Jääpallon kriisi syvenee
Suomen Jääpalloliitto talousahdingossa ja jättää MM-kisat väliin
Suomen Jääpalloliitto (SJPL) kamppailee vakavan talouskriisin keskellä, ja seuraukset voivat olla kohtalokkaita niin kansalliselle toiminnalle kuin kansainväliselle osallistumiselle. Liiton puheenjohtaja Antti Parviainen ei peittele tilanteen vakavuutta: kulut kasvavat, tulot laskevat, ja koko lajin tulevaisuus on uhattuna.
“Olemme tilanteessa, jossa tarvitsemme koko jääpalloyhteisön mukaan etsimään ratkaisuja,” Parviainen vetoaa.
Kustannukset nousseet – tulot laskeneet
Talousongelmien taustalla ovat sekä ulkoiset että rakenteelliset tekijät. Inflaation kiihtyminen on nostanut merkittävästi majoitus-, matkustus- ja ruokailukuluja – jopa 20 prosentilla muutamassa vuodessa. Kun SJPL:llä on tällä kaudella 650 majoituspäivää, vaikutus budjettiin on huomattava.
Samaan aikaan valtionavustus on pienentynyt ja sponsorirahoituksen hankinta vaikeutunut. Kansainvälisen Jääpalloliiton (FIB) päätös sälyttää MM-kisojen majoitus- ja ruokailukulut osallistujamaiden vastuulle lisäsi SJPL:n taakkaa entisestään.
“Vuoden 2023 kausi oli meille jo hyvin raskas. Vaikka vuoden 2024 budjetteja karsittiin, jäimme silti miinukselle. Nyt viidet MM-kisat yhdellä kaudella toivat kustannuspaineen äärirajoilleen,” kertoo Parviainen.
Henkilöstö lomautetaan – toimisto sulkeutuu kevääksi
Liitto on jo sopeuttanut kansainvälisen toiminnan ja henkilöstökulut minimiin. Keväällä on edessä rankat toimet: toiminnanjohtaja Tobias Karlsson ja kilpailu- ja viestintäkoordinaattori Andreas Sjöblom lomautetaan useiksi viikoiksi, ja toimisto pysyy tuolloin kiinni. Väliaikaisesti vastuu siirtyy liittohallitukselle ja puheenjohtajalle.
Lomautusten aikataulut:
- Tobias Karlsson: 24.3.–21.4. ja 19.5.–25.6.
- Andreas Sjöblom: 2.4.–14.5. ja 19.5.–9.6.
Suomi ei osallistu MM-kisoihin 2026 – kisojen järjestäminen ei mahdollista
Taloustilanteen seurauksena liitto on tehnyt raskaan päätöksen: Suomi ei voi osallistua kauden 2025–2026 miesten eikä naisten MM-kisoihin. Tämä on herättänyt huolta myös FIB:ssä, joka on ilmaissut huolensa Suomen tilanteesta ja sen vaikutuksesta koko kansainväliseen jääpalloon.
MM-kisojen järjestäminen Suomessa kaudella 2026 on nostettu esiin mahdollisuutena, mutta liiton nykyresursseilla se ei ole realistista ilman merkittävää tukea seuroilta ja vapaaehtoisilta.
Yhteisön tuki ratkaisevaa – pienkeräys tulossa
Liitto aikoo avata kevään aikana pienkeräyksen, johon yksityishenkilöt ja yhteisöt voivat osallistua. Tavoitteena on kerätä varoja lajin jatkuvuuden turvaamiseksi. Parviainen korostaa, että jokaisella lahjoituksella on merkitys.
Analyysi: Jääpallo tarvitsee nyt enemmän kuin säästöjä – se tarvitsee yhteisön
Suomen jääpallon tilanne heijastaa laajemmin pienten lajien haasteita globaalissa taloudellisessa murroksessa. Vaikka SJPL on tehnyt vastuullisia toimia kulujen hillitsemiseksi, pitkällä aikavälillä pelkkä säästäminen ei riitä. Tarvitaan strategista kumppanuuksien rakentamista, vaikuttavaa varainhankintaa sekä uutta, yhdistävää visiota lajin kehittämiseksi.
