Luistelulajit edelleen ulkojäiden & ilmastomuutoksen armoilla Seinäjoen kaupunginvaltuusto pysäytti maanantaina ison tekojään kattamishankkeen äänestyksen jälkeen. Vastaehdotus hankkeen hylkäämisestä voitti äänin 29–22, ja noin 10 miljoonan euron jääurheilukeskusinvestointi jäi lähtöruutuun. Miksi Seinäjoen päätös kiinnostaa jääpalloa, vaikka halli ei olisi “jääpallohalli”? Jääpallon näkökulmasta Seinäjoen ratkaisu on ennen kaikkea symbolinen: taas yksi askel kohti ympärivuotista jäälajien infraa jäi ottamatta – ja samalla muistutus siitä, miten vaikeaa isoja jääolosuhdehankkeita on viedä läpi kuntatalouden kiristyessä. Seinäjoella kattamisessa oli kyse erityisesti pikaluistelun olosuhteista (Suomesta puuttuu yhä katettu pikaluistelurata), mutta samalla lisäjääajasta taitoluistelulle ja jääkiekolle. Hanketta perusteltiin myös sillä, että valtion tuki ja Suomen luisteluliiton lupaama miljoona olisivat tehneet kokonaisuudesta poikkeuksellisen otollisen juuri nyt. Jääpallolle asia on karu ja tuttu: jos investoinnin “pääkärki” on jokin muu laji, jääpallo jää helposti keskustelussa sivurooliin – vaikka samat katetut jääratkaisut ovat juuri sitä infrastruktuuria, joka voisi tehdä lajista vähemmän säiden ja lyhenevien talvien varassa olevan. “Elitistinen hanke” vs. harrastamisen arki – sama vastakkainasettelu osuu usein jääpalloon Seinäjoen valtuustokeskustelussa painoivat riskit, kiire, kustannukset ja vaikutukset muihin investointeihin sekä käyttäjämaksuihin. Kritiikin ytimessä oli ajatus, että tiukassa sopeutuksessa yhden näyttävän hankkeen priorisointi tuntuu väärältä, kun samaan aikaan nipistetään peruspalveluista. Tämä asetelma on jääpallolle tuttu: laji mielletään helposti “erikoislajiksi”, jolloin sen olosuhteita on helppo pitää luksuksena – etenkin jos rinnalla ovat suuremmat lajit, joilla on paljon ääntä, dataa ja äänestäjiä. Silti jääpallossa on iso paradoksi, jonka monet kommenttiketjutkin paljastavat: “laji kuolee” -väite perustuu usein nykytilaan, jossa olosuhteet ovat heikot. Kun olosuhteet ovat heikot, harrastajapolku katkeaa – ja sitten heikko harrastajamäärä perustelee heikot olosuhteet = Kierre. Pori toive korkealla… Seinäjoen ratkaisu halutaan nähdä Poria hyödyntäväksi, jossa elää hanke katetusta luistelu- ja jääpallohallista. Porin MM-kisat näyttivät tammikuussa, että jääpallo voi edelleen täyttää katsomot ja saada koko kaupungin liikkeelle – Ylen arvion mukaan kisaviikko toi alueelle noin 16 000 kävijää ja nosti lajin näkyvyyttä poikkeuksellisella tavalla. Juuri tällainen “näyttö” on jääpallolle arvokasta, kun hallihankkeita perustellaan: ei pelkästään huippu-urheilulla, vaan tapahtumilla, matkailulla, junioreilla ja ympärivuotisella käytöllä. Myös Narukerän puheenjohtaja Jani Raukko on puhunut toistuvasti siitä, ettei laji ole “kuolemassa”, vaan tarvitsee uskoa ja käytännön tekoja – etenkin lasten ja aloittamisen näkökulmasta. Kaupunkilaisten halli: koulut, perheet, tapahtumat – ja bonuksena jääpallo Kun puhutaan jäähankkeista, keskustelu ajautuu liian helposti vastakkainasetteluun: “lajille oma halli” vastaan “ei veronmaksajien piikkiin”. Seinäjoen äänestyksessä moni sanoi käytännössä: “ei nyt, ei näin”. Mutta se ei tarkoita, etteikö tarve olisi todellinen – se tarkoittaa, että ihmiset eivät ymmärrä kokonaisuutta kyseisen kaupungin näkyvyydelle, elinvoimalle, taloudelle ja yhtesikunta vaikuttamiselle. 