Narukerä pyysi liitolta selvitystä

Oliko Eeli Böhm pelikelpoinen JPS–Narukerä -puolivälierässä?

Bandyliigan puolivälieräsarja JPS–Narukerä käynnistyi tänään Viitaniemessä, ja JPS voitti avausosan 9–3. Sarja pelataan paras kolmesta -järjestelmällä, seuraava ottelu on Porissa 20.2.

Ottelun jälkeen Porin Narukerä on käyttänyt oikeuttaan pyytää Suomen Jääpalloliittoa selvittämään, oliko Eeli Böhm pelikelpoinen ottelussa. Kysymys ei ole pelkästä pikkunyanssista: jos vastalause koskee edustus- tai pelioikeutta, seuraamukset voivat ulottua aina ottelutuloksen muuttamiseen asti – ja samalla koko pudotuspeliparin asetelma voi elää.

Eeli Böhmin kuva: Elbe Wright

Miksi juuri Böhm?

Böhm oli mukana JPS:n kokoonpanossa puolivälieräottelussa (pöytäkirjassa). Samanaikaisesti hänet on kauden aikana listattu Akilleksen yhteyteen “JPS – kaksoisedustus” -merkinnällä.

Tämä yhdistelmä synnyttää sen ydinkysymyksen, johon myös Narukerän selvityspyyntö käytännössä osuu:

Jos Böhmillä on voimassa kaksoisedustus Akilleksen aikuisten joukkueeseen, saiko hän pelata aikuisten sarjaottelun (Bandyliiga) JPS:n paidassa?

Sääntökirjan “kova kohta”: 44.5

Kauden 2025–2026 kilpailusäännöissä kaksoisedustuksesta todetaan (44.5) kahdesta eri tilanteesta, joista tässä on olennainen erityisesti kohta 1:

• Juniori-ikäinen pelaaja voi saada kaksoisedustuksen edustaakseen toisen seuran aikuisjoukkuetta – ja kaksoisedustuksen ollessa voimassa pelaaja voi edustaa vain sitä aikuisten joukkuetta, johon kaksoisedustus on myönnetty.

Jos siis liiton myöntämä kaksoisedustus on nimenomaan toisen seuran aikuisiin (esim. JPS-juniori Akilleksen edustukseen), sääntöteksti on lähtökohtaisesti varsin yksiselitteinen: aikuisten otteluissa pelaaminen kuuluisi silloin vain sille “vastaanottavalle” seuralle.

Mutta – ja tämä on koko jutun mielenkiintoinen kohta – julkinen “kaksoisedustus”-merkintä ei vielä yksin kerro, minkä tyyppinen kaksoisedustus on liitossa rekisteröity, mihin sarjoihin se on tarkoitettu, tai onko se edelleen voimassa/mahdollisesti peruttu.

Mihin liitto joutuu ottamaan kantaa?

Jotta asia ratkeaa, liiton selvityksessä (ja mahdollisessa kurinpitokäsittelyssä) on käytännössä pakko vastata ainakin näihin:

1. Minkälainen kaksoisedustus Böhmiä koskee?
   • Onko se nimenomaan juniori → toisen seuran aikuisiin (44.5.1), vai jokin nuorten ikäluokkien järjestely (44.5.2)?
2. Mihin joukkueeseen kaksoisedustus on myönnetty ja mihin kilpailuihin se ulottuu?
   • Säännön logiikka on suuntaava: “myönnetty aikuisten joukkueeseen X” → aikuisten edustus vain X.

Mitä voi seurata, jos vastalause menestyy?

Kilpailusäännöissä vastalausemenettelystä todetaan mm., että ottelun lopputulos pysyy voimassa käsittelyn ajan, ja kurinpitolautakunnalla on työkalut muuttaa lopputulosta tai määrätä uusintaottelu.

Sääntökirja listaa mahdollisina seuraamuksina mm.:

• ottelun pelaaminen uudelleen, tai
• ottelun tuomitseminen vastalauseen tehneelle joukkueelle (esim. 5–0), tai
• myös tilanteen, jossa vastalause hyväksytään, mutta lopputulos jätetään silti voimaan (riippuen asiakokonaisuudesta ja perusteluista).