Yksi mahdollinen valopilkku on se, että kriisi on herättänyt yhteisöllisyyden tarpeen. Jos jääpalloperhe todella yhdistää voimansa – seurat, pelaajat, kannattajat ja tukijat – kriisi voi kääntyä mahdollisuudeksi rakentaa kestävämpi ja resilientimpi tulevaisuus.
Comments (10)
Tomppa
Nyt ollaan heräämässä vaikka ongelmat on ollut tiedossa jo vuosia.Yksi syy tähän on myös se että kun seura toisensa jälkeen heittää pyyhkeen kehiin,tarkoittaa suurin piirtein että on liian vähän maksavia”asiakkaita”!.Meillä on jäljellä enää liigaseurat 8/9,+Vesta ja Vastus naisissa,ei kai se nyt ole ihme että fyrkat loppuu ja sitä myöten myös sponsorit,ei kukaan halua työntää rahaa ”kuolevaan”lajiin!.Kyllä itsekin voin huntin heittää keräilyyn jos siitä todellakin on apuja,ja sillä saadaan jotakin muuta kuin että pysytään pinnalla.Uusia seuroja ja paikkakuntia tarvitaan mukaan,ei tämä muuten muuksi muutu,siinä on pojilla työtä kun kukaan ei oikeasti halua olla tekemisissä jääpallon kanssa.Olenko hirveän väärässä korjatkaa ihmeessä.
//SR
Olisiko liiton aika reflektoida ja analysoida toimintaansa? Tarkoituksen ja tarpeen kirkastaminen, jotta jatkuvuudelle avautuisi edes mahdollisuus.
Sponsorointi on elänyt eteenpäin. Lajilla on oltava tarjota yhteistyökumppaneilleen muutakin kuin olematonta näkyvyyttä. Se mikä toi rahaa kasarilla, ei tuo sitä enää. Hyväntekeväisyys ja sponsorointi ovat kaksi eri asiaa. Tarvitaan uskottava tarina ja uskottava yhteistyö. Sitten ne pitää vielä osata myydä.
Toiminnan homogeenisyys ei ole tätä päivää. Liitto- ja seuratasoilla tarvitaan monipuolisempaa osaamista: laji, hallinto, viestintä, markkinointi, talous. Mitä heterogeenisempi porukka toimintaa pyörittää, sen parempi. Muutoin jämähdetään toistamaan aina vain samoja virheitä.
Mielenkiintoista on myös miten seuroissa kaikki tuntuu pyörivän sen miesten liigajoukkueen ympärillä (joo, tiedän mille foorumille kirjoitan ja odotan jo innolla mielenpahoituskommentteja). Liitto tuntuu rummuttavan samaa mantraa. Lajin kannalta jokaisen seuran tärkein joukkue on jääpallokoulu. Luistelutaidon opetteluun jääpallo viitekehyksenä toimii vallan mainiosti. Tämä olisi syytä sisäistää kunnolla. Onko Entry Level kärkenä jääpallo vai voisiko se olla luistelutaito?
Toimitus
Hei SR,
Kiitos, että jaoit mietteesi! Olet oikeassa monessa asiassa, ja mielestämme lajin kehittäminen edellyttää tarkempaa pohdintaa ja uudenlaista lähestymistapaa niin sponsoroinnin, viestinnän kuin koko toiminnan kannalta.
Ensinnäkin, sponsoroinnin osalta on tärkeää, että lajilla on tarjottavaa yhteistyökumppaneilleen enemmän kuin pelkkää näkyvyyttä. Hyväntekeväisyyden ja sponsoroinnin erottaminen toisistaan on tärkeää, ja kuten sanoit, tarinan ja yhteistyön uskottavuus ovat avainasemassa. Hyvä tarina ja yhteinen visio voivat varmasti herättää kiinnostusta ja saada aikaan pitkän aikavälin yhteistyötä. Tämän lisäksi myyntitaitojen kehittäminen on yhtä tärkeää, jotta yhteistyö todella saadaan vietyä käytännön tasolle.
Toiminnan monipuolistaminen on myös tarpeellista. Homogeenisyys ei enää toimi, vaan liitto- ja seuratasoilla tarvitaan monenlaista osaamista eri osa-alueilta, jotta voidaan tarjota kokonaisvaltaista ja tehokasta toimintaa. Näin pystytään myös välttämään virheiden toistaminen ja luomaan enemmän innovatiivisuutta.
