Mietteitä Ruotsin leiristä? Kaukalojakson jälkeen siirtyminen isolle jäälle on aina suomalaiselle jääpalloilijalle juhlahetki ja samalla muistutus olosuhteiden valtavasta erosta Suomen ja Ruotsin välillä. Otteluohjelman aikataulu oli joukkueelle todella rankka. Valituksia asiasta ei pelaajilta kuulunut. Siihen sopeuduttiin hienosti. Joukkue oli liikkeelle voimakkaasti uudistuneella aloituskokoonpanolla, joka luonnollisesti näkyi peleissä kollektiivisen peliajatuksen hakemisena. Tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja rohkeutta, kun vastuu pelaamisesta siirtyy asteittain uusien pelaajien harteille. Samanaikaisesti kokeneet pelaajat osoittivat esimerkin kautta, mitä vastuunottaminen konkreettisesti on: Järkeviä valintoja, sitoutumista kumpaankin pelisuuntaan, toisten ohjaamista ja kannustamista. Kokeilimme useita eri taktiikoita saadaksemme pelaajien potentiaalin parhaimmalla tavalla esille ja samalla hankkien tietoa pelaajien tämän hetkisestä pelikäsityksistä. Tätä tietoa käytetään nyt hyväksi, kun suunnittelemme Suomen Cupin turnauksen taktiikoita. Päällimmäinen tunne? Päällimmäinen tunne on, että harjoituspelejä tarvittaisiin hyvissä olosuhteissa vähintään kymmenen peliä. Kauden aloitus lähestyy kovaa vauhtia. Vaikka kaukalossa tehdään pienemmässä mittakaavassa pelitaktisia harjoituksia, eivät ne vastaa siihen tarpeeseen, jota juuri tässä kohtaa kautta tarvitsisimme. En halua nostaa turnauksesta ketään yksittäistä pelaajaa esille. Kiitos kuuluu jokaiselle pelaajalle. Jokainen yritti tehdä sovittuja asioita juuri sen hetkisen pelikunnon ja -osaamisen kautta. Yleinen ilmapiiri oli rakentavan iloinen. Paljon naurua, hyviä keskusteluja, toisiin tutustumista, palavereja… Tärkeä matka joukkuekoheesion kannalta. Varmaa on, että pelimme kehittyy. Mukaan tulee kokeneempaa kaartia antamaan joukkueelle leveyttä ja kenttätasapainoa sekä samalla nuorten itsetunto kasvaa peli peliltä. Suunta on oikea. Miltä muiden seurojen otteet näyttivät? Muiden suomalaisjoukkueiden otteluista katsoin eniten HIFK:n pelejä, koska se oli päiväohjelman vuoksi mahdollista. ”Pillimehupojat” näkyivät heidän pelissään positiivisella tavalla. Sitoutuivat heidän pelisysteemin hyvin ja peli-ilme siirtyi Aku Ojaselta kaikkiin hänen alapuolellamme pelaaviin pelaajiin. Myös heidän liberoton kenttämuodostelma oli virkistävä tuulahdus. Veiterän pelejä näin osittain. Liian aikaista sanoa heidän peleistään muuta kuin sen, että sama ilmiö oli viime vuonna heillä alkukaudesta. Pelaajien etäisyydet toisiinsa nähden eivät olleet vielä optimaalisia, mutta loppukaudesta varmasti on. JPS:n peleistä näin vain vilauksen. En osaa muuta kommentoida kuin Joni Vuopion kanssa käydyn lyhyen ja kivan  keskustelun verran. Hienoa huomata jälleen kerran, että kentällä koettu bandy-ystävyys ei tunne seura-ja aikarajoja. Se säilyy. Miten taas omajoukkue Akilles? Akilleen uusi kapteenisto: Larsson, Nordström ja Skog osoittivat turnauksessa vahvuuksilla johtamista. Jokaisen persoonaominaisuudet täydensivät toisiansa ja olivat valmennukselle tärkeä apu läpi turnauksen. Seurajohto ansaitsee kiitoksen, kun saimme toiveemme läpi ja menimme sekä palasimme turnauksesta lentokoneella. Raskaasta reissusta palautuminen nopeutui ja on huomattavasti järkevämpää latautua Suomen Cuppiin tällä tavoin kuin seilata Turun Bandylautalla. Kiitokset Juha Laitiselle haastattelusta 🙂