Henkilökuva – Esa Määttä

Esa Määttä

Sarjassamme suomalaisia Bandylegendoja on seuraavana vuorossa Oulun kasvatti Esa Määttä, jolla on upea ura takana pelaajana, valmentajana ja nuorten pelaajien kehittäjänä. Ne jotka ovat nähneet Esan pelaavan 80- ja 90- luvuilla muistavat varmasti hänen luistelunsa ylivertaisuuden. Siinä oli taitoa, upeaa liukua ja potkuissa voimaa.

Urheilu-uran alku

Esa Määttä on monipuolinen palloilulahjakkuus. Talviurheilu alkoi Oulun Kärpissä jääkiekon puolella E-junioreissa. Tulevalle kaudelle hänet valittiin vuotta nuorempana yhdessä Arto Ruotasen kanssa Kärppien D- juniorien edustusjoukkueeseen.
Kyseessä oli Kärppien kultainen ikäluokka, jossa pelasivat mm. Reijo Ruotsalainen, Kari Jalonen, Pekka Arbelius, Juha Huikari ja Kari Suoraniemi. Suomalaisia kiekkoikoneja kaikki. Joukkuetta valmensi, kuten Esaa E-nuorissa, oululainen valmentajalegenda Reino ”Pappa” Ruotsalainen.

Samaan aikaan hän pelasi jalkapalloa OTP:n junioreissa. Kärpillä oli tapana tuohon aikaan pelata samalla juniorijoukkueella kesäisin myös futista. Niinpä Esa siirtyi valinnan jälkeen Kärppien riveihin pelaamaan jalkapalloa. Mutta Kärpissä jalkapallo oli vain täytelaji, jota harrastettiin kiekkoilun ohessa. OTP:ssa oli parempi joukkue ja harjoiteltiin sekä pelattiin futista tosimielellä. Niinpä Esa päätti palata takaisin OTP:n futisjoukkueeseen, jotta saisi harrastaa lajia kunnolla. Tämä johti siihen, että Kärpät ilmoitti nuorelle Esalle, että nyt ei sitten ole asiaa Kärppien toimintaan tämän jälkeen. Tähän loppui kiekkoura, kun muita seuroja ei Oulussa ollut. Seuraavana vuonna Kärpät lopetti jalkapallon pelaamisen. Kuvastaa hyvin tuon ajan Suomea ja suomalaista urheiluseuratoimintaa 1970- luvulla.

Esa Määttä: “ Kun halusin pelata futista tosimielellä OTP:n junioreissa niin se sulki minulta ovet Kärppien toimintaan. Tuntui aika rajulle, mutta niin se meni. Sitten löytyi talvilajiksi jääpallo.”

Kaveriverkostojen kautta Esa alkoi sitten pelata talvisin Bandyä Oulun OPS:ssa. Legendaarinen Kalle Aalto, OPS:n jääpallon kaikki kaikessa lupasi Esalle, että kun pelaat viisi vuotta OPS:ssä Bandya niin lähdetään Ruotsiin pelaamaan. Se lupaus pidettiin. Kalle Aalto saatteli Esaa sitten uralla eteenpäin peluuttamalla lahjakasta, mutta pienikokoísta peluria myös vanhempien ikäluokkien mukana. Se oli kehittävää.

Vuodet OLS:ssa

Esan serkku toimi aktiivisesti OLS:n junioreissa. Hän värväsi serkkupoikansa sitten samaan seuraan Esan ollessa 15-vuotias  ja hänen  noustuaan OPS:n edustusjoukkueen harjoitusryhmään. Siitä alkoi ura Oulun luistinseurassa.

Vuonna 1880 perustettu OLS oli tuohon aikaan Bandyn huipulla kaikilla mittareilla. Sillä oli paljon taloudellisia resursseja, se oli voittanut juuri seurajoukkueiden DEX- cupin (maailmancup) ja useita Suomen mestaruuksia.