1) Monikäyttö ja käyttöaste ensin Halli ei ole “yksi laji”. Se on kaupungin yhteinen alusta, jonka arvo syntyy käyttöasteesta: Kun käyttöaste ja eri käyttäjäryhmät ovat avattu kaikille jo lähtökohtiin, halli on helpompi nähdä palveluna, ei kulueränä. 2) Avoin talousmalli: kaikki luvut pöydälle Meidän kaikkien luottamus syntyy läpinäkyvyydestä. Siksi mallin pitää olla vertailtava ja auki: Kun luvut ovat selkeät, keskustelu siirtyy tunteista faktoihin. 3) Lasten polku on “sosiaalinen tuotto” Pitäisi myös ymmärtää, miten halli rakentaa arkea: Tämä on monessa kaupungissa se kohta, jossa hanke muuttuu kaupunkilaisille reiluksi. 4) Tapahtumien legacy: hetkestä pysyväksi MM-kisat ja isot pelit ovat hetki. Halli muuttaa hetken pysyväksi: Ratkaiseva kysymys nyt: osaammeko rakentaa “nyt ja näin” -paketin? Seinäjoen viesti ei ollut “ei koskaan”, vaan “ei tällä tavalla”. Jääpallon kannalta tärkein kysymys kuuluu: Osaako laji – yhdessä kumppaneiden kanssa – muotoilla seuraavan “nyt ja näin” -paketin niin, että se tuntuu samalla sekä taloudellisesti järkevältä että kaupunkilaisille reilulta? Helsinki: nouseva hanke, joka kannattaa ottaa vakavasti Helsingissä on nyt kypsymässä hanke, jonka kaupungin on syytä huomioida juuri tästä näkökulmasta: ympärivuotinen käyttö, avoin talousmalli, lasten polku ja kaupunkialustan ajattelu. Kun kehikko on oikein, päätöksenteosta tulee helpompaa – ja onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Päättäjille viesti on yksinkertainen:Halli on kaupunkilaisille hyödyllinen, ympärivuotinen palvelu. Jääpallo ja jäälajit tulevat siinä kauniisti mukana. Arvoisat Helsingin päättäjät & viranhaltijat, Helsingissä puhutaan parhaillaan tärkeästä asiasta: miten kaupunki rakentaa liikuntaa, arkea ja yhteisöllisyyttä niin, että se on taloudellisesti järkevää ja kaupunkilaisille reilua. Siksi haluan esittää yhden yksinkertaisen viestin: Emme ole kanssanne rakentamassa jääpallohallia – vaan koko kaupungin yhteistä “olohuonetta” Ensimmäinen: monikäyttö ja käyttöaste.Jäälajien lisäksi hallin pitää palvella koululiikuntaa, yleisöluistelua, perheitä, seuroja, tapahtumia ja yritysvuoroja – ja myös kesällä, jolloin halli toimii kenttänä tai lattiatilana. Mitä enemmän käyttäjiä ja tunteja, sitä parempi hyöty ja sitä pienempi riski. Toinen: avoin talousmalli.Helsingin ei pidä tehdä päätöksiä uskon varassa. Investointi, ylläpito, energiaratkaisut, lämmöntalteenotto, tulovirrat, vuorohinnoittelu ja yksityisen rahan rooli – kaikki pitää olla auki ja vertailtavissa. Läpinäkyvyys synnyttää luottamuksen. Kolmas: lasten ja nuorten polku.Matalan kynnyksen vuorot, varustelainaamo ja “ensimmäiset luistimet” -toiminta ovat konkreettisia tekoja, joilla halli muuttuu oikeasti kaupunkilaisille reiluksi. Kun aloittaminen on helppoa, hyöty näkyy pitkällä aikavälillä terveydessä, yhteisöllisyydessä ja turvallisessa harrastamisessa. Neljäs: tapahtumalegacy.Isot pelit ja kisat ovat hetkiä. Halli on se, joka tekee hetkestä pysyvän: osaaminen, toiminta ja harrastaminen jäävät kaupunkiin. Hyvät päättäjät, haluamme nostaa esiin myös sen, että Helsingissä on parhaillaan kehittymässä hanke, joka rakentuu juuri tämän ajattelun varaan: ympärivuotinen käyttö, avoimuus ja laaja kaupunkihyöty. Kaupungin kannattaa ottaa se vakavasti ja arvioida sitä näillä kriteereillä – ei leimalla “lajihalli”, vaan kysymällä: palveleeko tämä kaupunkia, ympäri vuoden, kustannustehokkaasti ja reilusti? Lopuksi: Helsingin ei tarvitse valita “halli tai ei hallia”. Helsingin pitää valita hanke/visio – sellainen, joka kuuluu jokaiselle kaupunkilaisille. Kiitos. BandyliigaToimitus