BandyLiigaUutiset

Kurinpitolautakunta hylkäsi Narukerän vastalauseen

Eeli Böhm edustuskelpoinen JPS:ssa 18.2. pelatussa ottelussa Narukerä teki vastalauseen JPS:n pelaajan Eeli Böhmin edustuskelpoisuudesta liittyen 18.2.2026 pelattuun Miesten Bandyliigan otteluun JPS–Narukerä. Narukerä katsoi, että kilpailusääntöjen 46 §:n mukainen vapaa siirtoaika (16.4.–15.1.) estää pelaajasiirrot vapaan siirtoajan ulkopuolella, ja että edustusmaksun kirjaamismaksua ei voi maksaa 15.1. jälkeen. Vastalauseessa viitattiin siihen, että Böhm oli Narukerän mukaan edustanut Akillesta 13.2.2026 ottelussa Narukerä–Akilles ja JPS:aa 18.2.2026 ottelussa JPS–Narukerä. Kurinpitolautakunnan ratkaisu 20.2.2026 Kurinpitolautakunta totesi käsittelyssään, että kilpailusääntöjen 46 §:n perusteella Eeli Böhmin siirto uuteen seuraan ei olisi ollut enää 15.1. jälkeen mahdollinen. Lautakunta kuitenkin katsoi, ettei kyseinen sääntökohta ole sovellettavissa tähän tapaukseen, kun arvioidaan Böhmin edustuskelpoisuutta. Ratkaisun keskeinen peruste on Suomen Jääpalloliitto ry:n liittohallituksen 10.9.2025 tekemä päätös, jonka mukaan Eeli Böhm on edustuskelpoinen Akilleksen Miesten Bandyliigan joukkueessa (myös Suomen Cupissa) kaudella 2025–26 siten, että hän säilyttää edustuskelpoisuutensa koko kauden ajan JPS:n juniori- ja liigajoukkueissa rajoituksetta. Päätöksen mukaan Böhmin peluuttamisesta cup- ja Bandyliiga-otteluissa päättävät seurojen päävalmentajat ottelukohtaisesti. Liittohallituksen päätös on annettu tiedoksi Miesten Bandyliigan seuroille ennen kauden alkua, ja Narukerä on saanut päätöksestä tiedon. Näin ollen kurinpitolautakunta katsoi, että Böhmillä oli oikeus edustaa JPS:aa 18.2.2026 pelatussa ottelussa. Päätös Kurinpitolautakunta hylkäsi Narukerän vastalauseen. Käsittelystä Vastalause käsiteltiin kurinpitolautakunnassa kilpailusääntöjen ja liittohallituksen aiemman (10.9.2025) edustuskelpoisuutta koskevan päätöksen perusteella. Ratkaisussa arvioitiin erikseen siirtosäännön soveltuvuus ja todettiin, että tässä asiassa ratkaisevaa on seuroille ennakkoon tiedoksi annettu liittohallituksen päätös, joka mahdollistaa pelaajan edustamisen molemmissa seuroissa kaudella 2025–26 ottelukohtaisesti päävalmentajien päätöksin. Asia on siis nyt loppuunkäsitelty – Piste!

