Ylivoimaa tarjolla – mutta pisteet eivät seuraa

Vastustajan jäähyt paljastavat Bandyliigan paradoksit

BandyliigaToimitus tutki Bandyliigan jäähytilastoja kaudelta 2025–26, ja luvut piirtävät esiin kiinnostavan kuvan siitä, miten kurinalaisuus ja erikoistilanne-ikkunat näkyvät sarjassa.

Kun joukkueiden omia jäähyminuutteja per ottelu verrataan sarjasijoituksiin, yhteys ei ole suoraviivainen: vähäiset jäähyt eivät automaattisesti takaa menestystä, eikä suuri jäähymäärä yksin selitä heikkoa sijoitusta. Toisaalta ääripäät osuvat odotetusti, sillä pienimmän oman jäähymäärän joukkueet löytyvät useammin ylemmästä keskikastista ja suurimpien lukemien joukkueet useammin sarjan alapäästä.

Vielä mielenkiintoisemmaksi kokonaisuus muuttuu, kun mukaan otetaan mittari “vastustajan jäähyminuutit per ottelu”, joka kertoo epäsuorasti siitä, miten paljon joukkueet saavat pelata ylivoimaa. Tässä vertailussa Kamppareiden ja Akilleksen otteluissa vastustajat istuvat eniten jäähyjä, mutta sarjataulukko ei silti käänny heidän edukseen. Samalla HIFK:n peleissä vastustajat jäähyilevät selvästi vähemmän kuin monilla muilla, mutta helsinkiläiset pysyvät sarjakärjessä – mikä viittaa vahvaan 11 vastaan 11 -pelaamiseen ja tehokkuuteen ilman jatkuvaa ylivoimaetua.

Kun tilastot peilataan tehtyihin ja päästettyihin maaleihin, nousee esiin yksi johtopäätös: ylivoimaa voi saada paljonkin, mutta pisteet tulevat vasta, kun joukkue pystyy muuttamaan erikoistilanteet maaleiksi ja pitämään oman pään tiiviinä.

---

Akilles-paradoksi: kurinalaisimpien joukossa – silti Bandyliigan häntäpäässä

Kun joukkueiden omat jäähyt / ottelu -lukemat laitetaan järjestykseen pienimmästä suurimpaan, yksi nimi nousee esiin: Akilles. Porvoolaisseura on jäähymäärissä top-3 kurinalaisimpien joukossa (16,0 jäähyä/ottelu), mutta sarjataulukossa se löytyy häntäpäästä (7.).

Tilastollinen ristiriita korostuu, kun samaan peilataan Akilleksen peli-ilmettä tulosten ja maalisuhteen kautta. Sarjataulukon perusteella Akilles on 15 ottelun jälkeen tehnyt 41 maalia ja päästänyt 78 (maaliero –37), mikä on selvästi miinuksella, vaikka jäähyjä kertyy verrattain vähän.

Kurinalaisuus ei automaattisesti käänny pisteiksi

Akilleksen tapaus muistuttaa siitä, että jäähyttömyys on vain yksi osa kokonaisuutta. Vaikka vähäiset jäähyt voivat tukea hallintaa ja vähentää alivoimia, sarjassa pisteet ratkaisevat lopulta tehokkuus molemmissa päissä: maalinteko, puolustaminen ja erikoistilanteet.

Sama ilmiö näkyy myös kärjessä: sarjaa johtava HIFK on sarjataulukossa ykkösenä, vaikka “kurinalaisuuslistoissa” se ei välttämättä sijoitu parhaimmistoon.

“Absoluuttinen totuus” – mutta tulkinnassa on aina varovaisuutta

Jäähytilastot kertovat varman faktan vain yhdestä asiasta: jäähyjen määrästä. Se, miksi lukema on pieni tai suuri – ja miten se vaikuttaa sarjasijoitukseen – on aina monen tekijän summa, eikä siitä voida tehdä 100 % varmoja johtopäätöksiä ilman tarkempaa kontekstia (pelitapa, tuomarilinja, erikoistilannepelaaminen, otteluiden tapahtumaketjut).

Akilleksen kohdalla kysymys kuuluu: miksi kurinalaisuus ei näy tulostaululla? Vastaus löytyy todennäköisimmin pelin “kovista” ydinmittareista – erityisesti siitä, miten joukkue onnistuu luomaan ja viimeistelemään paikkoja sekä suojaamaan omaa maaliaan.

---

Vastustajan jäähyt/ottelu ja sarjataulukko: Kampparit “hankkii” eniten ylivoimia – HIFK johtaa vähäisimmillä

Kun Bandyliigan joukkueita verrataan vuorostaan mittarilla “vastustajan jäähyminuutit / ottelu”, listan kärki ja sarjataulukon kärki eivät mene yksi yhteen. Eniten vastustajille jäähyjä kertyy Kamppareiden (26,1) ja Akilleksen (24,0) peleissä, mutta sarjaa johtaa HIFK, vaikka sen otteluissa vastustajan jäähymäärä on listan alapäätä (15,4).

Mitä tästä voi päätellä (varauksella)?

• Kärjessä korostuu teho, ei pelkkä “ylivoimien määrä”. Veiterä (2.) ja JPS (4.) ovat korkealla myös siinä, kuinka paljon vastustajat jäähyilevät heitä vastaan – ja samalla molemmilla on kova maalisuhde (88–41 ja 85–41).
• HIFK on iso poikkeus: sarjakärki (1.) pärjää, vaikka vastustajan jäähyjä tulee HIFK:n peleissä suhteellisen vähän (15,4). Se viittaa siihen, että pisteitä tulee myös 11v11-pelaamisesta, pelin kontrollista ja viimeistelystä ilman “ylivoimabuustia”.
• Akilles-ilmiö jatkuu myös tässä mittarissa. Akilleksen otteluissa vastustajat jäähyilevät paljon (24,0), mutta tulosnäyttö on silti häntäpäässä: tehdyt/päästetyt 41–78. Se kertoo, että vaikka ylivoimaa saadaan, sen hyödyntäminen tai oma puolustuspelaaminen ei ole vielä kääntänyt kokonaisuutta pisteiksi.
• Alapäässä WP 35 ja OLS: molemmilla vastustajan jäähyt/ottelu ovat listan pienimpiä (12,1 ja 14,3) ja samaan aikaan päästettyjä maaleja on paljon (98 ja 87).

Yhteenvetona: vastustajan jäähyminuutit/ottelu näyttää antavan joillekin joukkueille enemmän “erikoistilanne-ikkunoita”, mutta sarjasijoitus ratkaistaan vasta, kun ylivoimat muuttuvat maaleiksi ja oma pää pysyy tiiviinä – ja osa joukkueista (kuten HIFK) näyttää voittavan myös ilman suurta jäähyetua.