FARSSI PORISSA
Narukerän ja HIFK:n ottelu peruuntui, mutta kuka korvaa turhan matkan?
Uutista päivitetty: 14.11.2026 klo 20.45 – Voit lukea päivityksen jutun lopusta.
Bandyliigakauden avausviikonlopun piti olla jääpallon juhlaa. Porissa lauantaina pelattavaksi suunniteltu Narukerän ja HIFK:n kohtaaminen jäi kuitenkin pelaamatta jääolosuhteiden vuoksi. Sääolosuhteille emme voi mitään, mutta olisiko tilanteeseen pitänyt reagoida aikaisemmin? Ja ennen kaikkea: kuka kantaa vastuun, kun vierasjoukkue ja kannattajat matkustavat satoja kilometrejä turhaan?
Luonnonvoimille emme mahda mitään – mutta tiedottamiseen voimme vaikuttaa
Lauantaina 14. marraskuuta kello 15.00 Porin Basso Areenalla pelattavaksi merkitty Narukerän ja HIFK:n Bandyliigaottelu peruuntui jääkentän huonon kunnon vuoksi. Pettymys on varmasti suuri molemmissa joukkueissa, mutta erityisesti Helsingistä Poriin matkustaneen HIFK:n leirissä.
On selvää, ettei Suomen marraskuu ole jääpalloilijalle helppoa aikaa. Sää vaihtelee, vettä sataa, lämpötilat sahaavat ja jääkenttien kunnossapidosta vastaavat ihmiset joutuvat toisinaan lähes mahdottoman tehtävän eteen. Perjantain räntäsateet olivat kuitenkin jo antaneet viitteitä siitä, että Porissa saattaisi olla ongelmia jään pelikunnon kanssa.
Olisiko tilanteesta pitänyt ilmoittaa jo perjantai-iltana?
Ei välttämättä ottelun lopullisena peruuttamisena, mutta edes vakavana varoituksena siitä, että pelaaminen on epävarmaa.
Jään lopullinen kunto voi toki selvitä vasta ottelupäivänä. Silti on syytä kysyä, olisiko ongelman vakavuus ollut havaittavissa jo aikaisemmin.
HIFK:lle turha matka – kuka maksaa laskun?
HIFK matkusti Poriin pelaamaan Bandyliigaottelua. Vastassa ei kuitenkaan ollut Narukerä, vaan pelikelvoton jää.
Vierasjoukkueelle tällainen matka ei ole ilmainen.
Linja-auton vuokra, ruokailut, huoltohenkilöstön järjestelyt ja monet muut matkustamiseen liittyvät kustannukset muodostavat kokonaisuuden, joka on pienelle jääpalloseuralle merkittävä.
Puhumattakaan pelaajien ja taustahenkilöiden käyttämästä ajasta.
Bandyliigassa ei liikuta ammattilaisjalkapallon tai jääkiekon taloudellisilla resursseilla. Useimmat pelaajat sovittavat urheilun yhteen työn, opiskelun ja perhe-elämän kanssa.
Siksi turha matka ei ole vain taloudellinen kysymys.
Se on myös inhimillinen kysymys.
Olisi hieno ja vastuullinen ele, jos Porin kaupunki selvittäisi mahdollisuutta osallistua HIFK:lle aiheutuneiden ylimääräisten kulujen korvaamiseen.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaupunki olisi automaattisesti juridisesti korvausvelvollinen. Vastuun arvioiminen edellyttää tietoa kentän ylläpitojärjestelyistä, ottelun peruuttamispäätöksestä ja mahdollisista sopimuksista.
Mutta kaikkea ei tarvitse ratkaista pelkästään juridisen vastuun kautta.
Joskus urheilussa tarvitaan myös hyvää tahtoa.
Entä kannattajat, jotka matkustivat Poriin jo perjantaina?
Tässä tilanteessa on yksi ihmisryhmä, joka jää helposti kokonaan keskustelun ulkopuolelle: kannattajat.
Tietojemme mukaan HIFK:n kannattajia oli matkustanut Poriin jo perjantaina ja yöpynyt hotellissa odottaen lauantain ottelua.
He olivat käyttäneet omaa rahaansa matkustamiseen, majoitukseen ja ruokailuun. Kaiken taustalla oli yksinkertainen ajatus: halu nähdä oman joukkueen pelaavan jääpalloa.