Toimitus

153
0
BandyLiigaUutiset

Merkkipaalut lämmittivät playoff-iltaa

Yksittäiset hetket rakentavat koko jääpallon tarinaa Playoff-kevät on jääpallossa aina erityinen: jokainen spurtti, jokainen kamppailu ja jokainen onnistuminen painaa tavallista enemmän. Mutta välillä illasta nousee esiin myös jotain vielä isompaa – pelaajien omia merkkipaaluja, jotka kertovat pitkästä työstä, sitoutumisesta ja siitä, miten laji elää sukupolvelta toiselle. Tiistaina 25.2. pelatussa Veiterä–Botnia-ottelussa nähtiin useampi hetki, joka ansaitsee lämpimän huomion. Patrik Parkkonen – playoffdebyytti Botnian paidassa Botnian Patrik Parkkonen kirjasi uransa ensimmäisen playoffottelun. Pudotuspelit ovat jääpallossa oma maailmansa: tempo nousee, kaksinkamppailut kovenevat ja paine näkyy jokaisessa ratkaisussa. Ensimmäinen playoffottelu on merkki siitä, että pelaaja on noussut mukaan kevään kovimpaan näyttämöön – ja se on askel, joka jää mieleen. Joonas Peuhkuri – 100 Bandyliigan syöttöä täyteen, ja heti vaikutus tulostaululle Veiterän Joonas Peuhkuri saavutti komean rajapyykin: 100 Bandyliigan syöttöä. Merkkipaalun arvo korostuu, koska syöttöpisteet ovat usein “näkymätöntä johtajuutta”: pelinlukua, rytmittämistä ja kykyä tehdä muista parempia. Ja mikä parasta – syöttö konkretisoitui maaliksi: Peuhkurin tarjoilusta Eetu Peuhkuri viimeisteli ottelussa tilanteeksi 2–0. Tällaiset hetket muistuttavat, että jääpallo on parhaimmillaan yhteispeliä ja luottamusta. Niilo Puhakainen – ensimmäinen playoff-ottelu Veiterässä Veiterän Niilo Puhakainen pelasi niin ikään uransa ensimmäisen playoff-ottelun. Se on pelaajalle aina erityinen virstanpylväs: ensimmäinen kevät, jossa jokainen peli on “nyt tai ei koskaan”. Samalla se kertoo seuran arjesta – siitä, että uusia pelaajia tulee sisään, oppii vaatimustason ja kantaa vastuuta silloin, kun panokset ovat korkeimmillaan. Janne Hauska – 900 pistettä rikki: ura, joka näkyy ja tuntuu Illan suurimpia tarinoita oli Veiterän Janne Hauskan nousu 900 Bandyliigan tehopisteeseen rajapyykille (619 maalia + 281 syöttöä). Tuo luku ei synny yhdessä tai kahdessa hyvässä kaudessa – se syntyy vuosien laadusta, terveestä kunnianhimosta ja kyvystä tehdä tulosta eri rooleissa. Merkkipaalu sai arvoisensa hetken, kun Hauska osui ottelussa 5–1-maalilla, ja syöttöpisteen kirjasi Ere Verhelä. Jääpallon hienous on siinä, että isotkin yksilösaavutukset ovat lähes aina yhteispelin tulosta – ja juuri siksi ne tuntuvat koko joukkueen onnistumisilta. Miksi nämä merkkipaalut ovat tärkeitä koko jääpallolle? Kevään ratkaisuhetket jatkuvat, mutta nämä saavutukset jäävät elämään – pelaajille itselleen, seuroilleen ja kaikille, jotka tietävät, mitä jääpallo vaatii ja antaa. Onnea merkkipaalujen saavuttajille – ONNEA!

