Laukaukset omaan päähän
Laukaukset omaan päähän paljastavat isoja eroja – ottelumäärät vääristävät kuvaa
Bandyliigan alkukauden tilastot kertovat karua kieltään siitä, kuinka paljon painetta joukkueiden omissa puolustusalueissa on nähty. Laukausmäärät omaa maalia kohti vaihtelevat rajusti – mutta samalla on muistettava, että ottelumäärissä on tällä hetkellä suuria eroja, mikä vääristää suoraa vertailua.
Akilles on toistaiseksi tilaston “kärjessä”: vihreäpaidat ovat päästäneet 55 laukausta kohti omaa maalia ja 32 ohi, yhteensä 87 laukausta omaan päähän. Heti perässä tulevat WP35 (48+32 = 80) ja OLS (54+25 = 79), jotka ovat olleet paljon puolustustöissä.
Myös Botnian puolustusta on testattu kovaa: 53 laukausta maalia kohti ja 20 ohi, yhteissumma 73. Narukerän lukemat ovat 34+19 = 53, Kamppareilla 25+17 = 42 ja HIFK:lla 22+9 = 31.
Taulukon häntäpäässä ovat JPS (6+5 = 11) ja Veiterä (5+3 = 8), joiden omaan päähän suuntautuneet laukaukset jäävät selvästi muita vähäisemmiksi.
Mitä tilastot oikeasti kertovat?
Ensisilmäyksellä voi päätellä, että Akilles, WP35 ja OLS viettävät paljon aikaa omalla puolustusalueellaan, kun taas JPS ja Veiterä ovat olleet vähemmällä paineella. Todellisuudessa kuva ei ole näin yksinkertainen.
- Ottelumäärät vaihtelevat paljon.
Osa joukkueista on pelannut selvästi muita enemmän, mikä näkyy luonnollisesti korkeampina kokonaislukuina. Esimerkiksi Akilleen, WP35:n ja OLS:n suuret lukemat selittyvät osin tiiviillä ottelurytmillä, kun taas JPS ja Veiterä ovat olleet selvästi vähemmän tulessa, koska pelejäkin on ollut vähemmän. - Vastustajien taso ja pelitapa vaikuttavat.
Jos otteluohjelma on tuonut alkuun eteen sarjan kärkijoukkueita, omaan päähän kertyy väistämättä enemmän laukauksia. Toisaalta aktiivinen, hyökkäävä pelitapa voi johtaa avoimempaan peliin ja suurempiin laukausmääriin molempiin suuntiin. - Lukemat eivät kerro koko totuutta puolustamisesta.
Pelkkä laukausmäärä ei kerro, kuinka laadukkaita tilanteet ovat olleet, miten hyvin maalivahti ja puolustus ovat selviytyneet tai kuinka paljon oma joukkue itse on saanut painetta vastustajan päähän. Esimerkiksi joukkue, joka johtaa pelejä selvästi, saattaa hieman “antaa” laukauksia kaukaa, kunhan vaaralliset paikat pysyvät hallinnassa.
Varhainen otanta – trendi vai sattumaa?
Alkukauden tilastoja kannattaa siksi tulkita maltilla. Ne ovat hyvä muistutus siitä, millaiseen paineeseen joukkueet ovat joutuneet, mutta:
- Pienellä ottelumäärällä yksikin poikkeuksellinen peli (esimerkiksi raju puolustustaistelu huippujoukkuetta vastaan) voi paisuttaa lukemia.
- Keskinäiset erot tasoittuvat, kun sarja etenee ja ottelumäärät kääntyvät lähemmäs toisiaan.
Tällä hetkellä voidaan todeta, että Akilleen, WP35:n ja OLS:n puolustusta on mitattu eniten, kun taas JPS ja Veiterä ovat toistaiseksi selvinneet pienimmällä laukausryöpyllä – ennen kaikkea siksi, että joukkueet eivät ole pelanneet lähellekään yhtä monta ottelua.
Kun kausi etenee ja ottelumäärät asettuvat samalle viivalle, nähdään, ovatko nämä alkukauden trendit pysyviä vai vain kalenterin ja sattuman tuottamia tilastopiikkejä. Yksi asia on varma: puolustuspelaamisen laatu ja oman pään tiiviys tulevat ratkaisemaan paljon, kun taistelu sarjasijoituksista kovenee.