Esa Määttä pelasi ensimmäisen vuoden OLS:n B- junioreissa ja heti kauden jälkeen hänet haluttiin mukaan seuran edustusjoukkueeseen. Hän oli kuitenkin pelannut koko ajan jalkapalloa OTP:ssä ja noussut edellisenä kesänä OTP:n edustusjoukkueeseen sekä pelannut 16- vuotiaana ensimmäiset pelinsä jalkapallon  miesten pääsarjassa eli mestaruussarjassa. Esa oli 15- vuotiaana valittu myös jalkapallon nuorten maajoukkueleirille. Mutta kun maajoukkuevalitsijoille selvisi, ettei nuori mies treenaa talvella jalkapalloa lainkaan vaan pelaa jääpalloa loppuivat kutsut maajoukkueleirille lyhyeen.

Nyt 16- vuotias Esa joutui taas vaikean valinnan eteen. Syksyn 1978 Esa kävi painia itsensä kanssa lajivalinnan suhteen. Hän päätti valita jalkapallon ja ilmoitti ettei tule OLS:n edustuksen mukaan. Kun ulkojäät sitten tulivat niin veri veti taas jääpallon pariin.

Esa pelasi sitten useamman vuoden talvet Bandyä OLS:n edustusjoukkueessa ja aloitti keväällä kauden jälkeen futiksen OTP:n juniorijoukkueissa, kun edustusjoukkueen ovi oli lukossa. Mutta heinäkuun tultua hän löysi aina itsensä OTP:n edustusjoukkueesta. Lahjoja siis piisasi.Vuosina 1978-1981 OTP pelasi jalkapallossa vuorovuosin mestaruussarjaa ja ykkösdivisioonaa hissijoukkueena, jossa Esa oli aina kauden puolivälin jälkeen edustusjoukkueen mukana. Vuonna 1981 OTP kuitenkin ilmoitti Esalle, että nyt pitää lajivalinta tehdä. Ja se kääntyi Bandyuran puoleen.

Esa Määttä: “Olisin voinut päästä futiksessakin pitkälle. Mutta Bandy koukutti niin paljon etten ollut siitä valmis luopumaan. Se on todellinen pelaajien peli ja nautin siitä niin paljon, että vaaka kääntyi pikkuhiljaa Bandyuran puoleen.”  

Esa Määttä voitti OLS:n edustusjoukkueessa kaksi Suomen mestaruutta vuosina 1979 ja 1982 sekä nousi miesten maajoukkueeseen jo nuorella iällä. Vuonna 1981 syksyllä Määttä sai ensikosketuksen A- maajoukkueeseen. Syksyllä maajoukkue pelasi turnauksen Vetlandassa ja Esa pelasi hyvät pelit sekä antoi kovat näytöt talven Sovjetskaja Rossija- turnausta varten, joka pelattaisiin Venäjällä.

OLS:a valmensi tuohon aikaan legendaarinen, mutta persoonallinen Reijo Karppinen. Ratkaisevia näyttöjä varten maajoukkuevalmentaja Kyösti Vilhunen oli tullut seuraamaan OLS:n pelejä viikonlopuksi Porvooseen ja Helsinkiin. Jostain kumman syystä valmentaja Karppinen päätti pääosin istuttaa penkillä Esaa näissä peleissä ja tarvittavat lisänäytöt tulevaa turnausta varten A- maajoukkueessa jäivät antamatta. Vilhunen päätti pudottaa Esa Määtän Sovjetskaja Rossija- turnaukseen nimetystä joukkueesta pois.

Tämä johti siihen, että Esan jatko OLS:ssa oli vaakalaudalla. Hän pelasi kauden loppuun mestaruuden voittaneessa joukkueessa, mutta ilmoitti ettei ole seuraavalla kaudella käytettävissä.

Välivuosi Bandystä

Syksyllä 1982 Määttä pääsi Rovaniemelle opiskelemaan liikunnanohjauksen peruskurssille ja tämä vuosi, joka johti siihen, ettei hän pelannut aktiivisesti Bandyä avasi hänelle uuden tavan löytää lisää syvyyttä harjoitteluun. Rovaniemellä opeteltiin käytännön harjoitusten kautta lukuisia urheilulajeja kädestä pitäen ja Esalle se merkitsi entistä syvällisempää ymmärrystä urheilun syvimmästä olemuksesta.