Nyt ottelua ei pelattu.
Hotelliyö on käytetty, matkakulut ovat syntyneet ja viikonlopun suunnitelmat menneet uusiksi.
Onko oikein, että kannattaja kantaa aina yksin koko taloudellisen riskin?
Tiedämme hyvin, ettei tällaisissa tapauksissa ole olemassa helppoja ratkaisuja. Säästä johtuva peruuntuminen ei yleensä sellaisenaan tarkoita, että matkakulut kuuluisi automaattisesti jonkun toisen korvattaviksi.
Mutta olisiko Porin kaupungilla, paikallisilla toimijoilla tai ottelujärjestäjällä mahdollisuutta tulla vastaan edes jollakin tavalla?
Kyse voisi olla esimerkiksi vapaaehtoisesta hyvityksestä tai muusta kannattajille osoitetusta huomionosoituksesta.
Pienikin ele voisi merkitä paljon ihmisille, jotka käyttävät aikaansa ja rahaansa suomalaisen jääpallon tukemiseen.
Tämä ei saa olla jokavuotinen ongelma ilman selkeitä pelisääntöjä
Suomalaisessa jääpallossa alkukauden jääongelmat eivät ole mikään uusi ilmiö.
Niistä keskustellaan vuodesta toiseen. Sääolosuhteet aiheuttavat epävarmuutta, otteluiden järjestelyt vaikeutuvat ja toisinaan päädytään peruuttamisiin tai siirtoihin.
Silti tuntuu, että samanlaisten tilanteiden tullessa vastaan joudumme aina aloittamaan keskustelun uudelleen.
Jääpalloliitto on luonut seurojen kanssa ohjeet/säännöt miten tulisi toimia. Kuitenkin kenttiä hallitaan jokaisella paikkakunnalla kaupungin taholta, näin tiedottamisessa on aina enemmän kuin yksi osapuoli. Suurimman vastuun kantaa aina kentän omistaja.
Narukerää tai kentän työntekijöitä ei pidä tehdä syntipukeiksi
On tärkeää muistaa myös toinen puoli.
Narukerä on varmasti halunnut pelata kotiavauksensa. Ottelun peruuntuminen on pettymys myös seuralle, sen pelaajille, vapaaehtoisille ja paikallisille kannattajille.
Kentän kunnossapidosta vastaavat työntekijät ovat puolestaan saattaneet tehdä kaikkensa saadakseen jään pelikuntoon.
Meillä ei ole syytä epäillä heidän yrittämistään.
Siksi keskustelun tarkoituksena ei pidä olla yksittäisten ihmisten syyllistäminen.
Kysymys on järjestelmästä, ennakoinnista, viestinnästä ja vastuunkannosta.
Jos olosuhteet muuttuvat nopeasti, kaikilla pitää olla selkeä käsitys siitä, kuka ilmoittaa, kenelle ilmoitetaan ja milloin päätökset tehdään.
Silloin myös vaikeat ratkaisut voidaan tehdä hallitummin.
Toimituksen pohdinta: jää voi pettää, mutta luottamus ei saisi
Bandyliiga tarvitsee yleisöä, kannattajia, yhteistyökumppaneita ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka uskovat lajiin.
Jos kannattaja lähtee Helsingistä Poriin, varaa hotellin ja järjestää viikonloppunsa jääpallo-ottelun ympärille, hänen pitäisi voida luottaa siihen, että ottelun toteutumisen eteen on tehty kaikki mahdollinen – myös ennakoivan tiedottamisen osalta.
Sama koskee vierasjoukkuetta.
Emme voi vaatia, että jokainen jääkenttä olisi marraskuussa täydellisessä kunnossa. Emmekä voi vaatia mahdottomia kentänhoitajilta, jotka joutuvat taistelemaan Suomen sääolosuhteita vastaan.
Mutta voimme vaatia, että asioista viestitään ajoissa, vastuut ovat selvillä ja vahinkoja pyritään vähentämään.
Samalla olisi perusteltua keskustella siitä, voidaanko HIFK:n tarpeettomiksi jääneitä matkakustannuksia hyvittää ja huomioida myös Poriin matkustaneet kannattajat.
