Venäjä palaamassa jääpalloon jo 2026?
Moraalinen ristiriita varjostaa mahdollisia 2026 MM-kisoja
Satakunna kansa uutisoi perjantaina 2.5.2025, että Narukerä on tähän asti ainoa seura joka on ilmoittanut halukkuutensa järjestää Naisten & Miesten MM-kisat 2026.
BandyliigaToimituksessa pohdimme seuraavaa: Jos jääpallon MM-kisat pelataan Porissa tai missä tahansa Suomessa vuonna 2026, kisojen ympärillä saattaa leijua paljon suurempi kysymys kuin pelkkä urheilu.
Onko oikein, että Venäjä voisi palata kansainväliseen joukkueurheiluun ensimmäisten lajien joukossa – juuri jääpallon kautta?
Venäjä suljettiin kansainvälisestä kilpailutoiminnasta helmikuussa 2022, kun se aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Tästä on nyt kulunut yli kolme vuotta, mutta sota jatkuu yhä. Silti keskustelu Venäjän mahdollisesta paluusta urheilun pariin on jälleen nousussa.
Suomen jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviainen myöntää, että jääpallo on laji, joka ottaisi Venäjän mukaan nopeasti, jos rauhansopimus syntyy. – Jääpallo on varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan, Parviainen sanoo Satakunnan Kansan uutisessa.
Miksi juuri jääpallo?
Venäjä on ollut jääpallon ylivoimainen suurvalta ja sen poissaolo on vaikuttanut MM-kisojen tasoon, kiinnostavuuteen ja talouteen. Ruotsi on jäänyt yksin dominoimaan miesten A-sarjaa, eikä katsojien tai median kiinnostus ole pysynyt aiemmalla tasolla.
Jääpallon lajiliittojen näkökulmasta Venäjän paluu tarkoittaisi mahdollisesti sponsorirahaa, yleisöjä ja urheilullista uskottavuutta. Mutta millä hinnalla?
Onko urheilu nyt etusijalla – vai anteeksianto ennenaikaisesti?
Kriitikot kysyvät, onko oikein, että urheilu olisi ensimmäinen kansainvälinen kenttä, jossa Venäjä otetaan takaisin. Onko tämä viesti sodan uhreille – erityisesti Ukrainassa – että mikään ei lopulta muutu, ja paluu “normaaliin” on mahdollista ilman täysimittaista vastuunkantoa?
Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) linja on, että urheilijoita ei pitäisi rangaista hallintojensa teoista, mutta samaan aikaan moni maa – Suomi mukaan lukien – on pitänyt kiinni tiukasta rintamasta Venäjän osallistumista vastaan.
– Ensin KOK:n ja sitten Suomen olympiakomitean pitää avata mahdollisuus, Parviainen sanoo.
Kriittisesti ajatellen tämä linja saattaa johtaa siihen, että urheilu toimii poliittisena välineenä: nopeana anteeksiantajana, jonka kautta suurvalta voi pestä kasvonsa kansainvälisesti – ilman selkeää katumusta tai hyvitystä.
Porin mahdollinen rooli historian käännekohdassa
Jos Venäjä pääsisi mukaan mahdollisesti Porissa tai muualla Suomessa pelattavissa 2026 MM-kisoissa, kisat voisivat saada laajempaa huomiota kuin koskaan ennen. Samalla kisapaikasta voisi tulla paikka, jossa Venäjä palaa ensimmäisenä takaisin kansainväliseen urheiluyhteisöön – vain vähän ennen vuoden 2026 talviolympialaisia Milanossa.
Tällainen paluu ei olisi urheilupoliittisesti merkityksetön – eikä myöskään moraalisesti neutraali.
Tätä kysymystä voidaan lähestyä jääpallon näkökulmasta kahdesta suunnasta:
1. Taloudellinen kurimus
Jääpallo on pieni laji kansainvälisesti, ja Venäjän poissaolo on aiheuttanut:
- katsojamäärien laskua,
- sponsoritulojen vähenemistä,
- mediakiinnostuksen hiipumista, ja
- urheilullisen tason yksipuolistumista.
Lajin elinvoimaisuuden kannalta Venäjä on käytännössä ollut välttämätön osa. Tässä mielessä paluu Venäjän kanssa on taloudellinen pelastus, ei niinkään poliittinen tai moraalinen linjaveto.
2. Oikeudenmukainen ajattelu
Toisaalta kysymys kuuluu: onko urheilulla moraalista vastuuta?