Esa Määttä: “Välivuosi Bandystä ja opiskelu Rovaniemellä olivat tosi tärkeitä urheilijana kehittymisessäni. Sain uuden otteen kehon hallintaan ja fysiikan kehittämiseen ja se loi pohjan, jonka avulla otin ison stepin eteenpäin niin urheilijana kuin valmentajanakin.”

Siirtyminen Botniaan

Vuonna 1983 aloitettuaan opinnot Pajulahden urheiluopistossa oli edessä siirtyminen Helsinkiin ja Botniaan. Pohjois-pohjalaisten opiskelijoiden vuonna 1969 perustama seura oli Oululaiselle helppo ja luonnollinen valinta.

Toiminta Botniassa ei tuohon aikaan ollut samalla tasolla mihin Esa Määttä oli aiemmin Oulussa tottunut. Pelaajamateriaali oli kapeahko, mutta seurassa ja joukkueessa oli hauskaa ja rentoa meininkiä. Pelirooli oli luonnollisesti paljon isompi kuin tähtiä vilisevässä OLS:ssa.

Botniassa kului tässä vaiheessa kolme erittäin tapahtumarikasta vuotta.

Esa Määttä: “Kutlttuurishokki Botniaan saapuessa oli melkoinen, mutta toisaalta opin jotain olennaista urheilun ydinasiasta eli ilosta ja rennommasta meiningistä. Jokaista voittoa ja pistettä juhlittiin kuin mestaruutta. Pelaaminen tuntui kivalta. Samalla sain kasvaa ja kehittyä joukkueen vastuunkantajaksi. ”

Pelit Botniassa sujuivat kuitenkin nousujohteisesti ja keväällä 1986 Botnia sijoittui silloisessa Bandyliigassa neljänneksi. Joukkuetta vahvistamaan oli tullut Mikkelistä myös pelintekijä ja lyöjähirmu Esko Korhonen.

Pelivuodet Ruotsissa

Keväällä 1986 OLS:sta tuttu maajoukkuemies Risto Kontturi otti vanhaan pelikaveriinsa Esa Määttään yhteyttä. Hän oli keskustelemassa siirrosta Ruotsin pääsarjan allsvenskanin IFK Kungälviin, johon oli suuntaamassa myös yksi Suomen kaikkien aikojen pelaajista eli Jukka Ohtonen. IFK Kungälv oli kasaamassa kovaa ja suomalaisten maajoukkuemiesten tähdittämää ryhmää Göteborgin kupeeseen Kungälviin.

Siirto toteutui kesällä 1986 ja Määtät muuttivat Kungälviin. Ensimmäisen kauden Esa pelasi ammattilaisena Bandyä. Puitteet oli kunnossa ja harjoittelu maistui.

Ensimmäinen vuosi Kungälvissä oli loistosuoritus. Joukkue selvisi play-offeihin, jossa neljännesvälierässä sarjan selvä mestarisuosiikki Sandviken AIK valitsi ensimmäisen kierroksen vastustajakseen IFK Kungälvin. Erittäin tiukka viidenteen peliin ratkennut sarja kääntyi kovakuntoiselle IFK Kungälville voitoin 3-2.

Semifinaalissa vastaan tuli kovasti vahvistunut IFK Motala. Tiukka sarja Sandvikeniä vastaan oli tuonut muutaman loukkaantumisen Kungälville ja sitten pari flunssatapausta päälle niin joukkueen kokoonpanosta puuttui semifinaaleissa 5-6 avauskokoonpanon pelaajaa.

Tästä huolimatta pääsy Ruotsin Bandyfinaaliin oli hiuskarvan päässä. Paras kolmesta sarja päättyi lopulta Motala IFK:n voittaessa ratkaisevan pelin niukasti kotonaan 2-1. Haave finaalista kuihtui kasaan.

