Jatkoon menijät puolivälieriin
Puolivälieriin menijät varmistuivat
Illan alemmassa jatkosarjassa tapahtui se “iso” asia: puolivälieriin menijät varmistuivat. Se on samalla hieno palkinto jatkoon päässeille – ja kova pettymys niille, joilla peli loppuu tähän. Kun sijoitukset eivät vielä ole selvillä, tunnelma on tavallaan kaksijakoinen: toisilla alkaa valmistautuminen kevään kovimpiin peleihin, toisilla pettymyksen purku ja katse kesään.
Kesälomille lähtijät: pettymys, joka tuntuu eri tavalla
Kuvauksessa kiteytyy se, mikä näissä kevään viimeisissä illoissa on raskainta: Akilles, OLS ja WP 35 lähtevät kesään pettyneinä, ja jokaisella se pettymys näyttää hieman erilaiselta.
- WP 35: kauden viimeinen mahdollisuus muuttaa tarinan sävyä on heti huomenna kotona. Vaikka sijoitus ei enää pelasta kautta, viimeinen peli määrittää muistijäljen: jäikö olo “meillä oli selkärankaa” vai “kausi valui käsistä”.
- OLS: jos matka päättyy, se on usein Oulussa erityisen ristiriitainen – joukkueessa on yleensä paljon potentiaalia, mutta kevät on armoton. Ja kun vielä on peli lauantaina ja sitten päätös ottelu sunnuntaina, tunne voi heitellä pelistä toiseen.
- Akilles: Akilleksella pettymys on usein samalla myös ylpeyden ja harmituksen sekoitus: “meillä oli kohtia, joissa oltiin oikeasti mukana”, mutta se ei riittänyt. Se näkyi tänään fiiliksessä: katsoja saattoi jopa toivoa Akillekselle voittoa – se kertoo sitkeydestä, vaikka lopputulema on kesäloma.
Huominen ja sunnuntai: kaksi erilaista päätöstä
- La WP 35 – OLS Tämä on WP:lle kauden päätös kotona. Usein juuri tällainen peli on vaarallinen, koska se on yhtä aikaa “ei enää panosta” ja “kaikki panos”: kunnian, yleisön ja joukkueen sisäisen fiiliksen peli.
- Su Porvoossa: Akilles – OLS Tässä on vielä oma latauksensa: Akilles ja OLS aloittavat lomat sunnuntaina Porvoossa, ottelu toimii molemmille “viimeisenä tuomiona”. Moni tällainen peli pelataan tunteella, ja siitä voi tulla yllättävän terävä, vaikka sarjataulukko ei enää lupaa kevättä.
- Su Kampparit vs Narukerä Tässä ottelussa Kampparit vie alemman jatkosarjan, jos se voittaa tai pelaa tasan. Narukerän on pakko voittaa keskinäinen, jos se haluaa “viedä sarjan” (ohittaa Kampparit).
Mitä tämä kertoo?
- Jatkoon menijöille ilta oli helpotus – mutta myös varoitus: nyt ei enää riitä, että “tehdään perusasiat”, vaan tarvitaan tappamisen meininkiä, erikoistilanne-etua ja hermoja.
- Kesälomille jääville tämä on se hetki, jolloin katse kääntyy nopeasti kysymyksiin: mihin peli kaatui, missä mentiin eteenpäin, ja kuka kantaa ensi kaudella vastuuta?
Vielä illan otteluiden läpikäynti alla…
Narukerä–Akilles 3–3 (1–1)
Ottelu lähti käyntiin vauhdikkaasti, ja ensimmäinen jakso oli pitkälti laukaus- ja kulmapainotteista nykäisyä – molemmat hakivat maalipaikkoja aggressiivisesti, mutta etenkin Narukerä rakensi painetta pitkien jaksojen ajan. Akilles vastasi suoraviivaisesti: aina kun paikka aukesi, pallo toimitettiin maalille ja kakkospalloihin mentiin kovaa.
Ensimmäinen jakso: Narukerän paine, mutta Akilles osuu ensin
Alussa Narukerä sai rytmiä päälle ja tilastollisesti hallitsi tapahtumia, mutta ottelun avausmaalin teki silti Akilles: 42’ 0–1 Eeli Böhm (syöttäjä Topi Montonen). Maali tuli juuri ennen taukoa ja se tuntui palkitsevan Akilleksen kliinisen hyökkäyspelaamisen.
Narukerä ei kuitenkaan hätkähtänyt. Jakson viimeisillä hetkillä se tuli tasoihin:
45’ 1–1 Ville Aaltonen (syöttäjä Eero Paavola). Tasoitus oli henkisesti iso – tauolle mentiin uudesta pelistä ja kotiyleisö sai kunnon sykäyksen.
Toinen jakso: maaleja, käänteitä ja isoja tunteita
Toinen jakso jatkui samalla intensiteetillä. Narukerä meni johtoon kulmapelistä:
51’ 2–1 Veeti Kujansuu (kulmasta).
Akilles kuittasi nopeasti – ja jälleen 54’ 2–2 Rolf Larsson (syöttäjä Filip Svennas). Tasoitus piti Akilleksen mukana pelissä ja nosti ottelun draamaa entisestään.
