BandyLiigaUutiset

MM-kisat pakettiin

Kiitos kaikille! BandyliigaToimitus päättää tähän julkaisuun MM-kisojen kokonaisuuden ja kisojen kommentoinnin tältä erää. Kisat tarjosivat tunteita, tarinoita ja niitä hetkiä, joiden takia jääpalloa seurataan: onnistumisia, pettymyksiä, yllätyksiä ja ennen kaikkea yhteisön, joka elää lajia täysillä – kentällä ja katsomoissa. Haluamme sanoa lämpimän kiitoksen kaikille, jotka olivat mukana tekemässä kisojen ympärille keskustelua ja sisältöä: lukijat, jakajat, kommentoijat, seurat, taustat, vapaaehtoiset, toimitsijat ja tietenkin pelaajat ja valmentajat. Ilman teitä tämä ei olisi sama. Jokainen viesti, huomio ja näkemys on osa sitä, että jääpallo pysyy näkyvänä ja elävänä. Nyt käännetään katse kohti arkea ja kotimaan tarinoita. Huomenna, torstaina, palaamme jo Bandyliigan uutisten pariin – ja luvassa on uutta, ajankohtaista ja tuttua Bandyliiga-sykettä. Kiitos MM-kisoista – ja kiitos, että seuraatte mukana.– BandyliigaToimitus

Toimitus

84
0
BandyLiigaUutiset

MM-kisojen päätös

Porin kaupungintalolla turnauksen loppupuheet Myöhään sunnuntai-iltana Porissa vedettiin yhteen jääpallon MM-kisat 2026 tyylillä – yhteisen banketin merkeissä Porin kaupungintalolla. Kun muodolliset puheenvuorot oli pidetty, ilta kääntyi nopeasti rennoksi juhlakansan kohtaamiseksi: nauru raikui, onnittelut vaihdettiin poskipusujen ja halauksien säestyksellä – ja tunnelma nousi kirjaimellisesti katonrajaan. Pori toimi kisaviikolla koko jääpallomaailman näyttämönä, kun miesten A-turnaus ja naisten MM-turnaus pelattiin kaupungissa 12.–18. tammikuuta. Yksi illan odotetuimmista hetkistä oli turnausten All Stars -kentällisten palkitseminen – kunnianosoitus niille pelaajille, jotka jättivät kisajäihin kaikkein kirkkaimman jäljen. Naisten All Stars -kentällinen Miesten All Stars -kentällinen Illan palkinnot eivät olleet vain henkilökohtaisia tunnustuksia – ne olivat myös muistutus siitä, miten kovatasoiseksi kansainvälinen jääpallo on kasvanut. Porin banketti päätti kisat lämpimään, yhteiseen hetkeen: samaan pöytään mahtuivat kilpailu, kunnioitus ja se fiilis, että tämän lajin ydin on lopulta ihmisissä – ja tarinoissa, jotka jäävät elämään vielä pitkään viimeisen loppuvihellyksen jälkeen. Näin kisat on pikkuhiljaa käsitelty – Vielä saattaa jotaki viikon mittaan tulla, mutta nyt on aika siirtää katseet takaisin Bandyliigaan.. Kiitos vielä kerran Porille, järjestäjille & Talkoolaisille – KIITOS!

