Mikkelin Kampparit – Ottelu ratkesi vasta jatkoajalla Nuorten Bandyliigan mestaruus ratkesi dramaattisesti vasta jatkoajalla, kun Kampparit kaatoi JPS:n lukemin 6–5 (3–3). Ottelu oli alusta loppuun finaalin arvoinen näytös: nopeatempoa, vahvaa yksilötaitoa, isoja käänteitä – ja lopulta ratkaisu vasta, kun marginaalit ovat pienimmillään. Tasainen alku, vauhdikas avausjakso Ensimmäinen jakso lähti käyntiin sähköisesti. Molemmat joukkueet tulivat peliin rohkeasti ja suoraviivaisesti, ja maalipaikoille päästiin heti. JPS pysyi vahvasti mukana hyökkäysalueen onnistumisilla, mutta Kampparit vastasi tehokkaasti omiin hetkiinsä. Tauolle mentiin tasatilanteessa 3–3, mikä kuvasi täydellisesti jakson voimasuhteita: kumpikaan ei saanut toista irti, eikä kumpikaan myöskään suostunut perääntymään. Toisella jaksolla käänteitä – ja tunteet pinnassa Toisella 45-minuuttisella finaali muuttui entistäkin intensiivisemmäksi. JPS löysi useaan otteeseen reitin maalipaikoille ja sai tulosta aikaan, mutta Kampparit pysyi rauhallisena ja iski takaisin kerta toisensa jälkeen. Pelin virtaus aaltoili päädystä toiseen: välillä JPS vei, välillä Kampparit hallitsi, mutta kumpikaan ei saanut ratkaisevaa irti varsinaisella peliajalla. Kun kellosta alkoi loppua aika, näkyi kentällä finaalin paino – jokainen irtopallo, jokainen kaksinkamppailu ja jokainen ratkaisu tuntui tupla-arvoiselta. Varsinainen peliaika päättyi tasalukemiin, ja mestaruus siirtyi jatkoajalle. Jatkoajalla ratkaisu – Kampparit mestariksi Jatkoajalla pelin luonne korostui: tilat pienenivät, riskit kasvoivat ja ratkaisu roikkui ilmassa joka hyökkäyksessä. Kampparit onnistui lopulta käyttämään oman hetkensä ja iski voittomaalin, joka sinetöi mestaruuden lukemin 6–5. Kentällä nähtiin välittömästi finaalille tyypillinen tunneskaala: Kamppareille helpotus ja riemu, JPS:lle kirvelevä pettymys – mutta myös vahva osoitus siitä, että joukkue oli mestaruuden arvoinen haastaja. Maalit: Kampparit: JPS: Ottelun hahmot Finaali tarjosi juuri sen, mitä Nuorten Bandyliigan mestaruusottelulta toivotaan: tasokasta, rohkeaa ja viihdyttävää jääpalloa sekä mestaruuden ratkeamisen vasta jatkoajalla. Kampparit kruunasi kautensa mestaruuteen, ja JPS osoitti kuuluvansa aivan terävimpään kärkeen – näin pienillä marginaaleilla ratkotaan isoja mitaleita. Onnea Mestareille & ja onnittelut myös hopeasta! Pronssiottelu: Helsinki karkasi, Akilles kiri – mutta vieraat veivät mitalit maali-iloittelussa 4–8 Pronssiottelu tarjosi vauhtia ja tapahtumia koko 90-minuuttisen ajan, kun Helsinki nappasi pronssin lukemin 8–4. Vaikka Akilles roikkui pitkään iskuetäisyydellä ja sai vielä loppupuolella kirivaihteen päälle, Helsingin tehokkuus erikoistilanteissa ja ratkaisuhetkillä käänsi ottelun selvästi vieraille. Räjähtävä alku – Akilles johti, mutta Helsinki käänsi Ottelun ensimmäiset minuutit olivat täynnä kulmia ja laukauksia. Akilles sai heti alussa painetta, mutta Helsinki vastasi omilla kulmillaan ja loi jatkuvaa uhkaa. Ensimmäinen maali nähtiin 9. minuutilla, kun Topi Artturi Montonen laukoi rankkarista Akilleksen 1–0-johtoon. Johto ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Helsinki tasoitti 21. minuutilla, kun Kaarlo