Mitä tulee miesten liigajoukkueiden ympärille pyörivään toimintaan, on tärkeää, että seurojen toiminnassa ei unohdeta lajin perusasioita, kuten jääpallokouluja ja luistelutaitojen opettelua. Kuten sanoit, jääpallo viitekehyksenä toimii erinomaisesti luistelutaitojen opettamisessa, ja tämä tulisi tunnistaa laajemmin.
Entry Levelin pitäisi olla jääpallo vai luistelutaito? Molemmilla on varmasti oma paikkansa, mutta luistelutaito voisi olla se keskeinen perusta, jonka päälle jääpallotaito rakentuu.
Kiitos vielä ajatuksistasi, ja toivon, että keskustelu tästä asiasta etenee kohti parempaa ymmärrystä ja kehitystä lajin osalta!
Terveisin,
BandyliigaToimitus
P.S Antaa koirien haukkua, jos halutaan kehittyä on tehtävä muutoksia – Ne jotka pahoittavat tästä mielensä, ovat valitettavasti kaavoihin kangistuneita…
Näin ei enää voi jatkua – Vai mitä olette mieltä?
Tomppa
Kyllä tämä loppuu ennenkuin ehti edes alkaa!Mitä seuraavaksi?.
Tomppa
Voiko joku valaista mitä Näkyvyys tuottaa,ymmärtääkseni ei yhtään mitään!.Poppaskonsteilla ja hyvällä tahdolla tulos on täysi nolla!Tämä laji kamppailee elinehdosta ja huonolta näyttää.Asia on vähän niinkuin alkoholistilla,jos ei tapojen muutos tule omasta päästä,niin kusessa ollan.Tää on just niin tätä,anteeksi oma tylyys,mutta ei voi muuta kuin olla pahoillaan.
Toimitus
Tomppa,
Nyt on viimeinen hetki tehdä muutoksia, sillä kohta niitä ei enää tarvitse tehdä.
Muutosten tulee olla radikaaleja, mitä ne on se jää vielä nähtäväksi.
Kaikille, myös Liitolle tulee olla selvää, että nyt on aika muuttua…
Palataan näihin vielä ennen liittokokousta – Nyt on mentävä nukkumaan..
Huomenna on uusi päivä, ja aurinko nousee – Toivottavasti myös jääpallolle…
Pelaaja #1
Oli Venäjä mukana tai ei ja olivat MM-Kisojen taloudelliset määräykset mitä hyvänsä, fiksuinta ja urheilullisinta olisi joka tapauksessa kisojen järjestäminen joka toinen vuosi.
//SR
Perusasioiden äärelle palaaminen olisi varmasti jokaisessa seurassa ja liittotasolla paikallaan. Mitä ja keitä varten olemme olemassa? Mikä on perustehtävämme? Millaiseen tarpeeseen vastaamme ja mikä on se tarve johon voimme vastata? Kenelle ja miksi me tätä teemme? Onko harrastajapyramidimme oikean mallinen?
Kaikki lähtee siitä että on tarpeeksi aloittajia. Win them young. Miten ja miten systemaattisesti seuroissa tehdään Entry Level-työ ratkaisee paljon. Tässä on myös liitolla iso rooli seurojen tukemisessa ja ohjaamisessa. Aloittajien tarpeen tunnistaminen ja tunnustaminen on koko lajin etu ja myös liiton on syytä nostaa tätä esille, tukea ja ohjata seuroja. Loppujen lopuksi tähän ei tarvita välttämättä suuria ponnistuksia. Iloinen lapsi jäällä resonoi tehokkaasti vanhempia. Muutama hyvä kuva tai pieni videoklippi ja nakkisormi iphone käyttäjä kykenee imoviella saamaan aikaan tarpeeksi hyvätasoisen 30- 45 sekunnin videon asukasryhmiin postattavaksi. Opi luistelemaan toimii sloganina hyvin, sillä siinä annetaan perheille ymmärtää että luistelun opettamisen voi tehokkaasti ulkoistaa seuralle pientä korvausta vastaan. Täytyy myös muistaa että tekojääradat avautuvat jokaisessa pitäjässä juuri oikeaan sweet spotiin jolloin tarve oppia luistelemaan on otollinen. Pitää iskeä kun iskun paikka tarjoillaan hopeareunuksellisella tarjottimella. Toki, oman väen täytyy ottaa ensimmäinen askel engagementissa ja aktiivisesti jakaa, kommentoida ja tykätä näistä lähdöistä.