Toimitus

184
0
BandyLiigaUutiset

Porin huuma kääntyi Helsinki vertailuksi

Miksi “me vs. ne” nostettiin esiin heti kisojen jälkeen Jääpallon MM-kisat päättyivät sunnuntaina 18.1.2026 klo 20.00, ja Pori sai ansaitusti paljon kiitosta talkoohengestä ja kisatunnelmasta. Ylen arvion mukaan katsomot olivat viimeiset päivät käytännössä täynnä ja kisa-alueella vieraili viikon aikana yhteensä noin 16 000 henkeä – perjantaina ja sunnuntaina katsomossa oli täysi 3 000 katsojan joukko. Samaan aikaan osa porilaisesta keskustelusta lähti kuitenkin nopeasti raiteille, joissa onnistumista selitetään vertaamalla – ja nokittelemalla – Helsinkiä. Mitä Satakunnan Kansan väite tekee (ja miksi se ärsyttää)? Satakunnan kansan kirjoituksessa 19.1 klo 10.36, eli vajaa 15 tuntia kisojen päättymisen jälkeen asetetaan Pori ja Helsinki vastakkain: Pori teki jotain, mikä ei olisi koskaan onnistunut Helsingissä… ja perusteluksi tarjotaan ajatus, että Helsingissä MM-kisat olisivat olleet “vain yksi pieni tapahtuma muiden joukossa”. Tuo on retorisesti tehokas, mutta journalistisesti heikko kohta, koska se on vastaväite ilman todistettavaa vertailua: kukaan ei voi tietää, miten Helsinki olisi vetänyt – eikä väite edes yritä nojata dataan, vaan tunne- ja mielikuvatasoon (“lupa uskoa”). Silti tällainen kehystys on yleinen, ja sille on muutama selkeä syy: Mikä Porissa oikeasti onnistui (ilman Helsinkiäkin)? Pori ei tarvinnut vertailua näyttääkseen vahvuutensa. Konkreettiset onnistumisen ainekset olivat jo itsessään iso uutinen: Tämä on se tarina, joka yhdistäisi koko Suomen: “näin marginaalilaji voi näyttää suurelta, kun järjestäminen ja tunnelma osuvat.” Miksi “vajaa 15 tuntia kisojen päättymisen jälkeen” yhtenäisyys vaihtuu nokitteluun? Koska yhteinen voitto ja paikallinen omistajuus ovat kaksi eri tunnetta. Se ei ole porilaisten “yhtenäisyyden loppu” ihmistasolla – vaan kehystämisen muutos: kisaviikolla myydään tapahtumaa koko Suomelle, jälkikäteen myydään merkitystä omalle yleisölle. Mitä tässä heitossa on pielessä – ja miten sen voisi kirjoittaa paremmin? Ongelma ei ole Porin ylpeys. Ongelma on, että Helsinki-vertailu: Paremmin toimiva lause olisi ollut tyyliin:“Pori teki jotain, minkä moni uskoi mahdottomaksi – ja näytti mallin, miten kisat tehdään yhteisönä.”Sama terä, mutta ei tarvetta potkia pääkaupunkia. Loppupuheenvuoro… Me BandyligaToimituksessa ponnistamme Siuntion Lappersista – kylästä, jossa asukkaita on alle 300. Silti olemme rakentaneet yhden Suomen suurimmista jääpallosivustoista. Emme kuitenkaan juhli sitä niin, että samalla todistelisimme jonkun toisen kaupungin “ei pystyvän samaan”. Emme tarvitse vertailua Poriin, Helsinkiin tai kehenkään muuhun, jotta oma työ olisi arvokasta – Juuri siksi aamuinen nokittelu harmittaa. Me olemme kohta viisi vuotta tehneet töitä sen eteen, että jääpallon näkyvyys olisi koko Suomen kattavaa – ei vain yhden kaupungin, yhden seuran tai yhden alueen tarinaa. Jääpallo elää ja kasvaa vain silloin, kun se näkyy ja kuuluu kaikkialla: Porissa, Helsingissä, Oulussa, Lappeenrannassa, tai jopa Siuntion Lappersissa ja jokaisella pienellä paikkakunnalla, jossa joku vielä jaksaa laittaa luistimet jalkaan, avata kentän ja sytyttää valot. Porin MM-kisat olivat onnistuminen. Iso onnistuminen. Ja niiden paras perintö ei ole se, että “tätä ei olisi muualla tehty”, vaan se, että tämä voidaan tehdä Suomessa hyvin, kun yhteisö sitoutuu, talkooväki kantaa ja järjestäjät tekevät työnsä. Se on malli, jota kannattaa jakaa – ei käyttää keppinä, jolla lyödään muita. Nyt on se hetki, kun meidän pitäisi olla yhtenäisempiä kuin kisaviikolla. Koska kisoista jää käteen vain se, mitä me teemme seuraavaksi: miten pidämme lajin esillä helmikuussa, huhtikuussa ja ensi syksynä. Miten saamme juniorit mukaan. Miten saamme seurat ja kaupungit investoimaan. Miten saamme median kiinnostumaan myös silloin, kun kyse ei ole MM-finaalista. Siksi toivon, että lopetetaan vastakkainasettelu ja aloitetaan yhteistyö. Meitä ei ole jääpallossa liikaa – eikä meillä ole varaa jakautua. Pidetään Pori ylpeänä, mutta pidetään samalla koko Suomi mukana. Meidän vihollinen ei ole toinen kaupunki. Meidän vihollinen on näkymättömyys. Pasi Virtanen / päätoimittaja

