Henkilökuva

Esko Tammilehto

Suomalainen jääpallolegenda – Esko Tammilehto

Tammikuussa 2026 järjestetään Bandyn MM-kisat taas Suomessa ja Porissa. Suomi on voittanut ainoan miesten maailmanmestaruutensa vuonna 2004 Ruotsin Västeråsissa. Päävalmentajana toimi tuolloin Esko Tammilehto. On siis syytä pureutua hänen ainutlaatuiseen Bandyuraansa tarkemmin.

Suomalainen jääpallolegenda. Sitä luonnehdintaa voi käyttää Esko Tammilehdosta. Eskon jääpallouraan mahtuu valtava määrä läpivietyjä harjoituksia, pelattuja pelejä, voitettuja ja hävittyjä otteluita, mestaruuksia ja sarjasta putoamisia sekä pelaajana, että valmentajana. Mutta ennen kaikkea urheilu ja Bandy ovat merkinneet valtavasti elämää rikastuttaneita hetkiä, kokemuksia, ystävyyssuhteita, matkoja eri puolille maailmaa sekä muistoja, jotka ovat mukana aina.

Esko Tammilehto: “ Olisihan se opettajanura ilman huippu-urheilua ja valmentamista sekin varmaan sujunut, mutta kyllä Bandy on rikastuttanut elämää valtavasti.”

Eskon isä valmentaja

Kaikki alkoi Kemin Veitsiluodon tehtaan kentältä 1960- luvun alussa. Eskon Isä oli aikanaan pelannut myöskin Bandya, mutta teki merkittävämmän uran valmennuspuolella huomattavimpana saavutuksenaan Veitsiluodon Vastuksen johtaminen miesten Suomen mestariksi vuonna 1969.

Veitsiluodon Vastus

Veitsiluodon Vastus oli 1960- ja 70- lukujen vaihteessa suomalaisen Bandyn todellinen jättiläinen. Metsäyhtiö Veitsiluoto Oy oli perustanut seuran, rahoitti sen toimintaa ja tarjosi resursseja ja mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen. Jääpallokenttäkin rakennettiin heti tehtaan viereen ja ympärillä asuva teollisuusyhteisö hyödynsi sitä.

Elettiin vielä metsäteollisuuden kulta-aikaa ja yritykset kokivat vastuunaan olevan myös huolehtia työntekijöistään sekä heidän perheistään urheilumahdollisuuksienkin muodossa. Samoin olivat syntyneet ja toimivat Varkaudessa WP-35 ja Valkeakoskella jalkapallon puolella Valkeakosken Haka.

Veitsiluodon Vastuksen huippuvuosi osui vuoteen 1974, jolloin seura voitti Bandyn Suomen mestaruuden sekä miehissä, naisissa että kaikissa juoniori-ikäluokissa. Aikamoinen saavutus. Lisäksi samana vuonna Vastus voitti myös jalkapallon D- juniorien Suomen mestaruuden.

Esko Tammilehto innostui todella urheilusta ja jääpallosta vuonna  1970, kun Vastuksen juniorijoukkue otti pronssia Vaasassa pidetyssä SM- nappulaturnauksessa ja pronssiottelun voittomaalin Mikkelin MP:tä vastaan teki Esko. Siitä syttyi innostus, joka on kantanut läpi elämän ja jatkuu edelleen. Juniori-ikäluokissa tuli menestystä kaikissa ikäluokissa. Bandyn ohessa Esko pelasi myös kesäisin jalkapalloa 15- vuotiaasta asti, mutta pääpaino oli jääpallossa.

Esko Tammilehto: “Urheilu-urani tärkein hetki on ollut pronssimitali Vastuksen joukkueessa SM- nappulaturnauksessa Vaasassa vuonna 1970 sekä siellä tehty voittomaali, koska kaikki muu on seurausta siitä.”

Esko Tammilehto käsiraudoissa

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kutsui Jyväskylän Yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Asuinpaikka vaihtui Jyväskylään, mutta pelit jatkuivat vielä kolme vuotta Vastuksessa ja jalkapallon puolella Kemin palloseurassa.