Ehkä tärkeintä olisi kuitenkin se, että tästä tapauksesta opittaisiin jotakin pysyvää.
Jääpallo on Suomessa pieni laji, eikä meillä ole varaa menettää kannattajien luottamusta tai kuluttaa seurojen rajallisia varoja tilanteisiin, jotka voitaisiin paremmalla ennakoinnilla mahdollisesti välttää. Jääpallo tarvitsee intohimoa, vapaaehtoisuutta ja yhteisöllisyyttä. Mutta niiden rinnalle tarvitaan myös ammattimaisia toimintatapoja.
Ja lopuksi on sanottava ääneen se, mitä moni varmasti tänään ajattelee:
Onhan tämä melkoinen farssi, kun Bandyliigakauden avausviikonloppuna vierasjoukkue matkustaa satoja kilometrejä eikä pääse jälleen kerran pelaamaan…
Ottelun uusi ajankohta ilmoitetaan myöhemmin…
PÄIVITYS 14.11.2026 klo: 20.45 – Narukerä vastasi uutiseemme: jääongelma havaittiin vasta ottelupäivänä
BandyliigaToimitus on saanut Porista Narukerän edustajalta palautetta ottelun peruuntumista käsitelleeseen uutiseemme. Palaute tuo tapahtumien kulkuun olennaista uutta tietoa, jonka haluamme tuoda lukijoidemme tietoon avoimesti. Samalla haluamme korostaa, ettei saatu selvitys poista alkuperäisen kirjoituksemme keskeistä kysymystä: miten suomalaisessa jääpallossa voitaisiin jatkossa välttää turhat ottelumatkat ja niistä aiheutuvat kustannukset?
Jääongelma havaittiin vasta lauantaina
Narukerän edustajan mukaan jääkentän ongelma havaittiin vasta lauantaina ottelupäivänä. Hän kertoo seuran saaneen kentänhoitajilta puhelun kello 11.45 ja Narukerän edustaja oli paikalle kello 12.15. HIFK joukkue saapui kentälle noin puoli tuntia myöhemmin.
Kyseessä ei ollut laaja jääkentän vaurio tai railo, vaan vajaan kahden neliömetrin kokoinen alue, jossa jään paksuus oli liian ohut turvalliseen pelaamiseen.
Narukerän mukaan seura pääsi itse jäälle ensimmäistä kertaa vasta lauantaina, eikä sillä siten ollut mahdollisuutta havaita kyseistä ongelmaa aikaisemmin.
Tämä on olennainen tieto alkuperäisen uutisemme kannalta.
Pohdimme kirjoituksessamme, olisiko perjantain sääolosuhteiden perusteella ollut mahdollista varoittaa ottelun epävarmuudesta jo edellisenä iltana. Narukerältä saamamme selvityksen perusteella varsinaista jäävauriota ei kuitenkaan ollut havaittu ennen lauantaipäivää.
Narukerän edustaja kertoo myös, että peruuttamispäätös tehtiin yhteisymmärryksessä kaikkien asianosaisten kanssa. HIFK kanssa tilannetta käsiteltiin hyvässä hengessä, ja samalla keskusteltiin mahdollisuudesta pelata ottelu myöhempänä ajankohtana.
Narukerä kantaa vastuuta myös kustannuskysymyksissä
Alkuperäisessä uutisessamme nostimme esille HIFK turhasta matkasta aiheutuneet kustannukset ja kysyimme, kuka niistä lopulta vastaa.
Narukerän edustajan mukaan vastaavanlaisia tilanteita on Porissa ollut aikaisemminkin, ja kustannuksista on päästy sopimukseen kaupungin kanssa.
Hän painottaa, ettei Narukerän tarkoituksena ole jättää kustannuksia yksin HIFK kannettaviksi.
– Emme jätä tälläkään kertaa tätä asiaa vain HIFK niskaan, vaan asia käsitellään kaikkien asianosaisten kanssa, Narukerän edustaja toteaa palautteessaan.
Tämä on erittäin hieno ja vastuullinen tapa suhtautua tapahtuneeseen.
On tärkeää antaa Narukerälle tunnustusta siitä, että seura on ottanut asian hoitaakseen ja lähtenyt selvittämään kustannuskysymyksiä rakentavasti.