- Jos urheilu ottaa Venäjän takaisin heti sodan päätyttyä, ilman vastuunkantoa tai hyvitystä, se voi näyttäytyä anteeksiantona ilman parannusta.
- Sota on jättänyt jälkeensä tuhansia siviiliuhreja ja syvän haavan Eurooppaan. Nopeasti tapahtuva “urheilullinen normalisointi” voi vesittää Ukrainan kokemaa oikeutta ja solidaarisuutta.
Mikä lopulta ohjaa?
Rehellisesti: tällä hetkellä jääpallossa talous ohjaa enemmän kuin oikeudenmukaisuus.
Mutta pitkällä aikavälillä laji ei voi menestyä, jos sen eettinen pohja ei kestä. Nopeakin paluu voi tulla kalliiksi, jos suuri yleisö tai pelaajayhteisöt eivät hyväksy sitä.
Tasapaino on mahdollinen, mutta vain jos paluu perustellaan julkisesti, läpinäkyvästi ja vastuunkannon kautta – ei vain “koska rahat loppuvat”.
Kysymys meille kaikille:
Onko aika jo antaa urheilun kautta anteeksi? Vai pitäisikö vielä odottaa vastuunottoa, oikeaa rauhaa – ja oikeudenmukaisuutta?
Vielä ei ole rauha – eikä anteeksiannon aika
BandyliigaToimitus | Kannanotto
Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviaisen Satakunnan kansalle antamassaan haastattelussa, jossa hän lausui näin: ”Jääpallo on kyllä varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan”, BandyliigaToimitus haluaa irtisanoutua tuosta edellä kirjoitetusta!
Venäjä siis voisi palata kansainväliseen jääpalloon mahdollisesti jo vuonna 2026. Tämä ajatus kytkeytyy suoraan siihen, että mahdollisesti Suomessa saatetaan järjestää MM-kisat – kenties ensimmäinen kansainvälinen urheilutapahtuma, johon Venäjän maajoukkue voisi palata sodan jälkeen.
Me BandyliigaToimituksessa emme vielä lähde tätä keskustelua käymään laajemmin. Miksi?
Koska rauhaa ei vielä ole. Koska Ukraina on yhä hyökkäyksen kohteena. Ja koska urheilun ei tulisi toimia sillanrakentajana ilman, että sillan alla virtaavan veren määrä otetaan vakavasti.
Milloin on oikea aika antaa anteeksi – edes osittain?
SE EI OLE NYT! Ei silloin, kun mahdollinen rauha syntyy Ukrainan alueellista itsemääräämisoikeutta heikentämällä. Ei silloin, jos rauha saavutetaan painostamalla uhria luopumaan omastaan.
Jos Ukrainaa pakotetaan luovuttamaan maata hyökkääjälleen ja maailma palaa nopeasti “normaaliin”, mitä me silloin viestimme?
Urheilu ei voi olla ulkopuolinen. Se ei voi olla moraalivapaa alue, jossa unohdetaan uhrit, koska tulovirta on katkolla. On kysyttävä:
- Kuinka monta ukrainalaista urheilijaa on kuollut tässä hyökkäyssodassa?
- Kuinka monta lasta ei enää koskaan pelaa?
- Kuinka monta jäähallia, kenttää, ja urheilukoulua on pommitettu?
- Kuinka moni jääpalloilija on joutunut kantamaan asetta, eikä mailaa?
- Kuinka moni isä, äiti ei näe enää ikinä lastaan urheilemassa?
BandyliigaToimituksen mielestä “Ei ole vielä sen aika”
Meidän mielestämme ei ole vielä aika keskustella Venäjän paluusta urheiluun – ei jääpalloon, ei mihinkään.
Se aika tulee, kun:
- Rauha ei ole vain paperilla, vaan oikeudenmukainen ja kestävä.
- Uhria ei pakoteta, vaan hän saa itse päättää rauhan ehdoista.
- Hyökkääjä ottaa vastuun teoistaan – myös urheilun piirissä.
Ja vasta silloin voimme kysyä, mikä rooli urheilulla voi olla uuden luottamuksen rakentamisessa.
Nyt on aika kunnioittaa niitä, jotka ovat menettäneet kaiken. Ei pyyhkiä muistia pois urheilukalenterin vuoksi.