Näille vuosille sattui myös unohtumaton tapahtuma, jolloin Jyväskylässä oli ryöstetty Veikkauksen konttori. Tiedot ryöstäjän tuntomerkeistä oli välitetty myös lentoasemalle, josta Esko oli lähdössä lentokoneella kohti Kemiä ja samana iltana odottavaa jalkapallo-ottelua Rovaniemellä. Lentokentällä joku virkailija tunnisti tuntomerkkeihin sopivan henkilön nousevan lentokoneeseen. Tieto välitettiin Kemiin, jossa konetta odottaneet poliisit tekivät näyttävän pidätyksen. Viaton urheilija vietiin käsiraudoissa poliisin kuulusteluihin, jossa lopulta selvisi, että Esko on syytön epäilty ja mies pääsi vapaaksi.

Vuonna 1981 JPS:n noustua ensimmäistä kertaa Bandyliigaan siirtyi Esko Jyväskyläisväreihin ja pelasi kesäisin jalkapalloa JYP-77:n riveissä. JPS:n materiaali ei ensimmäisenä pääsarjavuotena kuitenkaan riittänyt sarjapaikan säilyttämiseen vaan edessä oli putoaminen 1- divisioonaan.  Tätä seurasi  Esko Tammilehdolle vuosi Botnian miehistössä. JPS palasi kuitenkin Bandyliigaan vuonna 1983 ja Esko siirtyi takaisin JPS:n.

Vuonna 1984 oli edessä yksi peliuran kohokohdista, kun toisen maajoukkuemiehen Heikki Raitavuon johdattelemana Tammilehto päätti siirtyä Ruotsin Sundsvallin Selånger SK:n riveihin. Selånger SK oli tuohon aikaan kovatasoinen Bandyn pääsarjajoukkue. Toiminta oli hyvin ammattimaista ja joukkueen toimintaedellytykset olennaisesti Suomea paremmat. Elämä Sundsvallissa ei kuitenkaan ollut pelkkää urheilua. Pelaamisen ohessa Esko työskenteli aluksi peruskoulun opettajana riikinruotsalaisten lukioluokkien parissa. Myöhemmin myös suomalaisten maahanmuuttajien lasten opettamisen parissa.

Urheilullisesti kaksi vuotta Sundvallissa olivat hienoja kokemuksia. Ensimmäisellä kaudella 83/84 Selänger eteni Ruotsin allsvenskaniin semifinaaliin. Vastaan asettui Vetlanda BK, jonka riveissä pelasi suomalaiset tähtipelaajat Timo Serenius ja Leo Segerman. Erittäin tiukka ottelusarja päättyi paras kolmesta play-offin ratkaisevassa ottelussa Vetlandan hyväksi kokonaisvoitoin 2-1.

Ura oli lähellä jatkua Ruotsissa

Toinen kausi 85/86 Selångerissa sujui myöskin hyvin, mutta tuolla kaudella seura putosi yhtä kierrosta aiemmin pudotuspeleissä samaista Vetlanda BK:ta vastaan. Vetlanda BK voitti sitten keväällä Ruotsin Bandymestaruuden. Ensimmäisenä suomalaispelaajana Timo Serenius pääsi kohottamaan kannun Ruotsin mestaruuden merkiksi Tukholman Söder- stadionilla silloin.

Kauden 85/86 jälkeen Esko ja vaimonsa Merja olivat vaikean valinnan edessä. Motala IFK oli rakentamassa kovan joukkueen Allsvenskaniin. Rivejä oli vahvistettu useammalla hankinnalla. Mutta kakku haluttiin kuorruttaa kovalla yleispelaajalla ja Eskolle tarjottiin sopimusta Motalasta. Koska Jyväskylän maalaiskunnasta oli hankittu ennen Ruotsiin lähtöä opettajanvirka, josta oli saatu heti kärkeen kahden vuoden virkavapaa ei kunta suostunut myöntämään lisää virkavapaata vaan työ piti joko ottaa vastaan tai virka laitettaisiin uuteen hakuun. Pitkällisen mietinnän jälkeen Tammilehdot päätyivät takaisin Jyväskylään. Motala IFK voitti sitten keväällä 1987 Ruotsin Bandymestaruuden. Esko seurasi peliä Tukholman Söder-stadionilla katsomon puolelta. Elämä on täynnä valintoja.

