liittyy myös paljon harhakäsityksiä ja mutu-tuntumaa. Siksi BandyliigaToimitus halusi tarkastella asiaa virallisten pöytäkirjojen kautta eikä pelkkien mielikuvien varassa. Kävimme läpi kaikki kauden 2025–26 ottelut ja kirjasimme jokaisen ottelun tuomarikolmikon kohdalle kyseisessä ottelussa tuomitut jäähyt. Näin saimme tulokset, jotka avaamme alla. Jäähymäärissä yllättävän suuria eroja tuomareiden välillä Bandyliigan kaudella 2025–26 on tähän asti tuomittu keskimäärin noin neljä 10 minuutin jäähyä ottelua kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 40 jäähyminuuttia per peli. Kun tarkasteluun otetaan vain ne tuomarit, jotka ovat viheltäneet vähintään 10 ottelua, keskiarvoksi muodostuu noin 38 minuuttia ottelua kohden. Pelkkä keskiarvo ei kuitenkaan kerro kaikkea. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että erot yksittäisten tuomareiden välillä ovat huomattavia. Eniten jäähyminuutteja ottelua kohden ovat tähän mennessä vihellyksissä mukana olleista: Jussi Myllylä, Kalle Korhonen, Jami Pöysä ja Harri Pietiläinen. Toisessa päässä listaa ovat Keijo Siniaalto, Mats-Olof Gustafsson, Petri Kuusela ja Tom Niiranen. Kun ääripäitä verrataan toisiinsa, ero on merkittävä: yhdessä päässä keskiarvo jää alle 30 minuuttiin ottelua kohden, toisessa noustaan yli 50 minuuttiin. Kysymys kuuluu, mistä erot kertovat. Yksi selitys voi löytyä otteluiden luonteesta. Kaikki pelit eivät ole samanlaisia, eikä kaikkia tuomareita asetella saman profiilin otteluihin. Osa viheltää enemmän kärkikamppailuja, paikallisotteluita tai pudotuspelien kaltaisia korkean jännitteen pelejä, joissa tunteet käyvät kuumempina ja tilanteet kärjistyvät herkemmin. Se voi luonnollisesti nostaa jäähymääriä. Toisaalta näin suuret erot herättävät väistämättä myös pohdintaa tuomarilinjojen yhtenäisyydestä. Jos osa tuomareista puuttuu herkemmin fyysiseen peliin, mailahäirintään tai protestointiin ja osa antaa enemmän pelata, joukkueiden kokemus sarjan linjasta voi vaihdella paljonkin ottelusta toiseen. Se ei ole vain tilastokysymys, vaan vaikuttaa myös pelin rytmiin, taktiikkaan ja siihen, mitä kentällä pidetään sallittuna. Bandyliigan kannalta olennaista olisi, että linja olisi mahdollisimman ennakoitava. Täydellistä yhdenmukaisuutta ei koskaan saavuteta, eikä ehkä tarvitsekaan, sillä jokaisella tuomarilla on oma tapansa johtaa peliä. Silti liian suuret erot voivat lisätä keskustelua siitä, ratkaiseeko otteluissa toisinaan enemmän vastustaja kuin itse pelinohjaaja (tuomari kolmikko), tähän on vaikea ottaa kantaa. Tilaston perusteella kokeneemman ryhmän keskiarvo jää hieman koko sarjan keskiarvon alle. Tämä voi viitata siihen, että suuremmalla ottelumäärällä linja tasoittuu, mutta samaan aikaan yksittäisten tuomareiden erot pysyvät silti suurina. Se tekee ilmiöstä kiinnostavan: kyse ei näytä olevan vain satunnaisvaihtelusta. Jatkoa ajatellen ei tällä kaudella ole enää paljoa tehtävissä, kun otteluja on maksimissaan