Lisäksi Bandyliigassa vastalausemaksu on 500 €, ja päätöksen julkisuudesta on oma pykälänsä: kurinpitolautakunnan päätös julkaistaan liiton verkkosivuilla viimeistään seuraavana arkipäivänä päätöksen antamisesta.

Miksi tämä on “iso asia” juuri pudotuspeleissä?

Pudotuspelit ovat sarjan tiukin ympäristö: pienetkin tulkinnat muuttuvat suuriksi, koska jokainen ottelu siirtää todennäköisyyksiä ja energiaa – ja usein myös loukkaantumisia, jäähykuormaa ja henkistä momentumia.

Jos pelikelpoisuuskysymys jää “harmaaksi”, seuraava ottelu pelataan väistämättä osin epävarmuuden päällä.

Toisaalta jos liitto tekee nopean, perustellun ja julkisen ratkaisun, se palvelee kaikkia: seuroja, pelaajia, tuomareita ja yleisöä. Säännöissä on selkeä ajatus läpinäkyvyydestä – päätökset julki, perustelut näkyviin.

---

BandyliigaToimitus ei lähde spekuloimaan yksittäisen pelaajan pelioikeutta tai mahdollisen vastalauseen lopputulosta. Asia kuuluu Suomen Jääpalloliiton käsiteltäväksi, ja päätös tehdään kilpailusääntöjen sekä liiton rekisteritietojen perusteella.

Olennaista on, että kilpailusäännöissä kaksoisedustusta koskeva pykälä 44.5 linjaa juniori-ikäisen pelaajan oikeuden edustaa aikuisten joukkueita tilanteessa, jossa kaksoisedustus on myönnetty toiseen seuraan – ja samalla määrittelee, mitä “voimassa oleva kaksoisedustus” tarkoittaa aikuisten otteluissa.

Kuitenkin Tämä on juuri se kohta, jossa jääpallon arki ja sääntökirjan ideaali törmäävät.

Jos liitto on vuosien varrella antanut “oikeuksia” pelata käytännössä kahdessa aikuisten joukkueessa siksi, että jollain ei ole saatu rosteria kasaan, se voi näyttäytyä järkevänä palokuntatyönä: sarja saadaan pelattua, ottelut eivät kaadu ja pelaajat pääsevät pelaamaan. Mutta samalla se synnyttää kolme isoa ristiriitaa sääntöjen kanssa:

1. Sääntöjen ennustettavuus ja yhdenvertaisuus
   Säännöt ovat sopimus kaikille. Jos poikkeuksia myönnetään “tarpeen mukaan”, sama tarve pitäisi tunnistaa ja käsitellä samalla tavalla kaikille — muuten syntyy helposti kuva, että joillain on “sisäpiirin ovet” ja toisilla ei.
2. Kilpailullinen reiluus
   Rosteripula on todellinen ongelma, mutta poikkeuslupa voi vaikuttaa suoraan sarjan tai pudotuspelin urheilulliseen tulokseen. Silloin pienikin tulkinta muuttuu isoksi: missä menee raja “sarjan pelastamisen” ja “kilpailuedun” välillä? Ja kuka sen rajan määrittää?
3. Sääntökirjan uskottavuus
   Jos käytäntö on toistuvasti ristiriidassa kirjauksen kanssa, lopputulos on aina sama: joko sääntö on väärin kirjoitettu, sitä tulkitaan epäselvästi, tai sitä ei noudateta johdonmukaisesti. Kaikissa kolmessa tapauksessa kärsii luottamus.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö poikkeuksia voisi olla. Mutta jos niitä on, niiden pitäisi olla nimenomaan sääntöihin kirjattuja (selkeä pykälä “erivapaudelle” tai “tilapäiselle pelioikeudelle”), tai vähintään päätös pitäisi dokumentoida ja perustella: mihin sääntökohtaan nojaten lupa annettiin, millä kestolla, mihin otteluihin, ja miksi se ei vääristä kilpailua.

Kun tällainen “arkijärki vs. pykälä” -ristiriita nousee esiin juuri pudotuspeleissä, se korostaa yhtä asiaa: ei riitä, että liitto tekee päätöksen — sen pitää näyttää ulospäin siltä, että päätös syntyy samasta mittapuusta, samoilla perusteilla ja läpinäkyvästi. Muuten jokainen seuraava rosteriongelma muuttuu myös luottamusongelmaksi.