Esko Tammilehto: “Päätös tulla kahden vuoden jälkeen Ruotsista takaisin Jyväskylään oli todella vaikea ja sitä pohdittiin Merjan kanssa pitkään. Lopulta päädyttiin muuttamaan Jyväskylään ja seuraamaan seuraavana keväänä Motala IFK:n mestaruusjuhlia katsomon puolelta. That´s it.”

Siirto Botniaan – Kolme Finaalia

Seurajoukkueura jatkui Suomessa aluksi JPS:n riveissä, kunnes vuonna 1989 kutsui jälleen Helsingin Botnia ja Oulunkylän kenttä. Edessä oli kolme vuotta Botnian kovassa joukkueessa, joka pelasi kolmena peräkkäisenä vuotena Bandyliigan finaalissa. Kaksi ensimmäistä yritystä päätyivät katkeriin tappioihin Oulun OLS:lle. Niistä jälkimmäinen kirveli erityisesti, kun kahden maalin taukojohto suli toisella puoliajalla ja päätyi Oulun voiton tanssiin Kallion kentällä.

Keväällä 1992 Tammilehdon kotimainen Bandyura sai huipennuksensa, kun vihdoin Botniassa jatkanut Esko sai finaalin jälkeen nostella mestaruuskannua Botnian kaadettua nousussa olleen WP-35:n finaalissa maalein 2-0. WP-35 oli jo rakentamassa tulevien vuosien menestystä.

Tammilehto Maajoukkueessa

Maajoukkueuran Esko Tammilehto aloitti 70- luvun lopulla ja ensimmäisinä otteluina oli Suomi-Ruotsi ottelut Helsingissä vuonna 1978. Kaksoismaaotteluiden molemmat osat päättyivät Suomen voittoon. Hyvä startti siis näyttävälle ja pitkälle maajoukkueuralle, Otteluita maajoukkueessa kertyi yhteensä 123 kappaletta vaikka virallisissa tilastoissa lukee 121. Tilastonikkarien virhe, joka on jäänyt elämään omaa elämäänsä.

Esko Tammilehdon ensimmäiset MM-kisat miesten sarjassa osuivat vuodelle 1979 ja kisat pidettiin Ruotsissa. Mukana tuomisina oli pronssiset mitallit.

Maajoukkueuran yksi hienoimmista kokemuksista olivat vuoden 1981 kisat Neuvostoliiton Habarovskissa. Habarovsk on iso kaupunki nykyisen Venäjän kauko-idässä lähellä Tyyntä Valtamerta. Habarovsk oli entisen Neuvostoliiton suuria jääpallokeskuksia ja on edelleen nykyisen Venäjän ehkä vahvin jääpallokeskus, jossa nykyään pelaavat Määtän veljekset Tuomas ja Tommi.

Esko Tammilehto: “ Habarovskin kisat jäivät erityisesti mieleen. Upeasti järjestetyt kisat, joissa katsomot olivat pullollaan yleisöä ja meininki aivan mieletön. Kotijoukkueen peleissä yleisöä oli 40.000 katsojaa joka pelissä. Lisäksi Ruotsin ensimmäinen maailmanmestaruus jäi historian kirjoihin.”

Tammilehdosta libero

Vuoden 1983 MM-kisat pelattiin Suomessa Helsingissä ja Porvoossa. Edellisissä Habarovskin kisoissa ensimmäisen mestaruuden voittanut Ruotsi oli taas vahvin. Oulunkylässä hienossa keväisessä säässä pelatussa finaalissa Ruotsi löi Neuvostoliiton toistamiseen Ola Johanssonin ja  Mikael Arvidssonin johdolla 9-3. Suomi pelasi päävalmentaja Kyösti Vilhusen johdolla, mutta hävisi selvästi Ruotsille ja Neuvostoliitolle. Pronssipelissä kaatui Norja 4-1.

Noissa vuoden 1983 MM-kisoissa tapahtui kuitenkin merkittävä muutos Esko Tammilehdon maajoukkueroolissa. Päävalmentaja Kyösti Vilhunen siirsi hänet keskikenttäpelaajasta puolustuksen lukoksi eli liberoksi.