vain 4 jäljellä. Kuitenkin on tärkeä huomioida, että pudotuspelit nostavat aina kierroksia, ja samalla myös tuomaroinnin merkitys kasvaa. Jos linjat poikkeavat toisistaan paljon, keskustelu ei ainakaan hiljene. Bandyliigassa jäähyjä tulee siis keskimäärin yllättävän paljon, mutta vielä enemmän puhuvat erot niiden jakautumisessa. Tilasto ei yksin todista, kuka on oikeassa tai väärässä. Se kuitenkin nostaa esiin kysymyksen, jota kentän laidalla varmasti moni jo pohtii: onko sarjan tuomarilinja riittävän yhtenäinen? Alla tutkimamme tilastotiedot – esitettynä tuomarikohtaisesti: Tuomari: Ottelut: Jäähyt: Jäähyt per Ottelu: Myllylä Jussi 14 755 min 53,93 min Korhonen Kalle 14 695 min 49,64 min Pöysä Jami 15 665 min 44,33 min Pietiläinen Harri 20 830 min 41,50 min Malaska Antti 17 685 min 40,29 min Eväkoski Jarno 11 435 min 39,55 min Vauhkonen Jukka 17 655 min 38,53 min Hepola Ilari 12 445 min 37,08 min Keränen Timo 13 470 min 36,15 min Kyllönen Aapo 13 445 min 34,23 min Turpeenniemi Jouko 15 500 min 33,33 min Kaipia Sami 19 625 min 32,89 min Niiranen Tom 19 600 min 31,58 min Kuusela Petri 12 375 min 31,25 min Gustafsson Mats-Olof 18 520 min 28,89 min Siniaalto Keijo 10 280 min 28 min Loput tuomarit vihelsivät alle 10 ottelua, heitä emme listaa… Emme tuomitse ketään, tuomme esille mitä tilastot kertovat Taulukko ei edelleen yksin kerro koko totuutta, eikä sen perusteella voi tuomita yksittäisiä tuomareita. Vihellyksiin vaikuttaa moni asia, ja BandyliigaToimitus tuo esiin vain tilastollisen näkymän siihen, miltä kausi tällä hetkellä näyttää. Luvut voivat herättää kysymyksiä, mutta lopulliset johtopäätökset vaativat aina myös kontekstin ymmärtämistä… Toivomme että tällaiset havainnot voivat kuitenkin tarjota hyvää keskustelupohjaa esimerkiksi tuomaripäiville: onko sarjan linja riittävän yhtenäinen, mistä erot syntyvät ja miten yhteistä tulkintaa voidaan edelleen kehittää. Tilastot eivät yksin ratkaise mitään, mutta parhaimmillaan ne auttavat tunnistamaan aiheita, joista on syytä keskustella avoimesti. Onko vuoropuhelulle & avoimuudelle aihetta? BandyliigaToimituksen mielestä on, aivan selvästi. Ei siksi, että tilasto yksin todistaisi jonkin olevan väärin, vaan siksi, että luvut herättävät perusteltuja kysymyksiä. Kun eri tuomareiden välillä näkyy isoja eroja, vuoropuhelu olisi hyödyllistä jo pelkästään yhteisen ymmärryksen takia. Seurojen näkökulmasta olisi tärkeää kuulla, miten tuomarit näkevät: Tuomareiden näkökulmasta taas olisi varmasti hyödyllistä saada seuroilta palautetta siitä, Rakentavan vuoropuhelun tavoite ei olisi etsiä syyllisiä, vaan parantaa läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta. Se palvelisi kaikkia: tuomareita, seuroja, pelaajia, koko sarjaa ja varsinkin suomalaista jääpalloa. Tänään välieräottelu 4:n tuomaroinnin hoitavat: BandyliigaToimitus tutkii varmasti tilastoja myös jatkossa, niiltä osin mitä voimme niukan tilastointimme kautta tutkia..