Toimitus

351
5
BandyLiigaUutiset

Pori kantoi viikon

Finaalissa Suomi ei saanut otteesta kiinni Porin MM-kotikisoista oli jo ehtinyt tulla tarina: täysiä katsomoita, vauhdikkaita iltoja ja tunne, että jääpallo sai Suomessa pitkästä aikaa ison näyttämön. Sunnuntain finaali ei kuitenkaan kasvattanut sitä tarinaa, vaan särki sen – Ruotsi vei mestaruuden tylysti 9–1, ja Suomen peli jäi kauas siitä tasosta, jota joukkue oli väläytellyt aiemmin viikolla. Avausminuutti asetti sävyn. Ruotsi iski heti alussa, ja Suomi joutui jälleen kerran tilanteeseen, jossa piti jahdata peliä sen sijaan, että olisi saanut rakentaa sitä rauhassa. Kun päälle tuli katkonaisuutta, kuohuntaa ja avausjakson lopun ulosajo, finaali alkoi karata käsistä jo ennen taukoa. Mitä oikein tapahtui? Tätä kysyi myös päävalmentajamme hölmistyneenä 1) Ruotsi voitti rytmin – ja Suomi jäi askeleen myöhään.Päävalmentaja Ari Holopainen kuvasi Ylelle, että Suomi oli “askeleen ja kaksi jäljessä” jo ensi minuuteista, eikä hän osannut heti selittää miksi. Hyökkääjä Tuukka Ässämäki sanoi suoraan, ettei mikään oikein onnistunut ja nimitti esitystä katastrofiksi. Kun pallollinen peli ei kanna ja kaksinkamppailuista jäädään, finaali muuttuu nopeasti selviytymiseksi. 2) Kurinalaisuus petti pahimmalla hetkellä.Ville Hämäläisen punainen kortti avausjakson lopussa jätti Suomen vajaalle, ja Ruotsi pääsi iskemään toisen jakson alussa nopeasti lisää taululle. Samalla ottelun tunnekuorma kasvoi: tilanteiden ympärillä kuohui jo aiemmin, ja Ruotsi sai myllerryksestä enemmän itselleen. 3) Olosuhdekin saattoi kääntyä vastaan.Ylen mukaan Porin plussakeli pehmensi tekojäätä ja teki jäästä “tahmeaa” – kapteeni Samuli Helavuori kuvaili, ettei jää kestänyt odotetulla tavalla. Tällaisessa kelissä pienetkin puolenvaihdot, käännöt ja syöttöjen pituudet muuttuvat – ja se suosii usein joukkuetta, joka saa pelin yksinkertaiseksi ja jalat liikkeelle ensimmäisenä. Miksi romahdus tuli juuri finaalissa – perjantain huipun jälkeen? Finaali on kuitenkin eri laji kuin välierä, ja vastustaja vielä eri mittaluokkaa. Ruotsi rankaisee nopeammin pallonmenetyksistä, erikoistilanteista ja henkisestä haparoinnista – ja kun Suomi joutui heti takaa-ajoon, “hyvä vire” ei ehtinyt muuttua hallinnaksi. Yksi aikainen osuma voi olla pelissä pieni asia, mutta finaalissa se voi kasvaa hetkessä isoksi: se alkaa ohjata valintoja, riskitasoa ja tunnetta siitä, että nyt pitää tehdä liikaa liian nopeasti. Lisäksi perjantain iso onnistuminen voi joskus jättää finaaliin huomaamattoman tyhjiön. Ei niin, että joukkue olisi “luovuttanut”, vaan niin, että keho ja mieli ovat jo käyneet valtavan piikin – ja finaalissa pitäisi kyetä samaan uudestaan, vielä kovempaa, vastustajaa vastaan, joka on valmistautunut juuri sinuun. 1) Voitto Ruotsista voi olla sekä siunaus että taakka.Perjantain 4–3 oli iso tunnevoitto. Se antaa itseluottamusta, mutta samalla se voi jättää finaaliin salakavalasti “tyhjiön”: valtava lataus on jo käytetty, ja finaalissa pitäisi löytää se sama – vielä kovempana – uudelleen. 2) Finaali alkoi väärästä päästä: Ruotsi sai heti otteen pelin rytmistä.Kun vastustaja osuu aikaisin, finaalissa se ei ole vain maali. Se on viesti: me määrätään tempo. Sen jälkeen Suomi joutui jahtaamaan, ja jokainen pieni epäonnistuminen kasvoi isommaksi. 3) Pieni paine kasvoi suureksi painoksi.Kotiyleisön tuki oli viikon kaunein asia — mutta finaalissa, kun alku karkaa ja peli ei lähde, sama näyttämö voi alkaa tuntua myös velvollisuudelta. Pelaaja ei “petä yleisöä”, mutta hän voi alkaa yrittää liikaa, liian nopeasti: ratkaisua yhdellä suorituksella, kun peli vaatisi viisi peräkkäistä pientä onnistumista. Vaikuttiko koko viikon kannustus ja media huomio? Mielestämme kyllä — mutta kahdella tavalla: Porin yleisö oli viikon iso voima: täysi katsomo, näkyvyys ja tunne siitä, että tämä merkitsee. Ruotsi pelasi mestaruutensa myös täpötäyden yleisön edessä. Ässämäen sanat “emme halunneet voittoa tarpeeksi kotiyleisön edessä” ovat raakoja, mutta niiden takana on usein juuri finaalin psykologinen ero: halu ei aina näy vain tunteena, vaan tekoina – kaksinkamppailuina, palautumisina, pieninä puolustuspään valintoina. Mitä tästä jää käteen? Tappio sattuu, etenkin kotona ja näin rumilla numeroilla. Silti viikon kokonaiskuva ei ole pelkkä finaali: Suomi eteni loppuotteluun, voitti aiemmin turnauksessa Ruotsin (alkulohkossa) ja toi lajin taas ison yleisön eteen. Ehkä tärkeintä: nyt ei tarvitse selitellä hopeaa sankaritarinaksi. Sen saa antaa olla sitä mitä se on – iso pettymys – ja silti nähdä, että tapahtuma, yleisö ja viikon yhteinen kokemus olivat suomalaiselle jääpallolle askel eteenpäin. Jotta Porin kisaviikon innostus ei valu hukkaan, meidän jääpalloilijoiden kannattaa ajatella itseään vähän myös lajin kasvattajina – ei vain pelaajina. Ei mitään päälle liimattua markkinointia, vaan pieniä, toistuvia tekoja, jotka tekevät lajista helpommin lähestyttävän. Mitä voimme tehdä? 1) Pidä ovi auki uusille ihmisille Moni innostuu kerran – ja sitten ei tiedä, mihin mennä seuraavaksi. 2) Ole näkyvä kasvona, älä vain tuloksena Ihmiset kiinnittyvät tarinoihin ja persoonaan. 3) Tee kohtaamisesta helppoa Kisaviikko muistutti, että yleisö tykkää, kun saa olla lähellä. 4) Junioripolku kuntoon: “tänne on turvallista tulla” Kasvu tulee lapsista ja vanhemmista. 5) Tee ottelutapahtumasta pieni elämys Kaikki ei tule “lajin vuoksi” – moni tulee “illan vuoksi”. 6) Yksi yhteinen viesti: mitä jääpallo tarjoaa? Tarvitaan lause, jonka jokainen pelaaja osaa sanoa.Esim.: 7) Pidä momentum käynnissä nyt, ei “ensi kaudella” Se ratkaiseva ikkuna on lyhyt.Seuraavat 30 päivää (konkreettiset teot): 8) Pitkän aikavälin kasvu: jäät ja olosuhteet Jos halutaan oikeasti kasvattaa lajia, harjoitus- ja pelivuorojen varmuus on kaikki kaikessa. Loppusanat Suuret kiitokset kisojen järjestäjille, kaikille vapaaehtoisille, joukkueille, tuomareille ja taustavoimille – sekä ennen kaikkea yleisölle, joka kantoi tunnelmaa päivästä toiseen ja teki Porista jääpallokaupungin koko viikoksi. “Pori 2026 – Koko kansan jääpallojuhla.”