Vuoden 1985 kisat olivat Bandylle ja Esko Tammilehdolle erityiset,  koska silloin oli ensimmäistä kertaa mukana myös Yhdysvallat. Tällöin Esko tutustui JenkkiBandyn merkkimieheen Chris Middlebrookiin, joka pelasi kisoissa. Jenkkien joukkueessa oli mukana myös mielenkiintoinen hahmo, kun joukkueessa pelasi jääkiekon Olympiakultaa vuonna 1980 Lake Placidissa voittanut Eric Strobel. Tuosta kiekkokullasta on tehty myös elokuva “Miracle on ice”.

Suomi pelasi kelpo kisat tuossa Norjan turnauksessa ja pystyi antamaan kunnon vastuksen myös kahdelle suurmaalle häviten Neuvostoliitolle, mutta pystyen runkosarjassa tasapeliin 3-3 hallitsevan maailmanmestarin Ruotsin kanssa. Pronssipelissä kaatui Norja 6-2.

Ystävyys yli rajojen – Chris Middlebrook

Chris Middlebrook on Minnesotan Minneapoliksessa vaikuttava juristi, jolla on oma lakiasiaintoimisto. Hän on ollut vahvasti mukana niin pelaajana kuin organisaattorina JenkkiBandyn kehittämisessä.

Eskon ja Chrisin ystävyys johti myöhemmin siihen, että Chris kutsui Eskon uudella vuosituhannella mukaan valmentamaan jenkkijunioreita Minnesotaan. Kahtena vuonna hän asui viikon poikiensa kanssa Chrisin luona jenkeissä ja opasti junioreita jääpallon taitoihin. Samalla pelattiin kaukalossa myös paikallista Summer Cupia.

Ensimmäinen MM-mitali

Vuoden 1987 Bandyn MM-kisat pelattiin vuorostaan Ruotsissa usealla paikkakunnalla läntisessä ja keskisessä Ruotsissa sekä finaali ja pronssiottelut Tukholamassa. Suomen kannalta tärkein ja ratkaiseva ottelu pelattiin runkosarjassa Kungälvissä Göteborgin vieressä. Ottelu oli Neuvostoliittoa vastaan ja ratkaisi käytännössä toisen finaalin etenijän. Vahvan paikallisen suomalaissiirtolaisten kannustuksen ansiosta Suomi venyi hienoon voittoon Neuvostoliitosta luvuin 4-2 ja kun Ruotsi myöhemmin voitti Neuvostoliiton 3-2 oli Suomi ensi kertaa varmistanut paikkansa MM- finaalissa.

MM- finaalissa Tukholman Säder- stadionilla Ruotsi osoittautui selvästi vahvemmaksi luvuin 7-2, mutta kaulaan ripustettiin niin Esko Tammilehdolle kuin koko joukkueellekin hopeiset mitalit ensimmäistä kertaa historiassa.

Seuraavat MM-kisat vuonna 1989 olivat historialliset sen vuoksi, että kisat pelattiin nyt ensimmäistä kertaa hallioloissa. Moskovassa oli iso ja uljas monitoimihalli, joka toimi kisojen päänäyttämönä. Neuvostoliitto eli jo viimeisiä aikojaan ennen hajoamista, joten ilmassa oli myös uuden ajan airuita. Venäjän tila maana oli jo käsin kosketeltavan hauras.

Mutta tulostaululla se ei jääpallossa vielä näkynyt. Kisojen finaalissa Suomi hävisi Neuvostoliitolle selvin luvuin 12-2. Kisojen jälkeen puhutti eniten Neuvostoliiton taktikointi runkosarjan pelissä Suomea vastaan pelatussa ottelussa, jotta se sai finaaliin haluamansa vastustajan eli Suomen. Kisojen parhaaksi puolustajaksi valittiin Esko Tammilehto, mikä oli iso tunnustus ottaen huomioon, että Neuvostolliton kapteenina toimi myöskin joukkueen libero Viktor Shakalin.