Toimitus

195
0
BandyLiigaUutiset

Välierä part 4

Oulunkylässä Botnia vs Veiterä klo 19:00 Oulunkylässä on tänään taas se hetki, jota varten pitkä harjoituskausi tehdään. Miesten Bandyliigan välieräsarja jatkuu kello 19.00, kun Botnia kohtaa Veiterän neljännessä osaottelussa. Veiterä johtaa sarjaa voitoin 2–1, joten panos on selvä: ratkeaako finaalipaikka jo tänään, vai kaivaako Botnia itsensä väkisin rinnalle ja siirtää ratkaisun sunnuntaiksi Lappeenrantaan? Pelaajat sanovat usein, että tämä on Bandyliigapelaajan parasta aikaa. Juuri näitä iltoja varten on keväästä asti paiskittu töitä, kestetty kylmää, pimeää, epävarmuutta ja arkea, jota harva muu pääsarjaurheilija Suomessa joutuu kokemaan samalla tavalla. Siksi pudotuspelien huuma tuntuu niin vahvana. Mutta samalla tämän lajin raadollisuus näyttäytyy juuri nyt myös paljaimmillaan. Akilleksen päävalmentaja Jari Hyttinen muistutti viime perjantain viimeisissä ison jään harjoituksissa pelaajilleen karulla tavalla, että seuraavan kerran kotikentälle päästään vasta yhdeksän kuukauden päästä. Pysäyttävä lause. Ja aiheellinen kysymys kuuluu: tapahtuuko tätä missään muussa suomalaisessa pääsarjassa? Kuinka kauan jääpalloväki jaksaa olla sitkeä? Kuinka kauan rakkaus lajiin kantaa, kun olosuhteet eivät anna takaisin sitä, mitä pääsarjataso ansaitsisi? Ja milloin löydämme ne kumppanit, joiden avulla edes yksi halli, yksi paikka pelata ja harjoitella 10–12 kuukautta vuodessa, näkisi viimein päivänvalon? BandyliigaToimitus on ollut mukana viemässä hankkeita eteenpäin jo 15 vuoden ajan. Välillä tuntuu, että asiat eivät etene, että haave karkaa aina vain hieman kauemmas. Silti emme saa antaa periksi. Sillä jos tämä laji on opettanut jotain, niin ainakin sen, että sitkeys kuuluu sen syvimpään ytimeen. Mutta saarnan jälkeen palataan siihen tärkeimpään juuri nyt. Oulunkylään. Iltaan. Otteluun, jossa punnitaan tahto, rohkeus ja kyky elää paineen alla. Botnia pelaa kotonaan pakkovoiton edessä. Veiterä taas tietää, että yksi nappionnistuminen voi viedä sen finaaliin jo tänään. Kaikki on valmista suureen välieräiltaan. Botnia vs Veiterä Otteluvoitot: 1-2 Oulunkylässä pelataan perjantai-iltana todellinen pakkovoiton peli. Veiterä johtaa välieräsarjaa 2–1, joten Botnia pelaa veitsi kurkulla vielä yhteen välieräotteluun pääsystä, kun taas Veiterä hakee paikkaa jo finaaliin pääsystä. Sarjan kulku on ollut raju ja vaihteleva: ensin Veiterä murskasi 11–3, sitten vei trillerin 6–5 jatkoajalla, mutta keskiviikkona Botnia nousi Lappeenrannassa elintärkeään 3–2-voittoon jatkoajalla. Botnian mahdollisuus lähtee siitä, että se saa ottelun pidettyä kurinalaisena ja omassa rytmissään. Bandyliigan ennakkonosto tiivisti keskiviikon asetelman hyvin: Botnia pystyy pelaamaan Veiterää vastaan tasavauhtista pudotuspelijääpalloa silloin, kun puolustus pysyy tiiviinä, keskialueen kaksinkamppailut kääntyvät sille ja pallollinen peli ei hajoa pakotettuihin ratkaisuihin. Siinä on oikeastaan koko kotijoukkueen illan käsikirjoitus. Botnia ei todennäköisesti halua tästä avoimien ovien luistelukisaa, vaan ottelun, jossa jokainen hyökkäys rakennetaan huolella ja Veiterän vahva virtaus saadaan rikottua. Veiterän vahvuus taas on kyky tehdä