Yhtä myönteistä on kuulla, että Narukerä ja HIFK ovat käsitelleet tilanteen hyvässä yhteisymmärryksessä ja poistuneet paikalta ilman seurojen välistä vastakkainasettelua.
Juuri tällaista yhteistyötä suomalainen jääpallo tarvitsee.
Mutta yksi asia ei muutu – turhat kilometrit ovat edelleen turhia
Narukerän yhteydenotto ei kuitenkaan muuta alkuperäisen kirjoituksemme keskeistä huolta. Suomalaisen jääpallon jääolosuhteisiin, otteluiden toteutumiseen ja ennakoivaan päätöksentekoon tarvitaan nykyistä selkeämmät aikarajat ja toimintamallit.
Porin tapahtumia ei pidä tarkastella irrallisena yksittäistapauksena.
Vastaavanlaisia jääongelmia ja otteluiden peruuntumisia on koettu aikaisempina vuosina myös Helsingissä ja muissa suomalaisissa jääpallokaupungeissa.
Kyseessä ei siis ole pelkästään Porin ongelma, eikä keskustelua pidä kohdistaa yksittäiseen seuraan tai kaupunkiin.
Kyse on koko suomalaisen jääpallon yhteisestä haasteesta.
Jääpalloliitolla on jo sääntöjä ja ohjeita otteluiden järjestämiseen sekä olosuhteisiin liittyviin tilanteisiin. Silti olisi syytä arvioida, ovatko nykyiset toimintamallit riittävän täsmällisiä erityisesti silloin, kun sääolosuhteet ovat epävarmat ja vierasjoukkue on lähdössä pitkälle matkalle.
Pitäisikö kentän pelikunto tarkastaa tiettyyn kellonaikaan mennessä ennen vierasjoukkueen lähtöä? Pitäisikö epävarmoissa olosuhteissa tehdä alustava turvallisuusarvio jo edellisenä iltana? Entä kuka vastaa siitä, että tieto välittyy ajoissa kaikille osapuolille?
Tietenkään kaikki ongelmat eivät ole ennakoitavissa. Porin tapauksessa vaurio havaittiin Narukerän mukaan vasta lauantaina. Toimitus sen verran ihmettelee asiaa 20 vuoden kokemuksella, että kentänhoitajat ovat ammattilaisia jään kanssa, miten he huomasivat asian vasta 3 tuntia ennen ottelun alkua. No sillä ei ole merkitystä, kun jää oli vaarallinen se oli vaarallinen piste.
Mutta selkeillä aikarajoilla, tarkastusmenettelyillä ja vastuuketjuilla voitaisiin ainakin pyrkiä vähentämään vastaavien tilanteiden toistumista.
Sillä yksi asia on edelleen suuri:
Jokainen turhaan linja-autossa istuttu kilometri on liikaa, jos se olisi ollut vältettävissä.
Kun joukkue matkustaa satoja kilometrejä pelatakseen ottelun, kyse ei ole pelkästään bussin polttoaineesta tai vuokrakustannuksista. Kyse on pelaajien, valmentajien, huoltajien ja kannattajien ajasta, rahasta ja sitoutumisesta lajiin.
Eikä tätä ongelmaa ratkaista pelkästään sillä, että jälkikäteen selvitetään, kuka maksaa laskun.
Tärkeämpää olisi löytää keinot, joilla mahdollisimman moni turha matka voitaisiin estää jo ennen sen alkamista.
Toimitus ottaa kritiikin vastaan – mutta keskustelu on tarpeellinen
Narukerän edustaja arvosteli voimakkaasti uutisemme otsikointia ja sitä, ettemme olleet yhteydessä asianosaisiin ennen julkaisua. Olimme kyllä yhteydessä, mutta ehkä emme osanneet tuoda tätä esille.
Kritiikki on aiheellista erityisesti siinä, että tapahtumien tarkempi kulku olisi pitänyt selvittää ennen johtopäätösten tekemistä.
Alkuperäinen kirjoituksemme oli tarkoitettu pohtivaksi kannanotoksi jääpallon alkukauden olosuhteista, tiedottamisesta ja vastuukysymyksistä. Tarkoituksemme ei ollut syyllistää Narukerää, sen toimihenkilöitä tai kentänhoitajia.