Kallion kenttä suli kesken ottelun

Vuonna 1991 oli edessä sitten kotikisat Helsingissä ja Porvoossa. Nuo olivat kisat, joista haettiin isoa buustia Bandylle teemalla “Kultainen Kotikenttä”. Jääpalloliitto panosti kisoihin ennätyksellisesti. Päävalmentaja Antti Parviaisen johdolla joukkue valmistautui kisoihin todella hyvin ja huolellisesti. Fysiikan kehittämiseen ja sen seurantaan laitettiin paukkuja paljon, henkistä puolta valmennettiin aivan uusilla menetelmillä ja leirityksiä ennen kisoja oli mittavasti. Jalkeilla oli myös materiaaliltaan yksi kaikkien aikojen kovimmista miehistöistä tähtinään Esko Tammilehto, Jukka Ohtonen, Samuli Niskanen, Jouni Vesterinen, Esa Määttä, Risto Kontturi, Markku Niemitalo ja koko joukkueellinen kokeneita huippupelaajia.

Kisojen markkinointiin panostettiin todella paljon. Helsingin rautatientorilla aseman vieressä seisoi pitkään iso Kultainen Kotikenttä- mainoslakana. Pääkaupunkiseudun seurat junioreita myöten valjastettiin kisojen järjestelyyn ja koko jääpalloyhteisö oli vahvasti mukana.

Mutta sitten tapahtui jotain ennakoimatonta. Jostain kumman syystä Kallion kentän jäähdystyslaitteisto oli asetettu manuaaliohjaukselle ja syystä tai toisesta se ei ollut päällä ennen ottelua ja ottelun aikaan. Avausottelu Kallion kentällä, jossa tunnelma oli katossa ja lehterit täynnä yleisöä jouduttiin keskeyttämään tilanteessa 1-1 avauspuoliskolla jään petettyä pelaajien alla.

Esko Tammilehto: “Kultainen Kotikenttä- projekti oli valtavan upea suoritus koko jääpalloyhteisöltä. Panostus kisoihin oli tosi mittava sekä joukkueen valmistautumisen, kisojen järjestelyiden kuin myös markkinoinnin osalta. Fiilis Ruotsi-peliin lähtiessä oli ihan tapissa. Ja sitten koko homma kaatui pois päältä olevien jäähdytyskoneiden takia. Ehkä urani pahin pettymys oli tunne tuon keskeytetyn ottelun jälkeen. Illan uusintaan Oulunkylässä emme enää saaneet kunnon latausta ja hävittiin selvästi Ruotsille. Välierä Porvoossa Neuvostoliittoa vastaan oli kuitenkin thrilleri, joka olisi voinut hyvin kääntyä meille. Se peli kuitenkin hävittiin 2-3 ja mentiin pronssipeliin. Haave Kultaisesta Kotikentästä suli kirjaimellisesti alta.”

Esko pelasi siis uskomattoman upean maajoukkueuran, mutta se kirkkain kruunu eli miesten maailmanmestaruus jäi saavuttamatta ja todennäköisesti se unelma suli Kallion kentälle.

Tammilehto valmentajana

Pelaajaura päättyi sitten vuoden 1992 Botnian mestaruusjuhliin muutamaa JPS:ssä myöhemmin pelattua liigapeliä lukuunottamatta, jotka tähtäsivät seuran liigapaikan pelastamiseen.  Samalla myös maajoukkueura loppui. Oli aika ottaa uusi suunta. Ja siitä tuli vielä suurempi menestys kuin peliurasta.

Varkauden WP-35:n johtohahmona 1990- luvulla toimi toiminnanjohtaja Teemu Reponen. Hän oli jäänyt eläkkeelle Ahlströmin tehtailta, mutta virtaa ja verkostoja oli runsaasti. Reponen alkoi rakentaa WP-35:n toimintaa ihan uudelle tasolle. Hyvän pohjan loi oman juniorituotannon helmet Ari Holopainen, Lasse Laakkonen, Sami Laakkonen ja monet muut lahjakkaat pelaajat. Pakkaa täydennettiin Suomesta ja Venäjältä tehdyillä täsmähankinnoilla kuten Vladimir Baranovilla ja Viktor Klimovilla, jotka edustivat kokemusta ja venäläistä taitoa.

Esko aloitti WP-35:n valmentajana Teemu Reposen houkuttelemana vuonna 1993.

