Kyyneleet omassa silmäkulmassa myös valuu kirjoittaessa… Ystäväni Vera Mäkelä on entinen jääpalloilija, joka oli vahvasti edustamassa naisten jääpalloa, niin HIFK:n, Botnian kuin Maajoukkueen riveissä. Veralla on taskussaan muutamia mitaleja, mutta itse näin hänen juniori-ja nais-jääpallon eteen tekemän työn olevan jotakin todella mahtavaa useita vuosia. Me harvoin kiitämme, ja ymmärrämme kuinka monta tuhatta tuntia nämä vapaaehtoiset uhraavat lajimme eteen. Vera on varmasti meidän kaikkien mielestä ansainnut kyllä todella suuret kiitokset kaikesta mitä hän on tehnyt, ja huomioikaa – aina hymyssä suin. En ainakaan itse ole koskaan tavannut häntä ilman tuota hymyä – vaikka hän olisikin muuten ollut vihainen… Pyöräilyonnettomuus Vera on aina ollut kova liikkumaan muutenkin kuin kilpaurheilussa. Lenkkeily, vaeltaminen, koiran kanssa ulkoilu, pyöräily yms on kuulunut nyt muutamista lajeista tässä mainiten hänen viikoittaiseen elämään. Tuo kaikki oli pysähtyä, kun Vera kaatui pyörällä joitakin vuosia sitten. Vera sai tuosta onnettomuudesta riesaksensa aivovamman ja hermovaurion jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Vera on kuitenkin taistellut kuntoutuksessa, ja valitettavasti myös vakuutusyhtiön ja muiden tahojen kanssa, jotka eivät onnettomuuden vammoja välttämättä tulkinneet samoin, kuin hoitaneet lääkärit + kaikki ystävät ja hän itse. En lähde sen tarkempaan asiaa puimaan, koska en ole Veran lupaa asiaan kysynyt (Itse kirjoitukseen olen pyytänyt Veralta luvan). Kuitenkin haluan tuoda teidän kaikkien jääpallon parissa toimivien henkilöiden tietoisuuteen, että meidän jokapäiväinen toimintamme, jopa maajoukkuepelaajan tulevaisuus voi äkisti muuttua, kuten Veran onnettomuus osoittaa. Vera – Rautainen tahtosi on ihailtavaa Veran olen tuntenut useita vuosia, mutta tapahtumat, korona, ja eri paikkakunnilla asuminen on tehnyt sen, että enemmän tapaamme nykyään sosiaalisessa mediassa. Seuraan Veeraa esim. Facebook päivitysten kautta, lähettelen usein niihin sydämiä – kuten tiedät. Vera on aktiivinen somepäivittäjä, joten on tuntunut että olen kulkenut ystävänä hänen rinnallaan tämän pitkän kuntoutus matkan. Nyt on pakko julkaista tämä “supernaisen” päivitys, koska ihailen sinun asennetta, ja iloisuuttasi… Päivitys jonka Vera laittoi 7.12.2023 menee suunnilleen näin: Itkuhan siinä tuli! Se tunne kun sai luistimet jalkaan, ja terät liukui jäällä. Pienestä tytöstä asti olen talvet ja kesät ollu luistimilla, taitoluistelu, ulko jäät, jääkiekko, kaukalopallo, jääpallo, rullaluistelu, ja rullakiekko. Kakki niin rakkaita lajeja ja kuinka olen aina rakastanut viilettää luistimilla pitkin jäätä, se ihana vapauden tunne kun saa täysillä päästää menemään. Nyt monen vuoden tauon jälkeen lyhyt kokeilu, joka päättyi huonoon oloon ja melkein oksensin kentälle, väsähdin myös täysin. Asentotunto on vielä osittain poissa pelistä, ja kun se kuormittuu tietyn rajan ylitse – tulee seinä vastaan. Hieman ensin säikähdin, mutta nyt siitä on jo toivuttu. MÄ KÄVIN JÄÄLLÄ!!!!!! Mä kävin luistimilla, Mä tein makkaroita, luistelin Sofian kanssa, ja opetin Samppaa menemään luistimilla kyykkyyn. Vähän oli vanhat jääpallovaatteet kasvaneet kassissa, tai muori kutistunut elämän pesukoneessa? Ei musta enää peluria tule, ja kaikki rynkytys lajit on tosiaan poissa laskuista. Mutta mä voin tehdä joogaa, qigongia, taijia, Kungfua, ja monia monia lempeitä mutta silti haastavia lajeja. Mutta yksi pieni vielä haluan vielä kokeilla etappi saavutettu, ja nyt vaan harjoitukset jatkuu, paljon on kuntouduttu, ja paljon vielä kuntoudutaan… Tässä alla video mikä kuuluu tähän päivitykseen… Vera, itken ilosta katsoessani tätä videota! HIENOA! Jos saisin ehdottaa, tämä on vuoden jääpalloteko! Vera olet ihana, tsemppari, supernainen, ja ystäväni! Tsemppiä, kuntoutumista ja hyviä “etappeja” sinulle toivottaen: Pasi Virtanen BandyliigaToimituksen päätoimittaja