Pasi Virtanen / Päätoimittaja
BandyliigaToimitus
Comments (5)
Pelaaja #1
Liiton köykäinen viestintäosaaminen välähtää jälleen. Venäjä-kysymys tulisi kiertää toistamalla juuri tuota “ensin KOK ja sitten Olympiakomitea” viestiä.
Itse ajatus on mahtava! Tällä saitilla on kommentoitu, että MM-kisat joka toinen vuosi olisi riittävä rytmi. Itse haluaisin nähdä Porissa ensi talvena Porvoon viime tammikuun kaltaiset “esikisat” ja varsinaiset MM-kisat talvella 2027. Tämä antaisi myös hieman pelivaraa Venäjä-kysymyksen suhteen.
Tomppa
Just joo murhaajat mukaan vaan jotka on tapattanut syyttömiä lapsia ja vanhuksia,eli all sins forgiven in the name of sport?!.Joku on sitä mieltä että nämä urheilijat eivät ole syypäitä yhden tai kahden suuruuden hullun diktaattorin toimista,mutta jokainen joka haluaa nämä vastenmieliset Venäläiset mukaan katsokaa nyt peiliin onko tämä oikeasti oikein.Tätä kirjoittaessani on varmasti muutama taas kuollut turhaan!.Sanotaan että urheilu ei ole politiikkaa mutta kuitenkin osa urheilijoista myös kannattaa tätä toimintaa eli on kyllä poliittista,halusi tai ei.Jos Ryssät on mukana niin kuin kaavaillaan vuonna 2026 itse minulta jää kyllä tämä laji unholaan maailman tyhmimpänä päätöksenä.Miksi näitä pöljiä pitää armahtaa jotka eivät uskalla asettua diktaattoria vastaan ja joka jatkaa tätä älytöntä sotaa kysyn vaan.
//SR
Yleisönosastokirjoitteluni sitten yleisön pyynnöstä jatkuu (kiitos vain linkistä J). Ja aiheeseen.
WTF! Venäjä suljettiin kansainvälisestä kilpailutoiminnasta ulos erittäin hyvästä syystä. Omasta mielestäni sulku olisi pitänyt tehdä jo 2014 Krimin miehityksen alkaessa. Ellei ihan sulkua, niin ainakin esim. tunnuksettomalle osanotolle olisi ollut perusteet jo 2008 (Georgia).
Väite, ettei urheilu olisi politiikkaa ja urheilijoita ei pitäisi “rangaista” poliittisin perustein on mielestäni täysin absurdi. Urheilu on, on aina ollut ja tulee aina olemaan politiikkaa ja politiikan väline (pelinappula). Hienoja esimerkkejä löytyy maailman historia täynnä Rooman valtakunnasta ja Antiikin Kreikasta saakka. Berliinin Olympialaiset 1939 olivat propagandanäyttämö, jossa Goebbels ohjasi lehdistöä ja kansallissosialistit hyödynsivät kisat tehokkaasti esittäen Saksan maailmalle sellaisena kuin itse halusivat. Sotsin Olympialaissa Putin käytti samoja keinoja -ei ehkä ihan niin teatraalisesti, mutta kuitenkin. Entäpä sitten Qatar (2022, jalkapallo) tai USA (1984, Olympialaiset)?
Urheilun massatapahtumia on myönnetty poliittisina hyvityslahjoina (Lontoo 1948, Olympialaiset) ja ihan puhtaasti rahasta (Saudi-Arabia 2034, Venäjä 2018, jalkapalllo). Valtiot, poliittiset vaikutuspiirit ja liike-elämä käyttävät urheilussa tehokkaasti valtaa pienemmässä ja isommassa mittakaavassa. Vai löytääkö joku oikeasti jonkun urheilullisen syyn esim. Jokereiden KHL-odysseialle? Siinähän poliittista valtaa käytettiin myös kyseisen seuran etuoikeudelle kiertää kaikkia koronarajoituksia.
Valitettavasti urheilijat itse ottavat koko ajan vähemmän ja vähemmän poliittista kantaa -silloin kuin eivät julkisesti tue esim. oman maansa hirmuhallintoa (Ivan Kuljak 2022). Ollaan muka diplomaattisia, kun oikeasti ollaan vain hajuttomia, mauttomia ja mielellään mahdollisimman hiljaisia ja näkymättömiä ettei vain mene paikka maajoukkuepaidassa tai lähde sponsorin tarjoamat lounaat ja lippalakki. Tämä on valitettavaa. Mielestäni tarvitsisimme yhä edelleen Tommie Smithin ja John Carlosin kaltaisia kannanottajia (Meksiko 1968, Olympialaiset), jotka uskaltavat hiljaisella protestillaan kritisoida omaa maataan, vallitsevaa ilmapiiriä ja antaa tukensa oikeudenmukaisuudelle.
