Veitsiluodon jääpallolegenda Eino Silvekoski on menehtynyt Suruviesti tavoitti BandyliigaToimituksen hetki sitten – pohjoisen jääpallon suuri mies, Eino Silvekoski (1946-2025) on poissa. Hän nukkui pois eilen, jättäen jälkeensä syvän jäljen suomalaisen jääpallon sydämeen. Eino Silvekoski oli enemmän kuin pelaaja. Hän oli kasvattaja, mestari, muistojen mies. Veitsiluodossa jääpallon perinteitä hengittäneenä ja myöhemmin Haaparannan puolella pitkään vaikuttaneena hän kantoi mukanaan pohjoisen lajin henkeä – karua, mutta kaunista. Hänen jääpallouransa kruunuhetki oli vuosi 1967, jolloin Suomi isännöi MM-kilpailuja. Hopeamitali omalla maaperällä, puhtaalla pelillä ja suurella sydämellä, jäi Einon mieleen ylitse muiden. Se ei ollut vain mitali – se oli lupaus siitä, mihin suomalainen jääpallo parhaimmillaan yltää. Toinen kruunu kantoi pohjoista sävyä: Veitsiluodon Vastuksen historiallinen vuosi 1974. Tuolloin seura voitti kaikkien ikäluokkien Suomen mestaruudet – temppu, jota ei ole unohdettu, eikä kenties koskaan enää toisteta. Eino oli mukana tekemässä historiaa – ei vain kentällä, vaan myös sen laidalla, luoden pohjaa tuleville sukupolville. Kolmas sydäntä lämmittävä hetki oli, kun hänet valittiin vuoden juniorivalmentajaksi. Se ei ollut sattumaa. Eino ei vain valmentanut – hän kasvatti. Hän opetti kunnioittamaan peliä, kenttää, vastustajaa ja ennen kaikkea itseään. Kemiin hänellä oli aina ristiriitainen suhde – ei kaupunkiin, vaan sen olosuhteisiin. Hän piti syntinä sitä, ettei jääpallo saanut siellä enää tilaa kasvaa. Vastuksen luopuminen SM-sarjapaikasta vuonna 2007 oli hänelle kuin henkilökohtainen tappio. Mutta hän ei katkeroitunut – hän kantoi huolen, mutta myös toivon. Hän uskoi vielä Vastuksen paluuseen. Suomalainen jääpalloyhteisö kumartaa syvään. Suomalaiset jääpallokynttilät syttyvät tänä iltana hänen muistolleen. Lepää rauhassa, Eino – BandyliigaToimitus ja koko suomalainen jääpalloväki ottaa osaa omaisten ja läheisten suureen suruun.