Millaista tukea seurat oikeasti tarvitsevat liitolta? Mitä harrastajat tarvitsevat seuroilta? En tiedä miten tätä dialogia käydään seura- tai liittotasolla, mutta dialogia on käytävä molempiin suuntiin. On tärkeää tunnistaa kentän kipupisteet (jotka ovat varmasti muutakin kuin ei ole harrastajia, ei saada ikäryhmiä kasaan eikä ole rahaa) ja miettiä miten niitä saa taklattua tehokkaasti, kustannustehokkaasti ja järkevästi (min effort, max impact). Yhtä tärkeää on kuunnella harrastajia ja aloittajien perheitä. Mikä oli se joka sai mukaan? Miten se kokemus voidaan monistaa? Miksi lapsi/nuori lopettaa jossain vaiheessa (exit keskustelut)? Miksi joku vain ilmaantuu paikalle talvi toisensa jälkeen (vetovoimatekijät)? Vastauksia saadaan paljon kuuntelemalla. Loppujen lopuksi kyse ei ole vain jääpallosta vaan kokemuksesta ja sen mukanaan luodusta tunteesta ja niiden skaalautuvuudesta. Kun liitto eriytyy liian kauas lajin perustyön arkirealismista, kosketuspinta jää huomaamatta ja päädytään poikien keskinäiseen pullaantukehtumiskerhoon. Sama pätee seuratoimintaan. Myönnän, että peiliin katsominen ei aina ole se mukavin puuha, mutta tarpeellinen.
Entäpä sitten se huippu? Jotta sinne päästään ja siellä ollaan, on ensin kuljettu koko ketju läpi ja kiivetty pyramidin portaita ylöspäin askel askeleelta. Siksi pyramidin on seisottava sillä laajimmalla kulmallaan tukevasti. Liiga on nopeasti ikämies/-naisluokka ja ennenkuin huomataankaan, puhdasta eläkeläistoimintaa, jossa pukukoppielämä keskittyy fyysisistä vaivoista ja virtsankarkailusta keskusteluun.
Voisi sitä tietenkin muutaman sanan kirjoittaa aikuisten harrastustoiminnasta ja kuntoliikkumisesta, seurojen ja lajien välisestä yhteistyöstä, tarinan kerronnasta, ukkoutumisesta ja sisäsiittoisuudesta sekä ehkä myös jotain asiaakin. Palataan näihin ehkä vielä tuonnempana.
Tomppa
Miten kuralla on liiton asia?.Liiton porukasta yksi on ainakin pelannut Akilleksessa,toinen ei mitään yhteyttä lajiin.Miksi tällaiset valitaan johtamaan jääpallo asioita jos laji edes pahemmin kiinnosta,kysyn vaan.
Tomppa
Loppuuko jääpallo Suomesta,toivotaan että näin ei saa missään tapauksessa käydä,kävin ihan mielenkiinnon vuoksi katsomassa muutaman Ruotsalaisen seuran kotisivuja,ja esim.Ifk Vänersborg ilmoittaa jo ennen sivulle pääsemistä hienot sloganit,Stolthet,Passion,Gemenskap eli Suomeksi Ylpeys,Intohimo,Yhteisöllisyys,eli Suomessa tuntemattomia asioita.Kysykää nyt ihmeessä liitokokouksessa missä Suomessa mennään pieleen mainitsamissani lauseissa,mikä on niin vaikeata ymmärtää.Ja muutenkin kun liittokokous lähestyy kysykää nyt ihmeessä miten Suomalainen jääpallo saadaan pelastettua täydeltä katasroofilta,ei ole häpeä pyytää neuvoja suuremmalta ja paremmin hoidetulta liitolta.Olenko jo sytyttänyt lopunajan kynttilät?.