Esko Tammilehto: “Teemu tarjosi kolme vaihtoehtoa: pelaamisen, toimimisen pelaaja/valmentajana tai valmentajana. Valitsin valmentajan roolin. Tavattiin sitten Jyväskylässä. Teemu toi parhaiten valmistellun sopimuksen salkussaan mitä olen koskaan nähnyt. Nimet pantiin paperiin saman tien.”

WP 35:n mestaruudet

Kun seuran taustat on hyvin hoidettu, junioritoiminta jauhaa lupaavia pelaajia ja valmennukseen hankitaan huipputyyppi on menestys taattu.

Tuloksena oli kaksi peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 1993 ja 1994. Ensimmäinen finaali keväällä  1993 pelattiin Helsingin Oulunkylässä Botniaa vastaan. Mestaruus WP-35:lle ratkesi niukalla voitolla luvuin 3-2. Tätä seurasi unohtumaton paluumatka WP-35:n järjestämässä fanijunassa takaisin Varkauteen.

Jälkimmäinen finaali pelattiin Varkaudessa 4.500 katsojan edessä ja päättyi huimiin mestaruusjuhliin. Niissä juhlissa Esko pääsi eroon hiuksistaan WP:n olutteltassa. Itse ottelussa vastassa oli entisen Neuvostoliiton maajoukkuevalmentajan Vladimir Jankon valmentama Veiterä. Ottelu ratkesi Harri Kauhasen kolmeen maaliin eli hattutemppuun.

Valmennusura jatkuu

WP-35:n vahva lento päättyi kuitenkin Teemu Reposen ennenaikaiseen kuolemaan sairauskohtauksen jälkeen. Se oli iso menetys paitsi Varkaudelle niin myös Suomen Bandylle. Eskon valmennusura WP-35:ssä päättyi tähän traagiseen tapahtumaan.

Seuravalmennuksessa Esko jatkoi puolitoista vuotta JPS:n valmentamista.

Valmennusura maajoukkueessa

Mutta maajoukkuevalmennus alkoi vuonna 1999 kesällä, kun Antti Parviainen lopetti pestissä ja jääpalloliitto teki sopimuksen Tammilehdon kanssa.

Maajoukkuevalmennuksen ensimmäinen kohokohta oli 2001 kotikisat Oulussa. Kisoissa Suomi päättyi pronssipeliin Kazakstania vastaan , joka voitettiin. Kisat eivät kaikkinensakaan menneet ihan putkeen vaan tuottivat ison taloudellisen tappion.

Kunnes tultiin 2004 Ruotsissa järjestettyihin kisoihin. Niistä muodostui unohtumaton huippuhetki Suomen Bandyssä. Kisoissa onnistuttiin voittamaan kivikova Venäjä kahteen kertaan, jota ei ollut tapahtunut ennen sitä eikä sen jälkeenkään koskaan. Turnauksessa tuli vain kaksi tappiota alkusarjassa eli Ruotsille ja Kazakstanille, joista jälkimmäinen oli merkityksetön välipeli, jossa säästeltiin tiukassa ohjelmassa voimia tulevaan välierään.

Välieräpeli oli itsessään jo unohtumaton kokemus:

Esko Tammilehto: “ Sandvikenin välieräpeli Venäjää vastaan oli huima. Erityisesti yhden pelaajan rooli eli Ari Holopaisen suoritus ja kaikki neljä maalia ratkaisevassa välierässä Venäjää vastaan jää historian kirjoihin yhtenä kovimmista palloilusuorituksista ottaen huomioon kaikki palloilulajit. Erityisesti Holopaisen tasoittava maali vähän vapaalyöntiviivan takaa läheltä päätyrajaa annetun vaparisyötön jälkeen piirtyy edelleen selvästi verkkokalvoille. Aivan räjähtävä lyönti takayläkulmaan ja muistan vieläkin miten verkko pöllähti veskarin takana, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta torjua.”

Käsittämättömän tiukka ja tasainen vääntö välierässä päättyi Suomen jatkoaikavoittoon 4-3. Finaalipaikka oli varmistunut ja suunnaksi otettiin Ruotsin bandymekka Västerås, jossa finaali tultaisiin pelaamaan.

Västeråsin Rocklundan vanha ulkostadion oli toiminut monien hienojen Ruotsin Bandyn kohokohtien näyttämönä. Finaalissa odotukset Ruotsissa olivat tietysti, että isäntämaa tulee ja hoitelee homman kotiin vaikkakin Suomen vakuuttavat esitykset turnauksessa olikin noteerattu.