Mitä siihen urheilijoiden “rankaisemiseen” tulee. Kukaan ei valitse tai päätä mihin syntyy. Koska urheilu on niin vahvasti politiikan väline, on pakko olla nollatoleranssi ja pitää urheilijat kilpailutoiminnan ulkopuolella. Mielestäni “rangaistus” on kuitenkin hyvin pieni, helposti ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä oleva (collateral damage). Voisi sen laittaa perspektiiviinkin: näillä venäläisillä urheilijoilla on vielä ehkä mahdollisuus jossain vaiheessa päästä mukaan kisoihin (vaikka sitten valmennukseen tai huoltoon jos ei muuta). Toisin on niillä ukrainalaisilla urheilijoilla joiden jäänteet makaavat haudassa Venäjän valtiollisen aggression vuoksi.
Jos jääpallo (tai muu laji) avaa ovensa venäläisille urheilijoille, on se selkeä viesti venäläiselle propagandakoneistolle: “siitä vain, on ihan ok hyökätä itsenäisen valtion kimppuun, ei me välitetä”. Tämä viesti vain ruokkii lisää aggressiota, suuruudenhulluutta ja väkivaltaa. Mielestäni Parviaisen kommentti viestii juurikin tätä: on tärkeämpää pelastaa liiton kassa ja laji Suomessa kuin seisoa suoraselkäisenä oikeudenmukaisuuden puolella. Mitäpä sanot Parviainen, lopettaako Venäjä Ukrainaan jos sille antaa mahdollisuuden? Vai onko mielestäsi niin, että niin kauan kuin omia rajoja ei kolkutella on kaikki ok? Vai laskitko sen varaan, että ennen Lappeenrantaan tai Parikkalaan rantautumista Iivana käy läpi Moldovan, Georgian ja ehkä Latviankin ja silloin on kassa taas jo täynnä ja jääpallo Suomessa pelastettu? Että WTF!!
Kalervo
Onhan tuo melkoinen sammakko, jonka liiton pj päästi suustaan. Minä haluan uskoa, että enimmäkseen sivistysmaissa pelattava jääpallo on viimeisten lajien joukossa, jotka ottavat Venäjän takaisin kisoihin, kun se aika joskus koittaa. Jääpallon julkisuuskuva, mikäli sellaista ylipäätään on, on kuitenkin pääasiassa positiivinen. Ei ole varaa tahrata sitä millään venäjäkytköksillä.
Tämän karkuun päässeen sammakon takaa löytyy kuitenkin todella positiivinen uutinen. Olisihan se hienoa jos MM- turnaus järjestettäisiin Suomessa. Tämä turnaus järjestetään kuitenkin varmasti ilman Venäjää. Halukkaat yhteistyökumppanit voi olla harvassa, jos Venäjä on mukana, saatika sitten että mikä hotelli suostuu venäläisen joukkueen majoittamaan. Kisat ovat joka tapauksessa kuitenkin enemmän pr-tempaus, taloudelliset riskit minimoiden, eikä voittoa kannata lähteä tavoittelemaan. Siksikin Venäjän osallistuminen aiheuttaisi suuren riskin, kun moni äänestäisi jaloillaan. Mutta oli niin tai näin, on asian kanssa spekulointi täysin turhaa, kun sotatilanteessa ei ole minkäänlaista muutosta positiiviseen näkyvissä.
Kannattaa kuitenkin liitossa vähän sisäisesti miettiä millaisia lausuntoja lehdistöön päästää, ja että olisikohan paavin aika jo ohitse. Ihme etteivät iltapäivälehdet ole keksineet tuosta möläytyksestä otsikkoa. Jännityksellä odotetaan liittokokousta, nouseeko valkoinen savu sporttitalon piipusta, millaisia tulevaisuuden visioita on MM-kotikisojen lisäksi, millaisia lajimarkkinointisuunnitelmia on, jne.
Tomppa
Lisätään vielä että välinpitämätön tarkoitta suurinpiirtein kaikki ovat syyllisiä,ja se tämä helvetin sota on on sitten urheilija tai ei!!!!.Suomi pelaajat jotka vielä temmeltävät siellä Russilandiassa ymmärtäisivät edes hävetä koska menevät raha edellä(no names).