Toimitus

83
0
BandyLiigaUutiset

Huoli edelleen näkyvyydestä

MM-kisojen mediabuumi suli parissa viikossa – Bandyliigan välierät alkoivat, mutta valtakunnallinen media vaikenee Pori näytti tammikuussa, että jääpallo voi olla iso juttu Suomessa. MM-kisaviikolla laji “näkyi ja kuului” poikkeuksellisella tavalla: Satakunnan Kansa striimasi otteluita laajasti ja sisällöt keräsivät kymmeniä tuhansia katselukertoja. YLE:n lähetyksillä myös rikottiin jääpallon katsojalukujen ennätyksiä. Nyt, vain hetki MM-turnauksen jälkeen, sama laji aloitti eilen Bandyliigan välieräsarjat – ja hiljaisuus on korvia huumaava. Ketkä uutisoivat? Ne, joiden “kuuluukin” Tällä hetkellä välieräavausten äänenä ovat ennen kaikkea: Tämä on hyvä ja arvokas pohja. Mutta se ei ole valtakunnallinen näkyvyys. Se on “sisäpiirin” näkyvyys. Miksi tämä on huolestuttavaa – juuri nyt? Koska MM-kisat todistivat, että yleisöä kyllä löytyy, kun tarina, lähetykset ja median huomio osuvat kohdalleen. Silti kotimaisen huippusarjan kauden tärkeimmät pelit käynnistyivät (Veiterä–Botnia ja HIFK–JPS) lähes ilman sitä samaa ulkopuolista kiinnostusta, joka MM-kisoissa oli hetkittäin käsinkosketeltavaa. Tämä kertoo karun asian:jääpallon näkyvyys ei pysy yllä pelkällä onnistuneella tapahtumalla – ellei sen päälle rakenneta järjestelmällisesti. “Älkää kirjoittako negatiivista” – mutta mitä jos hiljaisuus on se oikea uhka? Meille on sanottu, ettei jääpallosta saisi kirjoittaa huolestuttavia tai silmiä avaavia asioita. Mutta jos emme puhu tästä ääneen, mitä tapahtuu? Huoli ei ole negatiivisuutta. Huoli on välittämistä. Kontrasti on raju: MM-finaalit esillä – Bandyliigan välierät piilossa Porin MM-kisat pelattiin 12.–18.1.2026, ja Yle näytti turnauksesta myös otteluita. MM-viikolla laji sai rytinää ja valokeilaa. Mutta nyt, kun kotimainen draama on parhaimmillaan, jääpallo näyttää taas olevan monelle toimitukselle “liian pieni” huomioitavaksi. Ja se on ongelma, koska välierät ovat juuri se urheilun hetki, jota media yleensä rakastaa: panos, tarina, tunteet, paikallisidentiteetti. Mitä tämä kertoo – ja mitä seuraavaksi? Se kertoo, että jääpallolla on näkyvyysikkunoita, mutta ne eivät muutu pysyväksi läsnäoloksi ilman yhteistä tekemistä. Liiton yhdessä seurojen kanssa tulisi kiinnittää huomiota esim seuraaviin toimenpiteisiin: BandyliigaToimitus ei ole saanut MM-kisojen jälkeen yhtään mediatiedotetta, eikä tutut urheilutoimittajatkaan – Tämä olisi kyllä meidän yhteinen tehtävämme – Miksi emme siinä onnistu? Lopuksi: tämä ei ole hyökkäys ketään vastaan – tämä on hälytys lajin puolesta Mutta jos valtakunnallinen media jää ulos, laji jää helposti ulos myös uusien silmistä. Siksi tämä on huoliuutinen. Ei siksi, että haluamme “negatiivisuutta”. Vaan siksi, että haluamme, että jääpallo elää myös MM-viikon jälkeen – ja näkyy silloinkin, kun pelataan ratkaisu ottelut.