pelistä “oman karttansa” näköinen. Se on sarjassa näyttänyt, että kun se saa vauhdin päälle, hyökkäyspään ratkaisijoita löytyy useasta suunnasta. Ylemmän jatkosarjan helmikuun kohtaamisessa Tero Liimatainen teki kolme maalia ja syötti yhden, Aleksi Seppänen jakoi kaksi maalisyöttöä ja Joonas Peuhkuri sekä Esko Liukkonen osuivat myös. Veiterän materiaali näyttää vaaralliselta juuri siksi, ettei uhka tule vain yhdestä mailasta. Kun liike kulkee ja pallo liikkuu nopeasti, Botnian puolustus joutuu venymään leveälle. Botnian ratkaisijoita haettaessa katse kääntyy luonnollisesti niihin pelaajiin, jotka pystyvät tuomaan peliin rauhaa ja laatua paineen keskellä. Edellisessä kotivälierässä pisteitä tekivät muun muassa Pekka Niska, Juri Schreck, Joonatan Irtamo ja Heikki Pesonen, ja joukkue sai myös kulmatilanteista tuotantoa. Se kertoo, että Botnia ei ole yhden miehen varassa, vaikka yksittäisten tähtipelaajien merkitys onkin suuri (Niska & Kumpuoja & Tervonen). Kotijoukkue tarvitsee tänään onnistumisia etenkin niiltä pelaajilta, jotka pystyvät voittamaan keskialueen ja kääntämään pelin nopeasti hyökkäyssuuntaan. Veiterän mahdolliset ratkaisijat löytyvät hieman eri profiilista. Liimataisen kaltaiset viimeistelijät ja Seppäsen kaltaiset rytmittäjät pystyvät iskemään nopeasti, jos Botnia menettää palloa huonoihin paikkoihin. Lisäksi Veiterä on osoittanut sarjassa, että se kestää myös tiukkaa peliä: se voitti Oulunkylän trillerin 6–5, eikä siis hätkähdä, vaikka ottelu menisi loppuhetkien hermopeliksi. Se on iso etu vierasjoukkueelle katkaisupelissä. Suurin yksittäinen kysymys Botnian kannalta liittyy Markus Kumpuojaan. Bandyliigan ennakon mukaan hänen pelaamisensa ratkeaa vasta ottelupäivänä, ja erityisesti käden kunnon arvioitiin voivan vaikuttaa mailankäsittelyyn, kaksinkamppailuihin, lyöntivoimaan ja pitkiin syöttöihin. Tämä on merkittävä asia juuri pudotuspeleissä, joissa pienetkin rajoitteet näkyvät nopeasti. Jos Kumpuoja ei itse pelaa, mutta valmentaa kentän reunalta, sillä on Botnialle sekä miinus että mahdollinen pieni plus. Miinus on ilmeinen: jäältä poistuu pelaaja, joka normaalisti tuo peliin kokemusta, rytmiä, pallollista laatua ja kykyä rauhoittaa hetkiä, joissa ottelu uhkaa hajota. Varsinkin pakkovoittopelissä tällaisen pelaajan puuttuminen voi näkyä siinä, että vaikeilla hetkillä joku muu joutuu kantamaan pelinrakentelun ja johtamisen vastuun. Toisaalta laidalta Kumpuoja voi nähdä koko kentän eri tavalla ja reagoida vaihtojen, erikoistilanteiden ja pelin tunnepuolen johtamiseen terävästi. Se ei kuitenkaan täysin korvaa sitä, mitä hän voisi tuoda itse jään tasolla kosketus kosketukselta. Tätä tukee myös Bandyliigan arvio siitä, että jos Kumpuoja jää sivuun, Botnian on jaettava vastuuta laajemmalle ja haettava hyökkäyksiin vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten he tekivät jo keskiviikkonakin. Siksi tämän illan iso kysymys onkin, pystyykö Botnia voittamaan ottelun kollektiivilla. Jos pystyy, sarja venyy sunnuntaiksi Lappeenrantaan. Jos taas Veiterä saa pelin virtaamaan omilla vahvuuksillaan, finaalipaikka voi olla katkolla jo tänään. Lähtökohta on herkullinen: Botnian kotiyleisö, pakkovoiton paine ja Veiterän mahdollisuus lyödä