Täältä Siuntion metsän keskeltä asiaa katsottaessa – ymmärrämme, että voimakas FARSSI PORISSA -otsikko on voitu kokea epäoikeudenmukaisena. Haluamme kuitenkin korostaa, ettei otsikolla tarkoitettu syyllistää Narukerää, kentänhoitajia tai ketään muutakaan tapahtuneeseen osallistunutta.
Toimituksemme näkemyksen mukaan kyse on farssista aina silloin, kun joukkue matkustaa satoja kilometrejä otteluun, jota ei lopulta pystytä pelaamaan – riippumatta siitä, kenen kotikentällä näin tapahtuu.
Samanlaisia tilanteita on nähty aikaisempina vuosina Helsingissä ja muissakin jääpallokaupungeissa. Farssi ei siis tarkoita sitä, että joku olisi tahallaan tai huolimattomuuttaan toiminut väärin. Se tarkoittaa tilannetta, jossa lopputulos on kaikkien kannalta kohtuuton ja turhauttava.
Kaikkia jääongelmia ei voida ennakoida eikä jokaista peruuntumista estää. Silti meidän on voitava kysyä, olisiko yhteisillä toimintamalleilla, selkeillä tarkastusten aikarajoilla ja ennakoivalla tiedottamisella mahdollista ehkäistä edes osa näistä tilanteista.
Farssi on itse tilanne – eivät ihmiset, jotka joutuvat sen keskelle.
Ja juuri siksi otsikkomme ydinajatus pysyy ennallaan: suomalaisen jääpallon on löydettävä keinoja vähentää tällaisia turhia matkoja, kustannuksia ja pettymyksiä. Ketään syyllistämättä, mutta ongelmaa myöskään vähättelemättä.
Pahoittelemme, jos kirjoituksemme antoi Narukerän toiminnasta virheellisen tai kohtuuttoman kielteisen kuvan.
Samalla pidämme tärkeänä, ettei keskustelu itse ongelmasta jää voimakkaan otsikon tai siitä syntyneen mielipahan varjoon.
Jääolosuhteiden epävarmuus on suomalaisen jääpallon toistuva ongelma, johon tarvitaan koko lajiyhteisön yhteisiä ratkaisuja.
Lopuksi – tässä on myös paljon hyvää
Haluan nostaa esille vielä yhden asian, joka ansaitsee tulla sanotuksi.
On hienoa, että Narukerä on ottanut tilanteen hoitaakseen, lähtenyt selvittämään kustannuskysymyksiä ja että seurat ovat käsitelleet tapahtuneen hyvässä yhteisymmärryksessä.
Se kertoo molempien seurojen vastuullisesta suhtautumisesta vaikeaan tilanteeseen.
Kiitämme Narukerän edustajaa suorasta palautteesta ja tapahtumien kulun tarkentamisesta. Toimituksemme tehtävä on nostaa esille myös hankalia kysymyksiä, mutta yhtä tärkeää on kuunnella asianosaisia ja täydentää uutisointia uusien tietojen perusteella.
Narukerä ei ole tämän keskustelun vastapuoli. Eikä HIFK. Eivät myöskään kentänhoitajat tai Porin kaupunki.
Tässä keskustelussa pitäisi olla vain yksi yhteinen tavoite: miten varmistamme, että suomalaisessa jääpallossa ottelut voidaan pelata mahdollisimman turvallisesti ja ettei yksikään joukkue matkusta turhaan silloin, kun tilanne olisi ollut ennakoitavissa?
Suomen marraskuuta emme pysty muuttamaan. Säätä emme pysty määräämään, eikä jääkenttien kunnossapidosta koskaan tule täysin ongelmatonta.
Mutta yhteisiä toimintatapoja, tarkastusten aikarajoja, tiedottamista ja vastuukysymyksiä pystymme kehittämään.
Toivottavasti Porin lauantai ei jää vain yhdeksi peruuntuneeksi otteluksi muiden joukossa, vaan antaa aihetta rakentavaan keskusteluun koko jääpalloperheen kesken.
Ja ennen kaikkea toivomme, että Narukerä ja HIFK pääsevät kohtaamaan toisensa mahdollisimman pian – tällä kertaa pelikuntoisella jäällä.
Pasi Virtanen / Päätoimittaja – BandyliigaToimitus – 14.11.2026 klo: 20.45