Esa Määttä jatkoi IFK Kungälvissä vielä kolme lisävuotta, mutta joukkue ei enää pystynyt kamppailemaan kärkisijoista Ruotsin kovassa pääsarjassa muutamien kokeneempien pelaajien päätettyä peliuransa ja muiden seurojen rekrytoitua joitakin nuoria kykyjä omiin riveihinsä.

Esa Määttä: “Olin junioriajoista asti haaveillut Ruotsissa pelaamisesta. Kun mahdollisuus siirtyä IFK Kungälviin aukesi halusin siihen tarttua ja kun vaimokin innostui niin se oli helppo päätös. Kyllä Ruotsissa pelaaminen oli fantastinen kokemus ja unelmien täyttymys.”

Vuodet Botniassa

Paluu kotimaahan ja Botniaan koitti kesällä 1990. Joukkuetta valmensi Jyväskylän liikuntatieteellisestä valmistunut Antti Parviainen, joka oli kovalla tasolla valmennustietämyksessään. Vaikka olot kotimaassa olivat Ruotsin pääsarjan jälkeen pienimuotoisemmat niin harjoittelussa oltiin vähintään Ruotsin tasolla. Viimeisin valmennusosaaminen oli Parviaisen johdolla tuotu liikuntatieteellisestä Botniaan ja käytäntöön.

Esa Määttä: “ Antti Parviaisen johdolla me treenattiin Botniassa todella kovaa ja systemaattisesti. Oltaisiin pärjätty fysiikkatesteissä mille tahansa palloilujoukkueelle. Botniassa oli tapahtunut neljässä vuodessa iso tasonnosto urheiluseurana. Oli mahtavaa palata taas Botniaan.”

Botnia pelasi 1989-1993 viisi kertaa peräkkäin Bandyfinaalissa. 1989 tuli seuran ensimmäinen mestaruus. Kaksi seuraavaa päättyi tappioihin OLS:lle, mutta keväällä 1992 oli taas mestaruusjuhlien aika. Oulunkylän finaalin jälkeen  Esa ja Esko Tammilehto pääsivät nostamaan mestaruuspokaalin ansaitusti ilmoille mestareina.

Syksylle 1992 sattui ehkä Määtän uran harmillisin tapahtuma. Neljän maan eli Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Norjan mestarit pelasivat seurajoukkueiden Eurooppa-cup- turnauksen Norjan Sarpsborgissa. Botnia oli edelleen hirmuiskussa ja koko cupin voitto lipsahti käsistä kuin varkain.

Ruotsia edusti turnaukessa edelliskevään mestari Vetlanda BK, joka oli täynnä edellisenä keväänä maailmanmestaruuden voittaneita Ruotsin maajoukkuemiehiä. Botnia kaatoi kivikovan Vetlandan 5-2. Seuraavassa pelissä Norjalainen Sarpsborg BK kaatui selvästi 8-0. Viimeinen peli oli Moskovalaista Zorkija vastaan.

Pelin loppuhetkillä Zorkij oli hyökännyt Botnian maalille ja Zolotarev- niminen maajoukkuemies oli ajautunut Botnian maalin taustalla oleviin verkkoihin. Mies oli jäänyt kiinni verkkoon. Botnian avatessa peliä puolustaja Jukka Korhonen päätti palauttaa pallon takaisin maalivahti Pasi Inorannalle.  Korhonen palautti pallon takaisin maalivahti Inorannalle, mutte ei huomannut välissä olevaa Zolotarevia. Tämä sai pallon ilmaiseksi ja heilautti ratkaisevan maalin saman tien. Peli hävittiin tuolla maalilla ja pytty matkasi lopulta Moskovaan Botnian hävitttyä mestaruuden yhden maalin maalierolla.

Esa Määttä: “Seurajoukkueiden Eurooppa-cupin tappio Zorkijlle kirvelee vieläkin. Me oltiin tosi kovassa iskussa ja pelattiin loistava turnaus. Sitten yksi satunnainen tapahtuma vei mestaruuden meiltä.”