Toimitus

219
5
BandyLiigaUutiset

Harrastejääpallo ajetaan ahtaalle Helsingissä

Tämä ei ole enää vahinko, tämä on linja Helsingin piirin harrastejääpallo on ajautunut kaudella 2025–2026 tilanteeseen, jota joukkueet kuvaavat poikkeuksellisen raskaaksi ja turhauttavaksi. Kenttäkapasiteetin, jääolosuhteiden ja kaupungin linjausten yhdistelmä on johtanut siihen, että sarjatoiminta on käytännössä käynnistynyt vasta tammikuussa 2026 – ja osa joukkueista kieltäytyy pelaamasta määrätyllä Jätkäsaaren kentällä turvallisuussyistä. Taustalla vaikuttaa päätöksenteko, jonka seurauksena Kallion (Brahenkenttä) ja Oulunkylän kenttävuoroja on priorisoitu jääpallon osalta vain Bandyliigan otteluille ja harjoittelulle, mikä on supistanut harraste- ja piiritoiminnan mahdollisuuksia. Jo kauden käynnistyessä nämä linjaukset herättivät ihmetystä, ja varsinkin se kun pikaluisteluseurat tarjosivat jääpallolle vuoroja – koska he olivat saaneet sellaisia vuoroja joita he eivät edes olleet hakeneet – tämä kiellettiin jyrkästi kaupungin toimesta. (uutisen kuva luotu tekoälyllä) Ottelut peruttiin ennen vuodenvaihdetta – kausi lähti liikkeelle vasta tammikuussa Harrastejoukkueiden mukaan kaikki ottelut, jotka oli merkitty pelattavaksi ennen vuoden vaihdetta, peruuntuivat jäänpuutteen vuoksi. Kun peli-ikkuna kapenee, otteluohjelma kasautuu, harjoittelu vaikeutuu ja koko sarjatoiminta muuttuu “selviytymistaisteluksi”. Samaan aikaan kenttien jäälaatu on ollut joukkueiden arvion mukaan heikko, ja pelitapahtumia on jouduttu arvioimaan uudelleen myös turvallisuuden näkökulmasta. Joukkueet kieltäytyvät Jätkäsaaren tekojäästä: “Kentän kunto on hengenvaarallinen” Yksi kiistan ytimistä on Jätkäsaaren tekojää, joka on tammikuun & helmikuun ollut harrastejääpallon pääkenttä. Nyt joukkueet kertovat kieltäytyneensä pelaamisesta siellä, koska jääolosuhteet koetaan vaarallisiksi. Pelaajien viesti on yksiselitteinen: jos loukkaantumisriski nousee kohtuuttomaksi, sarjapisteet eivät ole riskin arvoisia. “17 vuotta ehdotuksia, maksuja ja torppauksia” – halliratkaisujen neuvottelut ovat pysähtyneet seinään Harrastejääpallon piirissä katkeruutta lisää se, että keskustelua halli- ja sisäolosuhteista on käyty pitkään. BandyliigaToimitus kertoo olleensa mukana neuvottelemassa luisteluväelle halliratkaisua, jossa myös jääpalloa voitaisiin pelata sisällä – jopa ympärivuotisesti. Tavoitteena on ollut löytää malli, jossa eri lajien tarpeet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan samassa kokonaisuudessa olisi järkeä sekä urheilun että kaupungin näkökulmasta. Toimijoiden mukaan Helsingin kaupunki on torpannut vuosien varrella kymmeniä esityksiä – pieniä ja suuria – eikä etenemistä ole syntynyt, vaikka ehdotuksia on hiottu ja viety neuvottelupöytiin toistuvasti. Lisäksi kerrotaan, että kaupungille on useasti maksettu tonttien varausmaksuja, mutta hankkeet eivät ole edenneet toteutukseen, vain ja ainoastaan kaupungin ne torpatessa. Nyt mukaan nousee myös vakavia väitteitä neuvottelukäytännöistä: Toimijoiden tulkinta on poikkeuksellisen suorasukainen: heidän mukaansa kyse ei ole enää epäonnesta tai yksittäisestä kielteisestä päätöksestä, vaan asiattomasta kohtelusta ja syrjinnästä. “17 vuoden yrittämisen jälkeen maku on katkera. Tämä on ollut rahastusta, huijaamista – ja siltä näyttää, että näin se jatkuu, jääpalloväen ponnisteluista huolimatta”, eräs hankkeen parissa pitkään työskennellyt tiivistää. Miksi Helsinki tappaa harrastejääpallon – ja onko tämä tasa-arvoista? Helsingin kaupunki profiloituu liikunta- ja tapahtumakaupunkina, mutta harrastejääpallon näkökulmasta arki näyttää toisenlaiselta. Kun samaan aikaan: kysymys kuuluu: missä on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus harrasteliikunnassa? Tässä ei ole kyse vain jääpallosta lajina. Harrastetoiminta on monessa lajissa se kivijalka, joka tuottaa pelaajat, valmentajat, tuomarit, seuratoimijat ja yhteisöllisyyden. Kun se kivijalka heikennetään, seuraukset näkyvät vuosiksi eteenpäin. Harrasteväen kriittinen johtopäätös on kova: “Helsinki ei ole liikuntakaupunki – vaikka se niin väittää.” Mitä nyt vaaditaan: avoimuutta, turvallisuutta ja reiluja pelisääntöjä Harrastejääpallon toimijat vaativat tilanteeseen välittömiä korjauksia ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä: Harrastejääpallo ei pyydä erivapauksia – se pyytää samaa, mitä kaupunki sanoo tavoittelevansa: mahdollisuutta liikkua, harrastaa ja pelata turvallisesti. Jos nämä perusasiat eivät Helsingissä toteudu, on perusteltua kysyä ääneen, miksi kaupunki toimii tavalla, joka näyttää ulospäin siltä, että se hiljaisesti ajaa lajin ulos.

Toimitus

156
0