Venäjä palaamassa jääpalloon jo 2026?
Moraalinen ristiriita varjostaa mahdollisia 2026 MM-kisoja Satakunna kansa uutisoi perjantaina 2.5.2025, että Narukerä on tähän asti ainoa seura joka on ilmoittanut halukkuutensa järjestää Naisten & Miesten MM-kisat 2026. BandyliigaToimituksessa pohdimme seuraavaa: Jos jääpallon MM-kisat pelataan Porissa tai missä tahansa Suomessa vuonna 2026, kisojen ympärillä saattaa leijua paljon suurempi kysymys kuin pelkkä urheilu. Onko oikein, että Venäjä voisi palata kansainväliseen joukkueurheiluun ensimmäisten lajien joukossa – juuri jääpallon kautta? Venäjä suljettiin kansainvälisestä kilpailutoiminnasta helmikuussa 2022, kun se aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Tästä on nyt kulunut yli kolme vuotta, mutta sota jatkuu yhä. Silti keskustelu Venäjän mahdollisesta paluusta urheilun pariin on jälleen nousussa. Suomen jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviainen myöntää, että jääpallo on laji, joka ottaisi Venäjän mukaan nopeasti, jos rauhansopimus syntyy. – Jääpallo on varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan, Parviainen sanoo Satakunnan Kansan uutisessa. Miksi juuri jääpallo? Venäjä on ollut jääpallon ylivoimainen suurvalta ja sen poissaolo on vaikuttanut MM-kisojen tasoon, kiinnostavuuteen ja talouteen. Ruotsi on jäänyt yksin dominoimaan miesten A-sarjaa, eikä katsojien tai median kiinnostus ole pysynyt aiemmalla tasolla. Jääpallon lajiliittojen näkökulmasta Venäjän paluu tarkoittaisi mahdollisesti sponsorirahaa, yleisöjä ja urheilullista uskottavuutta. Mutta millä hinnalla? Onko urheilu nyt etusijalla – vai anteeksianto ennenaikaisesti? Kriitikot kysyvät, onko oikein, että urheilu olisi ensimmäinen kansainvälinen kenttä, jossa Venäjä otetaan takaisin. Onko tämä viesti sodan uhreille – erityisesti Ukrainassa – että mikään ei lopulta muutu, ja paluu “normaaliin” on mahdollista ilman täysimittaista vastuunkantoa? Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) linja on, että urheilijoita ei pitäisi rangaista hallintojensa teoista, mutta samaan aikaan moni maa – Suomi mukaan lukien – on pitänyt kiinni tiukasta rintamasta Venäjän osallistumista vastaan. – Ensin KOK:n ja sitten Suomen olympiakomitean pitää avata mahdollisuus, Parviainen sanoo. Kriittisesti ajatellen tämä linja saattaa johtaa siihen, että urheilu toimii poliittisena välineenä: nopeana anteeksiantajana, jonka kautta suurvalta voi pestä kasvonsa kansainvälisesti – ilman selkeää katumusta tai hyvitystä. Porin mahdollinen rooli historian käännekohdassa Jos Venäjä pääsisi mukaan mahdollisesti Porissa tai muualla Suomessa pelattavissa 2026 MM-kisoissa, kisat voisivat saada laajempaa huomiota kuin koskaan ennen. Samalla kisapaikasta voisi tulla paikka, jossa Venäjä palaa ensimmäisenä takaisin kansainväliseen urheiluyhteisöön – vain vähän ennen vuoden 2026 talviolympialaisia Milanossa. Tällainen paluu ei olisi urheilupoliittisesti merkityksetön – eikä myöskään moraalisesti neutraali. Tätä kysymystä voidaan lähestyä jääpallon näkökulmasta kahdesta suunnasta: 1. Taloudellinen kurimus Jääpallo on pieni laji kansainvälisesti, ja Venäjän poissaolo on aiheuttanut: Lajin elinvoimaisuuden kannalta Venäjä on käytännössä ollut välttämätön osa. Tässä mielessä paluu Venäjän kanssa on taloudellinen pelastus, ei niinkään poliittinen tai moraalinen linjaveto. 2. Oikeudenmukainen ajattelu Toisaalta kysymys kuuluu: onko urheilulla moraalista vastuuta? Mikä lopulta ohjaa? Rehellisesti: tällä hetkellä jääpallossa talous ohjaa enemmän kuin oikeudenmukaisuus.Mutta pitkällä aikavälillä laji ei voi menestyä, jos sen eettinen pohja ei kestä. Nopeakin paluu voi tulla kalliiksi, jos suuri yleisö tai pelaajayhteisöt eivät hyväksy sitä. Tasapaino on mahdollinen, mutta vain jos paluu perustellaan julkisesti, läpinäkyvästi ja vastuunkannon kautta – ei vain “koska rahat loppuvat”. Kysymys meille kaikille: Onko aika jo antaa urheilun kautta anteeksi? Vai pitäisikö vielä odottaa vastuunottoa, oikeaa rauhaa – ja oikeudenmukaisuutta? Vielä ei ole rauha – eikä anteeksiannon aika BandyliigaToimitus | Kannanotto Jääpalloliiton puheenjohtaja Antti Parviaisen Satakunnan kansalle antamassaan haastattelussa, jossa hän lausui näin: ”Jääpallo on kyllä varmasti ensimmäisten joukkuelajien joukossa ottamassa Venäjän mukaan”, BandyliigaToimitus haluaa irtisanoutua tuosta edellä kirjoitetusta! Venäjä siis voisi palata kansainväliseen jääpalloon mahdollisesti jo vuonna 2026. Tämä ajatus kytkeytyy suoraan siihen, että mahdollisesti Suomessa saatetaan järjestää MM-kisat – kenties ensimmäinen kansainvälinen urheilutapahtuma, johon Venäjän maajoukkue voisi palata sodan jälkeen. Me BandyliigaToimituksessa emme vielä lähde tätä keskustelua käymään laajemmin. Miksi? Koska rauhaa ei vielä ole. Koska Ukraina on yhä hyökkäyksen kohteena. Ja koska urheilun ei tulisi toimia sillanrakentajana ilman, että sillan alla virtaavan veren määrä otetaan vakavasti. Milloin on oikea aika antaa anteeksi – edes osittain? SE EI OLE NYT! Ei silloin, kun mahdollinen rauha syntyy Ukrainan alueellista itsemääräämisoikeutta heikentämällä. Ei silloin, jos rauha saavutetaan painostamalla uhria luopumaan omastaan. Jos Ukrainaa pakotetaan luovuttamaan maata hyökkääjälleen ja maailma palaa nopeasti “normaaliin”, mitä me silloin viestimme? Urheilu ei voi olla ulkopuolinen. Se ei voi olla moraalivapaa alue, jossa unohdetaan uhrit, koska tulovirta on katkolla. On kysyttävä: BandyliigaToimituksen mielestä “Ei ole vielä sen aika” Meidän mielestämme ei ole vielä aika keskustella Venäjän paluusta urheiluun – ei jääpalloon, ei mihinkään. Se aika tulee, kun: Ja vasta silloin voimme kysyä, mikä rooli urheilulla voi olla uuden luottamuksen rakentamisessa. Nyt on aika kunnioittaa niitä, jotka ovat menettäneet kaiken. Ei pyyhkiä muistia pois urheilukalenterin vuoksi. Pasi Virtanen / Päätoimittaja BandyliigaToimitus