Esa Määttä pelasi Botniassa vielä kolme vuotta mestaruusvuoden 1992 jälkeen. 1993 keväällä tuli finaalitappio Oulunkylässä WP-35:lle, jolla oli jalkeilla Esko Tammilehdon valmentama kaikkien aikojen joukkue. Ja vuonna 1994 tuli pronssia. Tuon kauden jälkeen Esa päätti jo lopettaa uransa. Mutta päätyi kuitenkin jatkamaan kevääseen 1995, jolloin MM-kisat pelattiin ensimmäistä kertaa USA:ssa.

Maajoukkueura

Esa Määttä aloitti maajoukkueessa jo pelatessaan OLS:n edustusjoukkueessa vuonna 1981. Hän on pelannut neljä kertaa miesten MM- kisoissa. Ollut voittamassa hopeaa Moskovassa 1989 ja avainpelureita Kultainen Kotikenttä- projektissa 1991. Kuten kaikkia tuossa joukkueessa mukana olleita Kallion jään sulaminen avausottelussa  on jäänyt harmittamaan. Siinä kenties suli miesten maailmanmestaruus, joka sitten napattiin Ruotsin Västeråsissa Määtän jo lopetettua peliuransa. Maajoukkueura päättyi Minnesotan kisoihin USA:ssa 1995.

Mutta kaikista miesten kansainvälisistä maajoukkueturnauksista Esan mieleen on parhaiten on jäänyt ensimmäinen Sovjetskaja Rossija- turnaus Irkutskissa vuonna 1986. Kisat oli venäläiseen tapaan hienosti järjestetyt ja yleisöä lehterit täynnä. Tunnelma oli kaikin puolin katossa.

Kisojen aikaan Suomen joukkue halusi mennä ostoksille. Välipäivä sattui sunnuntaille, jolloin paikallinen ykköstavaratalo oli suljettu. Kun järjestäjät kuulivat Suomen joukkueen toiveesta järjestettiin tähän isoon tavarataloon ylimääräinen aukiolo vain kisajoukkueille tätä ostoskäyntiä varten.

Esko Korhonen teki läpilyöntinsä tuossa turnauksessa paukuttamalla neljä maalia turnauksessa mukana ollutta Irkutskin aluejoukkuetta vastaan. Tämän jälkeen hullun mylly Suomen joukkueen ympärillä oli jotain ennenäkemätöntä. TV- ryhmät piirittivät Korhosta sekä joukkuetta kaikkialla ja haastatteluja haluttiin kaikkiin medioihin jatkuvasti.

Esa Määttä: “Irkutskin Sovetskaja Rossija vuonna 1986 oli todella huima turnaus. Se on maajoukkueuran mieleenpainuvin tapahtuma. Hullunmylly oli aikamoista niin joukkueen ympärillä kuin katsomossakin.”

Maajoukkeuran erikoisimmat MM-kisat pelattiin venäläisen Vladimir Jankon valmentamana vuonna 1993. Valmentajan ja joukkueen välillä oli kielimuuri- ja kulttuurimuuri.  Valmentaja ei tuntenut pelaajia. Bussikuski toimi tulkkina joukkueen ja valmentajan välillä. Kisoihin valmistauduttiin viikon leirillä Porvoossa. Joukkue oli tottunut siihen, että ennen kisoja ollaan paljon jäällä ja hiotaan kuvioita ja erikoistilanteita. Nyt oltiinkin Haikon kartanossa, katsottiin televisiota, pelattiin biljardia ja tehtiin testejä, joiden tarkoitus ei oikein auennut kenellekkään. Pelit kisoissa menivät joukkueen taso ja mahdollisuudet huomioon ottaen selvästi alakanttiin. Janko ei jatkanut päävalmentajana kisojen jälkeen. Se siitä.