Lappi iski kulmasta tilanteeksi 1–1 (syöttäjänä Lauri Kivenjuuri). Vain kymmenen minuuttia myöhemmin Akilles siirtyi uudelleen edelle: 31. minuutilla Filip Svennas viimeisteli kulmasta tilanteeksi 2–1 (syöttö Jaakko Sirén). Mutta Helsinki tuli taas heti rinnalle ja ohi: Tauolle mentiin Helsingin yhden maalin etumatkalla, mutta ottelu oli yhä täysin auki Toisella jaksolla Helsinki karkasi: punaiset hetket ja kylmää tehokkuutta Toinen jakso alkoi Akilleksen paineella, mutta käänne tuli 53. minuutilla: Iiro Väkiparta onnistui rankkarista ja Helsinki siirtyi 2–4-johtoon. Helsinki iski taas 68 minuutilla, kun Aaro Kivenjuuri viimeisteli 2–5 (syöttö Simo Vainikka). Akilles vastasi nopeasti: 70. minuutilla Montonen kavensi 3–5, ja hetken aikaa näytti siltä, että peli voisi vielä kääntyä uuteen trillerivaiheeseen. Loppuhetket ratkaisivat: Helsinki löi luukut kiinni Akilles haki loppua kohti aktiivisesti kavennusta (aikalisä 81’), mutta Helsinki osui oikeaan aikaan. 84. minuutilla Kaarlo Lappi teki illan toisen maalinsa ja vei Helsingin jo 3–6-johtoon (syöttö Simo Vainikka). Akilles ei silti luovuttanut: Mutta tämän jälkeen Helsinki teki ottelusta lopullisesti selkeän: Ratkaisijat ja tehomiehet Akilles: Helsinki (8): Yhteenveto Pronssiottelusta tuli maalirikas ja ajoittain repaleinen rangaistusten vuoksi, mutta Helsinki oli kliinisempi, erityisesti silloin kun pelin momentum oli kääntymässä. Akillesin Montonen teki kaikkensa ja iski hattutempun, mutta Helsingin leveämpi maalintekovoima ja loppuhetkien osumat veivät pronssimitalit. Onnittelut Team Helsingille ja tsemiä Akilleksen pelaajille! Huolestuttava havainto finaali- ja pronssiotteluista: vain 20 “puhtaasti junioripolkua” neljässä joukkueessa Suomalaisen jääpallon tulevaisuus herättää huolta, kun finaalin ja pronssiottelun kokoonpanoja tarkasteltiin pelaajatasolla. Kun joukkueiden pelaajalistoista vähennettiin miesten tai naisten Bandyliigaa pelanneet pelaajat, jäljelle jäi neljässä joukkueessa yhteensä vain 20 pelaajaa. Havainto kertoo karulla tavalla siitä, että junioripolku ei tällä hetkellä tuota riittävästi pelaajia “läpi linjan” – ainakaan siinä mittakaavassa, että lajin kilpailullinen ja taloudellinen pohja pysyy vahvana pitkällä aikavälillä. “Näin ei voi jatkua. Jos emme vahvista junioripolkuja nyt, käy huonosti – sekä seuroille että koko lajille”, todetaan seurojen ja jääpalloväen keskuudessa. Miksi luku on hälyttävä? Finaali ja pronssiottelu ovat kauden näyttämö, jossa pitäisi näkyä juniorityön jatkuvuus ja leveys. Kun “liigakokemuksen” suodatin pudottaa pelaajamäärän näin alas, se viittaa siihen, että: Mitä pitäisi tehdä – viimeistään nyt? Jääpalloväen viesti on selvä: junioripolut on vahvistettava ja se vaatii käytännön päätöksiä, ei pelkkiä linjauksia. Keskeiset toimet, joita peräänkuulutetaan: Viesti päättäjille: lajin elinvoima ei synny itsestään Jääpallo on perinteikäs laji, mutta perinne ei yksin riitä. Jos pelaajapohja kapenee, seuraukset näkyvät nopeasti: joukkueiden määrä vähenee, sarjatasot ohenevat ja kilpailun laatu heikkenee. Lopulta myös yleisö, sponsorit ja talkoovoima kärsivät. Nyt kaivataan yhteistä suuntaa: juniorit ovat investointi, eivät kuluerä.