Toimitus

271
5
BandyLiigaUutiset

Finaali klo 17.30

Suomi vs Ruotsi YLE TV2 – Suorana alkaen klo 17.20 Nyt eletään viimeisiä hetkiä ennen jääpallon MM-kisojen finaalia. Suomi kohtaa kisojen huipennuksessa rakkaan vihollisensa Ruotsin. Kello 17.30 alkavan ottelun voi katsoa suorana Yle TV2:lta. BandyliigaToimitus seuraa finaalia Pasilasta käsin, ja palaamme sunnuntain MM-uutisiin myöhemmin – toivottavasti vielä tänään ennen puoltayötä. Kotikisat huipentuvat joka tapauksessa parhaalla mahdollisella tavalla: finaalissa on vastakkain lajin suuret, ja tunnelma on juuri sellainen kuin MM-kisojen kuuluu olla – voitti sitten Suomi tai Ruotsi. Ruotsi ehti jo ottaa naisten finaalissa mestaruuden vakuuttavasti lukemin 9–1 ja nappasi MM-kullan selkeällä esityksellä koko turnauksessa. Yksi illan hienoimpia asioita on kuitenkin jo nyt näkyvissä: yleisö. Katsomossa on ilo olla, ja väkeä on mukavasti liikkeellä – ja määrä varmasti kasvaa iltaa kohti. Uskomme, että finaali vetää jälleen noin 3000 katsojaa. Juuri tällaisista illoista laji elää. Suomen naiset eivät tällä kertaa saaneet kisojen aikana parastaan irti, ja olemme ottaneet siihen jo aiemmin uutisissamme kantaa. Nyt katse on kuitenkin finaalissa ja hetkessä: jokainen peli on mahdollisuus, jokainen finaali on tarina. Kaikille hyvää finaalia – paras voittakoon.Me jatkamme tutulla linjalla: keskitymme vähemmän yksittäisiin tilastoihin ja enemmän isoon kuvaan, ilmiöihin ja siihen, mitä MM-kisat merkitsevät koko jääpallolle Suomessa. Palaamme illalla asiaan – ja maanantaille on joka tapauksessa luvassa vielä MM-kisa-aiheita. Erityisesti, jos Suomi kruunaa kotikisat maailmanmestaruudella, tehdään siitä lämmin uutinen.

Toimitus

89
0
BandyLiigaUutiset

Jääpallo on saanut ansaitsemansa valokeilan

Nyt näkyvyys pitää muuttaa pysyväksi kasvuksi Jääpallon näkyvyydestä on puhuttu pitkään. Tänä talvena se ei ole enää vain puhetta: MM-kisat Porissa ovat nostaneet lajia esiin poikkeuksellisella tavalla, ja myös kotimainen diginäkyvyys kertoo samaa tarinaa. Meidän sivuillamme käydään nyt jo yli 30 000 kertaa päivässä – kiitos teille jokaiselle, joka luette, jaatte ja elätte mukana. MM-kisojen draama ja vauhti ovat tehneet tehtävänsä. Suomi marssi miesten finaaliin kaatamalla Yhdysvallat selvästi ja kohtaa tänään Ruotsin, kun kisojen huipennus pelataan Porissa. Huomio on ansaittua – mutta se on myös ikkuna, joka ei pysy kauan auki Tällaiset piikit näkyvyydessä ovat urheilussa tuttuja: iso ottelu ja isot tunteet nostavat lajin hetkeksi koko kansan pöydälle. Ratkaiseva kysymys on aina sama: osaammeko käyttää hetken niin, että se jatkuu myös huomenna? Porissa on nähty, että kun tarjolla on tapahtuma ja tarina, yleisö kyllä tulee – jopa niin, että ottelut on pelattu täyden katsomon edessä. Se kertoo kahdesta asiasta: Finaalipäivä: panokset taululla, sydän jäällä Tänään on juuri niitä päiviä, joiden takia tätä tehdään. MM-finaalit huipentuvat Porissa – naisten finaali aiemmin ja miesten finaali illalla. Suomi lähtee miesten päätöspäivään selkä suorana: joukkue on esittänyt vahvaa, rohkeaa jääpalloa ja on jo aiemmin kisassa näyttänyt, että Ruotsi on voitettavissa. Ja jos tänään vielä miehissä voitetaan MM-kulta – se on enemmän kuin mitali. Se on megafoni. Mitä sitten? Kolme asiaa, joihin meidän kaikkien pitää tarttua heti Näkyvyys ei yksin riitä. Se pitää muuttaa teoiksi – ja se onnistuu vain yhdessä. 1) Kouluihin – matala kynnys, iso vaikutusLyhyet lajinäytökset, “kokeile jääpalloa” -välitunnit, seurayhteistyö ja lainavälineet. Monelle lapselle ensikosketus syntyy siitä, että joku tuo mailan käteen ja sanoo: “kokeile.” 2) Mediaan – valmiit tarinat, valmiit klipit, kasvot esiinJääpallo on helppo myydä, kun se tehdään helpoksi julkaista: tiiviit koosteet, selkeät faktat, pelaajatarinat, paikalliset sankarit ja “miksi tämä on siistiä” -sisältö. Nyt kiinnostusta on – se pitää ruokkia. 3) Niihin muutamaan halliin – ja lisää niitäTämä on se kipukohta, jonka kaikki tunnistavat: olosuhteet rajaavat harrastamista ja kasvua. Siksi jokainen askel kohti parempia jääpallo-olosuhteita (tekniikka, jääajat, kattoratkaisut, monikäyttö) on samalla askel kohti isompaa lajia. Kiitos – ja nyt pidetään kiinni Tämä näkyvyys on meidän yhteinen ansio: pelaajat, valmentajat, seurat, talkoolaiset, yleisö, vanhemmat, some-tekijät, kuvaajat, toimitsijat – ja kaikki, jotka jaksavat tehdä arjen työtä lajin eteen. Tänään pelataan mestaruudesta. Huomenna pelataan siitä, että jääpallo näkyy, kuuluu ja kasvaa myös arjessa – kouluissa, mediassa ja olosuhteissa. Nautitaan finaalista. Ja pidetään yhdessä huoli, että tämä ei jää hetkeksi.

