Lauantain MM-kisa uutiset

Suomi–Ruotsi finaaliin – ja Porin katsomot voittivat jo yhden tärkeän pelin

Porin jääpallon MM-kisat saavat unelmafinaalin: Suomi ja Ruotsi kohtaavat sunnuntaina maailmanmestaruudesta. Lauantain välierissä Suomi marssi finaaliin murskalukemin 10–1 USA:sta, ja Ruotsi kaatoi Norjan 8–2.

Mutta päivän ehkä lämminhenkisin viesti ei tullut tulostaululta, vaan tunnelmasta. USA:n leirissäkin kiiteltiin lauantain ilmapiiriä, yleisöä ja kannustusta – tappionkin jälkeen. Se kertoo siitä, että Porissa on nyt juuri se kipinä, jota laji tarvitsee: kun katsomo elää, tapahtuma tuntuu tapahtumalta ja jääpallo näyttää parhaat kasvonsa.

Ja tästä seuraa se tärkein: meidän jääpalloihmisten pitäisi puhaltaa entistä enemmän yhteiseen hiileen. Ei vain silloin, kun kulkee, vaan myös silloin kun rakennetaan – junioreita, olosuhteita, tapahtumia, talkoita ja sitä yhteistä ylpeyttä, joka näkyy katsomossa ja tarttuu myös vierasjoukkueisiin. Kun yhdessä tehdään, saadaan oikeasti jotakin aikaiseksi.

Karu nollaputki, mutta selkeä viesti: nyt on naisten jääpallon käänteen paikka

Porin MM-kotikisoissa Suomen naisten maalitili pysyi kiinni myös välierässä, kun Ruotsi jyräsi finaaliin lukemin 0–9 (0–3). Neljän pelin jälkeen Suomen turnaussaldo on armoton: maalit 0–25.

Alkusarjassa Suomi hävisi USA:lle 0–3, Norjalle 0–5 ja Ruotsille 0–8, ja sama teema jatkui välierässä. Turnauksessa on neljä joukkuetta, joten Suomi pääsee silti pelaamaan mitalista: pronssiottelu pelataan Porissa sunnuntaina 18.1.2026 klo 8.00.

“Ei tuijoteta numeroita” – mutta numeroista ei voi vaieta

Tulostaulu kertoo yhden totuuden. Toisen kertoo se, että joukkue on silti taistellut ottelut loppuun. Päävalmentaja Antero Levänen tiivisti jo avauspelin jälkeen olennaisen: “Emme tuijota numeroita, vaan katsomme niiden taakse.”

Juuri se “numeroiden taakse” katsominen on nyt tärkeintä – ei selittelynä, vaan rehellisenä diagnoosina. Nolla maalia koko MM-turnauksessa ei ole kohtuullinen tulos, ja siksi tämä hetki on myös harvinaisen selkeä: jos tästä ei herätä, niin mistä sitten?

Mikä herättämisessä tarkoittaa “parantamista” – konkreettisesti

Jos halutaan, että seuraavissa kotikisoissa puhutaan muustakin kuin nollista, tarvitaan tekijöitä ja päätöksiä. Näistä moni on tylsää arkea – ja juuri siksi ne toimivat:

• Tyttöpolku kuntoon ja näkyväksi: aloitusryhmät, kouluyhteistyö, alueelliset leirit, matalan kynnyksen lajikokeilut.
• Säännölliset kovatasoiset pelit: ilman riittävää ottelumäärää ja kovia vastustajia maalinteko ei “ilmesty” leirillä.
• Valmennus ja arkiympäristö: laadukas lajivalmennus, fysiikka ja pelirohkeus syntyvät viikoittaisessa tekemisessä, ei vain arvokisaviikolla.
• Resurssit – pienetkin – oikein kohdennettuina: matkustus, jääajat, varusteet ja valmennustuki ovat naisjääpallossa usein se raja, joka erottaa “yritetään” ja “pystytään”.
• Arvostus käytännön tekoina: näkyvyys, pelitapahtumat, tarinat pelaajista ja seuroista – jotta uusi sukupolvi näkee, että tänne kuuluu tulla.

Tätä samaa viestiä on nostettu esiin myös kotimaisessa keskustelussa jo alkusarjan jälkeen: naisten jääpallo tarvitsee nyt enemmän kuin kannustusta – se tarvitsee tekijöitä.

Pronssipeli on enemmän kuin mitali: se on mahdollisuus kääntää tarina

Sunnuntaiaamu Porissa on iso paikka kahdelle asialle: mitalille – ja ennen kaikkea sille, että Suomi saa peliinsä onnistumisen, vaikka yhdenkin. Ensimmäinen maali vapauttaa joskus enemmän kuin kokonainen taktiikkapalaveri.

Ja jos katsomoon haluaa “heräämistä” käytännössä, se alkaa siitä, että tullaan paikalle, puhutaan lajista rakentavasti ja tehdään ensi viikolla se yksi teko: uusi ryhmä, uusi harjoitusvuoro, uusi tyttö mukaan.