sarja poikki. Juuri tällaisissa illoissa välierät joko tekevät sankareita tai paljastavat, kumman peli kestää paremmin totuuden hetken. Tule ihmeessä paikalle nauttimaan huippu jääpallosta Nyt jos koskaan kannattaa suunnata Oulunkylään katsomaan huippujääpalloa paikan päälle. Sää suosii tänään hienosti: kirkasta, kevään tuntua ilmassa ja lämpötila mukavan puolella, noin +2 astetta. Toivotaan, että jää saadaan illaksi täydelliseen kuntoon, jotta puitteet ovat juuri sellaiset kuin tämän tason välieräottelu ansaitsee. Tällaisina iltoina katsomossa voi todella tuntea, miksi jääpallo on parhaimmillaan niin hieno laji. Vauhtia, taitoa, tunnetta, panosta ja kevään ratkaisuhetkiä – kaikkea sitä on tarjolla Oulunkylässä tänään. Nyt on loistava hetki tulla paikalle kannustamaan, elämään mukana ja antamaan joukkueille se lisäenergia, jonka vain yleisö voi tuoda. Ja vaikka ette tällä kertaa pääsisikään paikan päälle, ottelua kannattaa ehdottomasti seurata yllä olevasta linkistämme. Tämä on juuri niitä iltoja, joita muistellaan vielä pitkään. Tsemppiä kaikille iltaan – niin kentälle, katsomoon kuin ruutujen ääreenkin!

Toimitus

209
0
BandyLiigaUutiset

Keskiviikon merkkipaalut

Haikonen, Lappi, Kärnä, Niiranen & Hämäläinen juhlinnan kohteina Julkaisemme merkkipaaluja, koska ne ovat tapa antaa arvostusta pelaajien työlle ja pitkäjänteisyydelle. Ne tuovat liigaan tunnetta ja tarinoita, jotka sitouttavat faneja ja vahvistavat seurojen yhteisöä. Samalla merkkipaalut rakentavat Bandyliigan historiaa ja tarjoavat positiivista, helposti jaettavaa sisältöä medialle ja kumppaneille. Eilisissä Bandyliigan playoff-otteluissa nähtiin tunteikkaita merkkipaaluja ja hienoja onnistumisia – sekä Veiterän ja Botnian kohtaamisessa että HIFK:n ja JPS:n pelissä. Botnia: Haikosen playoff-debyytti ja Lappi ratkaisevassa roolissa Botnian riveissä Pauli Haikonen kirjautti nimiinsä ensimmäisen playoffottelunsa Bandyliigassa Veiterää vastaan. Pudotuspelit ovat aina oma maailmansa. Toinen Botnian illan kohokohdista oli Kaarlo Lappi, joka merkkautti playoffuransa ensimmäisen syöttöpisteen – ja vieläpä ottelun kannalta isoon paikkaan. Lappi tarjoili viimeistelyyn Veiterä vs Botnia 2–3 ottelun voittomaalin syötön, jonka iski sisään Heikki Pesonen. Ratkaisevat tehot ovat pudotuspeleissä valuuttaa, ja tuollaiset onnistumiset jäävät mieleen. Kärnälle playoff-avaus, Niiraselle ja Hämäläiselle 100 ottelun rajapyykki HIFK:n ja JPS:n kohtaamisessa nähtiin myös useampi juhlan aihe. Arttu Kärnä, HIFK pelasi uransa ensimmäisen playoff-ottelun. Pudotuspelit mittaavat henkistä ja fyysistä kanttia, ja ensimmäinen askel kohti kevään isoja pelejä on aina erityinen – oli tulos mikä tahansa. JPS:n puolella nähtiin kaksi merkittävää virstanpylvästä: Atte Niiranen ja Saku Hämäläinen ylittivät kumpikin 100 Bandyliiga-ottelun rajan. Sadan pääsarjapelin täyttyminen kertoo ennen kaikkea sitkeydestä, jatkuvuudesta ja halusta tehdä töitä kaudesta toiseen – lajissa, jossa jokainen talvi ansaitaan uudelleen. Onnittelut kaikille merkkipaalunsa saavuttaneille! Pudotuspelikevät on parhaimmillaan tarinoita: ensiaskeleita, ratkaisevia syöttöjä ja vuosien työn tuomia rajapyykkejä. Eilinen tarjosi niistä jokaisesta palan.