Toimitus

103
0
BandyLiigaUutiset

Lauantain MM-kisa uutiset

Suomi–Ruotsi finaaliin – ja Porin katsomot voittivat jo yhden tärkeän pelin Porin jääpallon MM-kisat saavat unelmafinaalin: Suomi ja Ruotsi kohtaavat sunnuntaina maailmanmestaruudesta. Lauantain välierissä Suomi marssi finaaliin murskalukemin 10–1 USA:sta, ja Ruotsi kaatoi Norjan 8–2. Mutta päivän ehkä lämminhenkisin viesti ei tullut tulostaululta, vaan tunnelmasta. USA:n leirissäkin kiiteltiin lauantain ilmapiiriä, yleisöä ja kannustusta – tappionkin jälkeen. Se kertoo siitä, että Porissa on nyt juuri se kipinä, jota laji tarvitsee: kun katsomo elää, tapahtuma tuntuu tapahtumalta ja jääpallo näyttää parhaat kasvonsa. Ja tästä seuraa se tärkein: meidän jääpalloihmisten pitäisi puhaltaa entistä enemmän yhteiseen hiileen. Ei vain silloin, kun kulkee, vaan myös silloin kun rakennetaan – junioreita, olosuhteita, tapahtumia, talkoita ja sitä yhteistä ylpeyttä, joka näkyy katsomossa ja tarttuu myös vierasjoukkueisiin. Kun yhdessä tehdään, saadaan oikeasti jotakin aikaiseksi. Karu nollaputki, mutta selkeä viesti: nyt on naisten jääpallon käänteen paikka Porin MM-kotikisoissa Suomen naisten maalitili pysyi kiinni myös välierässä, kun Ruotsi jyräsi finaaliin lukemin 0–9 (0–3). Neljän pelin jälkeen Suomen turnaussaldo on armoton: maalit 0–25. Alkusarjassa Suomi hävisi USA:lle 0–3, Norjalle 0–5 ja Ruotsille 0–8, ja sama teema jatkui välierässä. Turnauksessa on neljä joukkuetta, joten Suomi pääsee silti pelaamaan mitalista: pronssiottelu pelataan Porissa sunnuntaina 18.1.2026 klo 8.00. “Ei tuijoteta numeroita” – mutta numeroista ei voi vaieta Tulostaulu kertoo yhden totuuden. Toisen kertoo se, että joukkue on silti taistellut ottelut loppuun. Päävalmentaja Antero Levänen tiivisti jo avauspelin jälkeen olennaisen: “Emme tuijota numeroita, vaan katsomme niiden taakse.” Juuri se “numeroiden taakse” katsominen on nyt tärkeintä – ei selittelynä, vaan rehellisenä diagnoosina. Nolla maalia koko MM-turnauksessa ei ole kohtuullinen tulos, ja siksi tämä hetki on myös harvinaisen selkeä: jos tästä ei herätä, niin mistä sitten? Mikä herättämisessä tarkoittaa “parantamista” – konkreettisesti Jos halutaan, että seuraavissa kotikisoissa puhutaan muustakin kuin nollista, tarvitaan tekijöitä ja päätöksiä. Näistä moni on tylsää arkea – ja juuri siksi ne toimivat: Tätä samaa viestiä on nostettu esiin myös kotimaisessa keskustelussa jo alkusarjan jälkeen: naisten jääpallo tarvitsee nyt enemmän kuin kannustusta – se tarvitsee tekijöitä. Pronssipeli on enemmän kuin mitali: se on mahdollisuus kääntää tarina Sunnuntaiaamu Porissa on iso paikka kahdelle asialle: mitalille – ja ennen kaikkea sille, että Suomi saa peliinsä onnistumisen, vaikka yhdenkin. Ensimmäinen maali vapauttaa joskus enemmän kuin kokonainen taktiikkapalaveri. Ja jos katsomoon haluaa “heräämistä” käytännössä, se alkaa siitä, että tullaan paikalle, puhutaan lajista rakentavasti ja tehdään ensi viikolla se yksi teko: uusi ryhmä, uusi harjoitusvuoro, uusi tyttö mukaan.