Ottelu aaltoili: Narukerä kävi taas edellä, kun 75’ 3–2 Rasmus Arponen (syöttäjä Eero Paavola) vei kotijoukkueen johtoon. Näytti jo siltä, että Narukerä kääntää ottelun väkisin itselleen, sillä se pystyi edelleen luomaan painetta ja saamaan kulmia.
Mutta Akilles ei suostunut lähtemään kesälomalle tappio niskassa. Se tuli vielä tasoihin:
86’ 3–3 – tasoitus syntyi Narukerän omasta epäonnisesta tilanteesta/omasta maalista Akilleksen paineessa).
“Sympatiat Akillekselle” – Siltä se tuntui katsomossa
Tämä oli juuri sellainen ottelu, jossa katsoessa huomasi kannattavansa sitä, joka roikkuu mukana ja hakee väkisin viimeisenkin mahdollisuuden. Akilles teki sen: se kesti Narukerän pitkät painejaksot, iski oikeissa hetkissä ja nousi lopussa vielä tasoihin. Vaikka pöytäkirja sanoo 3–3, tunnepuolella moni saattoi “melkein toivoa”, että Akilles olisi vienyt tämän – niin sitkeä ja tarinallinen tuo loppu oli.
Ottelun maalit:
- 42’ 0–1 Böhm (Montonen)
- 45’ 1–1 Aaltonen (Paavola)
- 51’ 2–1 Kujansuu, KL
- 54’ 2–2 Larsson (Svennas)
- 75’ 3–2 Arponen (Paavola)
- 86’ 3–3 (OM / Narukerä)
Lopputulos ja kauden kääntyminen kesään
Ottelu päättyi tasan, ja nyt kun tämä merkitsee kesäloman alkua Akillekselle, OLS:lle, ja WP 35:lle viikonlopun jälkeen – fiilis jää hieman haikeaksi: peleissä oli vielä tunnetta, vauhtia ja “jotain tapahtuu koko ajan” – meininkiä, mutta kausi loppuu heiltä pettymykseen.
WP 35 – Kampparit 2–8 (1–5)
Kampparit ratkaisi ottelun käytännössä jo avausjaksolla. Vaikka WP 35 sai otteluun mukaan hyvän jakson ja kavensi vielä toisen jakson alkuun, vieraat olivat kliinisiä paikoissaan, iskivät kulmista ja rankaisivat jokaisesta momentum-virheestä. Lopputulos 2–8 kertoo ennen kaikkea Kamppareiden tehokkuudesta ja siitä, miten nopeasti peli karkasi WP:ltä juuri ennen taukoa.
Ensimmäinen jakso: WP:n teki töitä, Kamppareiden kylmä viimeistely
Ottelu käynnistyi Kamppareiden varhaisella johdolla: 8’ 0–1 Simo Huotelin (24). Pelin kuva oli pitkään ristiriitainen: WP 35 rakensi paljon, sai useita laukauksia ja kulmia, mutta viimeinen terä puuttui – ja samaan aikaan Kampparit näytti, miten otteluvoittoja tehdään tehokkuudella.
37’ 1–1 Eetu Jäppinen (44) toi WP:n takaisin peliin (syöttäjä Niko Nissinen (10)). Tasoitus jäi kuitenkin hetkelliseksi, sillä Kampparit iski välittömästi takaisin: 38’ 1–2 Huotelin (24) (syöttäjä Rasmus Kettunen (97) – 40’ 1–3 Jaakko Järvinen (19), kulmasta (syöttäjä Huotelin) – 43’ 1–4 Rasmus Kettunen (97) – 45’ 1–5 Oskari Kokko (79)
Neljä vierasmaalia maalin 7 minuuttiin oli ottelun käännekohta. WP 35 teki paljon oikein pelillisesti, mutta tauolle mentiin murskaavassa takaa-ajossa.
Toinen jakso: WP kaventaa – mutta Kampparit ei horju
Toinen jakso alkoi WP:n kannalta lupaavasti: 47’ 2–5 Lasse Karppinen (71) (syöttäjä Aatu Torvinen (51)). Tuossa hetkessä ottelu näytti vielä siltä, että kotijoukkue voisi päästä peliin kiinni.
Kampparit kuitenkin tappoi heräämisen nopeasti: 52’ 2–6 Kasperi Kumela (6), kulmasta, ja heti perään 57’ 2–7 Karo Liimatainen (7). Lopullinen niitti nähtiin aivan lopussa: 87’ 2–8 Joonatan Alho (28) (syöttäjä Rasmus Kettunen (97)).
Ottelun hahmot
- Simo Huotelin (Kampparit): 2 maalia ja syöttö kulmamaaliin – iso rooli siinä, että peli repesi juuri ennen taukoa.
- Rasmus Kettunen (Kampparit): maali + kaksi syöttöä (1–2 ja 2–8 sekä mukana 1–4:ssa maalintekijänä) – tehopelaamista.
Maalit
- 8’ 0–1 Huotelin
- 37’ 1–1 Jäppinen (Nissinen)
- 38’ 1–2 Huotelin (Kettunen)
- 40’ 1–3 Järvinen (kulma) (Huotelin)
- 43’ 1–4 Kettunen
- 45’ 1–5 Kokko
- 47’ 2–5 Karppinen (Torvinen)
- 52’ 2–6 Kumela (kulma)
- 57’ 2–7 Liimatainen
- 87’ 2–8 Alho (Kettunen)