Toimitus

161
0
BandyLiigaUutiset

JPS finaaliin, Veiterä & Botnia jatkavat

HIFK vs JPS Lopputulos: 2-3, ja Veiterä vs Botnia Lopputulos: 2-3 Ennen mahdollista ratkaisevaa kolmatta välierää asetelma oli juuri sellainen, josta pudotuspelit tehdään: panos valtava, marginaalit pienet ja jokainen kosketus merkityksellinen. Veiterä lähti otteluun hakemaan sarjalleen ratkaisua – kotona, omalla rytmillä ja vahvuuksiensa kautta. Botnia taas tuli jäälle selkä suorana viestillä, että se ei suostu taipumaan: peliä lähdettiin venyttämään, iskemään omiin hetkiin ja pakottamaan vastustaja tekemään työnsä loppuun asti. Jäällä näkyi heti alusta, että luvassa ei ollut helppo iltapuhde kenellekään. Veiterä otti pallon kanssa aloitteita ja haki laukauksilla otetta, Botnia vastasi omalla kurinalaisuudellaan ja erikoistilanneuhallaan. Tunnelma oli latautunut – ei pelkästään siksi, että kyse oli välierästä, vaan siksi, että ilmassa oli se tuttu “nyt ratkaistaan” -tunne. Tästä lähdettiin: kaksi joukkuetta, yksi tavoite, ja 90 minuuttia (tai enemmän) aikaa näyttää, kummalla kantti kestää. Helsingissä HIFK uskoo sarjan kääntyvän.. Ennen HIFK:n ja JPS:n mahdollista ratkaisevaa välieräottelua asetelma oli selkeä ja samalla armoton. JPS tuli peliin sarjan komennossa ja tiesi, että seuraava askel kohti finaalia oli otettavissa omalla tutulla reseptillä: kurinalaisella joukkuepelillä, kovalla työnteolla ja jatkuvalla paineella. HIFK:n lähtökohta oli yhtä lailla kirkas – nyt piti löytyä se ilme, jolla sarja saadaan vielä elämään: rohkeutta pallolliseen peliin, joukkueen yhtenäisyyttä ja ennen kaikkea kykyä voittaa ne pienet hetket, joista pudotuspelit ratkaistaan. Odotusarvo oli, että HIFK yrittää alussa sytyttää kannattajansa ja itsensä: terävällä karvauksella, vahvalla kaksinkamppailupelaamisella ja nopeilla hyökkäyksiin lähdöillä. JPS:ltä taas odotettiin sitä, mitä se on koko sarjan tehnyt: ei hötkyilyä, vaan peliä, jossa jokainen tilanne rakennetaan kunnolla ja vastustaja pidetään pitkiä jaksoja puolustuskannalla. Ratkaisun avaimet nähtiin jo ennakkoon erikoistilanteissa ja tunnetasossa – pysyykö HIFK kärsivällisenä ja yhtenäisenä, ja pystyykö JPS pitämään oman rakenteensa kasassa myös silloin, kun HIFK saa yleisön ja pelin hetkeksi puolelleen. Ja juuri tämän takia otteluun lähdettiin isolla latauksella: JPS:llä mahdollisuus sinetöidä finaalipaikka, HIFK:lla mahdollisuus näyttää, että se pystyy pakottamaan sarjan vielä jatkoon. Pudotuspeleissä se on usein kiinni yhdestä onnistumisesta, yhdestä katkaisusta, yhdestä kulmasta – ja siksi jokainen aloitus, jokainen liike ja jokainen valinta tuntui jo etukäteen tavallista painavammalta. HIFK vs JPS 2-3 Taistelua, tunnetta ja JPS:n ansaittu finaalipaikka (0–3 otteluvoitoin) HIFK löysi tänään väliereen parasta ilmettään – peli oli energisempi, kaksinkamppailuissa oltiin hereillä ja ote pysyi pitkään uskottavana. Silti kokonaisuus jäi vähän vajaaksi: kun ilta eteni, JPS:n joukkuepelaaminen, toistuvat laadukkaat hyökkäysjaksot ja kärsivällinen tekeminen käänsivät vaakaa. JPS nappasi ottelun luvuin 2-3 ja samalla koko välieräsarjan suoraan 3–0 ja varasi paikkansa finaalissa täysin ansaitusti. Kotijoukkueen hyvä alku ja johto Ottelu lähti liikkeelle JPS:n rytmillä. Vieraat saivat nopeasti useita laukauksia ja prässäsivät HIFK:n puolustusta pitkissä jaksoissa. HIFK kuitenkin kesti ja iski, kun tilaisuus tuli:10. minuutilla Iiro Väkiparta viimeisteli 1–0, syöttäjänä Santeri Laitinen ja kotiyleisö sai juuri sitä, mitä se toivoi – tunnetta ja uskoa siihen, että tästä tehdään vielä iso ilta. JPS vastasi nopeasti – ja piti pelin hallinnan JPS ei hätkähtänyt. Se jatkoi suoraviivaista, mutta kurinalaista peliä: paljon laukauksia, painetta ja tilanteiden uusimista. Palkinto tuli 25. minuutilla, kun Jarno Eronen tasoitti 1–1, Aki Manninen syötti. Tasoitus oli kuin tiivistelmä JPS:n illasta: joukkueena sisään peliin, ei yksittäinen soolo. Sokolovilta tärkeä maali ennen taukoa Ensimmäisen jakson lopussa JPS sai hetken rauhassa rakennella peliään, mutta juuri silloin HIFK iski uudelleen. 42. minuutilla Ilia Sokolov vei HIFK:n 2–1-johtoon, Tomi Hauska syöttäjänä. Maali juuri ennen taukoa oli iso – se antoi HIFK:lle henkisen etulyöntiaseman ja pakotti JPS:n toisen jakson alusta lähtien jahtaamaan. Toisella jaksolla peli aaltoili – JPS iski tehokkaammin Toisella jaksolla HIFK:llä oli omat hetkensä, mutta JPS:n jatkuva painostus näkyi laukausmäärissä ja kulmissa, HIFK puolusti paljon. JPS tuli tasoihin, 2–2 rangaistuslyönti 61’ Riku Hämäläinen, ja se oli se hetki, jolloin monella kävi mielessä ajatus: “nytkö tämä kääntyy?” JPS reagoi kuten vahva joukkue reagoi. Ei hermoilua, ei hätäisiä ratkaisuja – vain seuraava laadukas hyökkäys ja ratkaisu. 