Toimitus

92
0
BandyLiigaUutiset

Perjantain MM-kisa uutiset

Täpötäysi katsomo sai perinnelajin hehkumaan – Suomi kaatoi Ruotsin 4–3 ja kirjoitti perjantai-illan tarinan Porin tekojäärata näytti perjantaina, miksi jääpallo elää ja hengittää – eikä siihen tarvita hulppeita areenoita. Tarvitaan pakkasilta, yhteinen syke ja ottelu, joka vie mukanaan. Kun Suomi ja Ruotsi iskivät yhteen MM-kisoissa, katsomot täyttyivät ääriään myöten ja 3 000 katsojaa todisti näytöksen, jossa perinne ja nykyjääpallo kohtasivat parhaalla mahdollisella tavalla. ”Olihan tämä huikea urheilutapahtuma. Ihmiset ovat iloisia – on urheiluhenkeä ja yhteisöllisyyttä. Ei voi olla muuta kuin tosi, tosi tyytyväinen”, kuvaili Narukerän puheenjohtaja ja kisojen puuhamies Jani Raukko illan tunnelmaa. Raukon aavistus osui kohdalleen: jo aamulla oli selvää, että yleisö tulisi liikkeelle. Ennakkolippuja oli myyty niin vahvasti, että perjantai-illasta kasvoi koko kisojen yhteinen juhla – sellainen, jossa ihmiset eivät vain seuraa peliä, vaan ovat osa sitä. Vanhan ajan meininki, oikea urheiluilta Porissa nähtiin huippuluokan jääpalloa ja juuri sitä “oikeaa” tunnetta, josta moni puhui illan aikana: urheiluhenki edellä, yhdessä. Täpötäydellä tekojääradalla oli helppo ymmärtää, miksi perinnelaji osaa yhä tehdä vaikutuksen – läheltä, rosoisesti ja aidosti. ”Nimenomaan tämä oli sitä vanhan ajan meininkiä… tässä on jotain sellaista oikeaa. Ei mennä raha, vaan urheiluhenki edellä”, kuului katsomosta monen suusta. Kahden maalin johto ei riittänyt – Suomi nousi ja iski viime hetkillä Itse ottelu oli juuri niin jännittävä kuin asetelma lupasi. Ruotsin johtoasema tuntui jo hetken turvalliselta, mutta Suomi ei suostunut taipumaan. Kahden maalin etumatka suli, peli kiristyi, ja lopulta kotiyleisö sai palkinnon: Suomi nappasi 4–3-yllätysvoiton – vieläpä ottelun viime minuuteilla syntyneellä ratkaisulla. Se oli sellainen loppu, joka jää ihmisille mieleen pitkäksi aikaa. Huuto, helpotus ja riemu eivät tulleet vain maalista – vaan siitä, että koko ilta tuntui yhteiseltä onnistumiselta. Myös Ruotsissa huomattiin: “hyvä asia kansainväliselle jääpallolle” Perjantain tapahtumat eivät jääneet Porin valojen alle. Ruotsissa tappio kirpaisi – ja näkyi otsikoissa asti, paras otsikko ehkä ”Saatana perkele!”. Aftonbladetin reaktio oli suorasukainen ja tunnepitoinen, ja lehden lähetyksessä entinen tähtipelaaja Stefan ”Lillis” Jonsson kiteytti olennaisen: – Ei ole hauskaa olla nyt Ruotsi, mutta tämä on hyvä asia kansainväliselle jääpallolle. Ja juuri siinä piilee illan toinen kaunis puoli: kun altavastaaja yllättää, laji kasvaa. Se saa tarinan, jonka ihmiset haluavat kertoa eteenpäin. Katse jo kohti seuraavaa: lisää on luvassa Raukko muistutti, että perjantai voi olla vasta alkusoittoa – “vielä parempaa on luvassa sunnuntaina”. Sitä ennen edessä on välierä USA:ta vastaan lauantaina. Mutta oli jatkon tulos mikä tahansa, yksi asia on jo varma: Perjantaina Porissa nähtiin, että jääpallo voi olla koko kansan tapahtuma, kun olosuhteet, tunne ja peli osuvat samaan hetkeen. KIITOS! Vaikka pelillisesti mitalit ovat vielä jakamatta, nämä MM-kisat ovat jo nyt nousseet vähintään kauden 2025–26 suurimmaksi jääpallotapahtumaksi. Pori on näyttänyt, miten perinnelaji syttyy eloon, kun ihmiset tulevat sankoin joukoin paikalle ja tekevät illasta yhteisen juhlan. Täpötäysi tekojäärata, aito urheiluhenki ja huippuluokan ottelut ovat muistuttaneet, että jääpallon taika syntyy ennen kaikkea tunnelmasta ja yhteisöstä. Tällaiset hetket kantavat yli tulosten ja rakentavat lajille tulevaisuutta – ja jättävät jäljen niihin, jotka olivat paikalla. Ja jos tämä on ollut vasta alkusoitto, on helppo uskoa, että edessä voi olla vielä jotain ihan erityistä.

