Erik Wasenius oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti.

Hänen vanhempansa olivat palopäällikkö Gösta Wasenius ja Karin Osberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Ulla von Bonsdorffin kanssa josta hän erosi vuonna 1934 ja avioitui toisen kerran vuonna 1934 Inkeri Tuomen kanssa.

Wasenius kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1912–1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla.

Hän teki opintomatkan Saksaan vuonna 1922 ja oli vuonna 1927 yhden lukukauden oppilaana Sotakorkeakoulun komentajakurssilla sekä opiskeli laulua Milanossa vuosina 1930–1932.

Erik Wasenius oli opiskeluaikana aktiivi yleisurheilija, ja jääpalloilija. Hän saavutti 800 metrin SM-hopeaa vuonna 1913 ja 5 × 2 000 metrin SM-kultaa HIFK:lle vuonna 1914.

1915 Wasenius saavutti SM-hopeaa HIFK:n paidassa.

Wasenius saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi Uudenmaan rakuunarykmentin 4. eskadroonaan. Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Korkeakoskella, Kuhmalahdella, Sääksmäellä ja Vesilahdella, missä hän haavoittui 8. huhtikuuta 1918.