Tampereen mitalipelit ovat kiinnostava mahdollisuus

Paljon potentiaalia, mutta myös riskejä

Ajatus Bandyliigan mitalipelien viemisestä Tampereelle on jääpallon mittakaavassa merkittävä uudistus. Siinä on paljon potentiaalia, mutta myös riskejä, joita ei kannata sivuuttaa vain siksi, että Tampere sijaitsee kartalla sopivasti.

Ensimmäinen kysymys on yksinkertainen: mitä Tampereella oikeastaan tavoitellaan?

Jos kyse on vain siitä, että ratkaisevat ottelut siirretään pois finalistien kotikentiltä puolueettomalle paikkakunnalle, uudistuksen hyöty jää helposti pieneksi. Jos tavoitteena sen sijaan on rakentaa Bandyliigan kauden ympärille näkyvä, kaupallinen ja vuosittain odotettu finaalitapahtuma, ajatuksessa on aivan toisenlaista potentiaalia.

Tampereen vahvuus on ennen kaikkea sijainti

Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviainen nostaa esille Tampereen keskeisen sijainnin, eikä perustelu ole huono.

Bandyliigan nykyisistä paikkakunnista Tampere on kohtuullisesti saavutettavissa niin Helsingistä, Porvoosta, Lappeenrannasta, Mikkelistä, Varkaudesta, Jyväskylästä kuin Poristakin. Oulusta matkaa kertyy luonnollisesti enemmän.

Myös junayhteydet ovat Tampereelle poikkeuksellisen hyvät. Tapahtuman kannalta tämä on iso etu, sillä finaaliin pitäisi pystyä tulemaan myös ilman omaa autoa.

Mutta hyvä sijainti ei yksin tuo katsomoon ihmisiä.

Suurin kysymys on paikallisen yleisöpohjan puuttuminen

Tampereella ei ole Bandyliigajoukkuetta. Siksi tapahtuman onnistumista ei voida rakentaa normaalin kotijoukkueen ympärille.

Jos finaalissa kohtaisivat esimerkiksi OLS ja Veiterä, kuinka moni tamperelainen ostaisi lipun nähdäkseen ottelun?

Tämä on uudistuksen ehkä keskeisin kaupallinen kysymys.

Siksi Tampereen finaalista pitäisi tehdä enemmän kuin yksi tai kaksi jääpallo-ottelua. Sen pitäisi olla jääpallon oma päätösviikonloppu.

Samalle viikonlopulle voisi rakentaa esimerkiksi junioritapahtumia, näytösotteluita, lajikokeiluja, yhteistyökumppaneiden tapahtumia ja muuta ohjelmaa. Mikäli kalenterit mahdollistavat sen, myös muiden sarjojen ratkaisuotteluiden yhdistäminen samaan kokonaisuuteen olisi tutkimisen arvoista.

Silloin Tampereelle ei mentäisi vain pelaamaan finaalia, vaan järjestämään jääpallotapahtumaa.

Kotifinaalista luopuminen on suuri muutos

Jääpallossa finaali on perinteisesti ollut yksi kauden suurimmista tapahtumista finalistiseuran kotipaikkakunnalla.

Kun mestaruudesta pelataan esimerkiksi Lappeenrannassa, Porvoossa, Jyväskylässä, Oulussa tai Varkaudessa, ottelu voi olla koko paikallisen urheiluyhteisön tapahtuma.

Puolueeton finaali vie tämän edun pois.

Se tarkoittaa myös sitä, että runkosarjan tai pudotuspelien menestyksellä ei enää saavuteta mahdollisuutta ratkaista mestaruutta oman yleisön edessä.

Siksi muutokselle täytyy löytyä riittävän suuri vastine.

Jos Tampereella pelattava tapahtuma pystyy tarjoamaan suuremman yleisön, paremman näkyvyyden, laadukkaamman tapahtuman ja enemmän tuloja seuroille, puolueeton kenttä voidaan perustella.

Jos katsomossa on sen sijaan vähemmän ihmisiä kuin finalistien kotikentällä olisi ollut, uudistuksen perusteet joutuvat nopeasti koetukselle.

Taloudellinen tavoite on täysin ymmärrettävä

Jääpalloliiton taloudellinen tilanne tekee myös kaupallisen näkökulman ymmärrettäväksi.

Suomalainen jääpallo tarvitsee uusia tulovirtoja, yhteistyökumppaneita ja tapahtumia, joita voidaan kaupallistaa nykyistä paremmin.

Finaaliviikonloppu voisi parhaimmillaan olla juuri tällainen tuote.

Mutta taloudellisen mallin pitää olla avoin myös seuroille.

Mitä tapahtuma maksaa? Kuka kantaa taloudellisen riskin? Miten lipputulot ja yhteistyökumppanituotot jaetaan? Korvataanko finalistien matkustus- ja majoituskulut? Mitä seura saa siitä hyvästä, että se menettää mahdollisen kotifinaalinsa?

Näihin kysymyksiin pitää löytyä vastaukset ennen lopullista päätöstä.

Maaliskuu ja tekojäärata muodostavat oman riskinsä

On myös muistettava, että puhutaan ulkojäällä pelattavasta lajista ja maaliskuusta.

Sorsapuisto tarjoaa hienon ympäristön, mutta kevättalven sääolosuhteet voivat vaihdella nopeasti. Jään laadun, otteluaikojen ja mahdollisten säämuutosten varalle tarvitaan selkeä suunnitelma.

Finaalitapahtuman uskottavuuden kannalta olosuhteiden täytyy olla mestaruusottelun arvoiset.

Ajatus kannattaa mieluummin kokeilla kunnolla kuin puoliksi

Jos Tampereen kaupunki antaa kentälle luvan ja taloudellinen kokonaisuus saadaan järkeväksi, ajatusta kannattaa mielestämme kokeilla.

Mutta kokeilu pitäisi tehdä kunnianhimoisesti.

Ensimmäiselle vuodelle voitaisiin määritellä selkeät tavoitteet: katsojamäärä, tapahtuman taloudellinen tulos, medianäkyvyys, yhteistyökumppaneiden määrä sekä joukkueiden ja yleisön palaute.

Sen jälkeen päätettäisiin, jatketaanko mallia.

Tampereesta voi parhaimmillaan syntyä jääpallolle samanlainen vuosittainen kohtaamispaikka, johon lajiväki tietää kokoontuvansa mestaruuksien ratketessa.

Mutta se ei synny sillä, että finaali vain siirretään Sorsapuistoon.

Tampereen pitää olla tapahtuma – ei pelkästään pelipaikka.

Siinä on koko hankkeen onnistumisen ratkaiseva ero.