Toimitus

107
0
BandyLiigaUutiset

Suomen naisten jääpallo tarvitsee nyt enemmän kuin kannustusta

Tarvitsemme tekijöitä – Suomi vs USA 0-3 Porin naisten MM-kotikisoista on tullut suomalaisille kova peili. Kolme ottelua, maalit 0–16: avaus Ruotsia vastaan 0–8, torstaina Norjaa vastaan 0–5 ja perjantaina USA:ta vastaan 0–3. Tämä ei ole nykyisten pelaajien “vika”. Päinvastoin: joukkue tekee töitä parhaansa mukaan, yrittää, venyy ja kantaa maajoukkuepaitaa ylpeydellä. Mutta samalla tulostaulu kertoo sen, minkä moni suomalainen jääpalloperheessä jo tunnistaa: pelaajapolku on kaventunut ja arjen kilpailu vähentynyt – ja se näkyy väistämättä myös kansainvälisellä tasolla. Kapea pohja näkyy sarjassa – ja sarja näkyy maajoukkueessa Kotimaassa Naisten Bandyliigassa pelaa tällä kaudella kolme joukkuetta: Akilles, Sudet ja yhdistelmäjoukkue KBK (Kalix/Botnia/Kampparit).Kaksi näistä on puhtaita suomalaisia seurajoukkueita – ja kolmas on rakennettu useamman toimijan varaan, vieläpä hienosti ruotsalaisvahvistuksilla täydennettynä. Se, että Akilles ja Sudet ovat käytännössä kantaneet suomalaisen naisjääpallon arkea, ansaitsee aidon kiitoksen. Mutta samalla kysymys kuuluu ääneen – ja se on reilu kysymys: missä ovat Botnia, HIFK, Veiterä, JPS, Kampparit, Vastus, Narukerä, OLS, WP 35, Vesta ja muut paikkakunnat? Jos naispelaajia on varmasti eri jäillä, mutta joukkueita ei synny, ongelma ei ole yhdessä pukukopissa. Ongelma on rakenteissa. “Puhetta on ollut 20 vuotta” – nyt tarvitaan päätöksiä ja pieniä, toistuvia tekoja Suomi ei voi rakentaa uskottavaa maajoukkuetasoa, jos seuratasolla ei ole riittävän laajaa ja kilpailullista arkea. Ja sitä arkea eivät luo puheet, vaan: Tässä on myös hyvä muistaa, että Ruotsi on voittanut viimeisimmät kuusi naisten jääpallon maailmanmestaruutta – taso ei ole “vahingossa” korkealla, vaan seuratyön ja laajuuden kautta. Lämmin viesti joukkueelle – ja tiukka viesti meille muille Joukkueelle viesti on yksinkertainen: teette arvokasta työtä, ja teidän taistelunne ansaitsee kunnioituksen, ei piikittelyä. Meille muille viesti on vielä yksinkertaisempi – ja vähän epämukavampi: jos haluamme parempaa, meidän on rakennettava se. Seurojen, alueiden, liiton, vanhempien, yhteistyökumppaneiden ja koko jääpalloyhteisön. Porissa on nyt kotikisat, huomio ja hetki, joka kannattaa käyttää oikein. Ei syyllistämiseen – vaan käärimään hihat. Koska vielä ehtii. Mutta vain, jos työt asian eteen aloitetaan. Loppuun se kentän laidalta tullut hetki, joka jää mieleen ehkä pidemmäksi aikaa kuin yksikään tulostaulun tulos. Katsomoon saapuneet nuoret koululaiset – pojat ja tytöt – huusivat pelaajille vilpittömästi ja sydän auki: “anna maila!” Se oli samaa aikaa hauskaa, liikuttavaa ja toiveikasta. Pieni huuto, mutta iso viesti: he halusivat kosketuksen lajiin, palan tästä pelistä mukaansa, jotain mikä tekee jääpallosta “minunkin juttuni”. Olisipa meillä se arki ja se kulttuuri, että tuohon voisi vastata useammin. Että joku maila oikeasti ojennetaan – ei vain muistoksi, vaan kutsuksi. Sillä juuri tuollainen annettu maila voi olla jollekulle se ratkaiseva hetki: se, jonka jälkeen koulun pihassa aletaan kokeilla, kysytään missä voi treenata, ja lopulta kävellään mukaan jäälle. Yksi maila voi olla yhden pelaajan alku. Siinä on koko tämän tarinan ydin: tulevaisuus ei synny yhdessä turnauksessa tai yhdessä puheenvuorossa. Se syntyy niistä pienistä teoista, joissa laji ojentaa kätensä eteenpäin. Kun seuraavan kerran kuuluu “anna maila”, tehdään kaikkemme, että mahdollisimman usein vastaus voi olla: “ole hyvä – nähdään jäällä.” Anteeksi lukijat, kyynel valuu silmiin… on paras lopettaa uutisemme tähän hetkeen, ja tunteeseen – Hyvää perjantaita kaikille… Palaamme asiaan taas myöhään illalla perjantain pohdinnoista…