Finaalissa Rocklunda oli täynnä ja paikalla 10.000 katsojaa. Tunnelma ja odotukset olivat molemmat katossa. Ottelu käytiin kevyessä lumisateessa, joka teki pelaamisesta vaikeampaa.

Ensimmäisen puoliajan jälkeen ottelu oli lukemissa 1-1. Toiselle puoliajalle isännät tulivat erittäin vahvasti ja tekivät kolme maalia lisää. Suomi jäi nyt takaa-ajajan paikalle, joka ei Ruotsalaista palloilujoukkuetta vastaan ole se halutuin positio.

Toisella puoliajalla Suomi sai kaksi kulmaa ja nousi maalin päähän. Todellinen taisto oli alkanut. Jälkimmäinen kulmamaaleista oli hyvin harjoiteltu kikka, jossa takalyöjänä toimi Ville Aaltonen, joka pisti pallon sisään.

Tasoituksen 4-4 teki nopea ja taitava Kimmo Huotelin. Mentiin jatkoajalle.

Jatkoajalla Suomen ensimmäinen miesten maailmanmestaruus sinetöityi, kun hieman lumisella kentällä maalivahti Timo Oksanen heitti pitkän avauksen kohti Sami Laakkosta, joka taituroi pallon itselleen ja tinttasi nopeasti pallon Ruotsin maaliin.

Nyt oli isojen juhlien aika! Bandy nousi isosti mediankin huomion keskipisteeseen Suomessa.  Mutta vasta mestaruuden voittamisen jälkeen.

Esko Tammilehto: “ Ensimmäisen maailmanmestaruuden voittaminen toi tosi hunajaisen fiiliksen koko vuodeksi. Tuli suitsutusta ja palkintoja. Minut valittiin vuoden valmentajaksi, joka oli iso kunnianosoitus. Oltiin mukana urheilugaalassa. Ja kaiken huipennuksena me Merjan ja pelaajien kanssa päästiin Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Unohtumattomia muistoja kaikki. Kyllä tämä on ollut kaiken sen väärtti, mikä Kemistä aikanaan lähti.”

Esko Tammilehto: ”Urheilu-uraani ja valmentamiseeni ovat vaikuttaneet erittäin merkittävästi kaksi Veitsiluodon Vastuksen kasvattia eli Seppo Jolkkonen ja Antti Parviainen. Heillä on ollut iso merkitys kehittymisessäni sekä pelaajana, että valmentajana.”

Vaikuttavin pelaaja – Samuli Niskanen

Jos kysytään yhtä pelaajaa, joka Esko Tammilehdon maajoukkueen päävalmentajuuden aikana vaikutti eniten sen toimintaan on yksi ylitse muiden – Samuli Niskanen. Hän toimi koko Eskon päävalmentajakauden ajan maajoukkueen kapteenina esimerkillisesti ja aina joukkueen eteen ilman diivan elkeitä. Samuli on yksi Suomen bandyhistorian merkittävimpiä pelaajia. Kaksi kautta Västerås SK:n riveissä ja kaksi Ruotsin mestaruutta peräjälkeen. 60 ottelua ja 85 maalia.

Onko jatkoa tulossa?

Esko on toiminut 2020- luvulla edelleen aktiivisesti myös naisten Bandy- maajoukkueessa. Vuosina 2022-2025 hän toimi Tomi Gröhnin apuvalmentajana naisten maajoukkueessa. Naisten maajoukkueen yhteisöllisyys ja hyvä yhteishenki ovat tehneet mestarivalmentajaan suuren vaikutuksen. Nais- ja tyttöBandyssa on iso mahdollisuus. Siihen kannattaa panostaa kaikkien seurojen jatkossa.

Oliko Esko Tammilehdon upea Bandysaaga nyt tässä ? Onko jatkoa tulossa ?

Esko Tammilehto: “ Never say never. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.”

Ehkä tämä tarina voi saada jatkoa. Niin varmasti kaikki toivovat.

Kiitokset henkilökuvasta Esko Tammilehdolle & Etätoimittaja Pekka Manniselle