66. minuutilla Tarmo Ässämäki viimeisteli 2–3, ja siitä eteenpäin JPS kontrolloi ottelun loppua kypsästi. HIFK haki vielä rytmiä aikalisälläkin, mutta JPS piti rakenteensa, pelasi ajan ja tilanteet viisaasti ja ansaitsi voiton. Loppuun vielä Pyry-Peetri Piironen, HIFK hölmöili punaisen kortin, ja perästä kuuluu tuleeko lisää penaltyä (Pronssiottelussa 13.3 perjantaina hän ei nyt ainakaan esiinny). Miksi HIFK:n joukkuepelaaminen jäi “piippuun”, vaikka ilme oli paras? Hyvä kysymys – ja tässä ottelussa se näkyi pieninä mutta ratkaisevina asioina: JPS näyttää juuri nyt joukkueelta, joka tietää tarkalleen mitä tekee JPS:n pelistä ja finaaliin menosta voi sanoa aika suoraan tämän: se näyttää joukkueelta, joka tietää tarkalleen mitä tekee – ja pystyy voittamaan eri tavoilla. Välieräsarja 3–0 ei synny sattumalta, varsinkaan kun HIFK pystyi tässä pelissä hetkittäin lähes parhaaseensa. Mitä JPS:n pelissä näkyy juuri nyt? Veiterä vs Botnia 2-3, jatkoajan jälkeen Botnia osoitti sitkeyttä – välieräsarja elää, otteluvoitot nyt 2–1. Botnia näytti jälleen, miksi se on kevään peleissä aina vaikea kaadettava. Vaikka Veiterä sai pitkiä jaksoja hallintaa ja ottelu kääntyi moneen kertaan, Botnia pysyi mukana, jaksoi uskoa omaan tekemiseensä ja venytti pelin jatkoajalle – ja se kertoo joukkueen luonteesta paljon. Avausjakso niukasti Veiterän Veiterä vei avausjakson lopulla johtoaseman kulmasta 1-0 kun Aleksi Seppänen viimeisteli, Eetu Peuhkurin kulmasta. Botnia tuli toisella jaksolla määrätietoisesti tasoihin, kun Patrik Parkkonen tasoitti 64. minuutilla 1–1. Veiterä kuittasi nopeasti 65. minuutilla Ere Verhelän osumalla 2-1 maalilla, syöttäjänä vanha herra Janne Hauska. Ottelu alkoi näyttää siltä, että pienet marginaalit kääntyvät kotijoukkueelle. Botnia ei kuitenkaan taipunut. Mainita kyllä täytyy että Veiterällä oli mahdollisuus naulata ottelu, mutta Eetu Peuhkuri ei saanut rankkaria sisään, ja kuten monesti käy – kun ei toiselle ottelun “tappaminen” onnistu, vastustaja saa momentumin… Botnian tavaramerkki kaudelta, periksi ei anneta Loppuhetkillä nähtiin illan iso kuva: kun kello käy vähiin ja paine kasvaa, Botnia pystyy edelleen pelaamaan rohkeasti ja iskemään. 90+1 minuutilla Pekka Niska toi Botnian tasoihin 2–2 kulmasta, ja ottelu venyi jatkoajalle. Yllätys? Onko? Botnia vie ottelun jatkoajalla… Jatkoajalla Botnia lopulta ratkaisi 2-3 voiton kun maalin viimeisteli Kaarlo Lapin esityöstä, Heikki Pesonen. Botnian viesti oli silti selvä: tämä sarja ei ole vielä läheskään ohi. Veiterälle tästä jäi käteen suuri harmitus. Välieräsarja jatkuu – vähintään perjantaina 6.3. pelattavalla välieräottelu 4:llä. Botnia lähtee siihen otteluun selkeä resepti taskussaan: samanlainen usko, sama yhtenäisyys ja sama taisteluilme. Kun joukkue pystyy nousemaan tasoihin lisäajalla, se pystyy myös kääntämään koko sarjan. Katsotaan miten Veiterä kerää rivinsä Oulunkylän…

Toimitus

524
2