Toimitus

192
4
BandyLiigaUutiset

Torstain MM-kisa uutinen

Kisojen “kuva” medialle Torstaina mediassa seuraavaa: Haastattelussa torstai-iltana Suomen miesten maajoukkueen kapteeni Samuli Helavuori pyysi meiltä kaikilta seuraavaa “Ei enää puhuta niistä murskalukemista”. Media käyttäytyy kuitenkin monesti toisin, ja se asettaa kisojen viestinnälle suuren vastuun ja roolin tämän asian muokkaamiseksi oikeaan suuntaan. Sillä tässä vain yksi esimerkki eiliseltä illalta median uutisoinnista(Sportti.com / Suuri verkossa toimiva sporrtisaitti uutisoi näin): Atleetin Viikon Pelistudio-ohjelmassa turnausformaatti saa kylmää kritiikkiä. Vertailua haetaan dartsin MM-kisoista. Niissä oli mukana heittäjiä, joista tiesi, ettei heillä olisi mitään jakoa. – Onko tää niin kuin darts, että siellä pubiluistelijat kehissä?, kysyy ohjelman juontaja Heikki Ikonen toiselta juontajalta Juuso Tikanojalta, joka itsekin pelaa jääpalloa. – Itse asiassa on. Siellä on ihan sikana turhia matseja. Puhuin dartsinkin osalta, että viedään sitä lajia uusiin maihin, niin ihan jees. Mutta se, että otetaan jotain Unkaria ja Hollantia mukaan, kun ei siellä ole oikein jääkiekkoakaan, vastaa Tikanoja. Helavuoren pyyntö (“ei enää puhuta niistä murskalukemista”) on mielestämme ennen kaikkea pyyntö muuttaa katse tuloksista syihin. Murskatulokset ovat oire – ja jos jäädään vain ihmettelemään oiretta tai selittelemään yksittäisillä asioilla (Venäjä pois jne.), keskustelu menee helposti väärään suuntaan. Tuo Atleetin/viikon pelistudio -tyylinen heitto (“pubiluistelijat kehissä”, “ihan sikana turhia matseja”) osuu kipukohtaan, mutta tekee sen tavalla, joka on kaksiteräinen: 1) Mitä kritiikissä on ihan totta? Kilpailullinen epätasapaino on todellinen ongelma. Kun turnaukseen tuodaan joukkueita, joilla ei ole realistista mahdollisuutta pärjätä, syntyy: Lisäksi kritiikissä on taustalla ihan järkevä kysymys: mikä turnauksen tavoite on? 2) Missä tuo puhetapa menee pieleen? Se, että heitetään maat “pubiluistelijoiksi”, tekee hallaa kahdella tasolla: 3) “Venäjän puuttuminen ei muuta jääpallon nykyistä tilaa” – mitä tämä tarkoittaa? Yksi maa vaikuttaa huippukärkeen ja kiinnostavuuteen, mutta ei ratkaise perusongelmaa, jos ongelma on rakenteellinen: Venäjän puuttuminen voi selittää yhden ulottuvuuden (huipputason dynamiikka), mutta ei selitä murskalukemia laajasti. 4) Miten tästä puhutaan rehellisesti ilman hyssyttelyä? Rehellinen puhe voisi kuulostaa tältä: Tämä on sama viesti kuin ohjelmassa – mutta ilman halventavaa kehystä. 5) Mitä ratkaisuja on, jos halutaan sekä kasvu että uskottava huipputurnaus? Tässä muutama käytännöllinen vaihtoehto, joita jääpallo voisi käyttää (yhdistelläkin): A. Kaksiportainen MM-malli (A- ja B-taso selkeästi – tähän jo pyritty) B. Karsinnat / esikarsintaturnaus C. Sveitsiläinen järjestelmä tai lohkojen tasapainotus D. Kehitysmatsit erilliseen kehykseenJos halutaan antaa uusille maille huippumaaottelukokemus, se voidaan tehdä: 6) Lopuksi: mitä “asiallinen keskustelu” vaatii medialta ja lajin sisältä? Striimaukset ja selostukset Epätasapaino ei synny vain jäällä, vaan myös siinä, mitä päätetään näyttää ja selostaa. Ja näkyvyydessä “pienet” päätökset (mitä streamataan, mitä selostetaan, mihin tehdään ennakot) kertautuvat nopeasti lajille haitalliseksi rakenteeksi. Näkyvyys on kilpailutekijä – ja se tuottaa epätasapainoa Kun toteutamme pääosin selostettuina: …se viestii ulospäin, että kaikki ei ole yhtä tärkeää. Lopputulos on itseään ruokkiva kierre: Tämä on sama logiikka kuin tasoeroissa: jos rakenteet eivät tue kasvua, kuilu kasvaa. “Tasavertaisesti miesten kanssa” – mitä se käytännössä tarkoittaa? Tässä kannattaa erottaa kaksi asiaa: 1) Järjestäjän lupausJos kisajärjestäjä sanoo, että naiset näkyvät tasavertaisesti, se tarkoittaa vähintään: 2) Median (Satakunnan Kansa) valinnatPaikallinen media voi sanoa: “meillä on rajalliset resurssit, selostamme vain Suomen pelejä.” Se on ymmärrettävää talouden ja resurssien näkökulmasta, mutta silloin ei pidä antaa kuvaa, että laji kokonaisuutena toteuttaa tasa-arvoista näkyvyyttä, jos käytännön toteutus jää vajaaksi. Nyt käynnissä oleva Naisten Suomi–USA ilman selostusta – on juuri se tilanne, jossa lupaus tasavertaisuudesta on mielestämme petetty. Miksi näin tapahtuu? Mahdollisia syitä (ei puolustuksia, vaan mekanismeja): Mutta juuri siksi tämä on rakenteellinen kysymys: jos “kysyntää” mitataan vain sen perusteella, mitä on totuttu tarjoamaan, naisten puoli ei koskaan saa mahdollisuutta kasvaa samalle tasolle. Mikä on reilu mittari tasa-arvoiselle näkyvyydelle? Mielestämme reiluja, konkreettisia mittareita olisi esimerkiksi: Jos nämä eivät täyty, “tasavertaisesti” jää helposti markkinointilauseeksi. Mitä tästä pitäisi sanoa ääneen – asiallisesti, mutta suoraan? Voisi muotoilla vaikka näin: “Me puhumme tasavertaisesta näkyvyydestä, mutta toteutus ei tue sitä. Kun naisten Suomi–USA jää ilman selostusta samaan aikaan kun miesten näkyvyydestä pidetään huolta, viesti yleisölle on selvä: naisten peli ei ole yhtä tärkeä. Tämä ei ole vain viestintäkysymys – se on kasvun ja rahoituksen perusta.” Rehellinen syy–seuraus ilman hyssyttelyä on tärkeää. Mitä käytännön ratkaisua voisi vaatia (realistisesti)? Jos resurssit ovat oikeasti niukat, ei tarvitse luvata kaikkea – mutta voi luvata minimin: KIITOS KISAJÄRJESTELYISTÄ – KAIKILLE! Negatiivista on tuossa yllä pyörinyt Porin MM-kisoista jo tarpeeksi – ja siksi on aivan paikallaan nostaa esiin myös se, mikä on onnistunut erinomaisesti. Yleisömäärät, turnauksen käytännön järjestelyt sekä palvelut medialle ja kisamaille ovat toimineet mainiosti. Kisajärjestäjä saa kiitosta joka suunnalta – eikä syyttä. Tämä on iso juttu jo siksi, että olemme tottuneet sisähallikisoihin, mutta Porissa koko tapahtuma tehdään ulkona. Se vaatii aivan eri tason osaamista, ennakointia ja talkoohenkeä – ja juuri siinä Pori on onnistunut. Ja sitten se tärkein: kisat eivät pyöri itsestään. Ne pyörivät ihmisillä.Me kiitämme ja kunnioitamme teitä kaikkia vapaaehtoisia, jotka olette tehneet valtavan työn kisojen eteen – olosuhteista riippumatta. Teidän panoksenne näkyy jokaisessa ottelutapahtumassa. SUURI KIITOS! Myös katsomot kertovat vahvaa tarinaa: porilaiset ja koko yleisö ovat tulleet peleihin runsaslukuisesti. Eilisessä Suomi–Norja-ottelussa mentiin jo lähelle 2000 katsojan rajaa – joka on jääpallossa aidosti kova lukema. Ja tänään Suomi–Ruotsi-ottelussa tuo raja tullaan rikkomaan. Se on sitä kuuluisaa urheilun sähköä: ääntä, tunnetta ja yhteistä hetkeä. Pori näyttää nyt, miltä jääpallo parhaimmillaan näyttää – toimiva tapahtuma, vahva yhteishenki ja katsomo, joka elää mukana. UPEAA!

Toimitus

129
0