Esa Määtän ura valmennuksessa

Esan oman upean pelaajauran jälkeen veri veti valmennukseen. Määtän perheeseen oli syntynyt kolme urheilullista poikaa ja poikien veri alkoi vetää sportin puoleen. Pojista vanhin eli Teemu aloitti jääkiekon puolella Tikkurilan Jääveikkojen riveissä ja aika pian isä Esa alkoi löytää itsensä myös jääkiekkojoukkueen valmennuksesta.

Kiekon lisäksi alettiin pelaamaan samalla joukkueella Bandyä ja kesällä futista. Esa vastasi futiksesta ja bandystä sekä toimi kiekossa toisena vastuuvalmentajana. Seuravalinta jääpalossa oli tietysti Botnia. Pojilla ja joukkueella intoa piisasi ja kun valmentajana oli alan huippu niin jälkeä alkoi syntyä. Hyvää yritettiin tehdä, mutta priimaa pukkasi.

Teemun joukkuetta Botnian junioreissa Esa alkoi valmentaa vuonna 2001. Tommin ja Tuomaksen joukkuetta v.2005. Joukkueet ja pelaajat kehittyivät hyvässä valmennuksessa ja nousivat murrosikää lähestyessään edustusjoukkueeseen. Esa valmensi myöhemmin samaan aikaan sekä kahta juniorijoukkuetta, että Botnian edustusjoukkuetta. 

Esa kehitti pelaajia ja joukkueita systemaattisesti, mutta rauhallisesti ja tavoitteellisesti. 1992 ja -96 syntyneiden joukkueet voittivat suurimman osan ikäluokkiensa Suomen mestaruukista, Yhteensä 14 mestaruutta, joista kolme yhdessä P21 ikäluokassa

Lisäksi Esa Määttä valmensi suomen 17- vuotiaiden poikien maajoukkueen maailmanmestareiksi Krasnojarksin MM- kisoissa vuonna 2013. Joukkueessa pelasivat sekä Tuomas, että Tommi Määttä ja koko joukkueellinen loistavia lupauksia.

Ja tuo projekti omien poikien kanssa junnuista miehiin päättyi sitten miesten sarjassa Suomen mestaruuteen Botniassa keväällä 2016.

Omista pojista Teemu Määttä oli siirtynyt jo kesällä 2015 Ruotsiin IFK Kungälviin pelaamaan ja kevään 2016 mestaruusjuhlien jälkeen myös Tommi ja Tuomas siirtyivät Ruotsiin Edsbyns IF:n riveihin.

Esa jatkoi vielä vuoden Botnian valmentamista, mutta tunsi sitten projektin tulleen hoidetuksi ja lopetti valmentamisen Suomen Bandyliigassa.

Nuorten pelaajien kehittämiseksi Määttä oli myöskin saanut perustettua Bandylinjan  Pohjois-Haagan urheilulukion yhteyteen ja Esa on toiminut sen valmentajana perustamisesta 2012 alkaen. Puolustusvoimien urheilijoukkoihin Esa, Pekka Liikasen ansiokkaalla tuella, perusti ensimmäisen jääpalloryhmän vuonna 2015.

Valmentajaksi Ruotsin Elitserieniin

Vuonna 2016 käytiin neuvotteluita kaikkien poikien siirtymisestä Uppsalan IK Siriuksen rieveihin. Teemu sinne siirtyi ja vuonna 2018 Esalle tarjottiin Siriuksesta pestiä päävalmentajana Elitserienissä. Hän päätti tarttua tilaisuuteen ja edessä oli muutto Ruotsiin ja Uppsalaan.

Resurssit, hallit ja toimintakulttuuri Ruotsalaisissa seuroissa on toisella tasolla Suomeen verrattuna. Kun Suomessa päivän treenien sisältö piti päättää osittain viime hetkellä sään mukaan niin Ruotsissa hallioloissa treenatessa pystyi suunnittelemaan harjoittelun perusrungon koko kaudeksi ja tarkemmat suunnitelmat 4-6 viikon jaksoissa.

Ruotsalaisten seurojen harjoituskulttuuri ei välttämättä kaikin osin pärjää suomalaisille seuroille. Kun Esa oli tottunut Botnian vuosinaan kovaan ja systemaattiseen liikuntatieteellisen opeilla höystettyyn valmennuskulttuuriin oli harjoittelu jopa Ruotsin pääsarjaseuroissa monin osin jäljessä, ainakin joissakin seuroissa. Suomessa oltiin niukoilla resursseilla tehty kuitenkin hyvää valmennustyötä, joka oli merkittävästi vaikuttanut myös mahdollisuuteen napata vuonna 2004 ensimmäinen miesten maailmanmestaruus. Kun ei ole volyymiä eikä laajoja resursseja, kannattaa panostaa laatuun.

Esa Määttä: “Teemun siirryttyä Elitserienin IK Siriuksen riveihin havahduin siihen, että seuran valmennus- ja harjoittelukulttuuri oli selvästi jäljessä siitä mihin olin tottunut.”

Esan lähestymistapa urheiluun ja valmentamiseen on intohimoinen. Hän haluaa ymmärtää urheilijana kehittymisen koko kaaren, kaikki ulottuvuudet ja kehittää pelaajia kokonaisvaltaisesti. Kun joukkueella on sama halu ja kulttuuri on jälki vaikuttavaa.

Siriuksessa Esa työskenteli 2,5 vuotta ja kun seuran harjoituskulttuuri oli pitkään ollut heikon puoleinen eivät kemiat ja tavoitteet lopulta kohdanneet.

Kolmannella kaudella Siriuksessa oli valmentajan ja joukkueen välille syntynyt luottamuspula. Esa olisi halunnut enemmän kuin mitä monet pelaajat olivat valmiita panostamaan. Esa Määttä vapautettiin Siriuksen Elitserien- joukkueen päävalmentajan tehtävästä joulukuussa 2020.

Esa Määttä: “Potkut Siriuksesta olivat kova kolaus. Uskoin, että minulla olisi ollut mahdollisuus kehittää pelaajia ja joukkuetta vielä paljon. Mutta ero oli lopulta tavoitetasossa, siinä paljonko useat pelaajat olivat valmiita tekemään töitä ja muuttamaan totuttua kulttuuria. Aloin viimeisellä kaudella itsekin olla jo aika puhki. Siinä ympäristössä ja sillä hetkellä homma ei vain toiminut.”

Kauan ei Esa Määtän kuitenkaan tarvinnut haavojaan nuoleskella. Jo edellisellä kaudella isosti Bandyyn panostanut Tukholman suurseura AIK oli ollut yhteyksissä Esaan ja tunnustellut mahdollisuuksia yhteistyöhön. Kaksi päivää Siriuksen potkujen jälkeen Tukholman AIK:n sportchef soitti Esalle ja ehdotti tapaamista. AIK oli halukas vaihtamaan valmentajaa kesken kauden. AIK:n Elitserien joukkuetta valmensi ruotsalainen pelaajalegenda Magnus Muhren, jonka tehtävä oli tehdä AIK:sta Ruotsin mestari miesten sarjassa. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1931.

AIK Bandyn taustalla hääri bisnesmies nimeltä Marco Engborg. Hän oli kasvattanut turvallisuusalan yrityksestään ison toimijan ja oli kaivanut reippaasti kuvettaan ja hankkinut AIK:n riveihin todellisen Dream Teamin. Vain mestaruus kelpasi. Ja urheilujohto uskoi, että se voitaisiin saavuttaa paremmin Esa Määtän kuin Magnus Muhrenin johtamana.

Valmentajan vaihdos tehtiin lennosta ja Esa hyppäsi kesken kauden AIK:n ruoriin.  Joukkue oli varsinainen tähtisikermä ruotsalaisia, suomalaisia ja venäläisiä pelaajia kirkkaimpana tähtenään Ruotsin Erik Pettersson.

Esa Määttä:” Koskaan en ole nähnyt harjoituksissa sellaista määrää taitoa ja tempoa kuin AIK:ssa, kun aloitin treenien vetämisen. Kaikkien katseet oli vain kevään play-offeissa.”

Elettiin koronavuotta 20/21 ja pelit pelattiin tyhjille katsomoille. Se tietysti lässähdytti tunnelman kevään ratkaisupeleissä, mutta muuten pelit AIK:lta sujuivat hyvin.

Puolivälierissä kaatui tiukan ottelusarjan jälkeen viidennen ottelun jälkeen Västeråsin ylpeys Våsterås SK otteluvoitoin 3-2.

Välierissä vastaan asettui Edsbyns IF, jossa ottelusarjassa AIK oli parempi otteluvoitoin 3-2. Tie finaaliin oli raivattu ja omistajille kelpasi vain mestaruus.

Lähellä se olikin, että Esa Määtästä olisi tullut ensimmäinen Ruotsin mestaruuden voittanut suomalaisvalmentaja. Mutta ei ihan riittänyt.

Koronakevään tyhjille katsomoille pelatun finaalin vastustajaksi Uppsalassa asettui edellisen vuoden mestari Vlla-Lidköping BK. Ottelu oli varsinainen thrilleri. Varsinainen peliaika päättyi tasalukemiin 4-4. Edessä oli jatkoaika. Ja kuinka ollakaan ajassa 105+3 ottelu ratkesi Villan Martin Karlssonin onnenkantamoiseen, joka vei käsistä Esa Määtältä ja joukkueelta tuon historiallisen voiton.

Seuraavasta kaudesta neuvoteltiin, mutta kivenä kengässä hiersi edellisen kevään finaalitappio. Esalle tarjottiin päätoimista naisten joukkueen valmentajan paikkaa. Kesän edetessä tarjottiin sitten miesten joukkueen valmentajan paikkaa ja jopa ehdotettiin molempien valmentamista. Esa ei vaihtanut vaan jäi naisten joukkueeseen. Naisten joukkueen kanssa mentiin finaaliin, mutta siinäkin Villa BK oli vahvempi.

Tehtävä Tukholmassa päättyi lopulta siihen, että AIK Bandyn taustahahmo Marco Engborg paljastui talousrikolliseksi, joka päätyi myöhemmin tuomiolle. AIK Bandyn tarina tältä erää päättyi siinä sotkussa konkurssiin.

Esa ja vaimonsa palasivat takaisin Suomeen. Ruotsin retki oli tapahtumarikas ja värikäs. Ikävää oli, että AIK:n taloussotkuissa Esalta jäi palkkasaatavia konkurssipesään, joita ei ole saatu tähänkään päivään mennessä.

Nuorten pelaajien kehittäminen

Mutta liekki nuorten pelaajien kehittämiseen palaa edelleen. Omista pojista ja lukuisista muista Esan valmentamista pelaajista on noussut tähtiä Bandymaailman huipulle. Tuomas Määttä on varmastikin maailman TOP5- pelaajien joukossa. Ja Tommi ja Teemu lähes samalla tasolla.

Kuinka nuoret koulitaan huippupelaajiksi Bandyssä ?

Esa Määttä: ”Nuorten pelaajien kouliminen urheilijoiksi vaatii pitkäjänteisyyttä ja malttia. Olennaisinta on, että valmentaminen on opettamista. Pelaajille pitää konkreettisesti opettaa kuinka luistellaan, kuinka syötetään, miten pyritään pelaamaan. Sekä tietysti harjoittelemaan fysiikkaa ja taitoja riittävän toisteisesti.”

Esan liekki palaa edelleen valmentamiseen.

Esa Määttä: ”Jos vielä löytyisi innokas e-juniorijoukkue, joka palaa innosta Bandyyn niin voisin ottaa vielä yhden projektin ja viedä pojat läpi junioriputken miesten sarjoihin.”

Toivottavasti tuo jengi löytyy. Esa Määttä, jos kuka tietää miten temppu tehdään.

Toimittaja: Pekka Manninen